Harrastusten päästöt vertailussa

Blogi jäi lomapäästöjen myötä lomailemaan vähän turhan pitkäksi aikaa, mutta nyt olen minäkin palannut arkeen. Syksy on monelle uusien ja vanhojen harrastusten aikaa, joten ajattelin jatkaa Päästöttömämpi elämä -postaussarjaa harrastuksilla. Suurimpien päästölähteiden, asumisen, liikkumisen ja syömisen, rinnalla harrastukset eivät ole niin merkittäviä päästöjen aiheuttajia, mutta monet harrastukset liittyvät kuitenkin yhteen tai useampaa noista osa-alueista.

Harrastuksissa suurimmat päästöt aiheutuvat harrastuspaikalle kulkemisesta ja harrastusten vaatimista rakennuksista ja niiden energian kulutuksesta. Vähäpäästöisimpiä harrastuksia ovat siis sellaiset, joita voi harrastaa kotona tai ne alkavat kotiovelta, kuten lenkkeily tai pyöräily. Bloggaaminen tai ainakin tämä kirjoittamisen osuus on myös vähäpäästöinen harrastus. Riippuu tietysti blogin aihepiiristä, selviääkö bloggaamisesta pelkästään koneella istumalla vai pitääkö esimerkiksi matkustaa jonnekin, jotta voi tehdä postauksen. Blogin päästöt myös kasvavat sitä mukaa, mitä suositumpi blogi on, koska jokainen klikkaus kuluttaa sähköä palvelinkeskuksissa. Toisaalta nämä päästöt voi ajatella myös lukijoiden harrastusten päästöiksi. Television katselu tai konsolipelit eivät monenkaan silmissä kelpaa oikeiksi harrastuksiksi ja niillä on aika huono maine, mutta päästöjen kannalta ne ovat kuitenkin melko vähäpäästöisiä harrastuksia. Toki nämä harrastukset voivat johtaa suuriin päästöihin, jos niitä harrastaa liikaa ja liikkumattomuuden seurauksena sairastuu.

Tonni lähti -materiaalilaskurin mukaan materiaalien kulutus (eli päästöt) yhtä käyttäjää kohti ovat kohtalaiset, vaikka harrastus vaatisikin lämmitetyn sisätilan, jos käyttäjiä on paljon. Tällaisia ovat esimerkiksi kuntosalit ja uimahallit. Tämä oli minulle vähän yllätys, koska olen ajoittain kokenut syyllisyyttä kuntosalilla käymisestä. Olen pitänyt sitä paljon päästöjä aiheuttavana ja osittain samasta syystä en ole käynyt uimahallissa vuosiin. Kotijumppa olisi silti parempi vaihtoehto, mutta tarvitsen aikataulutetun ryhmäliikuntatunnin, muuten jumppa jää yleensä väliin. Kuntosalini sijaitsee onneksi työmatkani varrella, joten sinne kulkemisesta ei aiheudu ylimääräisiä päästöjä.

Alkuvuodesta Hesarissa oli testi, jonka avulla pystyi laskemaan oman Itämeri-jalanjälkensä. Testissä golf ja ratsastaminen luokiteltiin erityisen haitallisiksi Itämeren kannalta, koska hevosten lanta ja golfkentän lannoitteet rehevöittävät Itämerta. Samat harrastukset on mainittu myös materiaalilaskurissa esimerkkeinä suuripäästöisistä harrastuksista. Tavallista golfia ekologisempi harrastus on frisbeegolf tai minigolf ja oikealla hevosella ratsastamisen sijaan keppihevonen on parempi valinta. Teatterit ja konsertit on myös mainittu suuripäästöisinä harrastuksina (per kerta), mikä on minusta myös hieman yllättävää. Tosin niissä ei yleensä käydä yhtä usein kuin vaikka kuntosalilla, joten omalla kohdallani kuntosalilla käynti aiheuttaa silti varmasti enemmän päästöjä kuin teatterit tai konsertit.

