Kotimaan loman päästöt

Laskin kuusi vuotta sitten, että kahden viikon loma Etelä-Euroopassa aiheutti päästöjä 1074 kg CO2. Matka sisälsi edestakaiset lennot, junamatkoja ja 14 yötä hotellissa. Lentojen osuus päästöistä oli 800 kg CO2 eli 74 %. Lentopäästöt löytyvät tästä postauksesta ja matkan muut päästöt täältä.

Tänä vuonna lomailimme toista vuotta peräkkäin pelkästään kotimaassa ja pääasiassa mökillä. Vuoden alussa laskin mökin päästöiksi 600 kg/CO2 vuodessa per henkilö. Ensimmäisenä mökkivuonna vietimme mökillä noin 100 päivää, mikä tarkoittaa, että mökin päiväkohtainen päästö on 6 kg CO2. Lomalla olimme mökillä 30 päivää, joten mökin osuus loman päästöisi oli siten 180 kg/CO2. Kävimme loman aikana kolme kertaa kotona eli yhteensä ajoimme edestakaisin neljä kertaa. Mökkimatkojen lisäksi matkailimme lähialueilla ja kävimme myös Vaasassa. Yhteensä loman aikana tuli ajoa 2220 km. Tämä vähän yllätti, mutta toisaalta pelkästään Vaasan reissu oli jo yli 700 km. Ensi kesänä voisi tehdä tämän reissun junalla ja ottaa vaikka pyörät mukaan. Meidän autolla loman kilometrit aiheuttivat päästöjä 333 kg CO2 (päästökerroin 0,15 kgCO2/km). Päästöt per henkilö siis 111 kg CO2, kun autossa oli kolme matkustajaa.

Liesjärven kansallispuistossa

Lomalla ei erityisemmin tullut shoppailtua, mutta loman alkajaisiksi ostin Nanson outletista pyöräilyshortsit ja puseron. Molemmat olivat lomallla käytössä ja loman jälkeenkin olen tuota puseroa jo käyttänyt, mutta eivät ne mitään pakollisisa hankintoja olleet. Nämä maksoivat 56 €, joten niiden päästöt Ilmastodieetin päästökertoimella 0,49 kg/€ olivat 27,44 kg CO2. Vaihtuvine mallistoineen Nansonkin voi varmaan nykyään laskea pikamuodiksi, mutta toivottavasti ovat edes vähän kestävämpää pikamuotia. Ostin itselleni myös kirppikseltä Marimekon paidan 15 eurolla. Jos tämän päästöt laskee mukaan samalla logiikalla, niin tästä tulisi 7,35 kg CO2. Lähtökohtaisesti en laskisi kirppisvaatteelle päästöjä välttämättä ollenkaan, mutta tulee siitä kirppiksen pyörittämisestäkin jonkin verran päästöjä. Itse paita on mielestäni materiaalipäästönsä kuitenkin jo aiheuttanut silloin, kun se myytiin ensimmäisen kerran. Lomalla tuli syötyä ravintolassa jopa vähemmän kuin arkena tosin ehkä vähän paremmissa ravintoloissa kuin kodin lähellä sijaitsevassa lounasravintolassa. Laskisin tämän kuitenkin +/- nolla arjen kanssa.

Vaasassa nukuimme kavereiden luona ja muuten mökillä tai kotona, joten majoituksista ei tullut päästöjä. Emme käyneet myöskään huvipuistoissa tai muissa maksullisissa aktiviteeteissa. Teimme päiväretket Jokioisissa sijatsevaan maaseutu- ja kotieläinpuisto Elonkiertoon, Liesjärven kansallispuistossa sijaitsevalle Korteniemen perinnetilalle ja Teijon kansallispuistoon. Liesjärvellä kävimme myös toisen kerran pyörillä. Joku päästö näilläkin tietysti on autoilun lisäksi, mutta ei kovin merkittävä todennäköisesti kuitenkaan. Tarkoitus oli viettää ensimmäinen lomaviikko pääkaupunkiseudulla ja käydä mm. museoissa, mutta huonontunut koronatilanne sai meidät suuntaamaan mökille jo heti loman alkuun.

