Tein ensimmäistä kertaa makaroonilaatikon kokonaan vegaanisena. Härkistä olen käyttänyt makaroonilaatikossa niin kauan kuin sitä on ollut saatavilla ja kauramaitoakin olen käyttänyt sitäkin pidempään, mutta makaroonilaatikossa on ollut aina kananmunia. Ilmastonäkökulmasta korvaamalla jauheliha kasviproteiinilla pääsee jo pitkälle. Maidon vaihtokaan ei vaikuta makuun. Kananmunalla on kuitenkin oma tehtävänsä makaroonilaatikon koostumuksessa. Aika lähelle päästään kuitenkin pehmeällä tofulla (silken tofu) ja jos kaipaa rakenteen lisäksi myös kananmunan makua, niin kannattaa lisätä kala namak -suolaa. Sitä saa erikoiskauppojen lisäksi ainakin pääkaupunkiseudulla myös isommista ruokakaupoista.
1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
rypsiöljyä paistamiseen
1 paketti Härkistä (tai muuta kasviproteiinivalmistetta)
1 pussi makarooneja (400 g)
2,5 dl kaurakermaa
1 pkt pehmeää tofua (esim. jalotofu)
1 tl kala namak suolaa
kuivattuja yrttejä esim. basilikaa
mustapippuria ja valkopippuria
(tomaatti viipaleita ja vegaanista juustoraastetta)
Laita makaroonit kiehumaan. Lyhennä ohjeen mukaista keittoaikaa noin minuutilla. Pilko sipuli ja valkosipuli ja kuullota sipulia muutama minuutti öljyssä. Lisää valkosipuli ja Härkis. Laita pehmeä tofu kulhoon ja sekoita kala namak -suola joukkoon. Lisää kaurakerma ja sekoita. Laita makaroonit, Härkis ja tofukaurakermaseos uunivuokaan ja sekoita. Paista 200 asteessa. Ruoan voi laittaa kylmään uuniin. Paistoaika noin 30 minuuttia tai 20 minuuttia, jos uuni on jo lämmin. Lisää lopuksi tomaatit ja juustoraaste ja laita takaisin uuniin ja käännä grillivastus päälle, jos sellainen löytyy.
Kananmunattomuus ei vaikuttanut mielestäni makuun mitenkään ja rakennekin oli hyvä. Tämä myös valmistuu nopeammin, koska uunin voi laittaa kuumenmalle kuin kananmunaa käytettäessä. Lisähuomiona vielä se, ettei tarvitse noukkia kananmunan kuoria munamaidon joukosta. Muu perhekin tykkäsi.
Jatketaan uudella reseptillä, kun niitä on tullut viime aikoina testattua. Gruusialainen kaalilaatikko oli yksi suosikkiruokani entisen työpaikkani ravintolassa, mutta en ole aikaisemmin tehnyt sitä itse. Sielläkin se oli kasvisruoka, vaikka perinteiseen versioon kuuluu ilmeisesti jauhelihaa. Perinteinen kaalilaatikko on ollut yksi suosikki Härkis-ruokani ja tämä versio on jopa vielä parempaa. Hieman työläämpi kyllä myös. Tähänkään ei kuitenkaan tarvita uunia.
800 g kaalia (pieni kaali)
1 rkl rypsiöljyä
3 dl vettä
1 paketti Härkistä
1 sipuli
3 valkosipulin kynttä
100 g maustekurkku
1 purkki (200 g) kasvikermaviiliä tai vastaavaa (käytin Plantin kreikkalaista soijajogurttia)
1 tölkki tomaattimurskaa
yrttisekoitusta, suolaa, pippuria
Pilko kaali pieniksi suikaleiksi ja kuullota sitä hetki pannulla rypsiöljyssä. Lisää vesi ja anna kiehua kannen alla noin 15 minuuttia. Pilko sillä aikaa sipuli ja valkosipuli ja kuullota niitä tilkassa rypsiöljyä. Lisää Härkis. Pilko suolakurkut pieniksi kuutioiksi ja lisää Härkiksen joukkoon. Kun kaali on kypsynyt noin 15 minuuttia, lisää Härkis, kermaviili, tomaattimurska ja mausteet ja anna hautua 15 minuuttia.
