Vauvan ja taaperon tarvikkeita käytettynä

Aloitin tämän postauksen kirjoittamisen jo vauvavuonna, mutta koska vauva on jo lähempänä kahta kuin yhtä vuotta, piti lisätä otsikkoon sana taapero. Aloitimme hankinnat vauvaa varten muutamaa kuukautta ennen vauvan syntymää, joten paljon erilaista tavaraa on tullut hankittua viimeisen kahden vuoden aikana. Osa enemmän ja osa vähemmän hyödyllistä, mutta oikeastaan mitään täysin turhaa emme tulleet hankkineeksi. Vaatteiden osalta olisi kyllä varmasti vähempikin riittänyt.

Vajaa kaksi vuotta sitten kerroinkin, että olimme hankkineet vaunut käytettynä ja myös saaneet tavaraa vauvalle. Vaatteita sen sijaan olin ostanut enemmän uutena kuin olin etukäteen ajatellut. Silloin olin vielä melko tottumaton kirppiskävijä ja mieleni on muuttunut tässä kahden vuoden aikana. Kirppiksillä tosin pitää käydä melko usein, jos sieltä haluaa hankkia suurimman osan vaatteista.  Muutamalla vierailulla ei välttämättä löydy mitään ja sillä perusteella minäkin olin tehnyt havainnon melko nuhjuisista vaatteista. Pieniä vaatteita tuli ostettua vähän turhaan uutena, koska juuri niitä pienimpiä vaatteita on kirppiksillä hyvin saatavilla. Isommista vaatteista olen ostanut suurimman osan käytettynä ja säästänyt siinä melkoisen summan rahaa. Varsinkin ulkovaatteissa voi saada aikaan isot säästöt. Rahansäästö ja ekologisuus ovatkin minulle tärkeimmät syyt ostaa käytettyjä vaatteita ja muita tavaroita.

Reiman välikausihaalari oli loistava kirppislöytö alle kahdella kympillä. Myös villapipo ja vedenpitävät kengät ovat kirpputorilta.

Yhdistelmävaunut olivat isoin ja kallein hankinta ja niissä säästimme noin puolet hinnasta uusiin verrattuna. Vaunuja löytyy tietysti monen hintaisia ja kuntoisia käytettynä. Löysin Torista ja meillä kävi tuuri, kun huomasin juuri myyntiin tulleet vaunut ihan sattumalta. Tarvikkeiden hankinnassa erilaiset nettikirppikset ovat käteviä, koska niistä on helppo hakea etsimäänsä ja tarvittaessa voi tehdä hakuvahteja. Joidenkin tuotteiden kohdalla kysyntä on kova ja saattaa olla hermoja raastavaa metsästää sitä haluamaansa tarviketta. Näin meillä kävi itkuhälyttimen kanssa. Löysin sellaisen ensin sattumalta perinteiseltä kirppikseltä, mutta se meni rikki muutaman kuukauden jälkeen ja yritin löytää korvaavan käytettynä. Jos hinta oli oikea, ne menivät yllensä tunneissa ja lopulta päädyimme ostamaan itkuhälyttimen uutena. Käytetyllä tuotteella kun ei ole mitään takuuta, hinnan on mielestäni oltava selvästi uutta halvempi, varsinkin kun kyseessä on elektroniikka.

Leluja ja kirjoja olen myös ostanut käytettynä, vaikka varsinkin leluja tuntuu tulevan ovista ja ikkunoista sukulaisilta, joten niitä ei tarvitsisi ostaa itse ollenkaan. Kirjoja olen lainannut myös kirjastosta, mutta varsinkin vauvan hypisteltäväksi (ja syötäväksi) tarkoitetut kirjat on hyvä ostaa omaksi, koska ne olivat ainakin meillä koko ajan vauvan suussa ja niistä on myös haukattu ja revitty paloja. Vasta reilu yksivuotiaana kirjat alkoivat kiinnostaa lukemismielessä.

Sitteri ja leikkimatto olivat meillä lainassa, mikä oli kätevää, koska ne olivat käytössä muutaman kuukauden, mutta veisivät säilytyksessä paljon tilaa. Kantorepun ja kantoliinan saimme käytettyinä. Niistä kantoliinaa tuli kokeiltua vain muutamia kertoja, mutta kantoreppua on käytetty enämmän kuin osasin kuvitella ja se on käytössä edelleenkin. Nyt on harkinnassa myös kantorinkan hankinta ja sitä olemmekin jo etsineet käytettynä. Nekin tuntuvat menevän aika nopeasti kaupaksi. Kantorinkan vuokrausmahdollisuutta olemme myös harkinneet.

Tämäkin koko asu on kirppikseltä kenkiä myöten. Nuo housut ovat olleet yksi suosikkivaatteistani pojalla ja ne ovat olleet käytössä jo vuoden. Taustalla näkyy myös kuinka estetään kaapin avaaminen tilapäisesti isovanhempien luona.

Turvakaukalon saimme kaverilta, mutta se on yksi niistä harvoista asioista, joita en ostaisi käytettynä tuntemattomalta samoin kuin pyöräilykypärä. Turvaistuimen autoon hankimmekin uutena. Myös rintapumpun ja tuttipullon ja muita ruokailutarvikkeita hankin uutena. Rintapumppu ja tuttipullot sterilisoidaan keittämällä, joten niitäkin voisi hankkia käyttettynä. (Insinöörinä halusin kuitenkin sen uusimman mallin.) Tuttipulloihin voi ostaa myös uudet tutit, vaikka itse pullot ostaisikin käytettynä. Muovisissa kannattaa kuitenkin katsoa, etteivät ne ole naarmuisia, koska epätasainen pinta on hyvä kasvualusta bakteereille.

