Gruusilainen kaalilaatikko

Jatketaan uudella reseptillä, kun niitä on tullut viime aikoina testattua. Gruusialainen kaalilaatikko oli yksi suosikkiruokani entisen työpaikkani ravintolassa, mutta en ole aikaisemmin tehnyt sitä itse. Sielläkin se oli kasvisruoka, vaikka perinteiseen versioon kuuluu ilmeisesti jauhelihaa. Perinteinen kaalilaatikko on ollut yksi suosikki Härkis-ruokani ja tämä versio on jopa vielä parempaa. Hieman työläämpi kyllä myös. Tähänkään ei kuitenkaan tarvita uunia.

  • 800 g kaalia (pieni kaali)
  • 1 rkl rypsiöljyä
  • 3 dl vettä
  • 1 paketti Härkistä
  • 1 sipuli
  • 3 valkosipulin kynttä
  • 100 g maustekurkku
  • 1 purkki (200 g) kasvikermaviiliä tai vastaavaa (käytin Plantin kreikkalaista soijajogurttia)
  • 1 tölkki tomaattimurskaa
  • yrttisekoitusta, suolaa, pippuria

Pilko kaali pieniksi suikaleiksi ja kuullota sitä hetki pannulla rypsiöljyssä. Lisää vesi ja anna kiehua kannen alla noin 15 minuuttia. Pilko sillä aikaa sipuli ja valkosipuli ja kuullota niitä tilkassa rypsiöljyä. Lisää Härkis. Pilko suolakurkut pieniksi kuutioiksi ja lisää Härkiksen joukkoon. Kun kaali on kypsynyt noin 15 minuuttia, lisää Härkis, kermaviili, tomaattimurska ja mausteet ja anna hautua 15 minuuttia.

Piti vielä googlata, mihin tuo gruusialainen viittää ja selvisi, että se tarkoittaa Georgiaa. Ylen artikkelin mukaan georgialaiset eivät itse kuitenkaan pidä tuosta nimestä, joten tätä ruokaa olisi varmaan syytä kutsua georgialaiseksi kaalilaatikoksi.

Suomi-kulho

Olen osallistunut Instagramista ruokahaasteeseen, jossa kokeillaan jotain uutta reseptiä joka viikko. Viime viikolla kokeilemani resepti oli Pirkka-lehden välissä olleesta ruokalehdesta inspiraationsa saanut Suomi-kulho. Muokkasin reseptiä oman maun mukaiseksi ja teinpä kerrankin vegaanisesta reseptistä ei-vegaanisen. Yleensä se menee toisinpäin. Halusin annoksesta kuitenkin ruokaisamman ja lisäsin siihen kotimaista graavikirjolohta. Suomalaisen kirjolohen hiilidioksidipäästöt ovat pienet (lähde: Foodweb-tutkimus) ja kirjolohi on WWF:n kalaoppaan vihreiden kalojen listalla. Graavilohi myös tekee tästä sushi-maisemman. Annokseen pääsi mukaan myös yli neljä vuotta sitten kehittämäni kotimainen avokadon korvike eli hernetahna.

Mennään kuitenkin itse reseptiin, joka on kahdelle. Tarjosin tätä myös meidän yleensä kaikkiruokaiselle ja sushia rakastavalle taaperolle, mutta hän ei suostunut edes maistamaan. Alkuun täytyy mainita myös, että punasipuli on sitä parempaa, mitä aikaisemmin sen pikkelöi, joten valmistus kannattaa aloittaa siitä.

  • Pikapikkelöity punasipuli: (tästä tulee enemmän kuin tähän ruokaan tarvisee, mutta lopun voi laittaa esim hernetahnan kanssa leivän päälle.)
  • 1 iso punasipuli
  • puolikkaan sitruunan kuori ja mehu
  • 0,5 dl omenaviinietikkaa
  • 1 rkl sokeria
  • 1 tl suolaa
  • 1 tl pippuria
  • Hernetahna:
  • 150 g pakasteherneitä
  • 26 g sitruunalla maustettua rypsiöljyä (jos haluat käyttää koko 200 g:n pussin herneitä, niin laita rypsiöljyä 35 g, tahna sopii hyvin myös leivän päälle)
  • 1,5 dl ohrahelmiä
  • 150 g kotimaista kirjolohta
  • pala palsternakkaa ja/tai porkkanaa
  • n. 200 g kaalia
  • (lehtikaalia)

Kuori punasipuli ja leikkaa se suikaleiksi. Laita sipulit kulhoon tai lasipurkkiin ja kaada loput aineet päälle. Anna maustua vähintään tunti, mutta mielellään seuraavaan päivää.