Piti vielä googlata, mihin tuo gruusialainen viittää ja selvisi, että se tarkoittaa Georgiaa. Ylen artikkelin mukaan georgialaiset eivät itse kuitenkaan pidä tuosta nimestä, joten tätä ruokaa olisi varmaan syytä kutsua georgialaiseksi kaalilaatikoksi.
Olen osallistunut Instagramista ruokahaasteeseen, jossa kokeillaan jotain uutta reseptiä joka viikko. Viime viikolla kokeilemani resepti oli Pirkka-lehden välissä olleesta ruokalehdesta inspiraationsa saanut Suomi-kulho. Muokkasin reseptiä oman maun mukaiseksi ja teinpä kerrankin vegaanisesta reseptistä ei-vegaanisen. Yleensä se menee toisinpäin. Halusin annoksesta kuitenkin ruokaisamman ja lisäsin siihen kotimaista graavikirjolohta. Suomalaisen kirjolohen hiilidioksidipäästöt ovat pienet (lähde: Foodweb-tutkimus) ja kirjolohi on WWF:n kalaoppaan vihreiden kalojen listalla. Graavilohi myös tekee tästä sushi-maisemman. Annokseen pääsi mukaan myös yli neljä vuotta sitten kehittämäni kotimainen avokadon korvike eli hernetahna.
Mennään kuitenkin itse reseptiin, joka on kahdelle. Tarjosin tätä myös meidän yleensä kaikkiruokaiselle ja sushia rakastavalle taaperolle, mutta hän ei suostunut edes maistamaan. Alkuun täytyy mainita myös, että punasipuli on sitä parempaa, mitä aikaisemmin sen pikkelöi, joten valmistus kannattaa aloittaa siitä.
Pikapikkelöity punasipuli: (tästä tulee enemmän kuin tähän ruokaan tarvisee, mutta lopun voi laittaa esim hernetahnan kanssa leivän päälle.)
1 iso punasipuli
puolikkaan sitruunan kuori ja mehu
0,5 dl omenaviinietikkaa
1 rkl sokeria
1 tl suolaa
1 tl pippuria
Hernetahna:
150 g pakasteherneitä
26 g sitruunalla maustettua rypsiöljyä (jos haluat käyttää koko 200 g:n pussin herneitä, niin laita rypsiöljyä 35 g, tahna sopii hyvin myös leivän päälle)
1,5 dl ohrahelmiä
150 g kotimaista kirjolohta
pala palsternakkaa ja/tai porkkanaa
n. 200 g kaalia
(lehtikaalia)
Kuori punasipuli ja leikkaa se suikaleiksi. Laita sipulit kulhoon tai lasipurkkiin ja kaada loput aineet päälle. Anna maustua vähintään tunti, mutta mielellään seuraavaan päivää.
Keitä ohrahelmet pakkauksen ohjeen mukaan. Jos omistat höyrytyskattilan, niin käytä sitä ja laita palsternakat ja/tai porkkanat höyrytysosaan. Ne voi paistaa myös pannulla kaalin kanssa. Suikaloi kaali ja kuullota sitä pannulla hetki rypsiöljyssä. Ohrahelmien ja vihannesten on hyvä antaa jäähtyä ennen kulhon kokoamista.
Valmista hernetahna: Sulata herneet mikrossa tai kattilassa, lisää rypsiöjy ja soseuta sauvasekoittimella.
Laita jäähtyneet ohrahelmet kuhon pohjalle ja asettele muut ainekset kuhoon omiin sektoreihinsa. Pikapikkelöityjen punasipuleiden happamuus on minusta tässä se tärkein elementti, joka tuo annokseen sushimaisuutta, mutta jos haluat oikeista, niin vaihda kaali esim. hapankaaliin.