Uutena tuli ostettua myös vähän turhaan matkarattaat. Ne olisi kannattanut ostaa käytettynä, koska reissussa niin sanotusti rähjääntyy ja ne ovat jo melko naarmuiset ja muutenkin parhaat päivänsä nähneet. Naarmuisuus ei tietenkään haittaa käytössä, mutta saman tien olisi voinut ostaa jo valmiiksi naarmuiset rattaat. Matkarattaiden suhteen olin ehkä vähän Facebook-mainonnan uhri ja halusin ne tietyt mainoksessa näkemäni rattaa, joita ei tietenkään ollut vielä saatavilla käytettyinä. Myös pyöräkärry hankittiin uutena, koska uudet mallit saa taitettua kokoon ja se on kerrostalossa asuvalle tärkeä ominaisuus.

Äitiyspakkauksessa tuli uusia tarvikkeita ja vaatteita. Käytetyimpiä ovat olleet varmasti ulkohaalari, jota käytimme jo kesällä makuupussina ja viime talvena sitten itse haalarikäytössä.  Villahaalaria tuli myös käytettyä aika paljon. Muuten vaatteet jäivät melko vähälle käytölle ihan pienimpiä lukuunottamatta. Osa vaatteista oli minusta todella huonolaatuisia ja monet trikoo-bodyt nyppyyntyivät jo ihan muutamassa pesussa. Äitiyspakkauksen vaatteita myös näkee aika paljon kirppiksillä myynnissä ja monesti käyttämättöminä, joten vaatteiden takia sitä ei välttämättä kannata ottaa.

Myös syöttötuoli ja pinnasänky ostettiin uutena, vaikka ne olisi ihan hyvin voinut ostaa myös käytettynä. Niiden kohdalla olisi pitänyt ennakoida vähän paremmin ja aloittaa niiden metsästys aikaisemmin, eikä vasta sitten kun oli todellinen tarve.

Lapsen tarvikkeiden myötä olen hankkinut myös itselleni käytettyjä tavaroita ja nykyään tuleekin yleensä ensin etsittyä käytettyä, jos tarvitsen jotain. Olen löytänyt esimerkiksi jo myynnistä poistuneita Iittalan laseja, joita meillä on mennyt rikki tai en alun perin ollut hankkinut tarpeeksi. Viimeisimpänä ostin SPR:n Kontista jouluisen lyhdyn.

Vauvan vaikutus sähkönkulutukseen

Viime viikolla vietettiin Energiansäästöviikkoa ja innoistuin pitkästä aikaa käymään katsomassa sähkönsiirtoyhtiömme sivuilta sähkönkulutus-tietojamme. Pakko myöntää, etten ole käynyt siellä kertaakaan lapsen syntymän jälkeen, vaikka olen kirjoittanut, kuinka tärkeää oman kulutuksen seuraaminen on. Nyt kuitenkin kävin ja tällä kertaa yllätyin positiivisesti. Oletukseni oli, että vauvan myötä sähkönkulutuksemme olisi kasvanut, koska esimerkiksi pyykinpesukonetta tuli käytettyä enemmän varsinkin ensimmäisinä kuukausina. Jo pelkästään sen, että olin vauvan kanssa päivät kotona, olisi luullut kasvattavan sähkölaskua.

Vertailin sähkönkulutusta kuukausittain vuosi ennen vauvaa ja vuosi vauvan syntymän jälkeen ja totta se on. Kulutus on lähes sama. Vauvavuotena  (2676 kWh) jopa hieman vähemmän kuin ennen vauvaa (2700 kWh). Tarkistin lukuja moneen kertaan, mutta uskottava se on. Sähkönkulutukseen vaikuttaa myös ulkolämpötila ja alkuvuosi 2018 oli kylmempi kuin kuluvan vuoden talvi. Sähkönkulutus oli kuitenkin korkeampi juuri tämän vuoden tammikuussa verrattuna vuoden 2018 tammikuu. Helmikuun kohdalla on taas päinvastoin.

Kun mietin asiaa vähän tarkemmin, niin monessa asiassa sähkönkulutus on vähentynyt. Suurimpina muutoksina saunassa käynnin harventuminen ja television katselun vähentyminen. Emme olleet kovia saunojia ennen vauvaakaan, mutta vauvavuotena saunassa taisi tulla käytyä vain ihan muutamia kertoja. Nykyään sauna lämpiää vähän useammin, mutta silti edelleen harvemmin kuin kerran viikossa. Televisio oli meillä ennen päällä usein koko illan useimmiten noin kuusi tuntia. Nykyään televisiota ei välttämättä edes avata joka päivä, mutta usein se on päällä 1-2 tuntia päivässä.  Vaikka pyykkikone pyöriikin nykyään vähän useammin, sähköäkuluttavia uusia laitteita meille ei ole kuitenkaan tullut. Olemme edelleen pärjänneet myös ilman kuivausrumpua.

Tällä yhden perheen kokemuksella sähkönkulutuksen osalta vauva ei näytä kasvattavan hiilijalanjälkeä, vaan se voi jopa laskea sitä, kun ei ole enää aikaa kuluttaa sähköä.

3500 kilometriä sähköpyöräilyä

Edellisestä sähköpyöräpostauksesta on aikaa jo yli puolitoista vuotta. Ensimmäiset 2500 km tulivat pyörän mittarin nopeasti, mutta kun jäin äitiyslomalle viime keväänä, kilometrejä tuli huomattavasti vähemmän. Viime kesänä pienet pyörälenkit olivat virkistävää omaa aikaa, mutta vauvan kanssa ei voinut vielä pyöräillä. Pyöräilin jonkin verran myös viime talvena lyhyitä matkoja kauppaan ja kuntosalille.