Keitä ohrahelmet pakkauksen ohjeen mukaan. Jos omistat höyrytyskattilan, niin käytä sitä ja laita palsternakat ja/tai porkkanat höyrytysosaan. Ne voi paistaa myös pannulla kaalin kanssa. Suikaloi kaali ja kuullota sitä pannulla hetki rypsiöljyssä. Ohrahelmien ja vihannesten on hyvä antaa jäähtyä ennen kulhon kokoamista.

Valmista hernetahna: Sulata herneet mikrossa tai kattilassa, lisää rypsiöjy ja soseuta sauvasekoittimella.

Laita jäähtyneet ohrahelmet kuhon pohjalle ja asettele muut ainekset kuhoon omiin sektoreihinsa. Pikapikkelöityjen punasipuleiden happamuus on minusta tässä se tärkein elementti, joka tuo annokseen sushimaisuutta, mutta jos haluat oikeista, niin vaihda kaali esim. hapankaaliin.

Tästä reseptistä tekee ilmastoystävällisen se, että riisi on korvattu kotimaisella ohralla. Lisäksi tietysti myös kotimaiset juurekset, ja jo aiemmin mainittu kotimainen kirjolohi. Ohran tilalla voi halutessaan käyttää myös jotain muuta ateriaviljaa kuten kauraa. Yleensä suosin riisin tilalla täysjyväkauraa, mutta herkutteluun valkoista riisiä korvaamaan sopii mielestäni ei-täysjyväohrahelmet. Foodweb-tutkimuksen mukaan kaikki muuta viljat paitsi riisi ovat ympäristöystävällisiä (CO2-päästöt alle 1 kg/kg). Risiin päästöt ovat eri tutkimusten mukaan 2,5-6 kg CO2/kg. Riisin korkeat päästöt johtuvat riisipelloilta vapautuvasta metaanista, joka on 20-30 kertaa hiilidioksidia voimakkaampi kasvihuonekaasu.

Kausiruokaa: sitruunaparsapasta

Taisin luvata postauksen kasvaneesta sähkönkulutuksesta, mutta se ei ollutkaan niin helposti selvitettävissä kuin luulin, joten täytyy tehdä vielä vähän mittauksia. Nyt olisi myös jo Päästöttömämpi elämä -postaussarjan uuden osan aika, mutta valitettavasti sekin joutuu odottamaan vielä hetken muiden kiireiden takia. Luonnoksista sen sijaan löytyi resepti, joka on sopivasti tällä hetkellä ajankohtainen, joten se sopii hyvin tähän väliin.

Parsakausi on käsillä ja sitruunatkin ovat kauden kasviksia, joten ne ovat edullisia ja ekologisia. Tein niistä sitruunaparsapastaa, josta tuli vahingossa vegaaninen, koska unohdin ostaa parmesaania. Pasta oli kuitenkin hyvää myös ilman juustoa.

Ohje on kahdelle.

1 sitruuna
1 nippu parsaa
200 g spagettia (tai muuta pastaa)
2 valkosipulinkynttä
3 rkl öljyä
Suolaa ja pippuria

Leikkaa parsat paloiksi ja keitä niitä suolalla maustetussa vedessä noin 5 minuuttia. Ongi parsat pois vedestä ja siirrä ne kylmälle pannulle. Keitä spagetti pakkauksen ohjeen mukaan parsojen keitinvedessä. Lisää pannulle pilkotut valkosipulit, puristettu sitruunamehu ja öljy (käännä levy päälle vasta tässä vaiheessa, muuten tuloksena voi olla räskyvä öljy ja sotkuinen keittiö) ja kypsennä niitä sillä aikaa kun pasta kiehuu. Kaada spagetista vesi pois ja sekoita parsan kanssa ja lisää pippuria.

sitruunaparsapasta.JPG

Sosekeittojen salaisuudet

Sosekeitot ovat helppo ja nopea arkiruoka ja niistä voi tehdä lukemattomia erilaisia variaatioita. Sosekeittoihin on myös helppo käyttää kaikenlaisia jääkaappiin unohtuneita vihannesten loppuja tai esim. pitsasta tai tortilloista ylijäänyttä tomaatti- tai salsakastiketta. Kokosin tähän postaukseen omat vinkkini, miten tehdä erilaisia sosekeittoja.

