3500 kilometriä sähköpyöräilyä

Edellisestä sähköpyöräpostauksesta on aikaa jo yli puolitoista vuotta. Ensimmäiset 2500 km tulivat pyörän mittarin nopeasti, mutta kun jäin äitiyslomalle viime keväänä, kilometrejä tuli huomattavasti vähemmän. Viime kesänä pienet pyörälenkit olivat virkistävää omaa aikaa, mutta vauvan kanssa ei voinut vielä pyöräillä. Pyöräilin jonkin verran myös viime talvena lyhyitä matkoja kauppaan ja kuntosalille.

Sähköpyörän toimiminen talvella oli yksi ensimmäisiä kysymyksiä, jonka sain pyörän hankittuani. Silloin en vielä osannut vastata, mutta viime talven kokemusten jälkeen voin sanoa, että toimii. Suurimmaksi rajoitteeksi koin kylmän viiman kasvoilla, joten tulin siihen tulokseen, että -10 astetta on minulle liian kylmä pyöräilyyn. Pyörä ja akku kuitenkin toimivat hyvin. Lyhyillä matkoilla en huomannut akun tyhjenevän nopeammin, mutta otin akun kuitenkin aina mukaani sisälle, jos laitoin pyörän ulos parkkiin. Itseni lisäksi pakkasella pyöräilyä ei kestänyt pyörän näytön muovinen pidike, joka katkesi pakkasessa. Näyttö pysyy paikoillaan ilman sitä, joten se ei sinänsä haittaa.

Nyt olen palannut osa-aikaisesti töihin ja pyöräilykilometrejäkin on taas alkanut kertyä. Vauva, joka ei enää ole niin vauva, vaan jo yli yksivuotias taapero, on myös päässyt pyörän kyytiin istuimessa ja pyöräkärryssä.

Hankimme ensin pelkän istuimen ja ajattelimme, että se riittää. Parin reissun jälkeen huomasimme, että vaikka poika viihtyy istuimessa, pyörän kyydissä tulee helposti uni ja nukkuminen ei istuimessa niin kovin hyvin onnistukaan tai ainakin se näyttää vanhemmista pahalta. Kärry on ollut hyvä hankinta ja sen kanssa on pyöräilty jo yli sata kilometriä. Parasta kärryssä on istuimeen verrattuna se, että kärry on muunnettavissa helposti rattaiksi, mikä on reilu yksivuotiaan kanssa kätevää. Kärryyn myös mahtuu tavaraa mukaan enemmän kuin pyörän koriin ja se suojaa sateelta ja auringolta.

Olen edelleen tyytyväinen sähköpyörään ja sillä on mukava ajaa lyhyempiä ja pidempiä matkoja. Akku on jonkin verran heikentynyt alkuajoista, mutta pääsen sillä edelleen kaksi edestakaista matkaa töihin (yhteensä 70 km). Kärry vie jonkin verran enemmän akkua, mutta esim. 50 km:n reissun sen kanssa tekee helposti.

2500 km sähköpyöräilyä

Toukokuussa kerroin hankkineeni sähköpyörän. Kahden viikon jälkeen kilometrejä oli mittarissa 350 ja nyt niitä on jo 2500. Mitään varsinaista tavoitetta en itselleni asettanut, mutta jotain 2000-3000 mielessäni laskin, että olisi todennäköinen, jos pyöräilen töihin päivittäin (37 km edestäkainen matka). Pyörä maksoi vähän päälle 2000 euroa, joten jo yhden kesän jälkeen voin sanoa, että pyöräily on maksanut alle 1 €/km. Pyörän kuluttama sähkö on myös kiinnostanut monia. Kovin tarkasti en ole sitä seurannut, mutta sähkönkulutusmittarin mukaan se on ollut alle 5 € vuodessa ja tämä siis jos pyörä olisi ympärivuotisessa käytössä. Yhdellä pääkaupunkiseudun seutulipun hinnalla saa siis sähköt pyörään koko vuodeksi. Jos vertaan sähköpyörää autoomme, olen säästänyt päästöjä 375 kg CO2.

Toukokuussa kerroin, että ajoin yhdellä latauksella 110 km. Silloin kuitenkin ajoin pienimmällä avustuksella ja säästelin akkua. Normaaliajossa, kun käytän kaikkia avustustasoja, akku on kestänyt 80-90 km. Ilmojen kylmettyä olen huomannut pientä laskua akun kestossa ja olenkin ladannut akun varmuuden vuoksi joka päivä.