Yhteensä viiden viikon loman päästöt olivat 326 kg CO2 per henkilö. Jos vertaan tätä kuuden vuoden takaiseen reiluun 1000 kiloon, niin päästösäästöä kertyi melkein 70 %. Tämä on hyvä muistaa, kun ajoittain tuskailen mökkipäästöjen kanssa.

Lisäksi säästin vettä 4500 litraa, sillä oletuksella, että olen keskimääräinen veden käyttäjä (155 litraa vuorokaudessa). (Lähde: Ympäristöosaava) Toivottavasti en ole, mutta meillä ei ole omaa vesimittaria, niin en tiedä. Tästä noin kolmasosa on lämmintä vettä (55 astetta). Jos oletetaan, että kesällä kylmä vesi on 10 asteista, pitää vettä lämmittää 45 astetta. 50 litran lämmittäminen vaatii energiaa 2,6 kWh eli 30 päivässä 79 kWh, mikä tekee 0,154 kg CO2 päästökertoimellä (lähde: Motiva) 12 kg CO2. Kun tämä vähentää loman päästöistä saadaan 314 kg CO2. Lisäksi säästyi myös ravinnepäästöjä Itämereen, mutta tätä en osaa (vielä) laskea.

Lomapäästöt vertailussa

Aika moni on varmasti aloittanut jo kesälomansa tai aloittamassa sitä pian. Omaan lomaani on vielä muutama viikko aikaa ja kärsin tällä hetkellä pahasta loma- ja matkakuumeesta. Lomakauden ollessa kuitenkin käynnissä ajattelin jatkaa Päästöttömämpi elämä -postaussarjaa lomavinkeillä.

Jos haluaa minimoida lomapäästönsä, niin kannattaa pysyä kotona tai lähialueilla, jolloin liikkuminen ei aiheuta paljon päästöjä. Toisaalta lomalla voi myös säästyä päästöjä, jos on pitkä työmatka ja kulkee sen yleensä autolla. Suomen kesä ei kuitenkaan toistaiseksi ole näyttänyt parhaita puoliaan ja mekin olemme päätyneet lomaan Keski-Euroopassa.

Ulkomaanmatkailussa suurin päästöjen aiheuttaja on lentäminen. Toisaalta silläkin on jo merkitystä, jos on yleensä tottunut käymään vaikka Atlantin toisella puolella ja tällä kertaa päättääkin lomailla Euroopassa.

Helsinki – New York – Helsinki 2168 kg CO2

Helsinki – Milano – Helsinki 686 kg CO2

Olen jo vuosia haaveillut matkasta Uuteen Seelatiin, mutta edestakainen matka sinne aiheuttaisi päästöjä jo 6549 kg CO2, minkä jälkeen ei sitten enää juuri muita päästöjä vuoden aikana saisikaan tulla. (Lentopäästöt on laskettu www.atmosfair.de -sivulla, jossa tein oletuksia konetyypistä.)

Automatka Norjaan (2470 km) sen sijaan aiheutti päästöjä vain 370,5 kg CO2 (+laivamatka arvio n. 35 kg CO2 per hlö) ja sen saan jakaa vielä kahdella, koska autossa oli kaksi matkustajaa. Yksityisautoilu on siis lomalla ihan hyvä vaihtoehto, kun autossa on useampi kuin yksi matkustaja.

Vielä pienemmillä päästöillä pääsee matkaan kun valitsee kulkupeliksi junan tai polkupyörän. Kaksi vuotta sitten tehdystä Interrailistä (matka sisälsi kyllä myös lentämistä) olen kirjoittanut täällä (lentopäästöistä) ja täällä (loman muista päästöistä). Pyörämatkasta Ahvenanmaalle, jonne haluaisin kovasti uudestaan, mutta sää ei tunnu ikinä suosivan silloin, kun olen lomalla, olen kirjoittanut täällä ja lyhyemmästä retkestä Tammisaareen täällä. Jos enemmän aikaa käytettävissä, niin kannattaa pyöräillä myös Hankoon.