Sähköpyörän toimiminen talvella oli yksi ensimmäisiä kysymyksiä, jonka sain pyörän hankittuani. Silloin en vielä osannut vastata, mutta viime talven kokemusten jälkeen voin sanoa, että toimii. Suurimmaksi rajoitteeksi koin kylmän viiman kasvoilla, joten tulin siihen tulokseen, että -10 astetta on minulle liian kylmä pyöräilyyn. Pyörä ja akku kuitenkin toimivat hyvin. Lyhyillä matkoilla en huomannut akun tyhjenevän nopeammin, mutta otin akun kuitenkin aina mukaani sisälle, jos laitoin pyörän ulos parkkiin. Itseni lisäksi pakkasella pyöräilyä ei kestänyt pyörän näytön muovinen pidike, joka katkesi pakkasessa. Näyttö pysyy paikoillaan ilman sitä, joten se ei sinänsä haittaa.

Nyt olen palannut osa-aikaisesti töihin ja pyöräilykilometrejäkin on taas alkanut kertyä. Vauva, joka ei enää ole niin vauva, vaan jo yli yksivuotias taapero, on myös päässyt pyörän kyytiin istuimessa ja pyöräkärryssä.

Hankimme ensin pelkän istuimen ja ajattelimme, että se riittää. Parin reissun jälkeen huomasimme, että vaikka poika viihtyy istuimessa, pyörän kyydissä tulee helposti uni ja nukkuminen ei istuimessa niin kovin hyvin onnistukaan tai ainakin se näyttää vanhemmista pahalta. Kärry on ollut hyvä hankinta ja sen kanssa on pyöräilty jo yli sata kilometriä. Parasta kärryssä on istuimeen verrattuna se, että kärry on muunnettavissa helposti rattaiksi, mikä on reilu yksivuotiaan kanssa kätevää. Kärryyn myös mahtuu tavaraa mukaan enemmän kuin pyörän koriin ja se suojaa sateelta ja auringolta.

Olen edelleen tyytyväinen sähköpyörään ja sillä on mukava ajaa lyhyempiä ja pidempiä matkoja. Akku on jonkin verran heikentynyt alkuajoista, mutta pääsen sillä edelleen kaksi edestakaista matkaa töihin (yhteensä 70 km). Kärry vie jonkin verran enemmän akkua, mutta esim. 50 km:n reissun sen kanssa tekee helposti.

Haluatko pelastaa maailman? – opiskele insinööriksi

Yhteishaku on parhaillaan käynnissä, ja ajattelin siksi kertoa miten ja miksi minusta tuli insinööri ja miksi kannattaa olla insinööri. Olen siis kemian ja ympäristötekniikan insinööri, kemian ja biotekniikan diplomi-insinööri ja pian myös talotekniikan insinööri. Jos esittelen itseni näin, aika moni kysyy miksi ihmeessä. Voisin vastata, että nälkä kasvaa syödessä ja yksi asia (tässä tapauksessa tutkinto) johti toiseen.

En voi sanoa, että olisin lapsesta asti haaveillut insinöörin ammatista. Haaveenani oli enemmänkin perinteisiä naisten ammatteja kuten kampaaja tai luokan opettaja. Insinööriopinnoista kiinnostuin vasta lukion viimeisenä vuonna ja silloinkin olin ensisijaisesti kiinnostunut kemiasta ja ajattelin, ettei minusta ainakaan mikään insinööri tule. Hakuoppaita selatesseni aloin kuitenkin kallistua lopulta juuri insinööriopintoihin ammattikorkeakoulussa, koska vaikutti siltä, että insinöörinä voi työskennellä monissa erilaisissa tehtävissä, ja vaikutelma oli ihan oikea.

Hain ammattikorkeakouluun yliopiston sijaan, koska halusin nopeasti töihin ja lukion jälkeen 5-6 vuotta lisää opiskelua tuntui silloin ihan loputtoman pitkältä ajalta. Valmistumisen kynnyksellä alkoi kuitenkin ilmestyä irtisanomisuutisia vähän joka suunnalta ja aika nopeasti tuli sellainen tunne, ettei siirtyminen työelämään välttämättä menekään niin kuin olin kuvitellut. Aloin selvittää vaihtoehtoja opintojen jatkamisesta ja päätin hakea opiskelemaan ylemmän korkeakoulututkinnon samalta alalta, mutta halusin keskittyä entistä enemmän ympäristöasiohin ja erityisesti biopolttoaineet alkoivat olla silloin pinnalla. Valmistuttuani ajat olivat paremmat ja pääsin siirtymään työelämään.

Insinööreistä tulee ehkä mieleen teollisuus ja saastuttavat koneet. Insinöörejä kuitenkin tarvitaan myös päästöjen vähentämiseen ja ympäristöystävällisempien prosessien kehittämiseen. Insinöörinä voi mm. parantaa rakennusten tai tehtaiden energiatehokkkuutta, kehittää uusia päästöttömämpiä polttoaineita, elintarvikkeita ja  muita tuotteita ja materiaaleja ja niiden tuotantoprosesseja, kehittää kierrätysprosesseja ja toisaalta myös valvoa ympäristömääräysten noudattamista. Insinöörinä pääsee vaikuttamaan myös muihin kuin omiin päästöihin ja päästöjä voi myös vähentää ihan eri kokoluokassa kuin omia henkilökohtaisia päästöjään. Insinöörinä voi tietysti myös aiheuttaa paljon päästöjä, eikä siihen aina pysty itse vaikuttamaan. Muita huonoja puolia on tiettyjen insinöörialojen suhdanneherkkyys eli se, että välillä menee hyvin ja töitä riittää, ja sitten kun menee huonosti, niin irtisanotaan.

Oltuani jonkin aikaa työelämässä aloin kiinnostua enemmän energiatehokkuusasioista ja päästöistä ylipäätään ja perustin tämän blogin. Samoihin aikoihin päätin hakea myös jälleen kerran opiskelemaan, mutta tällä kertaa työn ohella. Päädyin opiskelemaan talotekniikkaa, koska suurin yksittäinen osa suomalaisten hiilijalanjäljestä muodostuu asumisesta ja erityisesti lämmityksestä.