Tästä reseptistä tekee ilmastoystävällisen se, että riisi on korvattu kotimaisella ohralla. Lisäksi tietysti myös kotimaiset juurekset, ja jo aiemmin mainittu kotimainen kirjolohi. Ohran tilalla voi halutessaan käyttää myös jotain muuta ateriaviljaa kuten kauraa. Yleensä suosin riisin tilalla täysjyväkauraa, mutta herkutteluun valkoista riisiä korvaamaan sopii mielestäni ei-täysjyväohrahelmet. Foodweb-tutkimuksen mukaan kaikki muuta viljat paitsi riisi ovat ympäristöystävällisiä (CO2-päästöt alle 1 kg/kg). Risiin päästöt ovat eri tutkimusten mukaan 2,5-6 kg CO2/kg. Riisin korkeat päästöt johtuvat riisipelloilta vapautuvasta metaanista, joka on 20-30 kertaa hiilidioksidia voimakkaampi kasvihuonekaasu.
Ei ollut tarkoituksena pitää näin pitkää blogitaukoa, mutta uusi työ, opiskelut ja nyt tietysti tämä korona-aika ovat pitäneet huolen siitä, ettei vapaa-ajan ongelmia ole juuri ollut. Blogi ehti täyttää tässä välissä helmikuussa jo viisi vuotta.
Tarkoitukseni oli kirjoittaa siitä, kuinka moni asia on viidessä vuodessa muuttunut ja kuinka ilmastonmuutos on ollut viimeisen puolentoista vuoden aikana esillä, jos ei päivittäin niin ainakin viikoittain. Tällä hetkellä maailma tuntuu muuttuneen kuitenkin enemmän viimeisen parin kuukauden aikana koronapandemian seurauksena kuin viimeisen viiden vuoden aikana. Jää nähtäväksi, mitkä muutokset jäävät pysyviksi ja mikä palaa ennalleen. Eletäänkö rajoitusten poistuttua kuin viimeistä päivää vai saavatko tänä aikana puhdistunut ilmanlaatu ja vähentyneet päästöt ihmiset vähentämään esimerkiksi matkustamista.
Etätöistä luulisi ainakin tulevan entistä yleisempiä, mikä vähentäisi työmatkojen ja mahdollisesti myös toimitilojen tarvetta ja sitä kautta myös päästöjä. Laskin, että olen kahdeksan viikon etätöillä säästänyt työmatkapäästöjä noin 64 kg CO2 (4 päivää viikossa 30 km:n edestakainen matka bussilla). Jos kulkisin saman matkan meidän autolla, jonka päästöt ovat noin 0,15 kg/km, säästöä olisi kertynyt 144 kg CO2. Saman verran päästösäästöjä syntyy, jos pitää kahdeksan kuukauden aikana yhden etäpäivän viikossa.
Olen kyllä myös kaivannut työmatkoja, vaikka normaalioloissa ajoittain haaveilin lyhyemmästä työmatkasta. Nyt etätöitä tehdessäni olen oppinut myös arvostamaan työmatkan tuomaa omaa aikaa. Bussissa ehdin lukea päivän Hesarin ja pyörällä kulkiessani voin nauttia luonnosta ja kuunnella vaikka äänikirjaa. Kaupan päälle saan myös liikuntaa, joka jää tällä hetkellä liian vähäiseksi. Työpaikan sosiaaliset suhteet ovat myös hyvinvoinnin kannalta tärkeitä, eikä niitä saa pelkät päästövähennykset mielessä sivuuttaa.
Aloitin blogin aikoinaan Ilmastodieetillä ja päätin tehdä Ilmastodieetin uudestaan blogin viisivuotispäivän kunniaksi ja käydä läpi sen tulokset. Ilmastodieetti on muuten päivitetty vuosi sitten ja on minusta helppokäyttöisempi ja ainakin ruoan osuutta voi nyt muokata tarkemmin kuin aikaisemmassa versiossa. Auton päästöihin en sen sijaan löytänyt muokkausvaihtoehtoa ja myös lentopäästöihin olisin kaivannut kilometreja kotimaan ja Euroopan lentojen sijasta. Harmillisesti vanhoja Ilmastodieettituloksiaan ei pääse enää näkemään, mutta minulla ne ovat täällä blogissa onneksi tallessa.
