Vuoden 2022 vaateostokset

Vuonna 2019 aloitin vaatteiden ostolakon, joka meni vähän vaihtelevasti. 2020 ja 2021 olivat koronan takia helppoja vaatevuosia. Oli todella vaikea perustella itselleen oikein mitään vaatehankintoja, kun olin vain kotona. 2021 loppuvuodesta aloin kuitenkin taas liikkua enemmän ihmisten ilmoilla ja käydä kirppiksillä ja huomasin, että lapsen vaatteiden lisäksi voisin löytää vaatteita myös itselleni käytetynä.

Viime vuonna ostin uutena hihattoman farkkupaidan, merinovillaiset pyöräilyshortsit ja ulkoilukengät ja pitkästa aikaa myös alusvaatteita. Kenkiä käytin paljon ja ostin ne vasta, kun edelliset menivät rikki. Villahousuja olin harkinnut jo pari vuotta ja vihdoin raaskin ne ostaa. Ostin ne mekkojen alla pidettäviksi ja käytin niitä muutaman kerran, koska en juurikaan käyttänyt mekkoja talvella. Farkkupaita sen sijaan jäi kokonaan käyttämättä. Ostohetkellä se tuntui hyvältä idealta, mutta ei se oikein sopinut tyyliini. Muutenkaan uutena ostetut vaatteet eivät enää sovi tyyliini.

Sitten ne käytetyt vaatteet. Ostin yhteensä 60 vaatetta, joista olen käyttänyt 28:aa ja 32:ta en ole käyttänyt. Osaa en ole vielä ehtinyt käyttää, mutta osa oli kyllä myös hutiostoksia. Kirjasin itselleni ylös, ostaisinko vaatteen vielä uudestaan vai en. 47 vaatteen kohdalla olin sitä mieltä, että ostaisin uudelleen. 10 vaatteen kohdalla en ostaisi ja 3 vaatteen kohdalla en osannut sanoa, ostaisinko vai en. Kolme viime vuonna ostamaani vaatetta olen myynyt eteenpäin. Näiden kohdalla totesin, että ne olivat väärän kokoisia, vaikka olin näitä kaikkia kyllä sovittanut ennen ostopäätöstä. Yhtään vaatetta en ole vienyt takaisin. Osan vaatteista ostin tietäen, että ne vaativat pientä fiksausta esim. villaneule, jossa on reikä tai lyhennystä vaativat housut. En ole kuitenkaan mitään kovin aikaansaavaa tyyppiä, joten ne korjattavat odottavat edelleen korjausta. Ostin myös yhdet housut kankaaksi, jotta voisin leventää yksiä toisia housuja. No, en leventänyt. Tähän tulee kyllä tänä vuonna muutos. Olen päättänyt alkaa harrastaa vaatteiden korjaamista. Olen aina ajatellut, ettei se ole taloudellisesti kannattavaa, mutta kun kutsun sitä harrastukseksi, niin voisin oikeastaan vaikka maksaa siitä. Tykkäsin kuitenkin koulussa käsitöistä ja ompelukonekin löytyy, joten katsotaan millaisia luomuksia saan aikaiseksi.

Alla olevassa taulukossa lueteltu tarkemmin tyypeittäin käytettynä ostamani vaatteet. Housuista viidet olivat farkkuja ja kahdet villakangashousut, jotka molemmat pitäisi lyhentää ja 2 kesähousut. Ostin myös ulkoiluhousut jotka laskin urheilukategoriaan. Niitä olen käyttänyt paljon. Erilaisia yläosia ostin 32. Näistä osan olisin voinut jättää ostamatta. Muutamia olen käyttänyt todella paljon, kuten alunperin Seppälän mustaa hihatonta poolopaitaa, joka maksoi Redin Kierrätyskeskuksessa 3 euroa. Mekkoja ostin yhdeksän ja käytin niistä viittä, mistä olin jopa vähän yllättynyt, koska mekot ovat sellaisia mielikuvitusminälle ostettavia vaatteita, joita en oikeasti käytä. Ne ovat hankalia pyöräillessä ja tulee vähän sellainen liian laitettu olo. Poikkeuksena yksi ohut viskoosimekko, jota käytin kesällä paljon ja jopa pyöräillessä. Keväällä ostin Espritin beigen takin, josta intoilin, kun joku oli lyhentänyt hihat valmiiksi, mutta ei se sitten kuitenkaan ollut oikein tyyliseni. Tai siitä tulee mieleen eräs Fingerpori-hahmo. Ehkä annan sille keväällä uuden mahdollisuuden.

Lähes kaikki vaatteet ostin SPR:n Kontista, UFFista tai Kierrätyskeskuksesta. Yksi pusero ja ulkoiluhousut ostin perinteiseltä kirppikseltä, jossa oletettavasti joku yksityishenkilö sai rahaa ostoksistani ja kaksi neuletta ja kengät Emmy secondhand verkkokaupasta. Myin myös omia ja lapsen vaatteita Emmyn kautta ja sain niistä yhteensä 200 euroa, josta osan tililleni ja osan lahjakorttina.

housut	10
paita	13
neule	8
neuletakki	8
mekko	9
urheilu	6
jakku	3
takki	1
kengät	1
päähine	1

Paljonko näihin vaatteisiin kului rahaa? Uutena ostetettuihin hieman yli 200 euroa, josta puolet meni kenkiin. Täytyy todeta myös, että varmaan ensimmäistä kertaa ei harmittanut laittaa rahaa alusvaatteisiin. Käytettyihin vaatteisiin meni yhteensä 460 euroa. Kallein vaate maksoi 24 euroa. Se oli Marimekon raitamekko, jota en ole vielä käyttänyt. Sen kyynerpäät olivat vähän kuluneet ja ne pitäisi paikata ensin, enkä ole vielä päättänyt miten ne paikkaan, vaatelaastarilla vai jotenkin muuten. Edullisin oli trikootoppi, joka maksoi euron ja sitä olen käyttänyt paljon. Vaatteiden keskihinta oli 7,7 euroa. Suurin osa vaatteista ei ollut merkkivaatteita ja mielelläni ostankin esim. H&M:n ja Lindexin yli viisi vuotta vanhoja vaatteita, joissa on hyvät materiaalit. Mukaan mahtui kuitenkin mm. kahdet Leviksen farkut ja muutama kotimaisen Noshin vaate.

