Voiko autoilun päästöt kompensoida syömällä kasvisruokaa?

Blogissani on tällä viikolla ollut tavallista enemmän liikennettä vuoden 2015 keväällä julkaisemastani Onko pyöräily päästötöntä? -postauksesta johtuen. Liikenteen päästöt ovat olleet viime viikkoina pinnalla, koska Suomen tavoitteena on vähintään puolittaa liikenteen päästöt vuoteen 2030 mennessä. Tällä viikolla ainakin Twitterissä myös pyöräilyn päästöt ovat olleet keskustelun kohteena. Syynä tähän on maanantaina Nelosella esitetty Riku Rantalan ja Fortumin 100 kysymystä ilmastosta -ohjelma, jossa väitettiin, että autoilun vaihtaminen pyöräilyyn lisää päästöjä.

Yli viiden vuoden takaisessa postauksessani pohdin pyöräilyn aiheuttaman energiavajeen korvaamiseen sopivia vaihtoehtoja. Porkkanaa, naudanlihaa vai suklaata? Vertailussa porkkana ja suklaa päihittivät naudanlihan. Naudanlihan päästöt olivat jopa suuremmat kuin saman matkan kulkemisen autolla. En otattanut postauksessani kantaa kolmen esittämäni vaihtoehdon ravintoarvoihin, vaan pelkästään energiasisältöön. Nostin esiin myös sen, että suuri osa suomalaisista (itseni mukaan lukien) on ylipainoisia, eikä energiavajeen täyttämiseen ole siksi välttämättä erityistä tarvetta.

Luonnonvarakeskuksen viime vuoden tilastojen mukaan suomalainen syö keskimäärin 80 kg lihaa vuodessa. Tästä 26,6 kg on siipikarjaa, 30,8 kg sikaa ja 18,8 nautaa. Näiden lisäksi suomalaiset syövät myös pieniä määriä mm. riistaa ja lammasta. Ilmastodieetin laskentaperusteiden mukaan broilerin ja sianlian päästöt ovat 5,0 kg CO2-ekv/kg ja naudanlihan 15 kg CO2-ekv/kg. Kokonaispäästöt ovat siten 133 kg CO2-ekv broilerille, 154 kg CO-ekv sianlihalle ja 282 kg CO2-ekv naudanlihalle. Yhteensä näistä kaikista tulee 569 kg CO2-ekv vuodessa. CO2-ekv tarkoittaa hiilidioksidiekvivalentti-päästöjä eli mukana on myös muut kasvihuonekaasut kuten metaani. Jos koko 80 kg lihaa korvattaisiin 80 kg:lla papuja, joiden päästökerroin on 0,7 kg CO2-ekv/kg, päästöjä aiheutuisi 56 kg CO2-ekv. Vaihtamalla lihan papuihin päästösäästöä olisi mahdollista saada 513 kg CO2-ekv vuodessa.

Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2018 Suomessa henkilö­autoilla ajettiin keskimäärin 13 794 km. Liikenne- ja viestintävirasto Traficomim Liikennefaktan mukaan Suomen liikennekäytössä olevien henkilöautojen keskimääräiset CO2-päästöt olivat 155,5 g/km vuoden 2019 lopussa. Keskimääräiset kilometrit keskimääräiset päästöt aiheuttavalla autolla ajava autoilija aiheuttaa 2144 kg CO2 päästöjä vuodessa. Tämä luku ei kuitenkaan ota huomioon, kuinka monta matkustajaa autossa on. Jos matkustajia on 100 kysymystä ilmastosta -ohjelmassa mainitut neljä, niin silloin päästöt per matkustaja ovat 536 kg CO2, mikä on samaa luokkaa lihan syönnin päästöjen kanssa. Tämä tietysti tarkoittaa sitä, että päästöt ovat samat, jos autoilija ei syö lihaa.

Ohjelmassa esitetty väite ei ollut ihan väärässä, mutta asia oli esitetty aika tökerösti ja katsojalle jäi sellainen mielikuva, että autoilu olisi pyöräilyä päästöttömämpi vaihtoehto. Jos oli tarkoitus herättää keskustelua siitä, etteivät asiat ole yksinkertaisia, niin asiahan esitettiin juuri hyvin yksinkertaistavasti, että pyöräily saastuttaa, koska pyörälijä syö lihaa (eikä otettu mitään kantaa siihen, mitä autoilija syö). Kommentti oli mielestäni täysin turha ja pilasi muuten mielenkiintoisen keskustelun. Vaikutti siltä, että sillä haluttiin esittää joku peruste sille, miksi ohjelmassa ei puhuttu pyöräilystä. Riku Rantala myös nimenomaan sanoi, että hän pyöräilee töihin (todennäköisesti yksin), eikä kolmen kaverin kanssa kuoroharjoituksiin syömään lihaa, kuten ohjelmassa esitettiin. Se on totta, että pyöräily vaatii polttoainetta eli ruokaa, ja kuten vanhassa postauksessani totesin, ei ole päästöjen kannalta sama, mitä syö. Keskusteluun olisi hyvä ottaa mukaan myös pyöräilyn terveyttä ja hyvinvointia edistävät vaikutukset.

Tilastokeskuksen artikkelin mukaan 46 % suomalaisten työmatkoista on alle 7 kilometriä, mikä olisi helposti pyöräiltävissä. Jos työmatka on 7 km yhteen suuntaan ja työpaikalla käy viitenä päivänä viikossa, kilometrejä kertyy kuukaudessa 280 ja vuodessa 3080 km, jos lomailee yhden kuukauden. 7 km:n työmatka-autoilusta aiheutuu päästöjä 479 kg CO2 vuodessa, mikä alkaa olla samaa luokkaa lihan syönnin kanssa.