Täältä pääsee tarkastelemaan päästöjäni viisi vuotta sitten, jolloin ne olivat 9453 kg. Alla kuvakaappaus nyt huhtikuussa tekemästäni Ilmastodieetistä. Pudotusta on tullut noin 2000 kg CO2. Suunta on siis oikea ja ainakin olen päässyt siihen alkuperäiseen tavoitteeseen vähentää päästöjä 1500 kg. Olen onnistunut vähentämään kaikkia muita paitsi liikenteen päästöjä. Ne ovat itse asiassa kasvaneet, vaikka autolla ajaminen on vähentynyt. Työmatkani on pidentynyt ja kuljen suurimman osan vuodesta (8 kk) bussilla, kun ennen pyöräilin myös talvella. Lapsen saamisen myötä olemme matkustaneet useammin lentokoneella, johtuen siitä että toiset isovanhemmat asuvat ulkomailla, minkä täytyy olla suurin syy päästöjen kasvamiseen. Viime vuonna emme kuitenkaan tehneet muita ulkomaanmatkoja. Tänä vuonna lennot ja muukin matkustaminen jäävät varmasti vähemmälle koronan takia. Tulevaisuudessakin on mahdollista, ettei isovanhempia voi nähdä yhtä usein. Maa- ja meriteitsekin matkustaminen heidän luokseen kuitenkin onneksi onnituu. (Laivalla matkustaminen ei tosin ole ilmaston kannalta lentämistä parempi vaihtoehto.)
Kuvakaappaus Ilmastodieetti.fi
Ruoan ja tavaroiden päästöjen vähentämiseksi olen tehnyt eniten töitä viimeisen viiden vuoden aikana ja se onneksi näkyy. Ruoan päästöt ovat vähentyneet 2145 kg:sta 1400 kg:aan eli noin 35 % ja kulutus 2400 kg:sta 814 kg:aan eli huimat 66 %. Osa näistä luvuista saattaa selittyä kyllä sillä, että aiemmat kulutuspäästöt perustuivat paljon tarkempaan kirjanpitoon, kun viime vuoden kulutukseen liittyvät muisteluni. Ruoan päästöt olivat aiemmassa Ilmastodieetissä myös todennäköisesti todellisuutta korkeammat. Myös ainakin osa omasta kulutuksesta on siirtynyt lapsen vaatteiden ja tarvikkeiden kulutukseen, mikä ei ole näissä laskelmissa mukana, koska nämä koskivat henkilökohtaista kulutustani.
Juuri ennen korona-arjen alkua teimme myös erään sähkönkulutukseen liittyvän muutoksen, jota harkitsin ensimmäisen kerran jo yli neljä vuotta sitten. Vaihdoimme sähkösopimuksemme nimittäin Ekoenergia-merkittyyn pörssisähköön. Sähkön hintaa on ollut hauska seurata (jotain viihdykettä tähän korona-arkeen) ja toistaiseksi sähkön hinta on ollut muutamaa yksittäistä tuntia lukuun ottamatta halvempaa koko ajan kuin entinen kiinteähintainen (myös Ekoenergia-merkitty) sähkösopimuksemme. Sähkön hinnan seuraaminen on jo muuttanut kulutustottumuksiamme ja katsomme ensin päivän edullisimmat tunnit, ennen kuin laitamme pyykkikoneen (varsinkin 60 asteen ohjelman) tai uunin päälle. Ehkä suurin yllätys on ollut se, että sähkö on viikonloppuisin halpaa. Olin jotenkin kuvitellut, että erityisesti lauanti-illat ovat sitä kalleinta aikaa. Mielenkiinnolla odotan, vähentääkö seuraaminen myös kokonaiskulutusta. Palaan tähän sähköasiaan tarkemmin toisella kertaa. Toivottavasti nopeammin kuin neljän kuukauden päästä.
Uusi vuosi ja uusi postaus pitkästä aikaa. Tuntuu, että tämä WordPress-alustakin näyttää jotenkin erilaiselta kuin silloin, kun viimeksi kirjoitin. Mainoksia tuntuu ainakin olevan enemmän. Ne johtuvat siitä, etten maksa blogialustan käytöstä (ehkä pitäisi). Mainokset eivät ole valitsemiani ja ne perustuvat lukijan evästeisiin tai sitten johonkin ihan muuhun. Ne eivät myöskään tuo minulle tuloja. Mainoksista pääsee muuten lukijana eroon, jos käyttää WordPressin sovellusta kännykällä tai tabletilla. Kirjoittaminen on kuitenkin mukavampaa tietokoneella.