Vuonna 2021 suomalaiset käyttivät vaatteisiin keskimäärin 700 euroa ja kenkiin 120 vuodessa per henkilö (lähde). Jäin jonkin verran tämän alle, mutta en kovin paljon kuitenkaan, vaikka ostinkin lähes pelkästään käytettyä. Joka vuosi ei tällaiselle määrälle tietenkään ole tarvetta, vaikka en sanoisi, että määrä on mitenkään poikkeuksellinen siihen nähden mitä olen aikaisempina vuosina shoppaillut ja ihan uusia vaatteita. 60 vaattetta vuodessa on 5 vaatetta kuukaudessa. Vaatteiden hiilijalanjälki on Suomen ympäristökeskuksen Ilmastodieetin mukaan 0,47 kg/€ ja kenkien 0,27 kg/€, joten tällä perusteella käytettynä ostamieni vaatteideni hiilijalanjälki olisi noin 212 kg/CO2 ja uusien 74 kg/CO2. En tiedä kuinka hyvin tämä kerroin pätee käytetyille vaatteille, mutta ne ovat yleensä uusia halvempia, joten myös pienempi hiilijalanjälki tulee siinä huomoitua. Käytetyille vaatteille en laskisi valmistukselle ollenkaan hiilijalanjälkeä, mutta käytetyistä vaatteistakin tulee päästöjä kuljetuksista, lajittelusta ja aiheuttavat ne itse kirppiksetkin jonkin verran päästöjä. Suomen Tekstiili ja Muoti ry:n 2021 teettämän selvityksen mukaan 89 % vaatteen päästöistä tulee kuitenkin raaka-aineen valmistuksesta (lähde). Siksi en ympäristönäkökulmasta näe tässä määrässä kovin suurta ongelmaa ainakaan tällä hetkellä, kun kirppikset pursuilevat käytettyjä naistenvaatteita. Hyväntekeväisyyskirppikset edistävät ympäristövastuun lisäksi sosiaalista vastuullisuutta työllistämällä pitkäaikaistyöttömiä. Hot or cool instituutin marraskuussa 2022 julkaiseman Unfit, unfair, unfashionable -raportin mukaan kestävä määrä vaatteita neljän vuoden ajan maissa olisi 85 kpl, joten siihen peilattuna tuo 60 on paljon. Minulla kun oli ennestäänkin vaatteita. Vuonna 2030 vaatteiden vuosipäästöjen pitäisi olla alle 130 kg CO2 per henkilö. Tämä luku on kuitenkin laskettu eri kertoimella kuin Ilmastodieetin euromäärään perustuva luku, joten ne eivät siksi ole suoraan vertailukelpoisia, mutta jotain ajatusta siitä ehkä saa, ettei 60 käytettyäkään vaatetta vuodessa ole pidemmän päälle kestävää.

Mitä opin viime vuonna? Lyhyt noin M-kokoisia vaatteita käyttävä nainen löytää kirppikseltä melko helposti vaatteita ainakin pääkaupunkiseudulla. (Ostamani vaatteet olivat koko XS-XL, joten kovin tiukasti kokolappua ei kannata kirppiksillä tuijottaa.) Kirppiksiltä löytää myös mustia, tummansinisiä ja harmaita vaatteita, joita enimmäkseen käytän. Aikaisemmin kuvittelin, että siellä myydään vain jotain värikkäitä ekohippivaatteita. Nyt tiedän, että löytöjä voi tehdä melko helposti, eikä siellä kirppiksellä tarvitse koko ajan rampata. Opin myös, että lähes kaiken voi ostaa käytettynä. Käytettynä löytää myös parempia materiaaleja edullisemmin kuin uutena kaupasta. Tästä syystä opin myös päästämään irti omista liian pienistä vaatteistani, joita olen säilönyt kaapissani vuosia, koska nyt tiedän, että jos vielä joskus tarvitsisin pienempiä vaatteita, löydän niitä sitten varmasti kirppiksiltä. Opin myös, että kirppistoimintaa on vaikea saada kannattavaksi. Käytetyt vaatteet ovat liian halpoja ja niistä ollaan valmiita maksamaan liian vähän. Kirppisten pitäisi olla helpommin saavutettavissa, mutta korkeita vuokria on vaikea kattaa pelkästään käytettyä myymällä. Välillä olen kauhistellut sitä, kuinka käytettyä tavaraa on niin paljon myynnissä, mutta oikeasti pitäisi kauhistella sitä kuinka paljon uutta tavaraa on myynnissä. Välillä olen tuntenut itseni tyhmäksi, kun olen tajunnut kuinka paljon rahaa olen käyttänyt huonolaatuisen pikamuotiin. Se on ainakin varmaa, ettei entiseen ole enää paluuta. Minulla ei ole mitään syytä ostaa pikamuotia.

Ainakin 20 vaatetta ostin loppuvuodesta loka-joulukuun aikana, jolloin oli paljon myös työstressiä. Tunnistan että lievitän stressiä ja rentoudun shoppailullla. Välillä se on oikeasti palauttavaa, mutta välillä se saattaa olla hieman pakkomielteistäkin. Ostaminen myös ruokkii uusia ostohaluja ja koko ajan pitää tehdä parempia löytöjä ja ostaa lisää. Lähes yhtä helposti voisin käydä myös metsäkävelyllä. Tänä vuonna siis enemmän sitä ja toivottavasti myös vähemmän stressiä. Olen tällä hetkellä erittäin tyytyväinen vaatekaappiin, eikä sieltä puutu oikeastaan mitään muuta kuin toppahousut. Tunnistan kuitenkin, että jotkut rajat tälle kirppisostelullekin olisi hyvä asettaa ja tänä vuonna osallistun kahteen vaatehaasteeseen. Saan ostaa uusia vaatteita kolme ja käytettyjä viisi tai jos en osta uutta, saan korvata sen kahdella kirppisvaatteella. Mitä korjattavaa en saa ostaa ennen kuin entiset on korjattu. Nämä määrät saa myös alittaa, mutta mitään totaalilakkoa en kuitenkaan halua aloittaa.

Vauvan ja taaperon tarvikkeita käytettynä

Aloitin tämän postauksen kirjoittamisen jo vauvavuonna, mutta koska vauva on jo lähempänä kahta kuin yhtä vuotta, piti lisätä otsikkoon sana taapero. Aloitimme hankinnat vauvaa varten muutamaa kuukautta ennen vauvan syntymää, joten paljon erilaista tavaraa on tullut hankittua viimeisen kahden vuoden aikana. Osa enemmän ja osa vähemmän hyödyllistä, mutta oikeastaan mitään täysin turhaa emme tulleet hankkineeksi. Vaatteiden osalta olisi kyllä varmasti vähempikin riittänyt.

