Kesämökin päästöt

Moni kiinnostui koronakeväänä mökkeilystä ja itse lukeidun myös samaan porukkaan. Oma kiinnostukseni tosin alkoi jo viime vuonna, kun aloin pohtia vaihtoehtoja ulkomaan lomille, mutta korona-aika on kieltämättä vahvistanut kiinnostusta. Mökkeily kuitenkin aiheuttaa monenlaisia päästöjä, joita ovat hiilidioksidipäästöjen lisäksi mm. päästöt veteen ja hiukkaspäästöt puunpoltosta. Mökin päästöihin vaikuttaa moni asia. Suurimmat ovat mökille kulkeminen, lämmitys talvella ja mökin varustelutaso.

Harvalle mökille pääsee julkisilla, joten sinne kuljetaan yleensä omalla autolla. Mökkimatkan pituudella on siis paljon vaikutusta kesämökin päästöihin. Toisaalta lähellä sijaitsevalla mökillä tulee käytyä useammin, joten mökkiajoa voi tulla yllättävän paljon, jos sinne ajetaan joka arki-ilta saunomaan. 20 km:n mökkimatka viisi kertaa viikossa (5 x 2 x 20km = 200 km) vastaa 100 km:n mökkimatkaa kerran viikossa (2 x 100 km). Silläkin on vaikutusta matkan päästöihin, ajataanko 120 km/h vai 80 km/h. Jälkimmäinen vaihtoehto kuluttaa vähemmän polttoainetta.

Kesämökki voi olla varustukseltaan vaatimaton – ilman juoksevaa vettä ja sähköä. Tai siellä voi olla kaikki nykyaikaiset mukavuudet vesivessasta sähköllä toimivaan uuniin. Tai jotain siltä väliltä. Mitä enemmän mukavuuksia tarkoittaa yleensä sitä enemmän hiilidioksidipäästöjä. Varsinkin vesijohto vaatii talvella ainakin jonkinlaista lämmitystä, jos se ei ole kokonaan tyhjennettävissä jäätymisen estämiseksi.

Ilmastodieetistä löytyy myös vapaa-ajanasunnonpäästöt, jossa voi laskea oman mökkeilynsä päästöt. Puulla lämmitettävän 70-luvulla rakennetun alle 30-neliöisen talvella kylmän ja sähköttömän mökin päästöiksi sain 400 kg CO2 per henkilö, kun laitoin mökille kaksi käyttäjää. Päästöt koostuvat tavarahankinnoista (oletuksena 705 €/hlö), lämmityksestä ja itse rakennuksesta. Ilmastodieetti laskee lämmityksen päästöihin puun korjuun päästöt, vaikka mökillä yleensä poltetaan omia puita. Lämmityksen päästöt ovat 28 % kokonaispäästöistä, joten jos ne jätetään pois, mökin päästöiksi tulee 288 kg CO2 per henkilö.

Jos mökki taas on 2000-luvulla rakennettu 100-neliöinen ympäri vuoden sähköllä lämmitettävä, mökin päästöt ovat peräti 4600 kg C02 vuodessa per henkilö (tässäkin kaksi käyttäjää). Tässä oletuksena on, että sähkö ei ole uusiutuvaa. Vaihtamalla sähkön uusiutuvaan päästöt putoavat 600 CO2-kiloon.

Mökin hankintoihin Ilmastodietti laskee oletuksena 705 euroa per henkilö molemmissa tapauksissa. Mökkimatkoja ilmastodieetti ei ota huomioon mökkeilyn päästöjä laskettaessa, vaan ne pitäisi sisällyttää liikkumisen päästöihin. Olen kuitenkin nyt kiinnostunut pelkästään mökin aiheuttamista päästöistä, joten laskin ne erikseen. Mökkimatkoista laskettuna esimerkkitapauksesselleni 200 km/viikko 0,15 kgCO2/km-kertoimella (vastaa 5,5 l/100 km kuluttavaa autoa) laskettuna tarkoittaisi 30 kgCO2 viikossa. Jos mökillä käydään huhtikuun alusta syyskuun loppuun 4 kertaa kuukaudessa se tarkoittaisi 720 kgCO2 kahdelta henkilöltä eli 360 kgCO2 per henkilö. Mökkimatkoista tulee siis päästöjä yli 55 % mökkeilyn kokonaispäästöistä (288+360=648) ensimmäisessä tapauksessa, jossa mökkeilyn muut päästöt ovat 288 kg CO2.