Kahden hengen annokseen laitan yleensä yhteensä 500-600 grammaa yhtä tai useampaa kasvista ja lisäksi vielä yhden sipulin. Myös valkosipuli toimii hyvin useimmissa keitoissa. Keiton valmistus alkaakin yleensä sillä, että pilkon sipulin ja kuullotan sitä kattilassa öljyssä sillä aikaa, kun pilkon muut kasvikset. Myös pakastevihanneksia tai valmiita kasvissoseita voi käyttää. Kun olen pilkkonut valitsemani kasvikset laitan myös ne kattilaan ja kaadan joukkoon noin 0,5 litraa vedenkeittimellä kiehautettua vettä. Tässä vaiheessa lisään myös ripauksen suolaa. Keittoaika riippuu kasviksista, mutta yleensä 15-20 minuttia riittää. Porkkanat tai punajuuret vaativat usein pidemmän keittoajan. Jos haluaa keitosta täysin sileää, kannattaa kasviksia keittää kunnes ne ovat kunnolla pehmenneet.

kasvissosekeitto.JPG
Yleensä käytän ihan tavallista tuorejuustoa, mutta joskus kun tuota kuvassanäkyvää ruoka-fraichea on tarjouksessa, niin ostan sitä.

Kun kasvikset ovat pehmenneet ja valmiita soseutettaviksi, kannattaa kaataa osa keitinvedestä erilliseen kulhoon (tästä voi lisätä nestettä tarvittaessa, jos keitto on liian paksua, mutta nestettä on hankala poistaa kun keitto on jo soseutettu). Seuraavaksi laitan joukkoon noin 100 g tuorejuustoa tai 2 dl maustettua kaurakermaa. Sitten keitto sauvasekoittimella sileäksi ja valmista tuli.

Alla muutamia suosikkiyhdistelmiäni:

Bataatti-tomaattisose-chilikaurakerma
Bataatti-maustamaton kaurakerma
Porkkana-inkivääri-maustamaton kaurakerma
Parsakaali-yrttikaurakerma
Parsakaali-pakasteherne-piparjuuri- tai wasabituorejuusto
Kukkakaali-kanttarellituorejuusto
Palsternakka-piparjuurituorejuusto
Punajuuri-porkkana-omena-valkosipulituorejuusto tai maustamaton kaurakerma ja valkosipulia

Täältä löytyy resepti tomaattiseen bataatti-kookoskeittoon ja täältä tomaatti-linssikeittoon.

Keiton päälle ripottelen usein ”krutongeiksi” Verson härkäpapuroueseosta tai auringonkukansiemeniä. Jos kaipaan isompaa proteiinilisää, niin laitan keittoon käyttövalmiita linssejä tai kikherneitä (esim. GoGreen). Ne voi lisätä joko ennen tai jälkeen soseutuksen. Keiton kanssa maistuu myös tuore leipä ja osan tuorejuustosta voikin säästää leivän päälliseksi.

Mikä on sinun suosikki kasvissosekeittosi?

 Parsakaalisosekeitto.JPG

Härkis-kaalilaatikko

En ollut koskaan aikaisemmin tehnyt kaalilaatikoa, mutta kun työkaveri kertoi tekemästään herkullisesta Härkis-kaalilaatikosta, minunkin oli pakko kokeilla. Kaali on parasta ekoruokaa näin talvella, joten siinäkin mielessä hyvä resepti kokeiltavaksi juuri nyt. Kaali on lisäksi todella edullista, tämä maksoi 49 senttiä kilo.