Vastauksena otsikon kysymykseen, keskimääräisillä kilometreillä autoilija ei voi kompensoida autoilun päästöjä lopettamalla lihan syöntiä, jos autossa on vähemmän kuin neljä matkustajaa. Riippuu kuitenkin autoilun määrästä, auton päästöistä ja syödyn lihan määrästä ja muusta ruokavaliosta, miten päästöt yksilötasolla muodostuvat.

3500 kilometriä sähköpyöräilyä

Edellisestä sähköpyöräpostauksesta on aikaa jo yli puolitoista vuotta. Ensimmäiset 2500 km tulivat pyörän mittarin nopeasti, mutta kun jäin äitiyslomalle viime keväänä, kilometrejä tuli huomattavasti vähemmän. Viime kesänä pienet pyörälenkit olivat virkistävää omaa aikaa, mutta vauvan kanssa ei voinut vielä pyöräillä. Pyöräilin jonkin verran myös viime talvena lyhyitä matkoja kauppaan ja kuntosalille.

Sähköpyörän toimiminen talvella oli yksi ensimmäisiä kysymyksiä, jonka sain pyörän hankittuani. Silloin en vielä osannut vastata, mutta viime talven kokemusten jälkeen voin sanoa, että toimii. Suurimmaksi rajoitteeksi koin kylmän viiman kasvoilla, joten tulin siihen tulokseen, että -10 astetta on minulle liian kylmä pyöräilyyn. Pyörä ja akku kuitenkin toimivat hyvin. Lyhyillä matkoilla en huomannut akun tyhjenevän nopeammin, mutta otin akun kuitenkin aina mukaani sisälle, jos laitoin pyörän ulos parkkiin. Itseni lisäksi pakkasella pyöräilyä ei kestänyt pyörän näytön muovinen pidike, joka katkesi pakkasessa. Näyttö pysyy paikoillaan ilman sitä, joten se ei sinänsä haittaa.

Nyt olen palannut osa-aikaisesti töihin ja pyöräilykilometrejäkin on taas alkanut kertyä. Vauva, joka ei enää ole niin vauva, vaan jo yli yksivuotias taapero, on myös päässyt pyörän kyytiin istuimessa ja pyöräkärryssä.

Hankimme ensin pelkän istuimen ja ajattelimme, että se riittää. Parin reissun jälkeen huomasimme, että vaikka poika viihtyy istuimessa, pyörän kyydissä tulee helposti uni ja nukkuminen ei istuimessa niin kovin hyvin onnistukaan tai ainakin se näyttää vanhemmista pahalta. Kärry on ollut hyvä hankinta ja sen kanssa on pyöräilty jo yli sata kilometriä. Parasta kärryssä on istuimeen verrattuna se, että kärry on muunnettavissa helposti rattaiksi, mikä on reilu yksivuotiaan kanssa kätevää. Kärryyn myös mahtuu tavaraa mukaan enemmän kuin pyörän koriin ja se suojaa sateelta ja auringolta.

Olen edelleen tyytyväinen sähköpyörään ja sillä on mukava ajaa lyhyempiä ja pidempiä matkoja. Akku on jonkin verran heikentynyt alkuajoista, mutta pääsen sillä edelleen kaksi edestakaista matkaa töihin (yhteensä 70 km). Kärry vie jonkin verran enemmän akkua, mutta esim. 50 km:n reissun sen kanssa tekee helposti.

2500 km sähköpyöräilyä

Toukokuussa kerroin hankkineeni sähköpyörän. Kahden viikon jälkeen kilometrejä oli mittarissa 350 ja nyt niitä on jo 2500. Mitään varsinaista tavoitetta en itselleni asettanut, mutta jotain 2000-3000 mielessäni laskin, että olisi todennäköinen, jos pyöräilen töihin päivittäin (37 km edestäkainen matka). Pyörä maksoi vähän päälle 2000 euroa, joten jo yhden kesän jälkeen voin sanoa, että pyöräily on maksanut alle 1 €/km. Pyörän kuluttama sähkö on myös kiinnostanut monia. Kovin tarkasti en ole sitä seurannut, mutta sähkönkulutusmittarin mukaan se on ollut alle 5 € vuodessa ja tämä siis jos pyörä olisi ympärivuotisessa käytössä. Yhdellä pääkaupunkiseudun seutulipun hinnalla saa siis sähköt pyörään koko vuodeksi. Jos vertaan sähköpyörää autoomme, olen säästänyt päästöjä 375 kg CO2.

Toukokuussa kerroin, että ajoin yhdellä latauksella 110 km. Silloin kuitenkin ajoin pienimmällä avustuksella ja säästelin akkua. Normaaliajossa, kun käytän kaikkia avustustasoja, akku on kestänyt 80-90 km. Ilmojen kylmettyä olen huomannut pientä laskua akun kestossa ja olenkin ladannut akun varmuuden vuoksi joka päivä.

Työmatkojen lisäksi teimme kesällä pidemmät reissut Porvooseen ja Loviisaan. Porvoosta mainitsinkin jo toukokuussa ja Loviisassa kävimme heinäkuussa. Teimme sinne yön yli reissun, jolloin ajettavaa tuli reilu 100 km päivä. Sähköavustuksesta huolimatta reissu ei ollut kevyt ja totesimmekin, että 100 km per päivä on liikaa ainakin peräkkäisinä päivinä.