Kesäkuun Meidän Mökki -lehdessä oli artikkeli ekologisesta mökkeilystä, ja siinä mökkiläisen hiilijalanjäljeksi ilmoitettiin noin 400 kiloa sen enempää selittelemättä minkälaisesta mökistä on kyse. Kuten tästä Ilmastodieettiä apunakäyttämästäni laskelmasta käy ilmi, mökkeilyn päästöjen haitari on aika suuri. Useimmilla mökeillä on varmasti useampi kuin kaksi käyttäjää, mutta kerran kesässä käyviä lapsia tai lapsenlapsia ei mielestäni voi laskea mökin käyttäjiin ainakaan niin, että päästöt jaettaisiin tasan myös heille. Vaikka 100-neliön sähkölämmitteisellä mökillä olisi yhdeksän käyttäjää, päästöt olisivat silti yli 1000 kg per käyttäjä, eikä siinä ole mukana edes matkoista aiheutuvia päästöjä.

Mökkeily ei siis ole mitään päästötöntä huvia, mutta miten se suhtautuu esimerkiksi ulkomaille matkustamiseen? Kolme vuotta sitten olen laskenut, että edestakaiset lennot Milanoon aiheuttavat päästöjä 686 kgCO2 eli yksinkertaisen mökin tapauksessa päästöt olisivat samaa luokkaa. Toisaalta Italiassa ollaan viikko tai ehkä kaksi ja mökkeilystä voi nauttia puoli vuotta joka viikonloppu. Jos mökillä on neljä käyttäjää, jotka kaikki kulkevat sinne samalla autolla, mökkeilyn päästöiksi tulee 144 (mökki) +180 (matkat) = 324 kg CO2, kun taas lentämällä tehdyn Italian matkan päästöt eivät pienene henkeä kohden, jos kaikki tarvitsevat oman istumapaikan.

Postauksen kuvat ovat meidän mökiltä. Niin siinä lopulta kävi, että unelma omasta mökistä muuttui todeksi ennen juhannusta. Luonto, auringonlaskut ja lintujen lauluun herääminen tuntuvat erityisen ihanilta koronakevään jälkeen, mutta uskon, että meitä mökkeily kiinnostaa myös tulevina kesinä. Ja kuten ehkä arvata saattaa, päädyimme ensimmäiseksi kuvailemani kaltaiseen mökkiin.

Haluatko pelastaa maailman? – opiskele insinööriksi

Yhteishaku on parhaillaan käynnissä, ja ajattelin siksi kertoa miten ja miksi minusta tuli insinööri ja miksi kannattaa olla insinööri. Olen siis kemian ja ympäristötekniikan insinööri, kemian ja biotekniikan diplomi-insinööri ja pian myös talotekniikan insinööri. Jos esittelen itseni näin, aika moni kysyy miksi ihmeessä. Voisin vastata, että nälkä kasvaa syödessä ja yksi asia (tässä tapauksessa tutkinto) johti toiseen.

En voi sanoa, että olisin lapsesta asti haaveillut insinöörin ammatista. Haaveenani oli enemmänkin perinteisiä naisten ammatteja kuten kampaaja tai luokan opettaja. Insinööriopinnoista kiinnostuin vasta lukion viimeisenä vuonna ja silloinkin olin ensisijaisesti kiinnostunut kemiasta ja ajattelin, ettei minusta ainakaan mikään insinööri tule. Hakuoppaita selatesseni aloin kuitenkin kallistua lopulta juuri insinööriopintoihin ammattikorkeakoulussa, koska vaikutti siltä, että insinöörinä voi työskennellä monissa erilaisissa tehtävissä, ja vaikutelma oli ihan oikea.

Hain ammattikorkeakouluun yliopiston sijaan, koska halusin nopeasti töihin ja lukion jälkeen 5-6 vuotta lisää opiskelua tuntui silloin ihan loputtoman pitkältä ajalta. Valmistumisen kynnyksellä alkoi kuitenkin ilmestyä irtisanomisuutisia vähän joka suunnalta ja aika nopeasti tuli sellainen tunne, ettei siirtyminen työelämään välttämättä menekään niin kuin olin kuvitellut. Aloin selvittää vaihtoehtoja opintojen jatkamisesta ja päätin hakea opiskelemaan ylemmän korkeakoulututkinnon samalta alalta, mutta halusin keskittyä entistä enemmän ympäristöasiohin ja erityisesti biopolttoaineet alkoivat olla silloin pinnalla. Valmistuttuani ajat olivat paremmat ja pääsin siirtymään työelämään.