Vajaa kaksi vuotta sitten kerroinkin, että olimme hankkineet vaunut käytettynä ja myös saaneet tavaraa vauvalle. Vaatteita sen sijaan olin ostanut enemmän uutena kuin olin etukäteen ajatellut. Silloin olin vielä melko tottumaton kirppiskävijä ja mieleni on muuttunut tässä kahden vuoden aikana. Kirppiksillä tosin pitää käydä melko usein, jos sieltä haluaa hankkia suurimman osan vaatteista.  Muutamalla vierailulla ei välttämättä löydy mitään ja sillä perusteella minäkin olin tehnyt havainnon melko nuhjuisista vaatteista. Pieniä vaatteita tuli ostettua vähän turhaan uutena, koska juuri niitä pienimpiä vaatteita on kirppiksillä hyvin saatavilla. Isommista vaatteista olen ostanut suurimman osan käytettynä ja säästänyt siinä melkoisen summan rahaa. Varsinkin ulkovaatteissa voi saada aikaan isot säästöt. Rahansäästö ja ekologisuus ovatkin minulle tärkeimmät syyt ostaa käytettyjä vaatteita ja muita tavaroita.

Reiman välikausihaalari oli loistava kirppislöytö alle kahdella kympillä. Myös villapipo ja vedenpitävät kengät ovat kirpputorilta.

Yhdistelmävaunut olivat isoin ja kallein hankinta ja niissä säästimme noin puolet hinnasta uusiin verrattuna. Vaunuja löytyy tietysti monen hintaisia ja kuntoisia käytettynä. Löysin Torista ja meillä kävi tuuri, kun huomasin juuri myyntiin tulleet vaunut ihan sattumalta. Tarvikkeiden hankinnassa erilaiset nettikirppikset ovat käteviä, koska niistä on helppo hakea etsimäänsä ja tarvittaessa voi tehdä hakuvahteja. Joidenkin tuotteiden kohdalla kysyntä on kova ja saattaa olla hermoja raastavaa metsästää sitä haluamaansa tarviketta. Näin meillä kävi itkuhälyttimen kanssa. Löysin sellaisen ensin sattumalta perinteiseltä kirppikseltä, mutta se meni rikki muutaman kuukauden jälkeen ja yritin löytää korvaavan käytettynä. Jos hinta oli oikea, ne menivät yllensä tunneissa ja lopulta päädyimme ostamaan itkuhälyttimen uutena. Käytetyllä tuotteella kun ei ole mitään takuuta, hinnan on mielestäni oltava selvästi uutta halvempi, varsinkin kun kyseessä on elektroniikka.

Leluja ja kirjoja olen myös ostanut käytettynä, vaikka varsinkin leluja tuntuu tulevan ovista ja ikkunoista sukulaisilta, joten niitä ei tarvitsisi ostaa itse ollenkaan. Kirjoja olen lainannut myös kirjastosta, mutta varsinkin vauvan hypisteltäväksi (ja syötäväksi) tarkoitetut kirjat on hyvä ostaa omaksi, koska ne olivat ainakin meillä koko ajan vauvan suussa ja niistä on myös haukattu ja revitty paloja. Vasta reilu yksivuotiaana kirjat alkoivat kiinnostaa lukemismielessä.

Sitteri ja leikkimatto olivat meillä lainassa, mikä oli kätevää, koska ne olivat käytössä muutaman kuukauden, mutta veisivät säilytyksessä paljon tilaa. Kantorepun ja kantoliinan saimme käytettyinä. Niistä kantoliinaa tuli kokeiltua vain muutamia kertoja, mutta kantoreppua on käytetty enämmän kuin osasin kuvitella ja se on käytössä edelleenkin. Nyt on harkinnassa myös kantorinkan hankinta ja sitä olemmekin jo etsineet käytettynä. Nekin tuntuvat menevän aika nopeasti kaupaksi. Kantorinkan vuokrausmahdollisuutta olemme myös harkinneet.

Tämäkin koko asu on kirppikseltä kenkiä myöten. Nuo housut ovat olleet yksi suosikkivaatteistani pojalla ja ne ovat olleet käytössä jo vuoden. Taustalla näkyy myös kuinka estetään kaapin avaaminen tilapäisesti isovanhempien luona.

Turvakaukalon saimme kaverilta, mutta se on yksi niistä harvoista asioista, joita en ostaisi käytettynä tuntemattomalta samoin kuin pyöräilykypärä. Turvaistuimen autoon hankimmekin uutena. Myös rintapumpun ja tuttipullon ja muita ruokailutarvikkeita hankin uutena. Rintapumppu ja tuttipullot sterilisoidaan keittämällä, joten niitäkin voisi hankkia käyttettynä. (Insinöörinä halusin kuitenkin sen uusimman mallin.) Tuttipulloihin voi ostaa myös uudet tutit, vaikka itse pullot ostaisikin käytettynä. Muovisissa kannattaa kuitenkin katsoa, etteivät ne ole naarmuisia, koska epätasainen pinta on hyvä kasvualusta bakteereille.

Uutena tuli ostettua myös vähän turhaan matkarattaat. Ne olisi kannattanut ostaa käytettynä, koska reissussa niin sanotusti rähjääntyy ja ne ovat jo melko naarmuiset ja muutenkin parhaat päivänsä nähneet. Naarmuisuus ei tietenkään haittaa käytössä, mutta saman tien olisi voinut ostaa jo valmiiksi naarmuiset rattaat. Matkarattaiden suhteen olin ehkä vähän Facebook-mainonnan uhri ja halusin ne tietyt mainoksessa näkemäni rattaa, joita ei tietenkään ollut vielä saatavilla käytettyinä. Myös pyöräkärry hankittiin uutena, koska uudet mallit saa taitettua kokoon ja se on kerrostalossa asuvalle tärkeä ominaisuus.

Äitiyspakkauksessa tuli uusia tarvikkeita ja vaatteita. Käytetyimpiä ovat olleet varmasti ulkohaalari, jota käytimme jo kesällä makuupussina ja viime talvena sitten itse haalarikäytössä.  Villahaalaria tuli myös käytettyä aika paljon. Muuten vaatteet jäivät melko vähälle käytölle ihan pienimpiä lukuunottamatta. Osa vaatteista oli minusta todella huonolaatuisia ja monet trikoo-bodyt nyppyyntyivät jo ihan muutamassa pesussa. Äitiyspakkauksen vaatteita myös näkee aika paljon kirppiksillä myynnissä ja monesti käyttämättöminä, joten vaatteiden takia sitä ei välttämättä kannata ottaa.