Harrastusten ekologisuutta arvioitaessa pätee hyvin sama sääntö kuin monessa muuassakin asiassa, että edullinen harrastus on yleensä ekologinen ja kallis harrastus aiheuttaa enemmän päästöjä.

Lomapäästöt vertailussa

Aika moni on varmasti aloittanut jo kesälomansa tai aloittamassa sitä pian. Omaan lomaani on vielä muutama viikko aikaa ja kärsin tällä hetkellä pahasta loma- ja matkakuumeesta. Lomakauden ollessa kuitenkin käynnissä ajattelin jatkaa Päästöttömämpi elämä -postaussarjaa lomavinkeillä.

Jos haluaa minimoida lomapäästönsä, niin kannattaa pysyä kotona tai lähialueilla, jolloin liikkuminen ei aiheuta paljon päästöjä. Toisaalta lomalla voi myös säästyä päästöjä, jos on pitkä työmatka ja kulkee sen yleensä autolla. Suomen kesä ei kuitenkaan toistaiseksi ole näyttänyt parhaita puoliaan ja mekin olemme päätyneet lomaan Keski-Euroopassa.

Ulkomaanmatkailussa suurin päästöjen aiheuttaja on lentäminen. Toisaalta silläkin on jo merkitystä, jos on yleensä tottunut käymään vaikka Atlantin toisella puolella ja tällä kertaa päättääkin lomailla Euroopassa.

Helsinki – New York – Helsinki 2168 kg CO2

Helsinki – Milano – Helsinki 686 kg CO2

Olen jo vuosia haaveillut matkasta Uuteen Seelatiin, mutta edestakainen matka sinne aiheuttaisi päästöjä jo 6549 kg CO2, minkä jälkeen ei sitten enää juuri muita päästöjä vuoden aikana saisikaan tulla. (Lentopäästöt on laskettu www.atmosfair.de -sivulla, jossa tein oletuksia konetyypistä.)

Automatka Norjaan (2470 km) sen sijaan aiheutti päästöjä vain 370,5 kg CO2 (+laivamatka arvio n. 35 kg CO2 per hlö) ja sen saan jakaa vielä kahdella, koska autossa oli kaksi matkustajaa. Yksityisautoilu on siis lomalla ihan hyvä vaihtoehto, kun autossa on useampi kuin yksi matkustaja.

Vielä pienemmillä päästöillä pääsee matkaan kun valitsee kulkupeliksi junan tai polkupyörän. Kaksi vuotta sitten tehdystä Interrailistä (matka sisälsi kyllä myös lentämistä) olen kirjoittanut täällä (lentopäästöistä) ja täällä (loman muista päästöistä). Pyörämatkasta Ahvenanmaalle, jonne haluaisin kovasti uudestaan, mutta sää ei tunnu ikinä suosivan silloin, kun olen lomalla, olen kirjoittanut täällä ja lyhyemmästä retkestä Tammisaareen täällä. Jos enemmän aikaa käytettävissä, niin kannattaa pyöräillä myös Hankoon.

 

Sähkön säästö

Ajattelin välillä kirjoittaa jostain muusta kuin ruuasta. Siitä on tullut lempiaiheeni ja muut päästösäästötoimenpiteet ovat jääneet vähän sen jalkoihin. Päästöttömämpi elämä -postaussarjan kolmannessa osassa keskitytään kuitenkin sähköön ja sen säästämiseen. Helpoin ja vaivattomin tapa vähentään päästöistään iso siivu, on siirtyä käyttämään ekoenergiaa. Se ei välttämättä edes maksa enempää kuin ”tavallinen” sähkö. Olen kirjoittanut aiheesta joulukalenteripostauksen, joten kannattaa käydä lukemassa myös se, jos oma sähkösopimus ei vielä ole ekoenergiasähköä.