Insinööreistä tulee ehkä mieleen teollisuus ja saastuttavat koneet. Insinöörejä kuitenkin tarvitaan myös päästöjen vähentämiseen ja ympäristöystävällisempien prosessien kehittämiseen. Insinöörinä voi mm. parantaa rakennusten tai tehtaiden energiatehokkkuutta, kehittää uusia päästöttömämpiä polttoaineita, elintarvikkeita ja  muita tuotteita ja materiaaleja ja niiden tuotantoprosesseja, kehittää kierrätysprosesseja ja toisaalta myös valvoa ympäristömääräysten noudattamista. Insinöörinä pääsee vaikuttamaan myös muihin kuin omiin päästöihin ja päästöjä voi myös vähentää ihan eri kokoluokassa kuin omia henkilökohtaisia päästöjään. Insinöörinä voi tietysti myös aiheuttaa paljon päästöjä, eikä siihen aina pysty itse vaikuttamaan. Muita huonoja puolia on tiettyjen insinöörialojen suhdanneherkkyys eli se, että välillä menee hyvin ja töitä riittää, ja sitten kun menee huonosti, niin irtisanotaan.

Oltuani jonkin aikaa työelämässä aloin kiinnostua enemmän energiatehokkuusasioista ja päästöistä ylipäätään ja perustin tämän blogin. Samoihin aikoihin päätin hakea myös jälleen kerran opiskelemaan, mutta tällä kertaa työn ohella. Päädyin opiskelemaan talotekniikkaa, koska suurin yksittäinen osa suomalaisten hiilijalanjäljestä muodostuu asumisesta ja erityisesti lämmityksestä.

Moni (erityiseti nainen) ajattelee, ettei voi opiskella insinööriksi, koska on huono matematiikassa, mutta väitän että voi. Varsinkaan ammattikorkeakouluun pääsemiseksi ei tarvitse olla mikään matikkanero. Muutakin pitää osata kuin yhteen- ja vähennyslaskua, mutta kertaamalla esimerkiksi vanhoja pääsykoetehtäviä pääsee hyvin jyvälle, mitä pitäisi osata. Myöskään pitkä matematiikka tai lukio ylipäätään ei ole vaatimuksena ammattikorkeakouluun pääsemiseksi. Insinööriopintoihin on myös vähiten hakijoita aloituspaikkaa kohden (toiset koulutusohjelmat ovat tietysti suositumpia kuin toiset) ja varsinkin, jos on valmis lähtemään pienemmälle paikkakunnalle opiskelemaan, sisään on helppo päästä.

Mennyttä ja tulevaa

Uusi vuosi on jo pitkällä ja blogissa on ollut tavallistakin hiljaisempaa. Selasin viime vuoden postauksia läpi ja huomasin, että viime vuonna blogissa oli selvästi sähköteema, joka johtui pitkälti keväällä hankkimastani sähköpyörästä. Lisäksi ihmettelin jo ennen sähköpyörän hankintaa kasvanutta sähkönkulutusta ja mahdollisia syitä siihen. Sitä edellinen vuosi pyöri taas aika vahvasti ruoan päästöjen ympärillä.

Tälle vuodellekin on jo teema valmiina. Aion tänä vuonna nimittäin tehdä sen suurimman ympäristörikoksen ja tuon maailmaan uuden ihmisen. Meille on siis tulossa vauva! Miksikään vauvablogiksi en ole tätä muuttamassa, mutta aion ainakin pohtia vauvasta aiheutuvia päästöjä ja miten minimoida niitä.

Vaikka kutsuin vauvaa ympäristörikokseksi, on hän erittäin toivottu. Olen aina halunnut lapsia, vaikka tiedostan lapsen ja hänen mahdollisten lastensa ja lastenlastensa aiheuttamat päästöt ja muut ympäristökuormitukset. Viime kesänä julkaistun Lundin yliopiston tutkimuksen mukaan kehittyneissä maissa yhden lapsen hankkimatta jättäminen säästää 56,8 tonnia hiilidioksia vuodessa per vanhempi. Ajattelin ensin, että tässä on oltava pilkkuvirhe, jos omat päästöni ovat noin 8 tonnia vuodessa. Laskennassa on kuitenkin huomioitu myös ne muut syntymättä jäävät lapset eli lapsenlapset  ja heidän lapsensa jne. En silti usko, että lapsettomuus tekisi päästöistäni negatiivisia.