Sitten kuitenkin postauksen varsinaiseen aiheeseen. Törmäsin jonkin aikaa sitten Facebookissa postaukseen, jossa kritisoitiin sitä, että rikkinäisten vaatteiden korjaaminen ei ole ekoteko, vaan sen pitäisi olla itsestäänselvyys. Ensin vähän närkästyin, mutta sitten aloinkin jo olla samaa mieltä, että niinhän sen tosiaan pitäisi olla itsestäänselvyys. Mutta miksi se ei samalla voisi olla myös ekoteko?
Suosikkivillatakkiini on tullut reikä. Tämän aion ehdottomasti korjata.
Ekoteko on sellainen teko, joka vähentää ekologista jalanjälkeä eli mm. hiilidioksidipäästöjä. Eli jos normaalisti heität rikkinäiset vaatteet roskiin ja alat nyt korjaamaan ne ja samalla vältyt ostamasta uusia vaatteita, niin se on silloin ekoteko. Jos syö joka päivä lihaa, niin kasvisruoka kerran viikossa on ekoteko tai jos lentää joka vuosi Thaimaahan lomalle ja päättääkin sen sijasta mennä Kanariansaarille, niin sekin on ekoteko. Suurempi ekoteko on tietysti olla lentämättä ollenkaan ja lähteä vaikka autolla Norjaan tai matkailla kotimaassa.
Ekotekoja voi olla monenlaisia ja toiset ovat tietysti merkittävämpiä kuin toiset. Monesti merkittävimpiä voivat kuitenkin olla ne arkiset jokapäiset asiat kuten pyörällä tai julkisilla oman auton sijasta töihin ja kasvisruokaa lihan sijaan.
Lupasin viime keväänä kirjoittaa meidän kasvaneesta sähkönkulutuksesta, mutta postaus jäi vähän unohduksiin, vaikka olin jo kirjoittanut sen lähes valmiiksi. Kerroin siis tässä postauksessa, että huomasin sähkönkulutuksemme kasvaneen alkuvuodesta verrattuna viime vuoden vastaavaan aikaan (tammi-maaliskuu) ja lupasin selvittää mistä tämä johtuu.
Viime vuonna pääsiäinen oli jo maaliskuussa, jolloin olimme lähes viikon poissa kotoa, joten luulin että se olisi ollut pääsyyllinen suurempaan sähkönkulutukseen tänä vuonna. Kuitenkin vaikka rajasin tarkastelujakson tammikuun alusta maaliskuun puoleenväliin asti, tämän vuoden kulutus oli 146 kWh (21 %) suurempi.
Tarkastelujaksolla uusia sähkölaitteita meille tuli robotti-imuri (mielestäni täysi turhake, mutta joskus täytyy antaa periksi) ja sisäpuutarha Plantui, joka on uusista hankinnoista enemmän mieleeni. Täytyy kirjoittaa Plantuista ihan oma postaus, mutta Instagramissa sen toimintaa on jo päässyt seuraamaan. Aloitimme juuri uuden viljelykieroksen. Sähköpyörät tulivat meille siis vasta tämän tarkastelujakson jälkeen.
Mittasin näiden uusien laitteiden sähkönkulutuksen sähkönkulutusmittarilla, jos syy löytyisi niistä. Plantui kulutti 11 W ollessaan päällä ja 0,7 W yöllä. Plantui hankittiin tammikuun lopussa, joten arvion, että se olisi ollut tarkastelujaksolla käytössä 60 päivää. Sain laskettua sen kokonaissähkönkulutukseksi 11 kWh. Robotti-imuri hankittiin vähän aikaisemmin, joten arvioin, että se olisi ollut käytössä 70 päivää. Huomasin, että robotti-imuri kuluttaa seinässä ollessaan (ei lautaus) 1,1 W eli 1,9 kWh. Uudet hankinnat eivät siis selittäneet kasvua. Tästä lähtien robotti-imuri otetaan kuitenkin latauksen jälkeen irti seinästä.