Myös syöttötuoli ja pinnasänky ostettiin uutena, vaikka ne olisi ihan hyvin voinut ostaa myös käytettynä. Niiden kohdalla olisi pitänyt ennakoida vähän paremmin ja aloittaa niiden metsästys aikaisemmin, eikä vasta sitten kun oli todellinen tarve.

Lapsen tarvikkeiden myötä olen hankkinut myös itselleni käytettyjä tavaroita ja nykyään tuleekin yleensä ensin etsittyä käytettyä, jos tarvitsen jotain. Olen löytänyt esimerkiksi jo myynnistä poistuneita Iittalan laseja, joita meillä on mennyt rikki tai en alun perin ollut hankkinut tarpeeksi. Viimeisimpänä ostin SPR:n Kontista jouluisen lyhdyn.

Pyykkikoneen eri pesuohjelmien sähkönkulutus

Olen äitiyslomaillut jo useamman viikon, mutta yhtään postausta ei ole ilmestynyt. Ihan pelkästään en ole laiskotellut, vaan tämä postaus on vienyt enemmän aikaa kuin osasin kuvitella. Olen kirjoittanut tätä jo useamman viikon (en nyt kokopäiväisesti tietenkään). Olen tehnyt myös kaikkea muuta kuten siivonnut ja pessyt pyykkiä ja yllättävän nopeasti sitä laiskistuukin, kun tuntuu, että kaiken voi siirtää seuraavaan päivään.

Olen useampaan kertaan harmitellut täällä blogissa, ettei sähkönkulutusmittarini taivu tarpeeksi tarkkaan seurantaan. Viime kesälomareissulla mies löysi kuitenkin Saksasta dataa keräävän sähkönkulutusmittarin, joka kytkettiin heti kotona pesukoneeseen. Tarkoituksena oli siis seurata eri pesuohjelmien sähkönkulutusta. Mittari oli kiinni pesukoneessa lähes puoli vuotta ja sen seurauksena kulutusdataa on valtavat määrät. Vähempikin mittaus olisi varmasti riittänyt, ja jotta tuosta datasta saisi kaiken mahdollisen irti, syvällisempi ohjelmointiosaaminen olisi tarpeen (ehkä jotain uutta opiskeltavaa äitiyslomaksi). Pääsin datan kanssa oikeastaan vasta alkuun, mutta sain siitä jo irti mielenkiintoisia havaintoja Excelin avulla.

Nykyaikaisissa pesukoneissa on pesuohjelmia joka lähtöön ja ainakin minun on välillä vaikea tietää, mitä niistä kannattaisi käyttää. Pesukoneemme on neljä vuotta vanha ja LG-merkkinen. Muistelen että se maksoi silloin 500-600 euroa eli aika keskihintainen pesukone. Pesuohjelmia on 14 ja useissa ohjelmissa lämpötilan ja linkouksen nopeuden voi säätää erikseen. Osa ohjelmista myös punnitsee pyykin ja säätää veden määrän sen mukaan. Olen ollut pesukoneeseen todella tyytyväinen muuten paitsi, että siitä puuttuu 30 asteen pesuohjelma, jonka tilalla on 20  astetta. Tuo 20 asteen pesuohjelman vaatimus tuli voimaan juuri vuoden 2014 alussa, jolloin ostimme pesukoneen.

Käytetyimmät ohjelmat meillä ovat Cotton (40 ja 60 C), Mix (40 C), Dark Wash (20 C), Delicate (20 C) ja Quick (40 C). Lakanat, pyyhkeet ja yövaatteet pesen 60 asteessa ja alusvaatteet ja muut puuvillaiset sekä urheiluvaatteet 40 asteessa. 20 asteessa pesen usein farkut ja muut housut, neuletakit ja polyesteripuserot, joita käytän paljon töissä. Pyyhkeet voisi ehkä pestä 40 asteessakin nyt kun tarkemmin mietin. Puhdasta ihoahan niillä yleensä kuivataan.

Aika nopeasti datasta selvisi, että alun vedenlämmityksen jälkeen sähkönkulutus on melko pientä. Pesulämpötila ja toisaalta myös käytetyn veden määrä (koska mitä enemmän vettä sitä enemmän sen lämmittämiseen kuluu energiaa) vaikuttavat siis eniten pesuohjelman sähkönkulutukseen. Alla olevassa kuvassa on vertailtuna Cotton-pesuohjelman sähkönkulutus 40 ja 60 asteessa. Kuvasta näkyy, että pesukoneemme maksimilämmitysteho on noin 2000 W eli 2 kW ja pesulämpötilasta ja veden määrästä riippuu, kauanko veden lämmitys kestää. Pesukone ottaa kylmää vettä, jonka lämpötila vaihtelee jonkin verran eri vuodenaikoina, joten elokuussa ja tammikuussa tehdyt mittaukset eivät ole vertailukelpoisia. Olen valinnut näihin kuvaajiin mahdollisimman lähellä toisiaan olevat mittauspäivät.

Pesukoneesta löytyy myös Cotton Eco -ohjelma, jota tulee käytettyä aika harvoin, koska sillä peseminen kestää todella kauan. Halusin siitä kuitenkin mittaustuloksen tähän mukaan ja pesin sillä kerran 60 asteessa, jolloin kulutus oli 0,97 kWh. Normaalilla Cotton 60 -ohjelmalla sähkönkulutus oli 0,72-1,40 kWh keskiarvon ollessa 1,16 kWh. Eli aika samaa luokkaa tuon Eko-ohjelman kanssa. Suuri vaihteluväli johtuu siitä, että ohjelma säätää veden määrän pyykin painon mukaan. Jotta näistä saisi vertailukelpoisen tuloksen, olisi pyykki myös punnittava manuaalisesti, mutta ainakaan kovin paljon ekommalta tuo eko-ohjelma ei tällä perusteella vaikuta, kun ottaa huomioon vielä sen, että pidempi pesuohjelma todennäköisesti kuluttaa vaatteita ja pesukonetta enemmän.

Tein myös mielenkiintoisen huomion Cotton ja Mix -ohjelmien välillä, kun molempia käytetään 40 asteen lämpötilassa. Mix-ohjelman lämmitysaika on paljon lyhyempi kuin Cotton-ohjelmassa. Tämä tarkoittaa, että Mix-ohjelma käyttää vähemmän vettä. Tässäkin tapauksessa molemmat ohjelmat punnitsevat pyykin ja säätävät veden määrän sen mukaan, joten ihan aukoton huomio tämä ei ole. Yleensä pesen kuitenkin täysiä koneellisia, joten oletan että pyykin määrä on ollut näissä melko sama. Seuraavassa mittauksessa on kuitenkin syytä punnita pyykki myös manuaalisesti.