Vauvan aiheuttamasta tavaratulvasta olen jo saanut esimakua. Täytyy varmaan tutustua uudelleen jo kerran tyrmäämääni KonMariin. Onneksi kaikenlaisia tarvikkeita olemme saaneet lainaan ja vaunut ostimme käytettyinä. Vaatteita on kyllä tullut ostettua uutena enemmän kuin etukäteen kuvittelin. Käytetyt vaatteet ovat olleet yllättävän nuhjuisia, vaikka varsinkin ihan pienet ovat käytössä vain muutaman kuukauden. Tietysti ne voivat olla olleet käytössä useammalla lapsella ennen päätymistään myyntiin. Yhdeksi syyksi epäilen myös kuivausrumpua, joka tuntuu olevan monen mielestä lähes pakollinen lapsiperheessä. Meille ei sellaista vielä ole hankittu ja toivottavasti ei tarvitsekaan hankkia.

Mielenkiinnolla odotan myös sitä, miten oma asenteeni muuttuu vai muuttuuko. Tiedän jo etukäteen, että kun omassa elämässä on huolia ja jaksaminen on koetuksella, silloin ei paljonkaan päästöasiat kiinnosta. Silloin haluaa päästä mahdollisimman helpolla. Helpommalla pääseminen ei välttämättä ole kuitenkaan huono asia, paitsi silloin kun se tarkoittaa sitä, että joka paikkaan pitää päästä autolla (tai sitä kuivausrumpua). Toistaiseksi vauvan kanssa autoilu kuulostaa minusta hyvin monimutkaiselta kaikkine turvavarusteineen. Emme ole ostamassa vauvan takia isompaa autoa, vaan vaunut valittiin mm. sen mukaan, että ne mahtuvat nykyiseen autoon. Nähtäväksi jää kuinka paljon autoa sitten oikeasti tarvitsee. Kovasti toivon, ettei tarvitsisi ollenkaan ja voisimme luopua siitä. Viime vuonna autolla ajettiin niin vähän, etten edes halua laskea, paljonko yksi kilometri maksoi.

Joka tapauksessa jännittävä ja erilainen vuosi tulossa. Tässä vaiheessa tietysti vielä kuvittelen, että minulla on äitiyslomalla myös enemmän aikaa kirjoittaa blogia, mutta se jää nähtäväksi.

Harrastusten päästöt vertailussa

Blogi jäi lomapäästöjen myötä lomailemaan vähän turhan pitkäksi aikaa, mutta nyt olen minäkin palannut arkeen. Syksy on monelle uusien ja vanhojen harrastusten aikaa, joten ajattelin jatkaa Päästöttömämpi elämä -postaussarjaa harrastuksilla. Suurimpien päästölähteiden, asumisen, liikkumisen ja syömisen, rinnalla harrastukset eivät ole niin merkittäviä päästöjen aiheuttajia, mutta monet harrastukset liittyvät kuitenkin yhteen tai useampaa noista osa-alueista.

Harrastuksissa suurimmat päästöt aiheutuvat harrastuspaikalle kulkemisesta ja harrastusten vaatimista rakennuksista ja niiden energian kulutuksesta. Vähäpäästöisimpiä harrastuksia ovat siis sellaiset, joita voi harrastaa kotona tai ne alkavat kotiovelta, kuten lenkkeily tai pyöräily. Bloggaaminen tai ainakin tämä kirjoittamisen osuus on myös vähäpäästöinen harrastus. Riippuu tietysti blogin aihepiiristä, selviääkö bloggaamisesta pelkästään koneella istumalla vai pitääkö esimerkiksi matkustaa jonnekin, jotta voi tehdä postauksen. Blogin päästöt myös kasvavat sitä mukaa, mitä suositumpi blogi on, koska jokainen klikkaus kuluttaa sähköä palvelinkeskuksissa. Toisaalta nämä päästöt voi ajatella myös lukijoiden harrastusten päästöiksi. Television katselu tai konsolipelit eivät monenkaan silmissä kelpaa oikeiksi harrastuksiksi ja niillä on aika huono maine, mutta päästöjen kannalta ne ovat kuitenkin melko vähäpäästöisiä harrastuksia. Toki nämä harrastukset voivat johtaa suuriin päästöihin, jos niitä harrastaa liikaa ja liikkumattomuuden seurauksena sairastuu.

Tonni lähti -materiaalilaskurin mukaan materiaalien kulutus (eli päästöt) yhtä käyttäjää kohti ovat kohtalaiset, vaikka harrastus vaatisikin lämmitetyn sisätilan, jos käyttäjiä on paljon. Tällaisia ovat esimerkiksi kuntosalit ja uimahallit. Tämä oli minulle vähän yllätys, koska olen ajoittain kokenut syyllisyyttä kuntosalilla käymisestä. Olen pitänyt sitä paljon päästöjä aiheuttavana ja osittain samasta syystä en ole käynyt uimahallissa vuosiin. Kotijumppa olisi silti parempi vaihtoehto, mutta tarvitsen aikataulutetun ryhmäliikuntatunnin, muuten jumppa jää yleensä väliin. Kuntosalini sijaitsee onneksi työmatkani varrella, joten sinne kulkemisesta ei aiheudu ylimääräisiä päästöjä.