Keräsin tiedot sähkönjakeluyhtiömme palvelusta Exceliin ja tein muutaman kuvaajan. Ulkolämpötilaa epäilin seuraavaksi syylliseksi, mutta sekään ei ollut puolellani. Viime vuonna keskilämpötilojen keskiarvo oli -4,5 C ja tänä vuonna -2,3 C, joten sillä perusteella sähkönkulutuksen olisi pitänyt olla tänä vuonna pienempi.
Seuraavaksi epäilin, että kasvu johtuu huolimattomuudesta. Pakastimen sulatuksen jälkeen pakastin oli jäänyt vähän liian kylmälle, noin 19 asteeseen suositellun 18 asteen sijasta. Lämpömittarin pitäminen pakastimessa siis kannattaa. Mahdollisesti myös lattialämmitys on ollut tarpeettoman kuumalla. Sitä säädetään vain asteikolla 0-5, joten varsinainen lämpötila jää arvailujen varaan.
Seuraavasta kuvasta suurin syy taisi kuitekin paljastua. Korkeita piikkejä on tämänvuotisessa kuvaajassa enemmän kuin viimevuotisessa. Osa piikeistä on myös korkeampia. Piikit johtuvat saunomisesta. Tämän vuoden seuranta jaksolla saunaa on todennäköisesti lämmitetty kahdeksan kertaa kun taas viime vuonna vastaavaan aikaan 3-5 kertaa. Viime vuoden 14 kWh:iin menevistä piikeistä on vaikea sanoa ovatko ne saunomisia vai jotain muuta. Korkeammat piikit tänä vuonna johtuvat todennäköisesti siitä, että samana päivänä on pesty useampi koneellinen pyykkiä tai sitten sauna on lämmitetty kuumemmaksi tai ollut päällä pidempään.
Postauksen opetus oli siis se, että sähkönsäästö vaatii huolellisuutta ja saunan, jääkaapin, pakastimen ja muiden sähköllä lämmitettävien tai jäähdytettävien laitteiden lämpötilojen seuraamista. Tarpeettoman kylmä tai kuuma lämpötila vaikuttaa sähkölaskuun yllättävän paljon ja on täysin turhaa.
Toukokuussa kerroin hankkineeni sähköpyörän. Kahden viikon jälkeen kilometrejä oli mittarissa 350 ja nyt niitä on jo 2500. Mitään varsinaista tavoitetta en itselleni asettanut, mutta jotain 2000-3000 mielessäni laskin, että olisi todennäköinen, jos pyöräilen töihin päivittäin (37 km edestäkainen matka). Pyörä maksoi vähän päälle 2000 euroa, joten jo yhden kesän jälkeen voin sanoa, että pyöräily on maksanut alle 1 €/km. Pyörän kuluttama sähkö on myös kiinnostanut monia. Kovin tarkasti en ole sitä seurannut, mutta sähkönkulutusmittarin mukaan se on ollut alle 5 € vuodessa ja tämä siis jos pyörä olisi ympärivuotisessa käytössä. Yhdellä pääkaupunkiseudun seutulipun hinnalla saa siis sähköt pyörään koko vuodeksi. Jos vertaan sähköpyörää autoomme, olen säästänyt päästöjä 375 kg CO2.
Toukokuussa kerroin, että ajoin yhdellä latauksella 110 km. Silloin kuitenkin ajoin pienimmällä avustuksella ja säästelin akkua. Normaaliajossa, kun käytän kaikkia avustustasoja, akku on kestänyt 80-90 km. Ilmojen kylmettyä olen huomannut pientä laskua akun kestossa ja olenkin ladannut akun varmuuden vuoksi joka päivä.
Työmatkojen lisäksi teimme kesällä pidemmät reissut Porvooseen ja Loviisaan. Porvoosta mainitsinkin jo toukokuussa ja Loviisassa kävimme heinäkuussa. Teimme sinne yön yli reissun, jolloin ajettavaa tuli reilu 100 km päivä. Sähköavustuksesta huolimatta reissu ei ollut kevyt ja totesimmekin, että 100 km per päivä on liikaa ainakin peräkkäisinä päivinä.