Seuraava havainto oli, että pikapesuohjelma (Quick) kuluttaa sähköä melkein yhtä paljon kuin Mix-ohjelma 40 asteessa. Olemme tosin säätäneet pikapesun lämpötilan 40 asteeseen alkuperäisen 20 asteen sijaan, jolloin kulutus olisi tietysti pienempi. Vesimääräkin näyttää lämmitysajan perusteella olevan lähes sama, pikapesussa hieman suurempi. Ainoana erona ohjelmissa näyttää olevan pesuohjelman pituus eli Mix-ohjelma huljuttelee pyykkiä vedessä pidempään, jolloin sen voisi myös olettaa peseytyvän paremmin. Olisi myös mielenkiintoista testata Mix-ohjelmaa vajaalla täytöllä, jolloin se säätää veden määrää, koska silloin oletettavasti sähkönkulutuksen pitäisi olla pikapesuohjelmaa pienempi.

Pikapesua olemme käyttäneet lähinnä urheiluvaatteille, mutta saman tien ne voisi pestä myös tuolla Mix-ohjelmalla, joten pikapesun käyttö (ainakin 40 asteessa) lopetetaan nyt kokonaan. Huolena on ollut, että urheiluvaatteet pinttyvät, jos niitä ei pese heti. Vaihtoehtona voisi olla pestä ne 20 asteessa heti käytön jälkeen, jos 40 asteen pyykkiä ei ole lähipäivinä tulossa tarpeeksi ja pestä ne myöhemmin uudestaan 40 asteessa. Pesukoneesta löytyy lisäksi myös Sports Wear -ohjelma, jota on tullut käytettyä melko vähän. Mittausten aikana sitä käytettiin kerran ja sen sähkönkulutus näytti olevan samaa luokkaa pikapesun kanssa.

Se tulikin jo selväksi, että pesulämpötila on eniten pesukoneen sähkönkulutukseen vaikuttava tekijä, joten tässä vaiheessa ei enää yllätä, että 20 asteessa peseminen ei kuluta sähköä juuri ollenkaan. 20 asteessa käytetään meillä yleensä Delicate eli hienopesuohjelmaa ja Dark Wash -ohjelmaa (en tiedä mistä tuo nimi tulee, sitä voi varmaan käyttää myös vaaleille vaatteille).  Molempien ohjelmien sähkönkulutus on kummassakin vain 0,1 kWh, kun se esim. Mix 40 -ohjelmassa on noin 0,5 kWh eli viisinkertainen.

Viime keväänä kirjoitin, että 20 asteessa peseminen on ollut ihan OK alkujärkytyksen jälkeen, mutta enää en ole ihan varma. Vaatekaappiin on nimittäin pesiytynyt sellainen tunkkainen haju ja epäilen sen johtuvan tuosta liian matalasta pesulämpötilasta. Toinen vaihtoehto on, että olen käyttänyt vääränlaista pesuainetta. Kaikki pesuaineet eivät sovi 20 asteessa pesemiseen ja eräs käyttämäni pesuaine sisälsi ennen 20 C merkinnän (vai olikohan se jopa 15 C), mutta se olikin kaikessa hiljaisuudessa poistettu, enkä ollut sitä huomannut. Nyt asia on korjattu ja olen hankkinut 20 asteeseen sopivaa pesuainetta (esim. Serto Herkkä). Suosin pyykinpesuaineissa yleensä Joutsenmerkittyjä vaihtoehtoja, mutta niistä en ole löytänyt kaupan hyllyltä sellaista, joka sopisi 20 asteessa pesemiseen. Lisävaatimuksena minulla on vielä pesuaineen hajusteettomuus. Jatkossa kuitenkin aion pestä ainakin kaikki pidempään säilytykseen menevät vaatteet vähintään 40 asteessa. Siitä on nimittäin ekologisuus kaukana, jos joudun epämielyttävän hajun takia pesemään koko vaatekaappini sisällön uudelleen.

Alla muutama linkki, joista voi lukea lisää 20 asteessa pesemisestä. Neljä vuotta sitten se näyttää saaneen aika lailla täystyrmäksen (paitsi tuo viimeinen Kuluttaja-lehden testi). Kaikki löytämäni jutut ovat valitettavasti vuodelta 2014. Olisi mielenkiintoista tietää miten pesuaineet ovat kehittyneet neljässä vuodessa.

• Tiede: Miten lika irtoaa 20 asteessa?
• Kuningaskuluttaja: Jatkuva ekopyykkääminen rikkoo pesukoneen ja jättää vaatteet likaisiksi
• Turun Sanomat: Mitkä ovat pyykinpesukoneen 20 asteen pesuohjelman hyödyt ja haitat?
• mtv: Kuluttaja testasi: Riittääkö 20 astetta poistamaan tahrat pyykeistä?

En tiedä, kuinka paljon eri pesuohjelmien sähkönkulutus vaihtelee eri pesukoneiden välillä ja kuinka hyvin mittauksiani voi soveltaa muihin pesukoneisiin. Mielestäni tämä on sellaista tietoa, joka pesukoneen valmistajan pitäisi ilmoittaa käyttöohjeessa. EU vaatii, että pesukoneessa pitää olla 20 asteen pesuohjelma, mutta paljon hyödyllisempää olisi kertoa tarkemmin eri ohjelmien sähkönkulutuksesta.

Vauvan syntymän jälkeen pyykkiä tulee olemaan entistä enemmän, joten pyykkiaiheiset postaukset saavat varmasti jatkoa. Vauvan vaatteet ovat pääasiassa puuvillaa, joiden peseminen ainakin tuolla varsinaisella Cotton -ohjelmalla kuluttaa paljon sähköä, joten täytyy pohtia ainakin lämpötilaa; milloin 60 astetta on tarpeen ja milloin 40 riittää. 20 asteessa en varmaankaan vauvan vaatteita aio pestä, ainakaan sellaisia, jotka tulevat ihoa vasten. Pesukoneesta löytyy myös Baby Care, Skin Care ja Intensive -ohjelmat, jotka ovat vielä kokonaan testaamatta.