Moni (erityiseti nainen) ajattelee, ettei voi opiskella insinööriksi, koska on huono matematiikassa, mutta väitän että voi. Varsinkaan ammattikorkeakouluun pääsemiseksi ei tarvitse olla mikään matikkanero. Muutakin pitää osata kuin yhteen- ja vähennyslaskua, mutta kertaamalla esimerkiksi vanhoja pääsykoetehtäviä pääsee hyvin jyvälle, mitä pitäisi osata. Myöskään pitkä matematiikka tai lukio ylipäätään ei ole vaatimuksena ammattikorkeakouluun pääsemiseksi. Insinööriopintoihin on myös vähiten hakijoita aloituspaikkaa kohden (toiset koulutusohjelmat ovat tietysti suositumpia kuin toiset) ja varsinkin, jos on valmis lähtemään pienemmälle paikkakunnalle opiskelemaan, sisään on helppo päästä.

Mikä on ekoteko?

Uusi vuosi ja uusi postaus pitkästä aikaa. Tuntuu, että tämä WordPress-alustakin näyttää jotenkin erilaiselta kuin silloin, kun viimeksi kirjoitin. Mainoksia tuntuu ainakin olevan enemmän. Ne johtuvat siitä, etten maksa blogialustan käytöstä (ehkä pitäisi). Mainokset eivät ole valitsemiani ja ne perustuvat lukijan evästeisiin tai sitten johonkin ihan muuhun. Ne eivät myöskään tuo minulle tuloja. Mainoksista pääsee muuten lukijana eroon, jos käyttää WordPressin sovellusta kännykällä tai tabletilla. Kirjoittaminen on kuitenkin mukavampaa tietokoneella.

Sitten kuitenkin postauksen varsinaiseen aiheeseen. Törmäsin jonkin aikaa sitten Facebookissa postaukseen, jossa kritisoitiin sitä, että rikkinäisten vaatteiden korjaaminen ei ole ekoteko, vaan sen pitäisi olla itsestäänselvyys. Ensin vähän närkästyin, mutta sitten aloinkin jo olla samaa mieltä, että niinhän sen tosiaan pitäisi olla itsestäänselvyys. Mutta miksi se ei samalla voisi olla myös ekoteko?

Suosikkivillatakkiini on tullut reikä. Tämän aion ehdottomasti korjata.

Ekoteko on sellainen teko, joka vähentää ekologista jalanjälkeä eli mm. hiilidioksidipäästöjä. Eli jos normaalisti heität rikkinäiset vaatteet roskiin ja alat nyt korjaamaan ne ja samalla vältyt ostamasta uusia vaatteita, niin se on silloin ekoteko. Jos syö joka päivä lihaa, niin kasvisruoka kerran viikossa on ekoteko tai jos lentää joka vuosi Thaimaahan lomalle ja päättääkin sen sijasta mennä Kanariansaarille, niin sekin on ekoteko. Suurempi ekoteko on tietysti olla lentämättä ollenkaan ja lähteä vaikka autolla Norjaan tai matkailla kotimaassa.

Ekotekoja voi olla monenlaisia ja toiset ovat tietysti merkittävämpiä kuin toiset. Monesti merkittävimpiä voivat kuitenkin olla ne arkiset jokapäiset asiat kuten pyörällä tai julkisilla oman auton sijasta töihin ja kasvisruokaa lihan sijaan.

Ekotekojen täyteistä vuotta 2019!

Hävikkiviikon hävikki

Viime viikolla vietettiin hävikkiviikkoa. Olen pari kertaa aikaisemminkin pitänyt hävikkiviikolla hävikkipäiväkirjaa (vuoden 2015 postaus täällä ja vuoden 2016 postaus täällä) ja niin tein tänäkin vuonna. Tällä kertaa sain huomata että hävikin välttäminen on jonkin verran helpompaa, kun syön lounaankin pääasiassa kotona. Kovin monimutkaisten lounaiden valmistamiseen ei ole aikaa, joten syön enemmän kuin mielelläni edellisen päivän tähteitä. Sellaisia pieniä annoksia valmista ruokaa ei tällä hetkellä mene hukkaan ollenkaan.

Tälläkin kertaa alkuviikko meni hyvin, eikä maanantaina ja tiistaina tullut hävikkiä.

Keskiviikkona illalla tein kesäkurpitsa-kukkakaalikeittoa ja tein samalla myös vauvalle kukkakaalisosetta. Keitto meni kaikki, mutta vauvan soseesta osa meni hukkaan, vaikka tarjosin sitä pieniä määriä useampaan kertaan. Hedelmäsoseet ovat selvästi suositumpia kuin vihannekset.

Torstaina kävin illalla pitsalla ja liian isosta pitsasta jäi osa reunoista syömättä. Aina sama ongelma pitsojen kanssa.

Perjantaina söin lounaaksi edellispäivältä jäänyttä kikhernepastaa. Illalla syötiin taas pitsaa kavereiden luona, mutta tällä kertaa ei jäänyt reunahävikkiä.

Viikonloppuna tein salaattia ja osa ruukkusalaatista oli mennyt huonoksi ja se meni biojätteeseen. Lisäksi löysin jääkaapista avatun fetapurkin, joka haisi sen verran pahalle, etten halunnut laittaa sitä salaattiin. Viikonloppuna tehtiin myös itse pitsaa. Tomaattikastiketta ja herkkusieniä jäi yli, mutta käytin ne tällä viikolla tortillan täytteeseen.