Oman sähköpyörän lisäksi pääsin ajamaan sähköavusteisella maastopyörällä kesälomareisulla Itävallassa Söllissä. Söll valikoitui matkakohteeksemme juuri sähköpyöräilyn takia; Wilder Kaiserin alue mainosti itseään maailman suurimmaksi sähköpyöräilyalueeksi ja siihen olikin siellä hyvät mahdollisuudet. Sähköavustusta pääsi siellä kokeilemaan vähän erilaisessa maastossa. Avustus olikin siellä tosiaan tarpeen, koska kokeilimme myös tavallista maastopyöräilyä ja eron huomasi selvästi.
21-vaihteista maastopyörää testattuani huomasinkin, että oman pyöräni seitsemän vaihdetta on vähän liian vähän. Jos ostaisin pyörän nyt, valitsisin vähintään 10 vaihteisen pyörän ja avustustasojakin voisi mielellään olla neljä kolmen sijaan. Toisaalta suurempi määrä vaihteita voisi auttaa saamaan kolmestakin avustustasosta enemmän irti.
Kokonaisuutena voin kyllä suositella sähköpyöräilyä erittäin lämpimästi. Yllättävintä on ehkä ollut se, miten hauskaa pyöräily on. Pidin kyllä ennenkin pyöräilystä, mutta sähköpyörä poistaa pyöräilystä ne vähemmän mukavat elementit kuten ylämäet ja vastatuulen. Kertaakaan ei ole töistä lähtiessä tuntunut siltä, että tekisi mieli jättää pyörä töihin ja mennä bussilla kotiin.
Taisin luvata postauksen kasvaneesta sähkönkulutuksesta, mutta se ei ollutkaan niin helposti selvitettävissä kuin luulin, joten täytyy tehdä vielä vähän mittauksia. Nyt olisi myös jo Päästöttömämpi elämä -postaussarjan uuden osan aika, mutta valitettavasti sekin joutuu odottamaan vielä hetken muiden kiireiden takia. Luonnoksista sen sijaan löytyi resepti, joka on sopivasti tällä hetkellä ajankohtainen, joten se sopii hyvin tähän väliin.
Parsakausi on käsillä ja sitruunatkin ovat kauden kasviksia, joten ne ovat edullisia ja ekologisia. Tein niistä sitruunaparsapastaa, josta tuli vahingossa vegaaninen, koska unohdin ostaa parmesaania. Pasta oli kuitenkin hyvää myös ilman juustoa.
Ohje on kahdelle.
1 sitruuna
1 nippu parsaa
200 g spagettia (tai muuta pastaa)
2 valkosipulinkynttä
3 rkl öljyä
Suolaa ja pippuria
Leikkaa parsat paloiksi ja keitä niitä suolalla maustetussa vedessä noin 5 minuuttia. Ongi parsat pois vedestä ja siirrä ne kylmälle pannulle. Keitä spagetti pakkauksen ohjeen mukaan parsojen keitinvedessä. Lisää pannulle pilkotut valkosipulit, puristettu sitruunamehu ja öljy (käännä levy päälle vasta tässä vaiheessa, muuten tuloksena voi olla räskyvä öljy ja sotkuinen keittiö) ja kypsennä niitä sillä aikaa kun pasta kiehuu. Kaada spagetista vesi pois ja sekoita parsan kanssa ja lisää pippuria.
Sosekeitot ovat helppo ja nopea arkiruoka ja niistä voi tehdä lukemattomia erilaisia variaatioita. Sosekeittoihin on myös helppo käyttää kaikenlaisia jääkaappiin unohtuneita vihannesten loppuja tai esim. pitsasta tai tortilloista ylijäänyttä tomaatti- tai salsakastiketta. Kokosin tähän postaukseen omat vinkkini, miten tehdä erilaisia sosekeittoja.
Kahden hengen annokseen laitan yleensä yhteensä 500-600 grammaa yhtä tai useampaa kasvista ja lisäksi vielä yhden sipulin. Myös valkosipuli toimii hyvin useimmissa keitoissa. Keiton valmistus alkaakin yleensä sillä, että pilkon sipulin ja kuullotan sitä kattilassa öljyssä sillä aikaa, kun pilkon muut kasvikset. Myös pakastevihanneksia tai valmiita kasvissoseita voi käyttää. Kun olen pilkkonut valitsemani kasvikset laitan myös ne kattilaan ja kaadan joukkoon noin 0,5 litraa vedenkeittimellä kiehautettua vettä. Tässä vaiheessa lisään myös ripauksen suolaa. Keittoaika riippuu kasviksista, mutta yleensä 15-20 minuttia riittää. Porkkanat tai punajuuret vaativat usein pidemmän keittoajan. Jos haluaa keitosta täysin sileää, kannattaa kasviksia keittää kunnes ne ovat kunnolla pehmenneet.