Alkuvuodesta Hesarissa oli testi, jonka avulla pystyi laskemaan oman Itämeri-jalanjälkensä. Testissä golf ja ratsastaminen luokiteltiin erityisen haitallisiksi Itämeren kannalta, koska hevosten lanta ja golfkentän lannoitteet rehevöittävät Itämerta. Samat harrastukset on mainittu myös materiaalilaskurissa esimerkkeinä suuripäästöisistä harrastuksista. Tavallista golfia ekologisempi harrastus on frisbeegolf tai minigolf ja oikealla hevosella ratsastamisen sijaan keppihevonen on parempi valinta. Teatterit ja konsertit on myös mainittu suuripäästöisinä harrastuksina (per kerta), mikä on minusta myös hieman yllättävää. Tosin niissä ei yleensä käydä yhtä usein kuin vaikka kuntosalilla, joten omalla kohdallani kuntosalilla käynti aiheuttaa silti varmasti enemmän päästöjä kuin teatterit tai konsertit.

Harrastusten ekologisuutta arvioitaessa pätee hyvin sama sääntö kuin monessa muuassakin asiassa, että edullinen harrastus on yleensä ekologinen ja kallis harrastus aiheuttaa enemmän päästöjä.

Lomapäästöt vertailussa

Aika moni on varmasti aloittanut jo kesälomansa tai aloittamassa sitä pian. Omaan lomaani on vielä muutama viikko aikaa ja kärsin tällä hetkellä pahasta loma- ja matkakuumeesta. Lomakauden ollessa kuitenkin käynnissä ajattelin jatkaa Päästöttömämpi elämä -postaussarjaa lomavinkeillä.

Jos haluaa minimoida lomapäästönsä, niin kannattaa pysyä kotona tai lähialueilla, jolloin liikkuminen ei aiheuta paljon päästöjä. Toisaalta lomalla voi myös säästyä päästöjä, jos on pitkä työmatka ja kulkee sen yleensä autolla. Suomen kesä ei kuitenkaan toistaiseksi ole näyttänyt parhaita puoliaan ja mekin olemme päätyneet lomaan Keski-Euroopassa.

Ulkomaanmatkailussa suurin päästöjen aiheuttaja on lentäminen. Toisaalta silläkin on jo merkitystä, jos on yleensä tottunut käymään vaikka Atlantin toisella puolella ja tällä kertaa päättääkin lomailla Euroopassa.

Helsinki – New York – Helsinki 2168 kg CO2

Helsinki – Milano – Helsinki 686 kg CO2

Olen jo vuosia haaveillut matkasta Uuteen Seelatiin, mutta edestakainen matka sinne aiheuttaisi päästöjä jo 6549 kg CO2, minkä jälkeen ei sitten enää juuri muita päästöjä vuoden aikana saisikaan tulla. (Lentopäästöt on laskettu www.atmosfair.de -sivulla, jossa tein oletuksia konetyypistä.)

Automatka Norjaan (2470 km) sen sijaan aiheutti päästöjä vain 370,5 kg CO2 (+laivamatka arvio n. 35 kg CO2 per hlö) ja sen saan jakaa vielä kahdella, koska autossa oli kaksi matkustajaa. Yksityisautoilu on siis lomalla ihan hyvä vaihtoehto, kun autossa on useampi kuin yksi matkustaja.

Vielä pienemmillä päästöillä pääsee matkaan kun valitsee kulkupeliksi junan tai polkupyörän. Kaksi vuotta sitten tehdystä Interrailistä (matka sisälsi kyllä myös lentämistä) olen kirjoittanut täällä (lentopäästöistä) ja täällä (loman muista päästöistä). Pyörämatkasta Ahvenanmaalle, jonne haluaisin kovasti uudestaan, mutta sää ei tunnu ikinä suosivan silloin, kun olen lomalla, olen kirjoittanut täällä ja lyhyemmästä retkestä Tammisaareen täällä. Jos enemmän aikaa käytettävissä, niin kannattaa pyöräillä myös Hankoon.