Vaikka sähkösopimus olisi vaihdettu ekologisempaan, sähköä kannattaa silti säästää. Se säästää sekä ympäristöä että lompakkoa. Päästötöntä on vain se sähkö, jota ei tarvitse tuottaa ollenkaan.

Kännykän laturin irroittaminen seinästä on edelleen yleisin aihe, jolla tähän blogiin päädytään Googlen kautta. Kuten olen ennenkin kirjoittanut, niin se kännykän laturi ei varmasti ole se kodin suurikulutuksinen sähkölaite ja sillä on aika minimaalinen vaikutus kokonaisuuteen. Mitään haittaa kännykän laturin irrottamisesta ei kuitenkaan ole. Kodin suurin sähkönkuluttaja on yleensä saunan kiuas, jos ei siis asu sähkölämmitteisessä talossa. Vähentämällä ja/tai tehostamalla saunomista voi saada merkittaviä säästöjä aikaan. Tehostamalla tarkoitan sitä, että kaikki perheenjäsenet käyvät saunassa samana päivänä ja saunaa ei kannata lämmittää turhaan, vaan mennä sinne heti, kun se on lämmin ja sauna pois päältä, kun saunominen on lopetettu. Saunan lämpötilaa kannattaa myös miettiä, että riittäisikö matalampi lämpötila.

Sähköllä toimiva lattialämmitys on myös merkittävä sähkönkuluttaja ja sen huomaa varsinkin sähkölaskussaan. Meillä lattialämmitys vastaa noin puolta talvipäivien ”vakio” sähkönkulutuksesta. Pesuhuoneen lattialämmitys ei ole pelkkä mukavuustekijä, vaan se pitää pesuhuoneen myös kuivana, joten kokonaan en ole sitä uskaltanut laittaa pois päältä. Lattialämmityksen lämpötilaa kannattaa myös tarkkailla; lattian ei tarvitse tuntua polttavan kuumalta. Hyvä vaihtoehto lattialämmitykselle suihkuttomissa tiloissa esim. erillisessä WC:ssä on matto.

Kaikenlaisten laitteiden määrä kasvaa koko ajan, ja vaikka niistä on tullut energiatehokkaampia, lisääntynyt määrä syö helposti saavutetut säästön. Varsinkin TV vaihdetaan yleensä isompaan, kun on aika hankkia uusi. Tietokoneissa kannettava kuluttaa murto-osan pöytäkoneen sähkönkulutuksesta, joten pöytäkonetta ei kannata käyttää, jos sellaista ei välttämättä tarvitse. Tabletti kuluttaa läppäriäkin vähemmän sähköä ja se on hyvä vaihtoehto pelkkään nettiselailuun. Blogin kirjoittamiseen käytän kuitenkin läppäriäni, vaikka muuten se on nykyisin melko vähällä käytöllä.

TV, stereot ym. kannattaa kytkeä katkaisijalla toimivaan jatkojohtoon, josta kaikki voi sammuttaa kerralla. Jos tämä tuntuu liian työläältä (olen usein kuullut tämän tekosyyksi, miksi katkaisijaa ei käytetä), kannattaa hankkia kaukosäätimellä tai ajastimella toimiva pistorasiakytkin.

Erilaisia kauko-ohjaimella tai ajastimella toimivia pistorasiakytkimiä saa mm. rautakaupoista.

Valaistus vei ennen ison osan kotien sähkönkulutuksessa, mutta led-lamppujen ansiosta osuus on pienenemässä. Jos kaikkien lamppujen vaihtaminen kerralla ledeihin tuntuu liian suurelta investoinnilta, kannattaa korvata lamppuja pikku hiljaa. Aina kun on aika vaihtaa lamppu ,niin ostaa tilalle led-lampun. Lamppuja kannattaa myös vaihtaa kotona siten, että ainakin paljon käytössä olevissa lampuissa, kuten olohuoneessa ja keittiössä olisi ledit ja harvemmin käytettäviin voi siirtää halogeenit tai muut, jos niitä vielä on käytössä.