Työmatkojen lisäksi teimme kesällä pidemmät reissut Porvooseen ja Loviisaan. Porvoosta mainitsinkin jo toukokuussa ja Loviisassa kävimme heinäkuussa. Teimme sinne yön yli reissun, jolloin ajettavaa tuli reilu 100 km päivä. Sähköavustuksesta huolimatta reissu ei ollut kevyt ja totesimmekin, että 100 km per päivä on liikaa ainakin peräkkäisinä päivinä.

Oman sähköpyörän lisäksi pääsin ajamaan sähköavusteisella maastopyörällä kesälomareisulla Itävallassa Söllissä. Söll valikoitui matkakohteeksemme juuri sähköpyöräilyn takia; Wilder Kaiserin alue mainosti itseään maailman suurimmaksi sähköpyöräilyalueeksi ja siihen olikin siellä hyvät mahdollisuudet. Sähköavustusta pääsi siellä kokeilemaan vähän erilaisessa maastossa. Avustus olikin siellä tosiaan tarpeen, koska kokeilimme myös tavallista maastopyöräilyä ja eron huomasi selvästi.

21-vaihteista maastopyörää testattuani huomasinkin, että oman pyöräni seitsemän vaihdetta on vähän liian vähän. Jos ostaisin pyörän nyt, valitsisin vähintään 10 vaihteisen pyörän ja avustustasojakin voisi mielellään olla neljä kolmen sijaan. Toisaalta suurempi määrä vaihteita voisi auttaa saamaan kolmestakin avustustasosta enemmän irti.

Kokonaisuutena voin kyllä suositella sähköpyöräilyä erittäin lämpimästi. Yllättävintä on ehkä ollut se, miten hauskaa pyöräily on. Pidin kyllä ennenkin pyöräilystä, mutta sähköpyörä poistaa pyöräilystä ne vähemmän mukavat elementit kuten ylämäet ja vastatuulen. Kertaakaan ei ole töistä lähtiessä tuntunut siltä, että tekisi mieli jättää pyörä töihin ja mennä bussilla kotiin.

Kaksi viikkoa sähköpyöräilyä takana

Toukokuun teemaksi olin ajatellut työmatkapyöräilyä, mutta nyt ollaan jo toukokuun lopussa. Toukokuun alussa tosin oli niin kylmä ja tuli vielä luntakin, ettei pyöräily houkutellut ollenkaan. Nyt työmatkapyöräilyni on kuitenkin päässyt hyvin vauhtiin; hankin nimittäin sähköpyörän.

Vuosi sitten testasin sähköpyörää ensimmäisen kerran ja siitä asti olen sähköpyörää harkinnut ja samalla myös säästänyt siihen rahaa. Kokeilin työmatkapyöräilyä ihan tavallisella pyörällä viime kesänä, ja vaikka jaksoinkin pyöräillä vajaan 20 km:n työmatkaani, olin iltaisin aika poikki, enkä jaksanut tehdä oikein mitään. Kävin nyt keväällä vielä GoExpo-messuilla, jossa sai testata monia erilaisia pyöriä. Kaikki kokeilemani pyörät vaikuttivat hyviltä ja lopulta olikin vähän valinnanvaikeus, mikä olisi paras. Päädyin lopulta Helkaman seitsemänvaihteiseen e27-pyörään, jossa on Shimano Steps -moottori ja kolme avustustasoa.

Sähköavusteinen polkupyörä kulkee avustuksella maksimissaan 25 km/h ja koko ajan pitää polkea, jotta se avustaa. Kun 25 km/h nopeus on saavutettu, avustus lakkaa, mutta jos jaksaa polkea, niin pyörä kulkee kyllä kovempaakin. Pelkäsin etukäteen, että avustus olisi nykivä, mutta avustuksen loppumista ja uudelleen alkamista ei juurikaan edes huomaa, muuten kuin että polkeminen muuttuu raskaammaksi tai kevyemmäksi. Vaihteiden käyttö on vaatinut myös hieman opettelua, vaikka tavallisessa pyörässänikin on seitsemän vaihdetta. En vain ole vaihtanut vaihteita kovin usein, vaan ajan melkein aina suurimmalla vaihteella. Avustus toimii kuitenkin paremmin, kun ajaa sopivalla vaihteella ja varsinkin ylämäessä on tärkeä vaihtaa tarpeeksi pienelle vaihteelle, jos haluaa avustusta.