Mennyttä ja tulevaa

Uusi vuosi on jo pitkällä ja blogissa on ollut tavallistakin hiljaisempaa. Selasin viime vuoden postauksia läpi ja huomasin, että viime vuonna blogissa oli selvästi sähköteema, joka johtui pitkälti keväällä hankkimastani sähköpyörästä. Lisäksi ihmettelin jo ennen sähköpyörän hankintaa kasvanutta sähkönkulutusta ja mahdollisia syitä siihen. Sitä edellinen vuosi pyöri taas aika vahvasti ruoan päästöjen ympärillä.

Tälle vuodellekin on jo teema valmiina. Aion tänä vuonna nimittäin tehdä sen suurimman ympäristörikoksen ja tuon maailmaan uuden ihmisen. Meille on siis tulossa vauva! Miksikään vauvablogiksi en ole tätä muuttamassa, mutta aion ainakin pohtia vauvasta aiheutuvia päästöjä ja miten minimoida niitä.

Vaikka kutsuin vauvaa ympäristörikokseksi, on hän erittäin toivottu. Olen aina halunnut lapsia, vaikka tiedostan lapsen ja hänen mahdollisten lastensa ja lastenlastensa aiheuttamat päästöt ja muut ympäristökuormitukset. Viime kesänä julkaistun Lundin yliopiston tutkimuksen mukaan kehittyneissä maissa yhden lapsen hankkimatta jättäminen säästää 56,8 tonnia hiilidioksia vuodessa per vanhempi. Ajattelin ensin, että tässä on oltava pilkkuvirhe, jos omat päästöni ovat noin 8 tonnia vuodessa. Laskennassa on kuitenkin huomioitu myös ne muut syntymättä jäävät lapset eli lapsenlapset  ja heidän lapsensa jne. En silti usko, että lapsettomuus tekisi päästöistäni negatiivisia.

Vauvan aiheuttamasta tavaratulvasta olen jo saanut esimakua. Täytyy varmaan tutustua uudelleen jo kerran tyrmäämääni KonMariin. Onneksi kaikenlaisia tarvikkeita olemme saaneet lainaan ja vaunut ostimme käytettyinä. Vaatteita on kyllä tullut ostettua uutena enemmän kuin etukäteen kuvittelin. Käytetyt vaatteet ovat olleet yllättävän nuhjuisia, vaikka varsinkin ihan pienet ovat käytössä vain muutaman kuukauden. Tietysti ne voivat olla olleet käytössä useammalla lapsella ennen päätymistään myyntiin. Yhdeksi syyksi epäilen myös kuivausrumpua, joka tuntuu olevan monen mielestä lähes pakollinen lapsiperheessä. Meille ei sellaista vielä ole hankittu ja toivottavasti ei tarvitsekaan hankkia.

Mielenkiinnolla odotan myös sitä, miten oma asenteeni muuttuu vai muuttuuko. Tiedän jo etukäteen, että kun omassa elämässä on huolia ja jaksaminen on koetuksella, silloin ei paljonkaan päästöasiat kiinnosta. Silloin haluaa päästä mahdollisimman helpolla. Helpommalla pääseminen ei välttämättä ole kuitenkaan huono asia, paitsi silloin kun se tarkoittaa sitä, että joka paikkaan pitää päästä autolla (tai sitä kuivausrumpua). Toistaiseksi vauvan kanssa autoilu kuulostaa minusta hyvin monimutkaiselta kaikkine turvavarusteineen. Emme ole ostamassa vauvan takia isompaa autoa, vaan vaunut valittiin mm. sen mukaan, että ne mahtuvat nykyiseen autoon. Nähtäväksi jää kuinka paljon autoa sitten oikeasti tarvitsee. Kovasti toivon, ettei tarvitsisi ollenkaan ja voisimme luopua siitä. Viime vuonna autolla ajettiin niin vähän, etten edes halua laskea, paljonko yksi kilometri maksoi.

Joka tapauksessa jännittävä ja erilainen vuosi tulossa. Tässä vaiheessa tietysti vielä kuvittelen, että minulla on äitiyslomalla myös enemmän aikaa kirjoittaa blogia, mutta se jää nähtäväksi.

KonMari ei mullistanut elämääni

Jaoin jo viime viikolla Facebookissa mietteitäni KonMarista Fingerpori-sarjakuvan avulla, mutta ajattelin kuitenkin kirjoittaa tänne blogiin aiheesta vähän tarkemmin. Vielä en ole myllännyt koko asuntoamme ja muuttanut elämääni, mutta sain kirjasta kuitenkin ihan hyviä vinkkejä. Ajatukseni kirjasta ennen sen lukemista tiivistyivät aika hyvin tuohon sarjakuvaan, eikä käsitys siitä, että tavaroiden hävittämistapaan ei KonMarissa juuri puututa, muuttunut kirjan luettuani. Poisheittäminen ja jätesäkki mainitaan kirjassa useasti. Omia tarpeettomia tavaroitaan ei edes saisi antaa muiden taakaksi, eikä kierrättämisestäkään puhuta.

Olen osittain samaa mieltä, ettei tavaroita pitäisi tarjota sellaisille ihmisille, joiden on muutenkin vaikea luopua omista tavaroistaan. Siksi tarpeettomat tavarat olisi ensisijaisesti hyvä myydä eteenpäin, koska jos joku on valmis niistä maksamaan, niin silloin ne yleensä tulevat myös käyttöön. Hyväntekeväisyys on myös hyvä vaihtoehto, jos pystyy realistisesti arvioimaan, että tavarat ovat sen kuntoisia, että niistä on myös iloa muille. Toisin sanoen joku olisi valmis maksamaan niistä. Monille tavaroille ei välttämättä edes löydy kierrätysmahdollisuutta, vaan oma roska on myös muiden mielestä roskaa.

Kirjassa korostetaan useaan otteeseen, että ohjeita on noudatettava tarkasti ja karsiminen pitää suorittaa tietyssä järjestyksessä. Ensin karsitaan vaatteet, jotka jaetaan vielä alakategorioihin. Seuraavana on vuorossa kirjat ja paperit ja viimeisenä muut tavarat. Tarkoituksena on aloittaa helpoimmasta ja siirtyä lopuksi tavaroihin, joilla on kaikkein eniten tunnearvoa, kuten valokuviin. KonMarin periaatteisiin kuuluu, että jokaista tavaraa tunnustellaan ja katsellaan yksitellen ja pohditaan tuottaako se iloa. Ideana on valita säilytettävät tavarat, ei pois heitettäviä. Tavallaan kuulostaa ihan järkevältä, mutta sitten tulee ainakin minulle ongelma. Mitä teen niille tavaroille, jotka eivät tulleet valituiksi. Jätesäkki ei minusta kuulosta vaihtoehdolta. Kondon mukaan tavarat ovat kuitenkin tehtävänsä jo täyttäneet, kun ne ovat tuottaneet sinulle joskus iloa.