Jääkaappi ja pakastin vievät paljon sähköä, koska ne ovat koko ajan päällä. Pakastimen sulattamisen vaikutuksesta sähkön kulutukseen olen kirjoittanut pariinkin otteeseen (täällä ja täällä), ja vaikutus on melkoinen, joten sulatus kannattaa tehdä ainakin kerran vuodessa. Sulattamisen yhteydessä kannattaa myös imuroida pakastimen ja jääkaapin takaosa ja tarkistaa tiivisteiden kunto.  Jääkapin ja pakastimen lämpötiloja kannattaa myös tarkkailla, koska liian kylmä lämpötila lisää energiankulutusta turhaan ja liian korkea lämpötila heikentää ruoan säilyvyyttä. Pakastimessa riittää -18 C ja jääkaapissa alle +5 C. Jääkaapissa on yleensä erilämpöisiä alueita, jotka kannattaa selvittää jääkaapin käyttöohjeesta, jotta tietää missä mikäkin ruoka kannattaa säilyttää. Jääkaappiin ja pakastimeen kannattaa hankkia lämpömittari, josta lämpötiloja voi seurata.

Astianpesukone säästää vettä ja siten lämmitysenergiaa käsin tiskaamiseen verrattuna, joten siinäkin mielessä se on hyvä olla olemassa. Astianpesukoneissakin on eroja sähkönkulutuksessa ja uutta hankkiessa kannattaa tutustua energiankulutukseen. Pyykinpesukonetta valitessa kannattaa kiinnittää huomiota pesuohjelmiin, että ne ovat sopivat omiin tarpeisiin. Minulle nimittäin kävi niin, että ostin pesukoneen, jossa ei ole ollenkaan 30 asteen pesuohjelmaa. Kiitos EU:n energiatehokuustoimenpiteiden ja pakollisen 20 asteen ohjelman, 30 asteen ohjelma oli poistettu. Pesen siis nykyään vaatteeni yleensä joko 20 tai 40 asteessa. Alkujärkytyksen jälkeen olen jo tottunut myös tuohon 20 asteeseen ja olen todennut sen toimivaksi useimmille keinokuituisille vaatteille ja esim. farkuille, kunhan käyttää myös matalalle lämpötilalle tarkoitettua pesuainetta. Pyykinpesukoneen puhdistus kannattaa muistaa tehdä säännöllisesti varsinkin, jos pesee usein matalissa lämpötiloissa.

Tässä oli listattuna paljon pieniä toimenpiteitä, joista kasvaa kuitenkin yhdessä isot säästöt. Eri laitteiden sähkönkulutusta kannatta seurata sähkönkulutusmittarilla. Seuraavassa postauksessa ajattelin kirjoitaa tarkemmin omien sähkönkulutustietojen seuraamisesta. Huomasin omissani jonkin verran nousua, joten yritän selvittää syitä mistä tämä johtuu.

Eroon ruokahävikistä

Kerroinkin jo postaussarjan ensimmäisessä osassa, että halusin aloittaa ruokahävikistä, joten tässä toisessa osassa keskitytään ruokahävikin vähentämiseen. Ruoan muiden ympäristövaikutusten lisäksi myös ruokahävikki oli viime vuonna paljon esillä ja hyvä niin, koska ruokahävikki aiheuttaa täysin turhia päästöjä.

Sitran selvityksen (Kiertotalouden mahdollisuudet Suomelle) mukaan Suomessa kotitaloudet aiheuttavat ruokahävikkiä melkein 130 miljoonaa kiloa eli noin 23 kg henkeä kohti. Kuulostaa paljolta. Rahaa menee hukkaan lähes 100 euroa per henkilö vuodessa, nelihenkisessä perheessä jo 400 euroa, jolle varmaan löytyisi muutakin käyttöä.