Olen ehtinyt nyt sähköpyöräillä kaksi viikkoa ja kilometrejä on tullut jo 350. Aluksi tuntui, ettei työmatka nopeutunut yhtään ja hikikin tuli, mutta nyt olen onnistunut lyhentämään ajoajan tunnista 45 minuuttiin, mistä haaveilinkin. Siitä ajatuksesta, ettei matkalla tulisi hiki ollenkaan, olen kuitenkin jo luopunut. Käytän yleensä menomatkalla keskimmäistä avustustasoa ja paluumatkalla pienintä avustusta. Ylämäissä yleensä lisään avustusta varsinkin menomatkalla. Yllättävän helposti vauhti nousee yli 25 km/h:ssa ja avustus lakkaa. Välillä tuleekin tuijotettua nopeusmittaria ehkä vähän liikaa, kun yritän pitää vauhdin alle 25:ssä, ettei tulisi hiki.

Vaikka hankin pyörän työmatkojen kulkuvälineeksi, sillä on hauska ajella muutenkin ja yksi pidempikin reissu Porvooseen on jo tehty. Edestakainen matka oli 110 km ja sen pystyi yhdellä latauksella ajamaan, kun käytti pienintä avaustusta. Sähköavustuksesta huolimatta reilu sata kilometriä ei ollut mikään kevyt reissu, mutta silti ihan pyöräiltävissä. En kuitenkaan useampana peräkkäisenä päivänä lähtisi samaa kokeilemaan. Yksi sähköpyörän eduista onkin myös se, että sillä voi tehdä pidempiä reissuja ja esimerkiksi viikonloppuna ehtii kauemmaksi. Tavallisella pyörällä olemme usein ajaneet enintään 50-60 km päivässä pidemmillä reissuilla.

Sähköpyöräni on herättänyt paljon kiinnostusta, mutta olen saanut osakseni myös aika kummallisia kommentteja. Olen mm. laiska ja liian nuori ajamaan sähköpyörällä. Tietenkään kaikki eivät tiedä, että puhuttaessa sähköpyörästä tarkoitetaan yleensä sähköavusteista pyörää ja jotkut luulevat, että olen ostanut sähkömopon, jotta minun ei tarvitsisi kävellä. Jostain syystä sähköpyörä tuntuu joidenkin mielestä olevan laiskuuden huippu ja pahempi kuin esimerkiksi auto. Minulle sähköpyörä ja polkupyörä yleensäkin on enemmän kulkuväline kuin urheiluväline, vaikka kyllä sähköpyörällä kuntoillakin voi; pitää vain ajaa tarpeeksi kovaa, että avustus lakkaa tai ajaa ilman avusta. Olen sitäkin jo kokeillut, miltä tuntuu kun akku loppuu, ja 15 km sähköpyörällä ilman avustusta ajaneena voin todeta, ettei sellaista kuntoilua voi tavallisella pyörällä harrastaa muuten, kuin ajamalla pelkkää ylämäkeä. Vaikka pidän sähköpyörää kulkuvälineenä, hyötyliikunta on kuitenkin aina plussaa.

Olen tietysti mitannut myös pyörän sähkönkulutusta ja tyhjän akun lataaminen kulutti 148 W energiaa. Lataus kesti noin kolme tuntia, joten se tekee 444 Wh. Meillä on käytössä ekosähkö, joten sähkö lasketaan päästöttömäksi. Keskimääräisellä sähkön päästökertoimella (209 kg CO₂/MWh; lähde: Motiva) yksi lataus aiheittaisi kuitenkin päästöjä 93 g CO2 ja täydellä akulla olen ajanut noin 100 km (tämä riippuu kuitenkin paljon siitä, kuinka paljon avustusta käyttää), joten päästöt per kilometri olisivat 0,92 g CO2. Olen laskenut, että meidän autolla päästöt ovat 150 g CO2/km, joten sähköpyörällä voi ajaa 162 km samoilla päästöillä kuin autolla yhden kilometrin! Tietysti myös sähköpyörän ja varsinkin akkujen valmistaminen aiheuttaa päästöjä. Tekniikka ja Talouden nettisivuilla oli juttu hetki sitten, että sähköauton päästöt voivat olla tavallista autoa suuremmat, kun tarkastellaan koko elinkaarta, mutta sähköpyörän akku on kuitenkin aika paljon auton akkua pienempi. Mielenkiintoista kuitenkin nähdä kuinka pitkään akku lopulta kestää. Sen ei pitäisi kuitenkaan olla vielä tämän kesän huoli, vaikka kilometrejä useampi tuhat tuleekin.