 

Joulukalenterin 8. luukku

Jouluna on kiva tunnelmoida kynttilöillä, mutta kynttilöitä kannatta polttaa kohtuudella. Kynttilöiden valmistuksen ympäristövaikutusten lisäksi niitä poltettaessa vapautuu hiukkas- ja kemikaalipäästöjä ja tietysti palaessa syntyy aina myös hiilidioksidipäästöjä.

Kynttilöitä valmistetaan parafiinista ja steariinista ja niihin lisätään myös lisäaineita ja hajusteita. Parafiinia syntyy öljyn jalostuksessa ja steariini puolestaan tehdään joko eläin- tai kasviperäisestä rasvasta esim. palmuöljystä.

Joutsenmerkittyjä kynttilöitä kannattaa suosia erityisesti hiukkaspäästöjen ja ympäristölle ja terveydelle haitallisten kemikaalien pitoisuuksien takia, koska niille on asetettu rajoituksia Joutsenmerkin saamiseksi. Lisäksi Joutsenmerkittyjen kynttilöiden raaka-aineesta vähintään 90 % pitää olla uusiutuvia ja kasviperäisten raaka-aineiden pitää olla jäljitettäviä. Soija- tai palmuöljy eivät kelpaa raaka-aineiksi ollenkaan. Tuikkukynttilät voivat saada joutsenmerkin vain,  jos niiden astiat ovat biohajoavia tai valmistettu kierrätysmateriaalista ja niitä voi käyttää useita kertoja. Myöskään tuoksukynttilät eivät voi saada joutsenmerkkiä. Lisää Joutsenmerkittyjen kynttilöiden kriteereistä voi lukea täältä.

Joulukalenterin 2. luukku

Tänä vuonna en valitettavasti ehtinyt tehdä kokonaan uutta joulukalenteria, mutta blogin teemaan sopii hyvin viime vuotisen joulukalenterin kierrätys. Muutaman uuden luukunkin aion tehdä, koska kaikki viimevuotiset postaukset eivät ole enää ajankohtaisia, kuten tapahtumavinkit, joista ensimmäinen osui joulukuun toiseen päivään.

Uudet joulukalenterin luukut julkaisen normaaleina postauksina ja vanhoihin postauksiin julkaiset linkit Facebookissa. Päivän luukku löytyy myös blogin sivupalkista tai mobiiliversiossa alhaalta.

Olen Facebookissa jakanut usein erilaisia ympäristöasioihin liittyviä englanninkielisiä verkkokurssivinkkejä, mutta löysin myös ilmaisen suomenkielisen Ilmastonyt-kurssin. Se on monialainen kurssi, jossa opiskellaan ilmastonmuutoksen perusteita. Kurssista voi saada myös opintopisteitä, jos opiskelee Suomessa yliopistossa tai ammattikorkeakoulussa. Verkkokurssille voi kuitenkin osallistua kuka tahansa, vaikka ei olisikaan opiskelija.

Olen vasta tutustunut kurssiin, mutta se vaikuttaa mielenkiintoiselta. Kurssi on tarkoitettu kaikkien alojen opiskelijoille, joten siinä on varmasti jokaiselle jotakin. Kurssi koostuu kahdeksasta kokonaisuudesta. Toisessa osassa kerrotaan mm. hiilinieluista, jotka ovat olleet otsikoissa viime aikoina.

Lentopäästöt ja mitä muuta samoilla päästöillä voi tehdä

Täällä on viime viikot nautittu kesälomasta Italiassa. Matkailusta kirjoittaminen ekoblogissa aina vähän mietityttää, koska matkailu, varsinkin lentäminen, aiheuttaa aina tarpeettomia päästöjä. Ajattelin kuitenkin aloittaa matkasta kertomisen lentopäästöillä ja sillä mitä muuta samoilla päästöillä voisi tehdä tai vastaavasti mistä pitäisi luopua, jos kuitenkin haluaa lentää.

Kirjoitin viime kesänä lentopäästöjen laskemisen hankaluudesta, joten en tällä kertaa mene laskentaan sen tarkemmin. Meillä oli edestakaiset suorat lennot Helsingistä Milanoon. Atmosfair.de sivujen avulla laskin, että päästöjä lennoista kertyi 686 kg CO2 per henkilö. Määrä tarkoittaa noin yhdeksää prosenttia koko vuoden päästötavoitteestani. Pidän kuitenkin ajatuksesta, että meillä kaikilla olisi tietty määrä päästöjä käytettävissä ja ne saisi kukin käyttää haluamallaan tavalla.