Viikonloppuna siivosin parvekkeelta pois jo kauan sitten kuivuneet parvekeviljelmäni. Tämä kesä oli aivan liian kuuma parvekeviljelyyn lasitetulla parvekkeella. Ne voidaan kai laskea myös ruokahävikiksi, koska olin ne alunperin kaupan ruukkuyrteistä ja -salaateista kasvattanut. Samaan kategoriaan menevät myös biojätteeseen päätyneet saamani itsekasvatetut omenat ja luumut, joita vain oli liikaa. Olisin voinut niistä kieltäytyäkin, mutta luulen, että ne olisivat päätyneet kompostiin joka tapauksessa, koska sen verran paljon niistä on ollut ylituotantoa. Olisi pitänyt tehdä niistä vauvalle sosetta, mutta tajusin tämän liian myöhään.

Kokonaisuutena hävikkiä tuli vähemmän kuin edellisinä vuosina, mutta ongelmat tuntuvat olevan edelleen samanlaisia: ulkona syöminen ja jääkaappiin unohtuvat tuotteet. Ulkonasyömistä en haluaisi kokonaan lopettaa, mutta annosta valitessa voisin harkita tarkemmin, jaksanko syödä koko annoksen. Pitsasta tiedän jo valmiiksi, etten kuitenkaan jaksa syödä sitä kokonaan. Esimerkiksi fetan ja muiden ei-kerralla-syötävien ruokien kanssa olisi hyvä miettiä, myös seuraavaa käyttökerta. Eli jos haluan tehdä fetasalaattia, täytyisi miettiä myös, milloin teen seuraavan kerran fetasalaattia tai muuta ruokaa, johon sen voin käyttää. Vauvan ruuista tulee aina jonkin verran hävikkiä, jolle ei oikein voi mitään, koska vauvaa pitää totutella syömään myös niitä vähemmän mieluisia ruokia. Yritän kuitenkin minimoida hävikin ottamalla ruokaa puhtaalla lusikalla erilliselle lautaselle pieniä määriä.

Ekotehokkaat viilennysvinkit

Ekoblogissa myös postausten kierrättäminen on sallittua. Tässä taas ajankohtaisia viilennysvinkkejä muutaman vuoden takaa.

my CO2 quota

Olen palannut lomalta arkeen jo pari päivää sitten, joten jos tämän bloginkin saisi taas rullaamaan. Loman päästöistä on tulossa postausta, kunhan saan ne ensin laskettua.

Oma lomani ei ollut kovin lämmin, vaikken sitä Suomessa viettänytkään. Sääennusteiden mukaan kaivatut helteet olisivat kuitenkin tulossa vihdoin Suomeen. Helle on yleensä kiva juttu muutaman päivän, mutta sitten se alkaa jo tuntua tukalalta. Täytyy myöntää, että olen vähän sellainen säästä valittaja; aina on liian kylmä tai kuuma ja mikään ei kelpaa.

kuva: pixabay.com

Viilennykseen on omat niksinsä ja yleisin viilennysvirhe on varmasti ikkunoiden avaaminen. Jos aurinko paistaa täydeltä taivaalta, niin ikkunat kannattaa pitää päivällä kiinni ja avata ne vasta yöksi. Verhot tai sälekaihtimet kannattaa myös pitää auringon puolella kiinni. Ihan ensimmäiseksi kannattaa tarkistaa, ettei lämmitys ole jäänyt päälle.

Turhia sähkölaitteita ei kannata pitää seinässä muutenkaan, mutta erityisesti kuumalla ilmalla kannattaa välttää kaikkien lämpöä tuottavien laitteiden pitämistä päällä turhaan. Pakastimet ja jääkaapit tuottavat paljon lämpöä ympäristöönsä…

View original post 232 more words

Kuulumisia vauva-arjen keskeltä

Täällä elämä vauvan kanssa on lähtenyt hektisesti käyntiin ja kolme kuukautta on mennyt ihan hujauksessa. Vapaita hetkiä ei juuri ole, ja jos on niin yritän käyttää ne syömiseen ja lepäämiseen. Toistaiseksi vauva nukkuu kuitenkin yöt hyvin, joten kovin väsynyt en vielä ole, mikä on tietysti ihanaa, niin kuin vauva muutenkin.

Mikä on muuttunut vauvan myötä? Helpompaa olisi varmaan vastata, mikä ei ole muuttunut. Niin kliseisen ärsyttävältä kuin se kuulostaakin, niin en voi kuin ihmetellä, mihin olen ennen aikani kuluttanut, varsinkin sillä seitsemän viikon äitiyslomalla ennen vauvaa.

Blogiin on ollut kuitenkin ikävä ja paljon olisi postausideoita, kunhan vain ehtisi välillä koneelle. En tajua, miten työkseen bloggaavat äidit sen tekevät. Tällä hetkellä vauva nukkuu harvinaisia päiväunia. Yleensä hän nukkuu vain öisin tai vaunuissa, joten päätin käyttää tilausuuden hyväkseni, vaikka pyykkiäkin kyllä olisi. (Yksien tai kaksien päikkäreiden aikana en tätä postausta kyllä saanut valmiiksi, vaan taisin aloittaa tämän jo noin kuukausi sitten.)

Tammikuussa pohdin, miten oma asenteeni päästöasioihin muuttuu vauvan myötä. Ainakaan kolmen kuukauden jälkeen se ei ole muuttunut, vaikka aikaa ei tällä hetkellä pysty käyttämään asioiden selvittämiseen ja pohtimiseen samaan tapaan kuin ennen. Olen huomannut, että ne omassa arjessani jo rutiineksi muuttuneet asiat, kuten kierrätys, autoilun välttäminen ja kasvisruoan suosiminen ovat helppoja toteuttaa vauva-arjessakin. Mihinkään linssien liotukseen ei ole aikaa, mutta onneksi on härkis ja nyhtökaura ja valmiskasvisruoat ja ne valmiiksi liotetut linssit. Autoilu vauvan kanssa on niin hankalaa kuin kuvittelinkin (ainakin yksin), joten autolla on ajettu neljä kertaa sairaalasta kotiutumisen jälkeen. Vauvakaan ei tunnu olevan autoilusta kovin innoissaan ainakaan pidemmillä matkoilla, minkä saimme juhannuksena todeta.