Oman sähköpyörän lisäksi pääsin ajamaan sähköavusteisella maastopyörällä kesälomareisulla Itävallassa Söllissä. Söll valikoitui matkakohteeksemme juuri sähköpyöräilyn takia; Wilder Kaiserin alue mainosti itseään maailman suurimmaksi sähköpyöräilyalueeksi ja siihen olikin siellä hyvät mahdollisuudet. Sähköavustusta pääsi siellä kokeilemaan vähän erilaisessa maastossa. Avustus olikin siellä tosiaan tarpeen, koska kokeilimme myös tavallista maastopyöräilyä ja eron huomasi selvästi.

21-vaihteista maastopyörää testattuani huomasinkin, että oman pyöräni seitsemän vaihdetta on vähän liian vähän. Jos ostaisin pyörän nyt, valitsisin vähintään 10 vaihteisen pyörän ja avustustasojakin voisi mielellään olla neljä kolmen sijaan. Toisaalta suurempi määrä vaihteita voisi auttaa saamaan kolmestakin avustustasosta enemmän irti.

Kokonaisuutena voin kyllä suositella sähköpyöräilyä erittäin lämpimästi. Yllättävintä on ehkä ollut se, miten hauskaa pyöräily on. Pidin kyllä ennenkin pyöräilystä, mutta sähköpyörä poistaa pyöräilystä ne vähemmän mukavat elementit kuten ylämäet ja vastatuulen. Kertaakaan ei ole töistä lähtiessä tuntunut siltä, että tekisi mieli jättää pyörä töihin ja mennä bussilla kotiin.

Kaksi viikkoa sähköpyöräilyä takana

Toukokuun teemaksi olin ajatellut työmatkapyöräilyä, mutta nyt ollaan jo toukokuun lopussa. Toukokuun alussa tosin oli niin kylmä ja tuli vielä luntakin, ettei pyöräily houkutellut ollenkaan. Nyt työmatkapyöräilyni on kuitenkin päässyt hyvin vauhtiin; hankin nimittäin sähköpyörän.

Vuosi sitten testasin sähköpyörää ensimmäisen kerran ja siitä asti olen sähköpyörää harkinnut ja samalla myös säästänyt siihen rahaa. Kokeilin työmatkapyöräilyä ihan tavallisella pyörällä viime kesänä, ja vaikka jaksoinkin pyöräillä vajaan 20 km:n työmatkaani, olin iltaisin aika poikki, enkä jaksanut tehdä oikein mitään. Kävin nyt keväällä vielä GoExpo-messuilla, jossa sai testata monia erilaisia pyöriä. Kaikki kokeilemani pyörät vaikuttivat hyviltä ja lopulta olikin vähän valinnanvaikeus, mikä olisi paras. Päädyin lopulta Helkaman seitsemänvaihteiseen e27-pyörään, jossa on Shimano Steps -moottori ja kolme avustustasoa.

Sähköavusteinen polkupyörä kulkee avustuksella maksimissaan 25 km/h ja koko ajan pitää polkea, jotta se avustaa. Kun 25 km/h nopeus on saavutettu, avustus lakkaa, mutta jos jaksaa polkea, niin pyörä kulkee kyllä kovempaakin. Pelkäsin etukäteen, että avustus olisi nykivä, mutta avustuksen loppumista ja uudelleen alkamista ei juurikaan edes huomaa, muuten kuin että polkeminen muuttuu raskaammaksi tai kevyemmäksi. Vaihteiden käyttö on vaatinut myös hieman opettelua, vaikka tavallisessa pyörässänikin on seitsemän vaihdetta. En vain ole vaihtanut vaihteita kovin usein, vaan ajan melkein aina suurimmalla vaihteella. Avustus toimii kuitenkin paremmin, kun ajaa sopivalla vaihteella ja varsinkin ylämäessä on tärkeä vaihtaa tarpeeksi pienelle vaihteelle, jos haluaa avustusta.

Olen ehtinyt nyt sähköpyöräillä kaksi viikkoa ja kilometrejä on tullut jo 350. Aluksi tuntui, ettei työmatka nopeutunut yhtään ja hikikin tuli, mutta nyt olen onnistunut lyhentämään ajoajan tunnista 45 minuuttiin, mistä haaveilinkin. Siitä ajatuksesta, ettei matkalla tulisi hiki ollenkaan, olen kuitenkin jo luopunut. Käytän yleensä menomatkalla keskimmäistä avustustasoa ja paluumatkalla pienintä avustusta. Ylämäissä yleensä lisään avustusta varsinkin menomatkalla. Yllättävän helposti vauhti nousee yli 25 km/h:ssa ja avustus lakkaa. Välillä tuleekin tuijotettua nopeusmittaria ehkä vähän liikaa, kun yritän pitää vauhdin alle 25:ssä, ettei tulisi hiki.

Vaikka hankin pyörän työmatkojen kulkuvälineeksi, sillä on hauska ajella muutenkin ja yksi pidempikin reissu Porvooseen on jo tehty. Edestakainen matka oli 110 km ja sen pystyi yhdellä latauksella ajamaan, kun käytti pienintä avaustusta. Sähköavustuksesta huolimatta reilu sata kilometriä ei ollut mikään kevyt reissu, mutta silti ihan pyöräiltävissä. En kuitenkaan useampana peräkkäisenä päivänä lähtisi samaa kokeilemaan. Yksi sähköpyörän eduista onkin myös se, että sillä voi tehdä pidempiä reissuja ja esimerkiksi viikonloppuna ehtii kauemmaksi. Tavallisella pyörällä olemme usein ajaneet enintään 50-60 km päivässä pidemmillä reissuilla.