Kotitalouksien hävikki on suurimmaksi osaksi vihanneksia, leipomotuotteita ja maitotuotteita. Paljon päästöjä aiheuttavaa lihaa menee onneksi vähemmän hukkaan, mutta myös maidontuotanto aiheuttaa paljon päästöjä ja silloin kun se menee hukkaan, niin päästöt ovat aiheutuneet täysin turhaan.

Selvityksestä paljastuu myös sellainen mielenkiintoinen seikka, että pois heitetystä ruuasta vain 29 % on havaittavissa pilaantuneeksi ja puolet olisi edelleen syömäkelpoista ruokaa.

kuva: pixabay.com

Vihanneksista pystyy yleensä aistinvaraisesti arvioimaan ovatko ne syömäkelpoisia vai homeessa tai mädäntyneitä. Maitotuotteissa taas arviointi on ehkä vähän vaikeampaa, mutta ainakin oman kokemukseni mukaan hapanmaitotuotteita voi syödä jopa kuukausi parasta ennen päivän jälkeen. Maitokin säilyy useita päiviä ja avaamattomana jopa viikon parasta ennen päivän jälkeen. Toisaalta jos ei ole koskaan syönyt mitään parasta ennen päivän jälkeen, niin voi ehkä saada jotain vatsavaivoja, jos syö kuukauden vanhaa jogurttia, mutta tuskin mitään vakavaa kuitenkaan. Omalla vastuulla kuitenkin.

Lihaa ja varsinkaan kanaa ja kalaa en suosittele syömään viimeisen käyttöpäivän jälkeen, mutta siinä se ero onkin, että niissä on ilmoitettu viimeinen käyttöpäivä, kun taas maitotuotteissa on parasta ennen päivä. Parasta ennen päivä tarkoittaa, että sen jälkeen tuotteen maku, ulkonäkö ja koostumus eivät välttämättä ole enää parhaimmillaan, mutta tuote on silti edelleen syötäväksi kelpaava.

Miten ruokahävikkiä sitten voi vähentää? Suosittelen aloittamaan hävikkipäiväkirjasta, koska se saattaa paljastaa yllätyksiä. Jääkö esimerkiksi työpaikkalounaalla aina muutama salaatinlehti, peruna tai leivän puolikas? Minulle kävi ennen usein niin, vaikka kotona olin tarkempi. Hävikkipäiväkirjaa kannattaa pitää vaikka useampi viikko. Siihen kannattaa kirjata myös hävikin syy. Oliko ruokaa liikaa, oliko se pahaa, oliko kiire? Muista kirjata myös viemäriin kaadettu kahvi ja tee. Niihen valmistamisessa menee paljon energiaa hukkaan.

Ruokaa ei kannata ostaa liian paljon kerralla. Ostoslista on hyvä apu ja kaupassa kannattaa vielä miettiä jokaisen ostoksen kohdalla, milloin aikoo sen syödä. Yksi hyvä keino välttää turhia ostoksia on mennä kauppaan kävellen. Silloin kun ostokset joutuu kantamaan kotiin, ei tee mieli ostaa mitään ylimääräistä. Samasta syystä kaupassa kannatta suosia koria kärryjen sijaan.

Pakkauskoko kannattaa valita oman tarpeen mukaan eika tuijottaa liikaa kilohintaa. Isomman pakkauksen edullisempi kilohinta ei tule halvemmaksi, jos puolet menee roskiin. Pakkauksia ei myöskään kannata vältellä turhaan, koska ne pidentävät tuotteiden säilyvyyttä. Varsinkin helposti pilaantuvien elintarvikkeiden kohdalla kannattaa valita pakattu tuote. Tanskalaisen tutkimuksen mukaan pakkaukset aiheuttavat alle prosentin ruuan ympäristövaikutuksista.