Löysin maku.fi-sivuilta helpon pannulla valmistettavan kaalilaatikon ohjeen, josta muokkasin Härkis-version. Meillä tästä ohjeesta riitti kolme annosta, mutta yksin olisin syönyt tätä ainakin neljä kertaa.

härkis.JPG

1 paketti Härkistä
n. 500 g kaalia (käytin puolet tuosta kuvassa näkyvästä)
1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
1 rkl sokeria
1 rkl öljyä
8 dl vettä
ripaus suolaa sekä musta- ja valkopippuria

Pilko sipuli ja kuullota sitä pannulla öljyssä. Suikaloi kaali ja lisää sipulin joukkoon ja paista noin 10 minuttia. Lisää loput aineet ja hauduta kannen alla n. 20 minuttia. Alkuperäisessä ohjeessa oli vähintää puolituntia, mutta minulla oli jo niin nälkä, etten jaksunut odottaa; ihan hyvää tuli näinkin, mutta en tiedä olisiko ollut vielä parempaa, jos olisin anatanut hautua kauemmin. Vettä on tässä ohjeessa myös reilusti enemmän, kuin alkuperäisessä, mutta mielestäni Härkis vaatii enemmän nestettä kuin jauheliha.

härkiskaalilaatikko.JPG
Ei näytä kuvassa miltään gourmet-herkulta, mutta hyvää oli silti. Mies jopa kehui tätä parhaaksi tekemäkseni Härkis-ruoaksi.

 

Nopea tomaattilinssikeitto

Eräänä päivänä kun ulkona oli kamala lumipyry ja tuulista, eikä huvittanut lähteä kauppaan, tein kaapista löytyvistä aineksista tomaattilinssikeiton. Keitto osoittautui erittäin nopeasksi ja helpoksi ja aikaa meni noin 15 minuuttia. Ohjeesta riittää kahdelle melko suuret annokset tai kolmelle vähän pienemmät.

1 iso sipuli tai 2 pientä, esim. salottisipulia
500 g tomaattimurskaa
1 tölkki (n. 300 g) käyttövalmiita punaisia linssejä (esim. Gogreen)
Pieni paketti (125 g) tuorejuustoa; käytin Arlan tomaattibasilikatuorejuustoa. Vegaaniseen versioon sopii hyvin kaurakerma, esim. Plantin chillä maustettu.
1 dl vettä
Loraus öljyä
Ripaus mustapippuria

tomaattilinssikeitto.JPG

Pilko sipuli ja ruskista sitä muutama minuutti öljyssä kattilassa. Kaada linsseistä neste pois. Kaada kattilaan tomaattimurska, linssit ja tuorejuusto. Huuhtele tomaattimurska tölkki 1 dl:lla vettä ja kaada joukkoon. Lisäsin myös ripauksen mustapippuria, mutta muille mausteille tai suolalle ei ollut tarvetta, koska tuorejuusto oli maustettua.

Keitä noin 10 minuuttia ja valmista tuli. Keiton voi myös soseuttaa, mutta ajan säästämiseksi jätin sen väliin ja keitto oli mielestäni toimiva näinkin. Tarjoile leivän kera.

tomaattinen_linssikeitto.JPG

Kotimainen avokadon korvike

Luettuani muutama viikko sitten MTV:n sivuilta avokadon huimasta veden kulutuksesta aloin miettiä avokadolle vähemmän vettä kuluttavaa korvaajaa. Aloitettuani tämän päästösäästöprojektini avokadosta on tullut lähes päivittäinen osa ruokavaliotani. Olen korvannut avokadolla pääasissa juustoa ja voita leivän päällä.

Yhden avokadokilon tuottaminen kuluttaa 1000 kg vettä, joka on silti reilusti vähemmän kuin juuston vesijalanjälki (3178 kg, lähde: WWF), mutta ongelma on siinä, että avokadoa viljellään alueilla, joissa vedestä on pulaa kuten Perussa ja Etelä-Afrikassa. Jos taas syön suomalaista juustoa, siihen kulunut vesi on kulutettu ainakin pääasisssa Suomessa, jossa vedestä ei ole pulaa. En kuitekaan halunnut palata takaisin juustoleipiin, vaan aloin miettiä avokadolle kotimaista vaihtoehtoa.

Avokado tunnetaan terveellisistä rasvoistaan, eikä kotimaisia hyvän rasvanlähteitä kovin montaa ole tai oikeastaan mieleeni tuli vain yksi eli rypsiöljy. Rypsiöljy ei kuitenkaan yksinään sopinut mielestäni avokadon korvikseeksi jo koostumuksensakin puolesta. . Ensimmäinen mieleeni tullut kaveri rypsiöljylle oli herne; se sopii avokadon kovikkeeksi jo värinsäkin puolesta.