Sähköpyöräni on herättänyt paljon kiinnostusta, mutta olen saanut osakseni myös aika kummallisia kommentteja. Olen mm. laiska ja liian nuori ajamaan sähköpyörällä. Tietenkään kaikki eivät tiedä, että puhuttaessa sähköpyörästä tarkoitetaan yleensä sähköavusteista pyörää ja jotkut luulevat, että olen ostanut sähkömopon, jotta minun ei tarvitsisi kävellä. Jostain syystä sähköpyörä tuntuu joidenkin mielestä olevan laiskuuden huippu ja pahempi kuin esimerkiksi auto. Minulle sähköpyörä ja polkupyörä yleensäkin on enemmän kulkuväline kuin urheiluväline, vaikka kyllä sähköpyörällä kuntoillakin voi; pitää vain ajaa tarpeeksi kovaa, että avustus lakkaa tai ajaa ilman avusta. Olen sitäkin jo kokeillut, miltä tuntuu kun akku loppuu, ja 15 km sähköpyörällä ilman avustusta ajaneena voin todeta, ettei sellaista kuntoilua voi tavallisella pyörällä harrastaa muuten, kuin ajamalla pelkkää ylämäkeä. Vaikka pidän sähköpyörää kulkuvälineenä, hyötyliikunta on kuitenkin aina plussaa.

Olen tietysti mitannut myös pyörän sähkönkulutusta ja tyhjän akun lataaminen kulutti 148 W energiaa. Lataus kesti noin kolme tuntia, joten se tekee 444 Wh. Meillä on käytössä ekosähkö, joten sähkö lasketaan päästöttömäksi. Keskimääräisellä sähkön päästökertoimella (209 kg CO₂/MWh; lähde: Motiva) yksi lataus aiheittaisi kuitenkin päästöjä 93 g CO2 ja täydellä akulla olen ajanut noin 100 km (tämä riippuu kuitenkin paljon siitä, kuinka paljon avustusta käyttää), joten päästöt per kilometri olisivat 0,92 g CO2. Olen laskenut, että meidän autolla päästöt ovat 150 g CO2/km, joten sähköpyörällä voi ajaa 162 km samoilla päästöillä kuin autolla yhden kilometrin! Tietysti myös sähköpyörän ja varsinkin akkujen valmistaminen aiheuttaa päästöjä. Tekniikka ja Talouden nettisivuilla oli juttu hetki sitten, että sähköauton päästöt voivat olla tavallista autoa suuremmat, kun tarkastellaan koko elinkaarta, mutta sähköpyörän akku on kuitenkin aika paljon auton akkua pienempi. Mielenkiintoista kuitenkin nähdä kuinka pitkään akku lopulta kestää. Sen ei pitäisi kuitenkaan olla vielä tämän kesän huoli, vaikka kilometrejä useampi tuhat tuleekin.

Testasin sähköpyörää

Lämpimät säät ovat vieneet minut mennessään ja tietokonetta ei ole juuri tullut avattua. Ei tiedä milloin tämä ihana kesäsää loppuu (Juhannukseksi varmaan viimeistään), niin täytyy ottaa siitä kaikki irti. Jotain blogiin sopivaa olen kuitenkin ehtinyt myös tehdä. Pyöräilyviikolla (muutama viikko sitten) oli mahdollista käydä testaamassa sähköpyöriä Espoossa Villa Elfvikissä.

Kirjoitin alkuvuodesta työmatkani pidentyneen, eikä 17 km yhteen suuntaa tunnu minusta enää sopivalta pyöräilymatkalta. Muutaman kerran olen kyllä pyöräillyt töihin, mutta päivittäin en sitä kuitenkaan jaksa tehdä. Tai ehkä jaksaisin, mutta pääsen töihin julkisilla reilussa puolessa tunnissa ja pyöräily vie vähintään tunnin, joten kysymys on myös ajasta. Sanoisin että julkinen liikenne toimii siis matkallani liiankin hyvin. Olen harkinnut sähköpyörän ostamista, koska sillä työmatka olisi mahdollista taittaa nopeammin ja ennen kaikkea hikoilematta.

Sähköpyörällä tarkoitetaan yleensä sähköavusteista pyörää, joka avustaa polkemisessa alle 25 km/h vauhdissa. Itsekseen se ei siis liiku. Avustuksen tasoa voi säätää ohjaustangossa olevasta näytöstä ja pyörällä voi polkea myös ilman avustusta. Alamäessä tai esim. pitkällä suoralla, jossa vauhti nousee helposti yli 25 km/h:ssa, avustus lakkaa. Alamäessä pyörä tuntui kuitenkin menevän kovempaa, mutta se johtui varmaan siitä, että sähköpyörä oli omaa pyörääni painavampi. Myös suoralla vaihti tuntui nopeammalta ja luulen sen johtuvan siitä, etten ollut avustuksen takia väsynyt pyöräilystä ja jaksoin pitää kovemman vauhdin pidempää kuin tavallisella pyörällä

En valitettavasti ehtinyt kuvata kokeilemaani pyörää, joten tämä kuva on Pixabaysta.