Jos en olisi lentänyt Milanoon olisin voinut

– syödä 36 kiloa jauhelihaa, kuulostaa paljolta, mutta on silti alle 100 g päivässä.
– ajaa 4573 km meidän autolla (päästöt 0,15 kg /km). Milanoon on noin 2600 km, joten jos olisin ollut yksin reissussa, auto ei olisi ollut lentoa parempi vaihtoehto.
– ostaa vaatteita 1400 eurolla (0,49 kg CO2/€, lähde: Ilmastodieetti)
– kulkea bussilla töihin 245 päivänä (matka 20 km, lähde: Reittiopas)

Koska kuitenkin valitsin Milanon

– olen vähentänyt naudanlihan kulutusta 300 g/vko -> 200 g/kk -250 kg CO2
– kulkenut 30 päivänä työmatkan pyörällä -84 kg CO2
– käyn kaupassa auton sijasta pyörällä (2 krt viikko 2×1 km ja 2×3 km) -93,6 kg CO2
– olen tehnyt kotimaan matkoja auton sijasta junalla (esim. Tampereelle yksin ja miehen kanssa Vaasaan) -120 kg CO2
– olen vähentänyt vaatteiden ostamista vähintään 300 eurolla vuodessa (25 €/kk) -147 kg CO2

Lomasta tietysti aiheutuu lentojen lisäksi myös muita päästöjä, mutta kuten viime kesänä kirjoitin, lentojen osuus on lomamatkan päästöistä merkittävin. Viime kesänä tekemiini loman päästölaskelmiin voi tutustua täällä.

Seuraavalla kerralla ajattelin kirjoittaa itse lomasta ja Italiasta, toivottavasti jo ennen seuraavaa lomaa, joka sekin on jo ihan nurkan takana. Hesarin kolumnissa olikin tänään sopivasti aiheena loman pätkimisen kannattaminen, ja olen itse ehdottomasti samaa mieltä, että useampi loma virkistää paremmin kuin yhteen pötköön pidetty neljä viikkoa. Töihin palaaminenkaan ei tunnu loman jälkeen niin raskaalta, kun ei ole ihan täysin vieraantunut arjesta.

Joulukalenterin 20. luukku

Tee jouluruuat etukäteen. Nyt on hyvä aika paistaa kinkku, laatikot, joulukakut ja piparit. Laatikot ja kuivakakut voi laittaa vielä pakkaseen odottamaan jouluaattoa. Aattona kun viisi miljoonaa suomalaista paistaa laatikoita ja saunoo, niin on sähköntuotanto kovilla.  Kun sähköä tarvitaan paljon, lisäsähköä tuotetaan huonon hyötysuhteen voimalaitoksilla ja/tai hiilellä. Seuraamalla sähkön hintaa esimerkiksi Fingridin sovelluksella, voi yrittää ajoittaa uunin lämmitykset edullisimpaan aikaan, jolloin sähkö on yleensä myös vähäpäästöisempää.

Monesti ajatellaan, että itse tehty on ekologista ja valmisruuat ovat pahiksia. Valmisruoka on todennäköisesti päästöttömämpi vaihtoehto, koska se valmistetaan suurissa erissä isoissa uuneissa ja hävikkiäkin luulisi tulevan vähemmän kuin kotona. Eli vietä ekompi ja rennompi joulu kaupan valmislaatikoilla ja lämmitä ne aattona mikrossa. Kinkunkin voi ostaa valmiiksi paistettuna.

Kosmetiikkahaaste ja vähän muutakin kosmetiikasta

Vähän myöhässä osallistun Kuningaskuluttajan parin viikontakaiseen #Kosmetiikkahaasteeseen, mutta en viitsi jättää hyvää postausaihetta käyttämättä.  Ideahan oli laskea omat päivittäiset kosmetiikkatuotteensa ja jakaa niistä kuva somessa.

Aamuni alkaa hampaiden pesulla, deodorantilla ja silmänympärysvoiteella. Olen yleensä niin laiska, etten jaksa puhdistaa kasvojani aamulla ja laitan meikin illalla laittamani kasvovoiteen päälle. Päivittäin käytän meikkivoidetta, ripsiväriä, kulmaväriä ja peitevoidetta. Hiuksiini laitan yleensä hoitosuihketta, jonka unohdin kuvata. Muotoilutuotteita tai lakkaa en yleensä käytä.

Myös käsisaippua ja huulirasva, joita käytän useamman kerran päivässä, unohtuivat kuvista. Aamusta selviän siis kymmenellä tuotteella.

Illalla käyn suihkussa ja pesen hiukset ja kasvot. Suihkun jälkeen laitan kasvovoidetta ja silmänympärysvoidetta. Ennen nukkumaan menoa pesen vielä hampaat. Illalla tuotteita tulee vielä viisi lisää, joten yhteensä tarvitsen viittätoista tuotetta päivässä.