Niinpä kaivoin kuoritun ja kivettömän avokadon, pakastetun herneen ja kylmäpuristetun rypsiöljyn tiedot Finelistä ja laitoin ne Exceliin. Valitsin kylmäpuristetun rypsiöljyn, koska muissa rypsiöljyissä on mielestäni pistävä maku. (Korjaus: tutkin asiaa vähän tarkemmin ja käyttämäni Neito-rypsiöljy ei olekaan kylmäpuristettua vaan miedosti lämmitettynä puristettua ja ilmeisesti juuri tällä menetelmällä päästään pistävästä mausta eroon.)  Halusin että herne-rypsiöljyseos vastaa tyydyttymättömien rasvojen kokonaismäärän osalta avokadoa, ja kovinkaan monimutkaista laskentaa ei tarvittu, jotta päädyin seokseen, johon tulee 85 % pakasteherneitä ja 15 % puristettua rypsiöljyä.

avokado-herne1.jpg

avokado-herne-rasvat.jpg

avokado-herne-hivenaineet.jpg
Huom. kaikki pitoisuudet eivät ole samassa yksikössä. Tarkoituksena on verrata avokadoa ja herne-rypsiöljyseosta toisiinsa.

avokado-herne-vitamiinit.jpg

En ole ravitsemusasiantuntija, mutta herne-rypsiöljyseoksessa näyttäisi olevan enemmän lähes kaikkea. Kuitua ja kaliumia on vähemmän kuin avokadossa, mutta esimerkiksi proteiinia ja monia vitamiineja ja hivenaineita on herne-rypsiöljyseoksessani enemmän. Siinä on myös jonkin verran hiilihydraatteja, joita ei avokadossa juuri ole. Se voi olla negatiivinen tai positiivinen asia riippuen keneltä kysytään.

Rasvahappokoostumuksessa on myös eroja, vaikka tyydyttymättömiä rasvoja on kokonaisuudessaan saman verran. Avokadossa on enemmän yksittäistyydyttymättömiä rasvahappoja, kun taas herne-rypsiöljyseoksessa on enemmän monityydyttämättömiä rasvahappoja. Avokadossa on lisäksi enemmän tyydyttynyttä rasvaa, mikä nostaa avokadon kokonaisrasvapitoisuuden herne-rypsiöljyseostani korkeammaksi.

Huom! Jos lääkäri on kieltänyt sinua käyttämästä omega-3-valmisteita leikkauksen tai jonkin muun syyn takia, herne-rypsiöljylevitettä ei kannata käyttää sen korkean omega-3-pitoisuuden takia. Silloin rypsiöljy kannattaa vaihtaa johonkin vähemmän omega-3:a sisältävään öljyyn, kuten oliiviöljyyn.

Resepti tähän ihmetahnaan on niinkin yksinkertainen kuin 85 g pakasteherneitä ja 15 g rypsiöljyä. Käytin pakasteherneitä ja Mildolan Neito sitruunalla maustettua puristettua rypsiöljyä. En lisännyt tahnaan mitään mausteita tässä vaiheessa, mutta laitettuani tahnaa leivän päälle lisäsin vielä sitruunapippuria.

herne-rypsiöljy.JPG

Sulata herneet mikrossa, lisää rypsiöljy ja sekoita sauvasekoittimella tasaiseksi ja valmista tuli. Minulla ei ole kunnon tehosekotin ja sauvasekoittiella seoksesta on vaikea saada täysin sileää, vaan siihen jää sattumia herneistä. Minua se ei haitannut, mutta jos kaipaa avokadomaisempaa koostumusta kannattaa käyttää järeämpää tehosekoitinta.

avokado korvike.JPG

Minusta avokado on melko mautonta ja tässä herne-rypsiöljytahnassa on enemmän makua. Herne on tahnasta kuitenkin tunnistettavissa ja maku on makeampi kuin avokadolla. Vaikka olen tähän ensimmäiseen versioon jo melko tyytyväinen ja aion ehdottomasti jatkossa korvata avokadon leivän päällä tällä, aion jatkaa tahnan kehittelyä, jos saisin siitä makeutta peitettyä ja lisättyä vielä kuitupitoisuutta.

PB190066.JPG

Suosikki (kasvis)pitsani

Ihan liian harvoin tulee julkaistua reseptejä, mutta tässä olisi yksi hyvin perjantaihin sopiva. Pitsa on melko vähäpäästöistä ruokaa, vaikka siinä olisi lihaakin (jos juustoa on maltillisesti), koska lihaa on yleensä melko vähän per annos. Suosikkipitsani on kuitenkin kasvispitsa, jonka alkuperäisen ohjeen olen poiminut Ruokapirkka-lehdestä useampi vuosi sitten. Itse pitsa on hyvin yksinkertainen, mutta juju piilee valmiin pitsan päälle laitettavasta salaatista.