Kierrätykselle on kotonat samat lokerot kuin ennenkin, mutta vauva tuottaa jätettä kyllä melkoisen määrän. Joka päivä tulee 10 litran roskakori täyteen lähinnä vaipoista. Jätteen määrä kyllä hieman ahdistaa, mutta ei niin paljon kun tiedän, että vaipat poltetaan, eivätkä ne päädy kaatopaikalle tuottamaan metaania. Kestovaippoja en ole vielä kokeillut. Vauva kasvaa niin kovaa vauhtia, että vaipat jäisivät heti pieniksi ja vaippoja myös menee niin paljon, että kestovaippojakin pitäisi olla paljon ja niitä saisi olla koko ajan pesemässä. Viime vuoden äitiyspakkauksessa oli kuitenkin yksi kestovaippa, joten aion ainakin kokeilla sitä. Kestovaippojen käytön pohdinta ja laskelmat jäävät vielä jonnekin tulevaisuuteen.

Pyykkikoneen eri pesuohjelmien sähkönkulutus

Olen äitiyslomaillut jo useamman viikon, mutta yhtään postausta ei ole ilmestynyt. Ihan pelkästään en ole laiskotellut, vaan tämä postaus on vienyt enemmän aikaa kuin osasin kuvitella. Olen kirjoittanut tätä jo useamman viikon (en nyt kokopäiväisesti tietenkään). Olen tehnyt myös kaikkea muuta kuten siivonnut ja pessyt pyykkiä ja yllättävän nopeasti sitä laiskistuukin, kun tuntuu, että kaiken voi siirtää seuraavaan päivään.

Olen useampaan kertaan harmitellut täällä blogissa, ettei sähkönkulutusmittarini taivu tarpeeksi tarkkaan seurantaan. Viime kesälomareissulla mies löysi kuitenkin Saksasta dataa keräävän sähkönkulutusmittarin, joka kytkettiin heti kotona pesukoneeseen. Tarkoituksena oli siis seurata eri pesuohjelmien sähkönkulutusta. Mittari oli kiinni pesukoneessa lähes puoli vuotta ja sen seurauksena kulutusdataa on valtavat määrät. Vähempikin mittaus olisi varmasti riittänyt, ja jotta tuosta datasta saisi kaiken mahdollisen irti, syvällisempi ohjelmointiosaaminen olisi tarpeen (ehkä jotain uutta opiskeltavaa äitiyslomaksi). Pääsin datan kanssa oikeastaan vasta alkuun, mutta sain siitä jo irti mielenkiintoisia havaintoja Excelin avulla.

Nykyaikaisissa pesukoneissa on pesuohjelmia joka lähtöön ja ainakin minun on välillä vaikea tietää, mitä niistä kannattaisi käyttää. Pesukoneemme on neljä vuotta vanha ja LG-merkkinen. Muistelen että se maksoi silloin 500-600 euroa eli aika keskihintainen pesukone. Pesuohjelmia on 14 ja useissa ohjelmissa lämpötilan ja linkouksen nopeuden voi säätää erikseen. Osa ohjelmista myös punnitsee pyykin ja säätää veden määrän sen mukaan. Olen ollut pesukoneeseen todella tyytyväinen muuten paitsi, että siitä puuttuu 30 asteen pesuohjelma, jonka tilalla on 20  astetta. Tuo 20 asteen pesuohjelman vaatimus tuli voimaan juuri vuoden 2014 alussa, jolloin ostimme pesukoneen.

Käytetyimmät ohjelmat meillä ovat Cotton (40 ja 60 C), Mix (40 C), Dark Wash (20 C), Delicate (20 C) ja Quick (40 C). Lakanat, pyyhkeet ja yövaatteet pesen 60 asteessa ja alusvaatteet ja muut puuvillaiset sekä urheiluvaatteet 40 asteessa. 20 asteessa pesen usein farkut ja muut housut, neuletakit ja polyesteripuserot, joita käytän paljon töissä. Pyyhkeet voisi ehkä pestä 40 asteessakin nyt kun tarkemmin mietin. Puhdasta ihoahan niillä yleensä kuivataan.

Aika nopeasti datasta selvisi, että alun vedenlämmityksen jälkeen sähkönkulutus on melko pientä. Pesulämpötila ja toisaalta myös käytetyn veden määrä (koska mitä enemmän vettä sitä enemmän sen lämmittämiseen kuluu energiaa) vaikuttavat siis eniten pesuohjelman sähkönkulutukseen. Alla olevassa kuvassa on vertailtuna Cotton-pesuohjelman sähkönkulutus 40 ja 60 asteessa. Kuvasta näkyy, että pesukoneemme maksimilämmitysteho on noin 2000 W eli 2 kW ja pesulämpötilasta ja veden määrästä riippuu, kauanko veden lämmitys kestää. Pesukone ottaa kylmää vettä, jonka lämpötila vaihtelee jonkin verran eri vuodenaikoina, joten elokuussa ja tammikuussa tehdyt mittaukset eivät ole vertailukelpoisia. Olen valinnut näihin kuvaajiin mahdollisimman lähellä toisiaan olevat mittauspäivät.