Näitä viittätoista tuotteita käytän päivittäin (paitsi tänään en ole meikannut ollenkaan). Jos ottaisin mukaan vielä tuotteet, joita käytän kerran tai kaksi viikossa, niin luvun voi varmasti tuplata. Joskus saatan meikata enemmän ja käytän luomiväriä, silmien rajauskynää, puuteria, huulipunaa, poskipunaa ja kynsilakkaa. Saatan käyttää myös hiusnaamiota, kasvonaamiota, vartalovoidetta, hiuksiinjätettävää hoitoainetta ja hajuvettä.

Kuten kuvista näkyy, en ole innostunut luonnonkosmetiikasta. Olen joitakin luonnonkosmetiikkatuotteita kokeillut, mutta mitään en ole ostanut uudelleen, koska en ole ollut niihin tyytyväinen. En myöskään tiedä, onko luonnonkosmetiikka vähäpäästöisempää tai turvallisempaa kuin tavallinen.

Nuorempana en juurikaan miettinyt kemikaalialtistusta ja tuotteiden turvallisuutta. Hiuksiani värjäsin ahkerasti, mutta tämän olen onneksi lopettanut muutama vuosi sitten. Tekoripsiä ja kynsiä, joiden haitallisuudesta varoitellaan aika ajoin, en ole koskaan kokeillut. Näin kolmenkympin kynnyksellä kemikaalit askarruttavat enemmän ja varsinkin se, miten ne vaikuttavat esimerkiksi lisääntymiseen ja kertyvätkö kemikaalit elimistööni.

Kosmetiikan päästöistä ei juuri puhuta ja ovathan ne normaalikuluttajalla melko pienet kaikkeen muuhun päästöjä aiheuttavaan verrattuna. Kosmetiikan muovirakeet ovat olleet paljon esillä mm. Ylen sivuilla. Uudemmassa jutussa Ylen sivuilla kerrotaan, että kosmetiikkaa ilman muovirakeita on jo helpompi löytää. Muovirakeet eivät suoraan vaikuta hiilidioksidipäästöihin, mutta muita ympäristövaikutuksia niillä on, koska niitä ei saada poistettua jätevedestä ja ne päätyvät siksi puhdistetun jäteveden mukana luontoon.

Kosmetiikan päästöihin vaikutavat eniten raaka-aineet, tuotantoprosesessin energiankulutus ja jätteet. Vaikka olen kemiantekniikan insinööri, en osaa sanoa, mitä eri vaiheita esimerkiksi kasvovoiteen valmistus vaatii, joten siksi on vaikea heittää mitään arviota sen päästöistä. Hinta antaa varmasti aika hyvän kuvan tuotteen päästöistä. Ja siis niin päin että edullisempi on usein vähäpäästöisempi kuin kalliimpi tuote.

Suomen talouden materiaalivirtojen ympäristövaikutukset (ENVIMAT) -tutkimuksen mukaan henkilökohtaisen puhtauteen ja kauneudenhoitoon käytetty euro aiheuttaa kasvihuonekaasupäästöjä 0,4 kg eli esimerkiksi 20 euron meikkivoide aiheuttaisi 8 kg päästöjä. Suosittelen tutustumaan tuohon tutkimukseen, jos eri tuoteryhmien päästöt kiinnostavat. Raportti on jo kymmenen vuotta vanha, mutta en usko, että kovinkaan moni päästöasia on muuttunut. Tietoliikenteen on ehkä poikkeus tästä. Sen päästöt ovat varmasti nousseet kymmenessä vuodessa enemmän kuin kuluttajien siihen käyttämät eurot.

Kemikaalien valmistus aiheuttaa myös paljon jätettä ja kemianteollisuudessa pätee usein sääntö, että mitä kalliimpi kilohinta tuotteella on, sitä suurempi osuus raaka-aineesta menee hukkaan. Tällä perusteella varsinkin meikkien valmistus tuottaa paljon jätettä.

Jos haluaa vähentää kosmetiikkapäästöjään, niin kannattaa ostaa vain sellaisia tuotteita, joita käyttää. Myönnän että itsellänikin on kaapeissa puoliksi tai vain muutaman kerran käytettyjä tuotteita. Nykyään olen harkitsevampi ja yritän olla ostamatta mitään kosmetiikkaa etukäteen, vaan vasta sitten kun oikeasti tarvitsen ja mietin tarvitsenko ollenkaan.