Yleensä käytän ihan tavallista tuorejuustoa, mutta joskus kun tuota kuvassanäkyvää ruoka-fraichea on tarjouksessa, niin ostan sitä.
Kun kasvikset ovat pehmenneet ja valmiita soseutettaviksi, kannattaa kaataa osa keitinvedestä erilliseen kulhoon (tästä voi lisätä nestettä tarvittaessa, jos keitto on liian paksua, mutta nestettä on hankala poistaa kun keitto on jo soseutettu). Seuraavaksi laitan joukkoon noin 100 g tuorejuustoa tai 2 dl maustettua kaurakermaa. Sitten keitto sauvasekoittimella sileäksi ja valmista tuli.
Alla muutamia suosikkiyhdistelmiäni:
Bataatti-tomaattisose-chilikaurakerma
Bataatti-maustamaton kaurakerma
Porkkana-inkivääri-maustamaton kaurakerma
Parsakaali-yrttikaurakerma
Parsakaali-pakasteherne-piparjuuri- tai wasabituorejuusto
Kukkakaali-kanttarellituorejuusto
Palsternakka-piparjuurituorejuusto
Punajuuri-porkkana-omena-valkosipulituorejuusto tai maustamaton kaurakerma ja valkosipulia
Täältä löytyy resepti tomaattiseen bataatti-kookoskeittoon ja täältä tomaatti-linssikeittoon.
Keiton päälle ripottelen usein ”krutongeiksi” Verson härkäpapuroueseosta tai auringonkukansiemeniä. Jos kaipaan isompaa proteiinilisää, niin laitan keittoon käyttövalmiita linssejä tai kikherneitä (esim. GoGreen). Ne voi lisätä joko ennen tai jälkeen soseutuksen. Keiton kanssa maistuu myös tuore leipä ja osan tuorejuustosta voikin säästää leivän päälliseksi.
En ollut koskaan aikaisemmin tehnyt kaalilaatikoa, mutta kun työkaveri kertoi tekemästään herkullisesta Härkis-kaalilaatikosta, minunkin oli pakko kokeilla. Kaali on parasta ekoruokaa näin talvella, joten siinäkin mielessä hyvä resepti kokeiltavaksi juuri nyt. Kaali on lisäksi todella edullista, tämä maksoi 49 senttiä kilo.
Löysin maku.fi-sivuilta helpon pannulla valmistettavan kaalilaatikon ohjeen, josta muokkasin Härkis-version. Meillä tästä ohjeesta riitti kolme annosta, mutta yksin olisin syönyt tätä ainakin neljä kertaa.
1 paketti Härkistä
n. 500 g kaalia (käytin puolet tuosta kuvassa näkyvästä)
1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
1 rkl sokeria
1 rkl öljyä
8 dl vettä
ripaus suolaa sekä musta- ja valkopippuria
Pilko sipuli ja kuullota sitä pannulla öljyssä. Suikaloi kaali ja lisää sipulin joukkoon ja paista noin 10 minuttia. Lisää loput aineet ja hauduta kannen alla n. 20 minuttia. Alkuperäisessä ohjeessa oli vähintää puolituntia, mutta minulla oli jo niin nälkä, etten jaksunut odottaa; ihan hyvää tuli näinkin, mutta en tiedä olisiko ollut vielä parempaa, jos olisin anatanut hautua kauemmin. Vettä on tässä ohjeessa myös reilusti enemmän, kuin alkuperäisessä, mutta mielestäni Härkis vaatii enemmän nestettä kuin jauheliha.
Ei näytä kuvassa miltään gourmet-herkulta, mutta hyvää oli silti. Mies jopa kehui tätä parhaaksi tekemäkseni Härkis-ruoaksi.
my CO2 quota 