kuva: pixabay.com

Ruuan pakastamiseen suhtaudun vähän ristiriitaisesti. Välillä se on hyvä keino vähentää hävikkiä, jos vaikka tulee joku yllättävä meno, eikä syökään kotona niin kuin oli alun perin suunnitellut. Pakastamisessa on kuitenkin se ongelma, että sitä ruokaa pitäisi myös muistaa ottaa sieltä pakastimesta ja syödä. Ruoka ei kuitenkaan säily ikuisesti pakastimessakaan. Olen huomannut, että leipä ja kypsentäntämätön ruoka tulee usein syötyä pakastimesta, mutta valmis ruoka yleensä unohtuu. Pakastaminen ja uudelleen sulattaminen kuluttaa energiaa ja jos ruoka päätyy pakastimesta lopulta roskiin, niin ruuan tuhlaamisen lisäksi on tuhlattu myös energiaa sen jäädyttämiseen ja sulattamiseen. Elin opiskeluaikoina kaksi vuotta ilman pakastinta ja nuo kaksi vuotta olivat varmasti elämäni ruokahävikittömintä aikaa. Kun tiesi jo kaupassa, ettei pakastaminen ole vaihtoehto, ei tullut ostettua mitään pahan päivän varalle. Leivän ja jäätelön säilyttäminen oli oikeastaan ainoa asia, johon pakastinta olisin kaivannut.

Huolimatta ponnisteluista ruokahävikin vähentämiseksi ruokaa tulee kuitenkin välillä valmistettua liikaa. Tähteitä kannattaa ottaa esimerkiksi evääksi tai edellisen päivän ruuan voi syödä alkuruuaksi. Esimerkiksi keitto sopii tähän tarkoitukseen hyvin. Alla kuva muutaman viikontakaisesta kolmen ruokalajin hävikkilounaasta, johon kuuluu alkuruuaksi palsternakkasosekeiton loppu, pääruuaksi tortilla, jossa oli aiemmin valmistetun härkiskastikkeen loppu ja jälkiruuaksi vielä laskiaispullan puolikas.

Vähemmän lihaa, enemmän kasviksia ja erityisesti papuja

Nyt on aika postaussarjan varsinaisen ensimmäisen osan, joten jos alkuvuoden elämänmuutos jäi tekemättä, niin tähän ehtii vielä hyvin mukaan. Ruuan ympäristövaikutukset olivat viime vuonna mielestäni enemmän esillä kuin koskaan ja tuntuu, että ruoka on vihdoin saanut arvoisensa paikan ilmastokeskustelussa. Ajattelin ensin aloittaa postaussarjan ruokahävikistä, mutta tulin kuitenkin siihen tulokseen, että ruokahävikin päästöjä on helpompi ymmärtää, kun ymmärtää ensin ruuan päästöjä.

Ruoka aiheuttaa noin 20-25 % hiilidioksidipäästöistämme eli yhtä paljon kuin liikenne. Ei siis mikään pikku juttu. Ruokaa myös tarvitaan joka päivä, joten joka päivä on mahdollisuus tehdä ympäristön kannalta hyviä tai huonoja valintoja.

Vegaaninen ruokavalio on kiistatta päästöttömin ruokavalio, mutta se ei ole ainoa vaihtoehto, vaan sekaruokavaliotakin on mahdollista muuttaa vähäpäästöisemmäksi. Helpoin keino vähentää ruuan päästöjä on vähentää lihan syöntiä. Sen voi tehdä joko syömällä välillä kasvisruokaa tai vähentämällä lihan osuutta ruoassa. Verrataan esimerkiksi pihviä, joka painaa helposti 150 grammaa, makaroonilaatikkoon, jossa on lihaa yleensä alle 100 grammaa per annos. Makaroonilaatikon voi tehdä myös vaikka Härkiksesta tai muusta kasviproteiinivalmisteesta, tai jos se kuulostaa liian erikoiselta, niin jauhelihasta voi korvata puolet Härkiksellä.