Päällimmäisenä sähköpyöräilystä jä mieleen, että se oli hauskaa. Ylämäissä tuntui kuin joku olisi työntänyt selästä lisää vauhtia. Ylämäessä minulle tulee tavallisen pyörän kanssa usein sellainen tunne, että ne ovat välttämätön paha, ja reitillä olevat liiat ylämäet vähentävät intoani pyöräillä. Pidän polkupyörää kulkuvälineena, enkä urheiluvälineenä. Olen muistaakseni kerran käynyt pyörälenkillä hikiurheilumielessä. Muuten pyöräilyllä on aina tarkoitus kulkea paikasta toiseen tai vain nauttia maisemista ja luonnosta.

En ole kuitenkaan vielä hankkinut sähköpyörää, vaikka sellaisella pyöräily hauskaa ja helppoa olikin. Suurin este on sähköpyörien korkeahinta ja myös akun kesto ja huollettavuus mietityttävät. Mitä jos pyörä hajoaa? Onko se korjattavissa? Voiko akun vaihtaa ja paljonko uusi akku maksaa? Kalliin pyörän säilyttäminen, niin että se olisi helposti käytettävissä, on myös hankalaa kerrostalossa.

Tavallisen pyörän voi myös muuttaa sähköpyöräksi ja se voi tulla edullisemmaksi kuin kokonaan uuden pyörän hankinta. Sen suhteen minua kuitenkin epäilyttää, onko nykyinen lähes kymmenen vuotta vanha lastenpyörä tarpeeksi hyvä sellaiseen vai pitäisikö siinäkin tapauksessa hankkia kokonaan uusi pyörä.

Vaikka sähköpyörän hinta hirvittää, niin maksan tällä hetkellä kuitenkin yli 100 euroa kuussa seutulipusta, joten jos ajattelisin ajavani pyörällä töihin 9 kuukautta vuodessa, 2000 euron pyörän takaisinmaksuaika olisi vain reilu kaksi vuotta. Lisäksi meillä seisoo pihassa auto käyttämättömä, kun puolisokaan ei enää aja sillä töihin. Auton myynnistä saisimme rahat vaikka molempien sähköpyöriin, joten sitäkin vaihtoehtoa kannattaa ehdottomasti harkita.

Sähköpyöräilystä voi lukea lisää esimerkiksi tästä ”Ikuinen myötätuuli” -oppaasta.

Työmatkapäästöt

En ymmärrä mihin nämä viikot ja päivät oikein katoavat. Onneksi kohta on pääsiäisloma. Viikonloppuisin minulla on liian monta asiaa, jotka pitäisi/haluaisin tehdä ja usein lopputulos on se, etten saa tehtyä yhtään mitään. Nyt sunnuntai-illan iloksi tartuin kuitenkin taas Ilmastodieettiin laskeakseni viime vuoden liikkumisen päästöt. Laskuri ei kuitenkaan jostain syystä toiminut, joten tässä tällä kertaa vain itse laskemani työmatkapäästöt.

Kuva: pixabay.com

Auton hankintahan oli alunperin oikeastaan kimmokkeena koko tämän blogin aloittamiselle. Laskin vuosi sitten, että autoilu lisää päästöjämme 1500 kg CO2, joten siitä tuli myös tavoittelemani 1500 CO2-kg:n päästövähennys.

Tavoitteeni oli pyöräillä useammin töihin ja aloitin pyöräilyn viime vuonna jo maaliskuussa. Pyöräilin myös koko syksyn joululomaan asti. Joitain satunnaisia päiviä menin kuitenkin bussilla ja/tai autokyydillä. Tammi-helmikuun kuljin bussilla tai autokyydillä ja muille kuukausille laskin 2 päivää auto/bussi-matkoja. Menin siis noina päivinä yleensä aamulla autokyydillä töihin ja iltäpäivällä kotiin bussilla. Laskin että vain minusta johtuvaa työmatka-autoilua tuli 744 km ja bussilla kuljin 930 km. 744 km:n autoilu aiheutti päästöjä 111,6 kg CO2 ja bussilla kulkeminen 58,5 kg CO2 eli yhteensä noin 170 kg CO2. Ei mikään kovin suuri määrä sittenkään, vaikka ensin kauhistelin tuota yli 700 km:n autoilua.

Jos olisin kulkenut töihin jokapäivä autolla ja bussilla, päästöjä olisi kertynyt 655 kg CO2 eli päästösäästöä 485 kg CO2. En kuitenkaan aikaisemminkaan kulkenut koko vuotta bussilla ja autolla vaan pyöräilin toukokuusta marraskuuhun, eli kun poistetaan kesäloma, niin 6 kuukautta. Viisi kuukautta autolla ja bussilla ja loput vuodesta pyörällä -tyyli taas aiheutti päästöjä noin 335 kg CO2 eli päästösäästöä 165 kg CO2.

kuva: pixabay.com

Tänä vuonna työmatkani valitettavasti piteni ja todennäköisesti pyöräilen töihin vain kesällä. Toisaalta työpaikkani on nyt puolisoni työmatkan varrella, joten minun viemiseni töihin, ei aiheuta ylimääräistä autoilua. Lisäksi puolisoni työmatka pian lyhenee, niin että hän voi siirtyä käyttämään julkisia, jolloin minäkin kuljen jatkossa vain julkisilla (ja toivottavasti välillä myös pyörällä). Minulla on harkinnassa myös sähköpyörän hankinta, mutta sitä täytyy pohtia tarkemmin, kun kevät on pidemmällä. Joka tapauksessa autoilun pitäisi vähetä tänä vuonna reilusti, jollei sitten työpaikkakuvioissa tapahdu vielä lisää muutoksia. Toivottavasti ei ainakaan sellaisia muutoksia, että töihin ei tarvitsisi mennä ollenkaan.