Päätin käyttää postauksen kuvituksena edellisestä postauksesta lainattua kuvaa, koska epäilin, ettei sukkalaatikkoni välttämättä kiinnosta ketään.

Vaikka menetelmä ei minua niin kovin vakuuttanutkaan, päätin kokeilla sitä sukilleni. Minulla on iso vetolaatikko täynnä sukkia, mutta silti minusta tuntuu, että käyttökelpoisia sukkia on vain viisi paria. Viisi paria riittää normaali arkena melko hyvin, mutta jos pitäisi lähteä jonnekin matkalle esimerkiksi viikoksi, niin sukkia ei ole ollenkaan tarpeeksi. Sukkia ei muuten Kondon mukaan kuulu mytätä varret sisäkkäin perunaksi, kuten varmasti moni tekee (minä ainakin), vaan sukat kuuluu taitella.

Kuvittelin sukkia helpoksi kategoriaksi, koska niillä ei ole tunnearvoa ja muutenkin ne ovat vain sukkia. Olin kuitenkin väärässä. Sukistani juuri mitkään eivät tuottaneet iloa, mutta täysin ehjien sukkien roskiin heittäminen tuntui minusta todella järjettömältä idealta. Niitä kun kukaan ei varmasti halua ostaa. Valitsinkin siis kaikki ehjät sukat pidettäviksi ja poistettavaksi jäi yksi pariton sukka ja kaksi paria, jotka olivat rikki. Sain kuitenkin sukat järjestettyä ja nyt minulla on toistakymmentä paria käyttökelpoisia sukkia, joten uusille ei ole tarvetta. Pidin sukat edelleen perunoina, mutta järjestin ne pystyyn, jolloin näen melkein kaikki sukat kerralla.

Vaikka en kirjan ohjeita ja järjestystä ajatellut sanatarkasti noudattaakaan, enkä koe tarvetta käydä kaikkia kategorioita läpi, löysin kuitenkin kirjasta hyödyllisiä järjestelyvinkkejä.

• Samantyyppiset tavarat kannattaa säilyttää samassa paikassa.
• Karsiminen tai järjestäminen kannattaa tehdä tavararyhmittäin ei huoneittain tai laatikoittain.
• Epäjärjestys johtuu siitä, että tavaroilla ei ole omia paikkoja tai tavaroiden laittaminen paikoilleen on liian hankalaa.

Samantyyppisten tavaroiden säilyttäminen samassa paikassa kuulostaa itsestään selvältä, mutta olen huomannut, että kun tilaa on enemmän myös säilytyspaikkoja on enemmän. Säilytän esimerkiksi ”tärkeitä” papereita kolmessa ja välillä jopa neljässä eri paikassa. Aikasemmin tällaista ongelmaa ei ole ollut, koska silloin kun asuin vielä kotona minulla oli oma huone, jossa tärkeille pareille ei ollut kovin montaa mahdollista säilytyspaikkaa, joten ne olivat kuin itsestään samassa paikassa. Sama tilanne on ollut myös aiemmissa asunnoissa, joissa on ollut yksi kirjahylly, jonka laatikoissa tärkeitä papereita on voinut säilyttää. Nykyisin miellä on kuitenkin tämän saman kirjahyllyn lisäksi myös kolme erilaista lispastoa tai kaappia, joissa on sopivia vetolaatikoita papereiden säilyttämiseen. Sukkien jälkeen erilaisten parereiden karsinta ja järjestäminen oikeille paikoille olisi siis seuraavana vuorossa.

Papereiden järjestämiseen Kondon lähtökohta oli, että kaikki paperit heitetään pois, mutta hänkin myöntää, että joitakin papereita vain on säilytettävä, vaikka ne eivät tuottaisikaan iloa. Muutenkin menetelmästä jäi paljon sallivampi kuva, kuin mitä se oli ennen kirjan lukemista. Kirjassa ei esimerkiksi anneta ohjeita siitä, mikä määrä vaikka sukkia on oikea, vaan oikea määrä on se joka tuottaa iloa.

En tiedä johtuiko siitä, ettei menetelmä vakuuttanut minua, että viimeinen luku kirjasta jäi lukematta, koska laina-aika päättyi. Olin varannut koko viime lauantai-iltapäivän kirjan lukemiseen, mutta kun olin aloittamassa lukemista, kirjaston verkkosivuille ei päässytkään. Viimeisessä luvussa kerrotaan ainakin sisällysluettelon mukaan, miksi menetelmä mullistaa koko elämän. Toivottavati siinä on myös hyvät perustelut, miten vanhaan elämään ei enää palata, koska kirjan neljä ensimmäistä lukua eivät ainakaan minua siitä vakuuttaneet. Haluan kuitenkin ehdottomasti lukea myös viimeisen luvun, joten ilmoittauduin uudestaan varausjonoon. E-kirjoilla jono menee kuitenkin melko nopeasti, joten muutaman viikon päästä minun pitäisi saada kirja käsiini uudestaan. Raportoin sitten lisää, jos viimeinen luku mullistaa minun elämäni. Epäilen että ei.

Kokonaisuutena KonMari yllätti kuitenkin positiivisesti, ja sain muutaman hyvän järjestelyvinkin, vaikka en menetelmään hurahtanutkaan. Edelleenkään en pidä kaiken tarpeettoman sullomista jätesäkkiin hyvänä ideana, enkä varsinkaan näe siinä mitään ekologista, niin kuin tavaran karsimisesta usein puhutaan. Tavaroiden karsiminen on ekologista vain siinä tapauksessa, että voi karsimisen tuloksena muuttaa pienempään asuntoon. Muutoin se voi johtaa jopa päästöjen kasvamiseen, jos karsitun tavaran tilalle alkaa ostaa uusia. Jos vaatemäärän karsii liian pieneksi, voi joutua pesemään vaatteita useammin ja vajaita koneellisia. Omistamiensa tavaroiden kohdalla olisi hyvä muistaa, että ne ovat yleensä jo päästönsä aiheuttaneet ja hankkiutumalla niistä eroon ei voi näitä päästöjä kumota.