Ohjeesta tulee kaksi pyöreää pitsaa tai pellillinen. Ohjeen voi myös puolittaa, mutta silloin osa raaka-aineista jää yli ja niille pitää keksiä muuta käyttöä. Pitsa on hyvää myös seuraavana päivänä lämmitettynä, mutta salaattia kannattaa tehdä vain kerralla syötävä määrä.

Pitsapohja:
2 dl vettä
0,5 pussia kuivahiivaa
4-5 dl jauhoa (käytin itse 1 dl durumjauhoa, 1 dl täysjyvävehnäjauhoa ja loput tavallisia vehnäjauhoja)
0,5 tl suolaa
2 rkl (oliivi)öljyä

Täyte:
1 tölkki tomaattimurskaa, n. 350 g
0,5 rasiaa kirsikkatomaatteja
1 sipuli (puna- tai keltasipuli, purjo sopii myös)
125 g mozzarellaa (pallo viipaloituna tai pieniä palloja)

Salaatti:
2 pientä avokadoa
0,5 rasiaa kirsikkatomaatteja
1 ruukku rucolaa
3 rkl oliiviöljyä
1 rkl valkoista balsamicoa
Ripaus sitruunapippuria tai mustapippuria

Liota kuivahiiva veteen pussin ohjeen mukaan ja lisää muut aineet. Älä lisää kaikkia vehnäjauhoja kerralla vaan lisää tarpeen mukaan, niin että taikina irtoaa käsistä. Kohota taikinaa noin 20-30 minuuttia.

Taikinan kohotessa voit viipaloida kirsikkatomaatit, sipulin ja mozzarellan. Kun taikina on kohonnut levitä se käsin tai kaulimella ohueksi ja siirrä pellille. Pohjaan saa rapeutta, jos sitä esipaistaa uunissa muutaman minuutin. Uunin esilämpö kannattaa käyttää hyödyksi.

Levitä tomaattikastike ja muut aineet pitsan päälle ja paista 200 asteessa noin 10-15 minuuttia. 10 minuuttia todennäköisesti riittää, jos esipaistoit pohjan. Valmista salaatti sillä aikaa kun pitsa on uunissa.

Pilko avokadot kuutioiksi ja puolita kirsikkatomaatit. Lisää öljy, balsamico, pippuri ja rukola. Tarjoile salaatti valmiin pitsan päällä.

Tomaattinen bataattikookoskeitto

Viime aikoina on tullut kokkailtua paljon keittoja ja erityisesti kasvissosekeittoja. Moni resepti kaipaa vielä hiomista, mutta tämä Stockmannin ohjetta mukaileva onnistui ensimmäisellä yrittämällä. En ole varmaan koskaan pystynyt noudattamaan mitään reseptiä suoraan, vaan minun täytyy aina päästä soveltamaan jotain omaa. Yleensä jätän jotain pois, koska tuntuu että kaikissa resepteissä on aina liikaa ainesosia. Tästä ohjeesta jätin pois chilin, koska en ole kovin tulisen ruuan ystävä.

Ohje on neljälle yhdelle aterialle tai kahdelle kahdelle aterialle.

1 bataatti n. 500-600 g
2 valkosipulin kynttä
1 sipuli
1 tölkki tomattimurskaa (400 g)
1 tölkki kookosmaitoa (400 g)
6 dl vettä
suolaa ja pippuria
muita mausteita esim. paprikaa, kurkumaa tai valmista maustesekoitusta

tomaattinen bataattikookoskeitto

Kuori ja kuutioi bataatti ja sipuli ja murskaa valkosipuli ja keitä niitä suolalla maustetussa vedässä kunnes bataatti on pehmennyt (noin. 15 min.). Lisää tomattimurska, kookosmaito, pippuri ja muut haluamasi mausteet (itse lisäsin Santa Marian wasabi & sesame -maustetta) ja anna hautua noin 5 minuuttia. Valkosipulin voi lisätä myös vasta tässä vaiheessa, jos haluaa keittoon enemmän valkosipulin makua. Ota kattila pois hellalta ja soseuta sauvasekoittimella sileäksi.