Pesukoneesta löytyy myös Cotton Eco -ohjelma, jota tulee käytettyä aika harvoin, koska sillä peseminen kestää todella kauan. Halusin siitä kuitenkin mittaustuloksen tähän mukaan ja pesin sillä kerran 60 asteessa, jolloin kulutus oli 0,97 kWh. Normaalilla Cotton 60 -ohjelmalla sähkönkulutus oli 0,72-1,40 kWh keskiarvon ollessa 1,16 kWh. Eli aika samaa luokkaa tuon Eko-ohjelman kanssa. Suuri vaihteluväli johtuu siitä, että ohjelma säätää veden määrän pyykin painon mukaan. Jotta näistä saisi vertailukelpoisen tuloksen, olisi pyykki myös punnittava manuaalisesti, mutta ainakaan kovin paljon ekommalta tuo eko-ohjelma ei tällä perusteella vaikuta, kun ottaa huomioon vielä sen, että pidempi pesuohjelma todennäköisesti kuluttaa vaatteita ja pesukonetta enemmän.

Tein myös mielenkiintoisen huomion Cotton ja Mix -ohjelmien välillä, kun molempia käytetään 40 asteen lämpötilassa. Mix-ohjelman lämmitysaika on paljon lyhyempi kuin Cotton-ohjelmassa. Tämä tarkoittaa, että Mix-ohjelma käyttää vähemmän vettä. Tässäkin tapauksessa molemmat ohjelmat punnitsevat pyykin ja säätävät veden määrän sen mukaan, joten ihan aukoton huomio tämä ei ole. Yleensä pesen kuitenkin täysiä koneellisia, joten oletan että pyykin määrä on ollut näissä melko sama. Seuraavassa mittauksessa on kuitenkin syytä punnita pyykki myös manuaalisesti.

Seuraava havainto oli, että pikapesuohjelma (Quick) kuluttaa sähköä melkein yhtä paljon kuin Mix-ohjelma 40 asteessa. Olemme tosin säätäneet pikapesun lämpötilan 40 asteeseen alkuperäisen 20 asteen sijaan, jolloin kulutus olisi tietysti pienempi. Vesimääräkin näyttää lämmitysajan perusteella olevan lähes sama, pikapesussa hieman suurempi. Ainoana erona ohjelmissa näyttää olevan pesuohjelman pituus eli Mix-ohjelma huljuttelee pyykkiä vedessä pidempään, jolloin sen voisi myös olettaa peseytyvän paremmin. Olisi myös mielenkiintoista testata Mix-ohjelmaa vajaalla täytöllä, jolloin se säätää veden määrää, koska silloin oletettavasti sähkönkulutuksen pitäisi olla pikapesuohjelmaa pienempi.

Pikapesua olemme käyttäneet lähinnä urheiluvaatteille, mutta saman tien ne voisi pestä myös tuolla Mix-ohjelmalla, joten pikapesun käyttö (ainakin 40 asteessa) lopetetaan nyt kokonaan. Huolena on ollut, että urheiluvaatteet pinttyvät, jos niitä ei pese heti. Vaihtoehtona voisi olla pestä ne 20 asteessa heti käytön jälkeen, jos 40 asteen pyykkiä ei ole lähipäivinä tulossa tarpeeksi ja pestä ne myöhemmin uudestaan 40 asteessa. Pesukoneesta löytyy lisäksi myös Sports Wear -ohjelma, jota on tullut käytettyä melko vähän. Mittausten aikana sitä käytettiin kerran ja sen sähkönkulutus näytti olevan samaa luokkaa pikapesun kanssa.

Se tulikin jo selväksi, että pesulämpötila on eniten pesukoneen sähkönkulutukseen vaikuttava tekijä, joten tässä vaiheessa ei enää yllätä, että 20 asteessa peseminen ei kuluta sähköä juuri ollenkaan. 20 asteessa käytetään meillä yleensä Delicate eli hienopesuohjelmaa ja Dark Wash -ohjelmaa (en tiedä mistä tuo nimi tulee, sitä voi varmaan käyttää myös vaaleille vaatteille).  Molempien ohjelmien sähkönkulutus on kummassakin vain 0,1 kWh, kun se esim. Mix 40 -ohjelmassa on noin 0,5 kWh eli viisinkertainen.

Viime keväänä kirjoitin, että 20 asteessa peseminen on ollut ihan OK alkujärkytyksen jälkeen, mutta enää en ole ihan varma. Vaatekaappiin on nimittäin pesiytynyt sellainen tunkkainen haju ja epäilen sen johtuvan tuosta liian matalasta pesulämpötilasta. Toinen vaihtoehto on, että olen käyttänyt vääränlaista pesuainetta. Kaikki pesuaineet eivät sovi 20 asteessa pesemiseen ja eräs käyttämäni pesuaine sisälsi ennen 20 C merkinnän (vai olikohan se jopa 15 C), mutta se olikin kaikessa hiljaisuudessa poistettu, enkä ollut sitä huomannut. Nyt asia on korjattu ja olen hankkinut 20 asteeseen sopivaa pesuainetta (esim. Serto Herkkä). Suosin pyykinpesuaineissa yleensä Joutsenmerkittyjä vaihtoehtoja, mutta niistä en ole löytänyt kaupan hyllyltä sellaista, joka sopisi 20 asteessa pesemiseen. Lisävaatimuksena minulla on vielä pesuaineen hajusteettomuus. Jatkossa kuitenkin aion pestä ainakin kaikki pidempään säilytykseen menevät vaatteet vähintään 40 asteessa. Siitä on nimittäin ekologisuus kaukana, jos joudun epämielyttävän hajun takia pesemään koko vaatekaappini sisällön uudelleen.

Alla muutama linkki, joista voi lukea lisää 20 asteessa pesemisestä. Neljä vuotta sitten se näyttää saaneen aika lailla täystyrmäksen (paitsi tuo viimeinen Kuluttaja-lehden testi). Kaikki löytämäni jutut ovat valitettavasti vuodelta 2014. Olisi mielenkiintoista tietää miten pesuaineet ovat kehittyneet neljässä vuodessa.