Pyörällä Tammisaaressa

Kun edellisestä postauksesta on enemmän aikaa, alkaa tuntua siltä, että seuraavan postauksen pitäisi olla jotenkin erityinen. Parin viikon aikana minulla on ollut useampikin postaus tekeillä, mutta jotenkin en ole saanut niitä valmiiksi. Toisin sanoen en ole ollut niihin riittävän tyytyväinen, jotta olisi halunnut painaa Julkaise-nappia.

Päätin aloittaa tänään postauksen ihan puhtaalta pöydältä ja edelliseen postaukseen verrattuna vähän kevyemmällä aiheella. Tehtiin nimittäin pieni pyöräretki tänä viikonloppuna. Edellinen pyöräreissummehan päättyi vähän ikävästi renkaan puhkeamiseen ja jouduimme palaamaan kotiin ennen kuin koko reissu ehti edes kunnolla alkaa. Tällä kertaa oli parempi onni matkassa ja sateeltakin vältyttiin melkein kokonaan.

Perjantaina olin vähän suunnitellut mahdollista pyöräreittiä ja löysin Outdoors Finlandin reittiehdotukset läntiselle Kuninkaantielle. Päätettiin kuitenkin vasta lauantaiaamuna, että lähdetään. Varasin yöpymismökin Tammisaaren Ormnäs Campingistä (ajateltiin päästä vähemmillä tavaroilla, kun ei tarvitse raahata telttaa), pakattiin laukut ja lähdettiin pyöräilemään Pasilaan, josta jatkettiin junalla Karjaalle.

Karjaalta ostettiin vähän eväitä ja lähdettiin pyöräilemään Billnäsin kauniin ruukkialueen läpi kohti Pohjaa, jossa pidettiin evästauko. Olisi pitänyt pysähtyä siellä Billnäsissä, koska sen jälkeen ei löydetty oikein mitään pysähdyspaikkoja, joten istuttiin sitten Pohjassa ensimmäiselle vastaan tulleelle penkille syömään.

Pohjasta jatkettiin melko mäkistä ja paikoin huonokuntoista hiekkatietä Tammisaareen. Välillä jouduttiin taluttamaan ylämäet, kun jalat olivat jo niin väsyneet. En siis suosittele tätä reittiä kovin huonokuntoiselle tai vasta-alkajalle mäkisyyden takia. Tammisaaressa ehdittiin vielä kauppaan ja sitten poljettiin leirintäalueelle. Oli ihan kiva, ettei tarvinnut alkaa pystyttämään telttaa, vaan pääsi suoraan mökkiin. Illalla käytiin vielä pyörillä Tammisaaren keskustassa syömässä.

Aamulla lähdettiin pyöräilemään takaisin Karjaalle, mutta eri reittiä kuin eilen. Paluumatkamme kulki Snappertunan ja Raaseporin linnan raunioiden kautta. Linna ja sen vieräinen kahvila oli juuri sopiva taukopaikka ja syötiin siellä lounas. Ei osattu arvioida, kuinka kauan meillä menee reitin pyöräilyssä, eikä siksi uskallettu ostaa junalippuja etukäteen. Kun pääsimme takaisin Karjaalle, seuraavaan junaan ei saanut enää pyöräpaikkoja, joten jäimme odottemaan seuraavaa junaa, joka oli onneksi lähijuna, joten liput olivat vähän halvemmat.

Tänään koko matkan näytti siltä, että kohta sataa, mutta aamua lukuun ottamatta, ei jouduttu pyöräilemään sateessa ollenkaan. Paluumatkalla junassa kuitenkin sateli vähän, mutta se lakkasi kun päästiin Helsinkiin.

Mikään kovin edullinen tällainen lyhyt osittain junalla tehtävä reissu ei ollut. Kahden hengen junalippuihin meillä meni nimittäin lähemmäs sata euroa. En ihmettele yhtään, jos junamatkailu ei suomalaisia kiinnosta. Samaan reissuun olisi mennyt bensoihin maksimissaan 20 euroa. Meillä ei kuitenkaan ole autoon pyörätelinettä, joten auto ei siksi ollut vaihtoehto. Jos vähän haluan itseni lohduttaa, niin ainakin päästöjä säästyi 28 kg CO2, kun valitsimme auton sijasta junan.

Mökki maksoi 42 euroa, mikä ei ollut paha hinta, kun telttapaikka olisi ollut noin puolet siitä. Mökin paras puoli oli se, ettei tarvinnut raahata telttaa ja makuualustoja, mutta muuten nukkuisin kuitenkin mieluummin teltassa. Lisäksi lähtiessäme satoi, joten teltta olisi juuri ehtinyt kastua ja se olisi pitänyt pakata märkänä mukaan.

Joka tapauksessa kaikin puolin kiva viikonloppureissu. Pyöräiltyä tuli yhteensä arviolta 70-80 km, mikä tuntui kyllä yllättävän rankalta, vaikka olenkin tottunut pyöräiljä. Pyöräteitä ei juuri ollut, vaan reitti kulki autotien reunaa. Tiet olivat pääosin melko vähäliikenteisiä, joten pyörätien puuttuminen haitannut, vaikka muutaman kerran tuntuikin siltä, että auto ohitti vähän liian läheltä.