Pelkät vihannekset eivät ole ratkaisu päästöongelmaan, koska niissä on aika vähän energiaa. Kohuotsikot kasvisruoan suurista päästöistä (esim. tämä) syntyvätkin yleensä siitä, että niiden energiasisältöä eli kilokaloreita verrataan lihaan. Lihaa ei siis voi korvata kurkulla, mutta pavut ovat erinomaisia ravitsemusarvoiltaan ja vähäpäästöisiä, joten niitä kannattaa suosia proteiinin lähteenä.

Eläinproteiineista kala ja kana ovat vähäpäästöisimpiä, kun taas naudanliha ja lammas ovat omassa luokassaan päästöjen aiheuttajina niiden tuottaman metaanin takia. Jos syö lihaa, niin kannattaa suosia kotimaista lihaa. Varsinkin naudanlihan kohdalla brasilialaisen naudanlihan päästöt voivat olla jopa kaksinkertaiset suomalaisen naudanlihan päästöihin verrattuna. Ero johtuu siitä, että Suomessa ei tarvitse hakata metsää laidunmaaksi eikä Suomessa yleensä ole erikseen liha- ja maitokarjaa. Metaania kuitenkin muodostuu myös suomalaisen lehmän ruuansulatuksessa.

Kasvissyöjän kannattaa olla tarkkana juuston kanssa, koska sen päästöt ovat suuret (samasta syystä kuin naudanlihan). Kirjoitinkin kesän 2015 ruokapäästöissä yllättyneeni verrattuani kanasalaattia fetasalaattiin, joista kanasalaatti paljastuikin vähäpäästöisemmäksi. Kasvisruoan ympäristöystävällisyyden voi helposti pilata kuorruttamalla sen juustolla. Jos juustoja haluaa kuitenkin syödä, kannattaa suosia tuorejuustoja ja muita pehmeitä juustoja. Vegaanisiakin juustoja on nykyisin saatavilla.

Riisin sijasta kannataa syödä mieluummin perunaa, pastaa tai leipää, koska myös riisipelloilla muodostuu metaania.

Kotimainen avokadon korvike eli herne-rypsiöljylevite

Ruoan ympäristövaikutuksia pienentäessään kannattaa keskittyä arjen valintoihin. Mitä syö aamupalaksi, mitä lounaaksi ja mitä illalliseksi? Kannattaa aloittaa vähitellen lisäämällä vaikka yksi kasvisateria joka viikko. Lisää omista ruokavaliomuutoksistani voit lukea täältä.

Arkiaamupalan tuunaus: vaihda voileivän juusto ja/tai leikkele hernelevitteeseen, avokadoon tai hummukseen ja laita aamukahviin kauramaitoa tai jotain muuta kasvimaitoa. Omai suosikkini kahvimaidoksi on Oatlyn vaahtoutuva iKaffe, jonka lämmitän ja vaahdotan maidonvaahdottimella.

Valitse lounaalla työpaikka- tai opiskelijaruokalan kasvisvaihtoehto ainakin muutaman kerran viikossa.

Vaihda arki-illallisen jauheliha Härkikseen (tai puolita lihan määrä). Tee kasvissosekeittoa, esim. tämä tomaatti-linssikeitto on helppo ja nopea. Aina ei myöskään tarvitse tehdä itse, vaan valmisruoista löytyy hyviä kasvisvaihtoehtoja.

Päästöttömämpi elämä 12 kuukaudessa

Uusi vuosi ja uudet kujeet, niinhän sitä usein sanotaan. Luin viime tammikuussa tekemäni postauksen, jossa kirjoitin mm. etten vielä tiedä saavutinko vuodeksi 2015 asettamani päästövähennys tavoitteen. Hävettää myöntää, mutta en tiedä sitä vieläkään. Syy miksi en ole asiasta kirjoittanut ei siis ole se, että en olisi saavuttanut tavoitettani, vaan osa pääsöistä on edelleen laskematta. Kaksi vuotta vanhojen asioiden laskeminen saattaa olla hieman haasteellista, vaikka minulla on kyllä tallella ainakin suurin osa kuiteista, joita laskentaan tarvitsen. Tämän vuoden uuden vuoden lupaus voisikin olla pitää tarkemmin kirjaa menoistani.