• Tiede: Miten lika irtoaa 20 asteessa?
• Kuningaskuluttaja: Jatkuva ekopyykkääminen rikkoo pesukoneen ja jättää vaatteet likaisiksi
• Turun Sanomat: Mitkä ovat pyykinpesukoneen 20 asteen pesuohjelman hyödyt ja haitat?
• mtv: Kuluttaja testasi: Riittääkö 20 astetta poistamaan tahrat pyykeistä?

En tiedä, kuinka paljon eri pesuohjelmien sähkönkulutus vaihtelee eri pesukoneiden välillä ja kuinka hyvin mittauksiani voi soveltaa muihin pesukoneisiin. Mielestäni tämä on sellaista tietoa, joka pesukoneen valmistajan pitäisi ilmoittaa käyttöohjeessa. EU vaatii, että pesukoneessa pitää olla 20 asteen pesuohjelma, mutta paljon hyödyllisempää olisi kertoa tarkemmin eri ohjelmien sähkönkulutuksesta.

Vauvan syntymän jälkeen pyykkiä tulee olemaan entistä enemmän, joten pyykkiaiheiset postaukset saavat varmasti jatkoa. Vauvan vaatteet ovat pääasiassa puuvillaa, joiden peseminen ainakin tuolla varsinaisella Cotton -ohjelmalla kuluttaa paljon sähköä, joten täytyy pohtia ainakin lämpötilaa; milloin 60 astetta on tarpeen ja milloin 40 riittää. 20 asteessa en varmaankaan vauvan vaatteita aio pestä, ainakaan sellaisia, jotka tulevat ihoa vasten. Pesukoneesta löytyy myös Baby Care, Skin Care ja Intensive -ohjelmat, jotka ovat vielä kokonaan testaamatta.

Mennyttä ja tulevaa

Uusi vuosi on jo pitkällä ja blogissa on ollut tavallistakin hiljaisempaa. Selasin viime vuoden postauksia läpi ja huomasin, että viime vuonna blogissa oli selvästi sähköteema, joka johtui pitkälti keväällä hankkimastani sähköpyörästä. Lisäksi ihmettelin jo ennen sähköpyörän hankintaa kasvanutta sähkönkulutusta ja mahdollisia syitä siihen. Sitä edellinen vuosi pyöri taas aika vahvasti ruoan päästöjen ympärillä.

Tälle vuodellekin on jo teema valmiina. Aion tänä vuonna nimittäin tehdä sen suurimman ympäristörikoksen ja tuon maailmaan uuden ihmisen. Meille on siis tulossa vauva! Miksikään vauvablogiksi en ole tätä muuttamassa, mutta aion ainakin pohtia vauvasta aiheutuvia päästöjä ja miten minimoida niitä.

Vaikka kutsuin vauvaa ympäristörikokseksi, on hän erittäin toivottu. Olen aina halunnut lapsia, vaikka tiedostan lapsen ja hänen mahdollisten lastensa ja lastenlastensa aiheuttamat päästöt ja muut ympäristökuormitukset. Viime kesänä julkaistun Lundin yliopiston tutkimuksen mukaan kehittyneissä maissa yhden lapsen hankkimatta jättäminen säästää 56,8 tonnia hiilidioksia vuodessa per vanhempi. Ajattelin ensin, että tässä on oltava pilkkuvirhe, jos omat päästöni ovat noin 8 tonnia vuodessa. Laskennassa on kuitenkin huomioitu myös ne muut syntymättä jäävät lapset eli lapsenlapset  ja heidän lapsensa jne. En silti usko, että lapsettomuus tekisi päästöistäni negatiivisia.

Vauvan aiheuttamasta tavaratulvasta olen jo saanut esimakua. Täytyy varmaan tutustua uudelleen jo kerran tyrmäämääni KonMariin. Onneksi kaikenlaisia tarvikkeita olemme saaneet lainaan ja vaunut ostimme käytettyinä. Vaatteita on kyllä tullut ostettua uutena enemmän kuin etukäteen kuvittelin. Käytetyt vaatteet ovat olleet yllättävän nuhjuisia, vaikka varsinkin ihan pienet ovat käytössä vain muutaman kuukauden. Tietysti ne voivat olla olleet käytössä useammalla lapsella ennen päätymistään myyntiin. Yhdeksi syyksi epäilen myös kuivausrumpua, joka tuntuu olevan monen mielestä lähes pakollinen lapsiperheessä. Meille ei sellaista vielä ole hankittu ja toivottavasti ei tarvitsekaan hankkia.

Mielenkiinnolla odotan myös sitä, miten oma asenteeni muuttuu vai muuttuuko. Tiedän jo etukäteen, että kun omassa elämässä on huolia ja jaksaminen on koetuksella, silloin ei paljonkaan päästöasiat kiinnosta. Silloin haluaa päästä mahdollisimman helpolla. Helpommalla pääseminen ei välttämättä ole kuitenkaan huono asia, paitsi silloin kun se tarkoittaa sitä, että joka paikkaan pitää päästä autolla (tai sitä kuivausrumpua). Toistaiseksi vauvan kanssa autoilu kuulostaa minusta hyvin monimutkaiselta kaikkine turvavarusteineen. Emme ole ostamassa vauvan takia isompaa autoa, vaan vaunut valittiin mm. sen mukaan, että ne mahtuvat nykyiseen autoon. Nähtäväksi jää kuinka paljon autoa sitten oikeasti tarvitsee. Kovasti toivon, ettei tarvitsisi ollenkaan ja voisimme luopua siitä. Viime vuonna autolla ajettiin niin vähän, etten edes halua laskea, paljonko yksi kilometri maksoi.

Joka tapauksessa jännittävä ja erilainen vuosi tulossa. Tässä vaiheessa tietysti vielä kuvittelen, että minulla on äitiyslomalla myös enemmän aikaa kirjoittaa blogia, mutta se jää nähtäväksi.