Pyörällä Ahvenanmaalle

Pyöräilyviikon lopetukseksi sopii hyvin ekologinen lomavinkki eli pyöräretki Ahvenanmaalle. Omasta reissustani on vajaa kaksi vuotta, joten kaikki yksityiskohdat eivät valitettavasti ole enää tarkasti muistissa. Tässä kuitenkin reittiesimerkki, joka sopii toteutettavaksi ihan peruspyörällä ja peruskunnolla. (Sinä kesänä en muuten ollut juuri pyöräillyt pidempiä matkoja, koska työmatkani oli yli 50 km.)

1. Päivä: matka alkoi junamatkalla Turkuun. Pyöräpaikat pitää ostaa etukäteen, koska niitä on vain muutama per juna tai kaikissa niitä ei ole ollenkaan. Yleensä pyöräpaikalle on jo tunkenut joku (muka tietämätön) ilman lippua. Turusta pyöräiltiin Kaarinan kautta Paraisille, jossa yövyttiin leirintäalueella (Solliden). Meillä oli mukana teltta ja makuupussit, joten kaikki yöt nukuttiin teltassa. Ensimmäisenä päivänä pyöräilyä yhteensä 10 + 25 km.

Sillalla jossain Turun ja Paraisten välillä

Leirintäalueella Paraisissa

2. Päivä: Paraisilta matka jatkui aamupäivällä kohti Nauvoa. Muistelen että aluksi teltan purkamiseen ja pakkaamiseen meni liikaa aikaa ja päästiin jatkamaan matkaa aika myöhään. Ensimmäinen tauko pidettiin Sattmarkin kahvituvalla, jonka jälkeen oli vielä pyöräiltävää ennen lauttaa Nauvon saarelle. Seuraava tauko pidettiin Nauvon ”keskustassa”, jossa on vierasvenesatama. Syötiin siellä hyvin ja ostettiin kaupasta vähän eväitä seuraavaksi päiväksi. Illalla poljettiin vielä saaren toiseen päähän, jossa oltiin yötä pienellä leirintäalueella (LomaNauvo, ilmeisesti lopetettu). Toisen päivän pyöräilyt yhteensä noin 50 km.

Matka jatkuu tauon jälkeen

Pyörät varusteineen Nauvossa

3. Päivä: Mentiin heti aamulla Korppooseen lautalla, joka lähti ihan leirintäalueen vierestä. Korppoossa ei yövytty, vaan pyöräiltiin Galtbyyn, josta jatkettiin lautalla (2,5 h) Kökarin saarelle, jossa oltiin yötä leirintäalueella (Sandvik). Satoi melkein koko päivän, joten ei kauheasti kierretty saarta, joka on kuulemma kaunis. Käytiin kuitenkin syömässä saarella olleen hotellin ravintolassa, joka ei kyllä sovellu ihan minibudjetin matkaajalle. Syötiin reissulla aika paljon ravintoloissa eikä pihistelty ruuan suhteen niin paljon kuin ehkä matkoilla yleensä. Tällä kertaa kuitenkin matka ja majoitukset olivat lähes ilmaisia, joten syömiseen pystyi panostamaan enemmän. Pyöräilyä kolmantena päivä tuli vain noin 15 km.

Melkein koko päivän satoi, mutta saatiin silti nauttia upeasta auringonlaskusta.

4. Päivä: Lähdettiin aikaisin aamulla lautalla kohti Ahvenanmaan Långnäsiä (2,5 h), josta pyöräiltiin Maarianhaminaan. Långnäsin ja Marianhaminan välillä ei ollut oikein mitään hyviä pysähdyspaikkoja. Yksi kauppa löydettiin, josta ostettiin makkaraa, joka valmistettiin Trangialla pussipastan kanssa. Tämä oli ainoa kerta kun oikeasti tarvittiin kokkausvälineitä. Leirintäalueilla oli yleensä jonkinlainen ruuanlaittomahdollisuus omasta takaa. Maarianhaminassa pystytettiin teltta leirintäalueelle (Gröna uddens camping) ja lähdettiin tutustumaan kaupunkiin. Pyöräilyä 30-40 km (muistelen että eksyttiin vähän jossain kohtaa).

Lautalla

5. Päivä: Maarianhaminassa nukutun yön jälkeen lähdettiin jatkamaan pidemmälle Ahvenanmaata. Pyöräiltiin Bomarsundin linnoituksen raunioiden vieressä sijainneelle leirintäalueelle (Puttes camping).  Illalla pyöräiltiin vielä vähän lisää jätskille läheiselle kioskille, joka ei kuitenkaan ollut kovin lähellä. Pyöräilyä yhteensä 40-50 km

Bomarsundin linnoituksen raunioilla

6. Päivä: Lähdettiin pyöräilemään takaisin kohti Maarianhaminaa, josta meillä lähti puolen yön jälkeen Viking Linen laiva kohti Helsinkiä. Ajettiin takaisin suunnilleen samaa reittiä ja pysähdyttiin ulkoilmamuseossa ja Kastelholman linnassa, jonne ei ehditty edellisenä päivänä. Syötiin myös vihdoin Ahvenanmaan pannukakkua ja tehtiin ekstralenkki Stallhagenin panimoravintolaan.

Maarianhaminassakin meille jäi vielä aikaa kierrellä ja syödä ja juoda vähän lisää. Käytiin myös merenkulkumuseossa, jonne kuitenkin saavuttiin niin myöhään, ettei meillä ollut tarpeeksi aikaa kierrellä. Pyörät ajettiin laivaan autokannen kautta, mikä oli minusta jännittävää, koska en ollut koskaan ennen edes käynyt autokannella. Pyöräilyä tuli viimeisenä varsinaisena pyöräilypäivänä yli 50 km ja oltiinkin aika poikki kun päästiin laivaan, jossa autokannen alla sijainnut C-hytti tuntui aika luksukselta.