Ajatuksia KonMarista ennen KonMaria

Japanilaisen Marie Kondon siivousopeilta ja KonMari-kirjalta ei ole voinut välttyä viime aikoina. En ole itse kokenut tarvetta myllätä koko asuntoani ja olen vähän ihmetellyt tuota vimmaa heittää tavaraa pois. Kaikki mikä ei tuota iloa pitäisi laittaa pois. Suuren suosion saanut kirja kuitenkin herätti minunkin mielenkiintoni ja lisäsin itseni kirjaston varausjonoon jonkin aikaa sitten. Hetki sitten sainkin sähköpostiin ilmoituksen, että e-kirja olisi nyt luettavissa seuraavat kaksi viikkoa.

En väitä, etteikö minullakin olisi tarpeetonta tavaraa ja varsinkin vaatteita  on moninkertaisesti yli tarpeen. Olen kuitenkin huomannut, että minun on helpompi olla hankkimatta uutta tavaraa, kun kaapit ovat täynnä. Kaksi vuotta sitten, kun muutimme nykyiseen asuntoomme sain reilusti enemmän tilaa vaatteilleni, jotka eivät edellisessä asunnossa olleet mahtuneet kunnolla mihinkään. Alkuun nautin puolityhjistä kaapeista, mutta salakavalasti sinne alkoi ilmaantua lisää tavaraa. Koska tilaa oli.

Sen sijaan että olisin raivaamassa kaappejani, yritän mieluummin olla tyytyväinen niihin tavaroihin, mitä jo omistan ja olla hankkimatta lisää tavaraa. Jälkimmäinen kuuluu tietääkseni myös Kondon oppeihin. Ajattelen myös, ettei tavarasta luopuminen saisi olla liian helppoa. En pidä ajatuksesta, että dumppaisin kassillisen vaatteita johonkin laatikkoon tietämättä mitä niille tapahtuu. Haluan myydä tarpeettomaksi tai pieniksi jääneet vaatteet mieluummin itse, vaikka niistä saatavat tulot eivät mielestäni yleensä ole vaivan väärti. Haluan kuitenkin nähdä vaivaa niistä eroon päästäkseni, jotta muistaisin sen myös silloin kun harkitsen ostavani uusia vaatteita tai mitä tahansa tavaraa. Tavallaan ajattelen, että niin kauan kuin tavarat ovat kaapissani, ne eivät ole jätettä. Tietysti on tyhmää säilöä tarpeettomia tavaroita, joita joku muu voisi käyttää.

En kuitenkaan ole aina ollut tätä mieltä. Seitsemän vuotta sitten muutin ulkomaille opiskelemaan mukanani yksi matkalaukku. Elin kaksi vuotta niin vähillä tavaroilla kuin pystyin ja olin sitä mieltä, etten enää koskaan halua enempää tavaraa. Pidin siitä, miten suurelta ja ilmavalta pieni opiskelijahuoneeni näytti, koska siellä oli niin vähän tavaraa. Unelma-asuntoni oli silloin mahdollisimman pieni ja ajattelin, etten enää koskaan halua suurempaa asuntoa, johon tavaraa voisi varastoida. Välillä kuitenkin kaipasin joitain Suomessa olevia tavaroita. En siis ollut heittänyt kaikkia aiemmin Suomessa omistamiani tavaroita pois, vaan ne olivat säilössä odottamassa minua.

Kun palasin Suomeen muutin puolisoni kanssa 42 neliön kaksioon. Tavaraa ja varsinkin vaatteita alkoi kertyä, koska ei tarvinnut enää miettiä, miten saisin tavarat mukaani Suomeen. Tavaraa pystyi hankkimaan loppuelämäksi. Elämä ulkomailla oli ollut koko ajan väliaikaista. Minimalismi ei ehkä ollutkaan ollut mikään valinta, vaan johtui olosuhteiden pakosta. Opin kuitenkin, etten välttämättä tarvitse kovin paljoa tavaraa, mutta aika monet tavaroistani kuitenkin tuottavat iloa ja helpottavat elämää. Kolmen vuoden jälkeen kaksio alkoi tuntua ahdistavan pieneltä. Tavaramäärä ei ollut ainoa syy, vaan kaipasimme myös enemmän omaa tilaa.

KonMari-menetelmässä idea on, että raivaus tehdään vain kerran elämässä, mutta omalla kohdallani en usko siihen, vaan uskon palaavani entiseen entistä suuremman tavaramäärän kanssa, jos alan karsia tavaroitani. Vähän kuin tuon ulkomaan kokemukseni jälkeen. Mielenkiinnolla kuitenkin odotan, muuttaako KonMarin lukeminen minunkin elämäni ja aloitanko kaappien raivauksen, josta ei ole paluuta entiseen.

Joulukalenterin 12. luukku

Onko tänään pyykkipäivä? Pese pyykki ilman huuhteluainetta. Moni käyttää huuhteluainetta ihan turhaan ja ihmettelee miksi vaatteet menevät niin nopeasti pilalle. Monissa vaatteissa on elastaania, joka ei tykkää huuhteluaineesta ja esimerkiksi tekniset urheiluvaatteet menevät huuhteluaineesta pilalle.

En ole itse keksinyt oikein mitää tilannetta, jolloin huuhteluaineesta olisi hyötyä. Joidenkin vaatteiden kohdalla se voi vähentää silityksen tarvetta tai sähköisyyttä, mutta itse olen ainakin pärjännyt hyvin ilman. Kannattaa ainakin kokeilla pyykinpesua ilman huuhteluainetta ja katsoa huomaako eron.

Huuhteluaineesta voi myös jäädä jäämiä pesukoneeseen ja siten sitä on mukana myös sellaisten vaatteiden pesussa, jotka eivät sitä siedä. Huuhteluaine myös kuormittaa ympäristöä ihan turhaan. Rahaakin säästyy kun jättää sen ostamatta.

Joulukalenterin 7. luukku

Tee pyykinpesukoneen joulupuhdistus. Nykyään suositellaan pyykinpesua matalissa lämpötiloissa energiatehokkuusmielessä. Toiset vastustavat ja toiset kannattavat. Itse kuulun enemmän jälkimmäisiin, mutta pesukone pitää silti pestä säännöllisesti 90 tai 95 asteen ohjelmalla. Itse olen tehnyt pesun noin joka toinen kuukausi. Vaikka tyhjän koneen peseminen noin kuumassa tuntuu tuhlaukselta, puhdistaa se pesukoneen pesuainejäämistä ja pidentää pesukoneen käyttöikää. Pesua voi tehostaa myös sitruunahapolla. Samalla kannattaa puhdistaa myös pesukoneen nukkasihti.