Ehdin kuitenkin käydä läpi vuoden 2015 asumisen, ruuan ja työmatkojen päästöjä. Ne ovat kuitenkin suurimmat päästölähteet ja niiden avulla säästin päästöjä yhteensä 1184 kg CO2. 1500 kg:n tavoitteesta siis puuttuu reilu 300 kg, jonka kyllä uskoisin vähentäneeni, vähentämällä eritysesti vaatteiden ostelua, mutta koska en ole laskenut, en voi olla aivan varma. Monesti sitä kuvittelee, että enhän minä osta juuri ollenkaan vaatteita, mutta sitten kun niistä oikeasti pitää kirjaa, todellisuus paljastuu.

kuva: pixabay.com

Vaikka pääasiassa ajattelin jatkaa blogia samalla mallilla kuin ennenkin, olen kuitenkin suunnitellut koko vuoden kestävää postaussarjaa Päästöttömämpi elämä 12 kuukaudessa. Uskon, että tekemällä pieniä muutoksia vähän kerrallaan niistä tulee todennäköisemmin myös pysyviä, kuin jos laittaa kerralla koko elämänsä uusiksi. Minusta joulu kestää loppiaiseen asti, enkä ole koskaan jaksanut aloittaa mitään herkkulakkoja ym. kuntokuureja heti uuden vuoden jälkeen, joten tämä postaussarjakin alkaa siksi vasta nyt.

Uuteen elämään kannattaa valmistautua tekemällä Ilmastodieetti lähtötasotestiksi. Sitä varten täytyy kaivella kaikenlaisia tietoja omasta elämästään, mm. selvittää oman asuntonsa lämmitysmuoto ja energian kulutus ja vuosittainen sähkönkulutus. Ilmastodieetissä voi käyttää myös sivuston antamia arvioita, jos tietoja ei ole saatavissa. Esimerkiksi opiskelija-asunnossa sähkö ja lämmitys kuuluvat usein vuokraan ja kerrostalossa muuten lämmitys maksetaan osana yhtiövastiketta tai vuokraa, joten oman asunnon lämmityskuluja ei ole saatavilla. Kirjoitin tarvittavista tiedoista tarkemmin kaksi vuotta sitten Alkukartoitus-postauksessa. Kirjautumalla Ilmastodieettiin tuloksensa voi tallentaan myöhempää tarkastelua varten ja täyttämistä voi myös jatkaa, jos ei saa kerralla valmiiksi. Minulla oli kyllä muistaakseni ongelmia keskeneräisen Ilmastodieetin kanssa ja kaikki tiedot eivät jääneet muistiin, mutta toivottavasti se toimisi nyt paremmin.

Toivon, ettei vuoden kestävä postaussarja ole liian kunnianhimoinen tavoite itselleni ja olisikin kiva kuulla, jos lähdet siihen mukaan, niin tulee minullekin vähän paineita jatkaa tätä. Jos teet ilmastodieetin, niin jaa ihmeessä sen tulos kommenteissa. Oma tulokseni oli kaksi vuotta sitten 9453 kg CO2 ja vuosi sitten noin 8000 kg CO2 (tarkkaa lukua en saanut vuosi sitten laskettua). Joka tapauksessa päästöt ovat vähentyneet ja se tässä postaussarjassakin on ideana, että oli lähtötaso mikä tahansa, niin päästöt saisi putoamaan. Mielestäni päästöjen vähentäminen on sitä helpompaa mitä suuremmat päästöt ovat. Päästöjen vähentäminen myöskään harvemmin lisää elinkustannuksia, joten siitäkään ei tarvitse huolehtia, että ekologisempi elämä olisi kalliimpaa.

Ensimmäisenä tehtävänä on siis lähtötilanteen kartoitus Ilmastodieetin avulla. Sen voin myös paljastaa, että postaussarjan seuraava osa liittyy ruokaan.