Kastelholman linna

Ulkoilmamuseossa

Ahvenanmaan pannukakkua

Päivä 7: Syötiin aamupala laivan buffetissa ja pyöräiltiin kotiin satamasta Helsingissä.

Kokonaisuutena reissu oli todella onnistunut ja säätkin suosi pääosin. Parina yönä satoi, mutta kaatosateessa ei tarvinnut pyöräillä kertaakaan. Ruokaa meillä oli mukana ihan liikaa, koska sitä pystyi ostamaan aika hyvin matkan varrelta. Oltiin selvitetty etukäteen leirintäalueet, kauppojen ja mahdollisten ruokapaikkojen sijainnit. Lautta-aikataulut kannattaa myös selvittää etukäteen, koska niitä ei mene kovin montaa päivässä. Paluumatkaa lukuunottamatta ei oltu kuitenkaan varattu mitään etukäteen. Oppaana meillä oli kirjastosta lainattu Ahvenanmaan ja Turun saariston pyöräilykartta.

Lauttamatkat olivat silloin pyöräilijöille ilmaisia, mutta tämä saattaa vaihdella ajankohdan mukaan. Telttapaikat (+2 henkilöä) olivat muistaakseni yleensä alle 20 euroa. Laivamatka oli reissun kallein osuus, 168 € kahdelta (sis. hytin aamiaisen ja kaksi pyörää). Tässä olisi varmasti voinut säästää, jos olisi varannut aikaisemmin, mutta päätettiin reissu aika lyhyellä varoitusajalla. Ruokiin meni myös aika paljon rahaa, koska syötiin yleensä ravintolassa tai kahvilassa. Aamupala tehtiin kuitenkin yleensä itse.

Onko teillä kokemuksia pidemmistä pyöräreissuista Ahvenanmaalta tai jostain muualta? Jos pyöräily Ahvenanmaalla kiinnostaa, niin minulle saa esittää kysymyksiä.

Autoilu maksaa kuusi kertaa enemmän kuin pyöräily

Pyöräilyviikko jatkuu pyöräilyaiheisella uutisella. Tekniikka ja Talous kertoo Lundin ja Queenslandin yliopistön tutkimuksesta, jossa verrattiin autoilun hintaa pyöräilyyn Kööpenhaminassa. Tutkimuksessa vertailtiin vaikutuksia mm. ilmastonmuutokseen, terveyteen ja matka-aikaan.

Tutkimuksen mukaan pyöräily hyödyttää yhteiskuntaa 0,16 €/km ja autoilu aiheuttaa kustannuksia 0,15€/km. Itsekin olen siis tällä viikolla hyödyttänyt yhteiskuntaa jo 7,2 eurolla. Kun mukaan otetaan vielä kustannukset yksilölle eli pyöröilijälle tai autoilijalle itselleen, niin pyöräilyn kokonaiskustannukset ovat 0,08 €/km ja autoilun 0,50 €/km.

Tässä vielä linkki Lundin yliopiston tiedotteeseen.

Hyvän pyörän ei tarvitse maksaa maltaita

Pyöräilyviikkoteemalla jatketaan. Lauantaina silmiini osui Ylen sivuilla artikkeli, jossa kerrottiin, että halpa pyörä on huono sijoitus, mutta olen eri mieltä. Ostin oman 300 euron Nopsani vuonna 2007 ja sillä on ajettu monet koulu- ja työmatkat ja tehty pidempiäkin reissuja Ahvenanmaalle ja Hankoon.

Olen usein kuullut ettei kunnon pyörässä ole jalkajarruja ja vaihteitakin tulisi olla 21. Haluan ehdottomasti että pyörässäni on käsijarrun lisäksi jalkajarru. Kai niihin käsijarruihinkin tottuisi, mutta kun on koko ikänsä ajanut pyörällä, jossa on jalkajarru, niin taaksepäin pyörivät polkimet tuntuvat pelottavilta. Vaihteissakin seitsemän on riittänyt minulle mainiosti, kolmellakin ehkä pärjäisin. Omasta mielestäni pyörän tärkein ominaisuus on oikea koko. Pyöräilyinto loppuu aika nopeasti, jos ei yletä kunnolla polkimille tai polvet osuvat leukaan.

Käytettyjä pyöriä saa sadan euron molemmin puolin. Kunnostusta vaativan pyörän voi löytää hyvinkin edullisesti. Uudenkin pyörän saa muutamalla satasella. Koulujen päättyessä näin keväällä on hyvä sauma löytää edullinen käytetty pyörä kun vaihto-opiskelijat palaavat kotimaihinsa. Toinen keino säästää pyörän hankinnassa on odottaminen syksyyn, jolloin polkupyöriä saa usein hyvillä alennuksilla.

Edullisessa pyörässä on myös se etu, ettei sen joutumista varastetuksi tarvitse huolehtia niin paljon. Tottakai pyörän katoaminen harmittaisi, mutta itse en jaksaisi kantaa pyörää ulos joka päivä täyteen ahdetusta pyörävarastosta, vaan minulle on tärkeää, että voin säilyttää sitä ulkona helposti saatavilla.

Tänään vietettiin Pyörällä töihin -päivää ja huomenna puolestaan Pyörällä kouluun -päivää. Osallistuitko tai osallistutko jompaan kumpaan?