 

Autolla Norjaan

Piti kirjoittaa Italiasta, mutta sitten tuli Norja. Vielä loman ensimmäisenä päivänä meillä ei ollut tiedossa mitä lomalla tekisimme. Edellisen postauksen jälkeen oli selvää, ettei tällä lomalla lennetä mihinkään, joten vaihtoehdoiksi jäivät Suomi, Ruotsi ja Norja. Uudesta pyöräreissusta Ahvenanmaalle olemme haaveilleet jo edellisestä kolme vuotta sitten tehdystä reissusta asti, mutta tänäkään vuonna sääennusteet eivät näyttäneet kovin pyöräilyä suosivilta. Oikeastaan joka paikkaan oli luvattu sadetta ja tuulta. Sitten Pohjois-Norjan sääennuste alkoi näyttää yllätävän kesäiseltä. Alkumatkasta oli kuitenkin vielä sateista ja sumuista.

Matkasta Norjaan olemme haaveilleet myös pitkään. Meistä kumpikaan ei kuitenkaan erityisemmin pidä ajamisesta, joten automatka Norjaan ei kuulostanut houkuttelevalta. Yritin selvitellä junavaihtoehtoa ja esimerkiksi Interrailiä Norjassa, mutta se alkoi vaikuttaa aika kalliilta, varsinkin vasta juuri ennen lähtöä suunniteltuna. Se olisi myös vaatinut aika paljon  etukäteissuunnittelua. Koska junamatka vaikutti liian hintavalta ja hankalalta, aloimme lopulta miettiä mahdollisia autoreittejä Norjaan.

Jostain syystä minulla oli sellainen mielikuva, että Norjaan pääsee Suomesta vain Kilpisjärven kautta tai Tukholmasta ajamalla Osloon. Suomen ja Norjan välissä oleva Ruotsi oli siis ollut mielessäni jotenkin ylittämätön este. Muistin kuitenkin lukeneeni aiemmin kesällä Aamukahvilla-blogista automatkasta Norjaan Uumajan kautta. Tarkemman Google mapsin tutkailun jälkeen minulle selvisi, että Ruotsin ja Norjan raja on ylitettävissä autolla useammastakin kohtaa.

Mahdollinen reitti ja kohteet alkoivat hahmottua, kun kirjoitin matkapäivät ajoaikoineen kalenteriin. Pientä karsintaa piti tehdä, koska olisin halunnut käydä Oslossa ja Nordkapissa ja aika monessa paikassa siinä välillä. Koska ei pidetä ajamisesta, päivittäiset matkat pitivät olla lyhyitä ja pysähdyksiä piti olla paljon. Eteläisimmäksi kohteeksi valikoitui hieman napapiirin alapuolella oleva Mo i Rana ja pohjoisimmaksi Lofootit. Sitten piti vielä päättää reitin suunta, joka ratkesi helposti Wasalinen reittiaikatauluja tutkailemalla. Oli siis helpompi aloittaa Vaasasta ja palata Suomeen Tornion kautta. Alkumatkasta varattiin vielä autojuna Oulusta Pasilaan, jolla saatiin pidennettyä reissua päivällä ja vähennettyä ajamista (päästöjäkin säästyi). Yhteensä oltiin reissussa 8 yötä.

Norjassa oli upeaa. Olin tiennyt että Norjassa on vuoria ja vuonoja, mutta en ollut tajunnut, että niitä on niin paljon ja joka puolella. Tuntui kuin olisi ollut koko ajan jossain maisemajunassa. Koko ajan olisi tehnyt mieli pysähtyä ottamaan kuvia. Vähän ehdittiin myös patikoimaan, mutta kirjoitan siitä toisella kertaa.

Lentopäästöt ja mitä muuta samoilla päästöillä voi tehdä

Täällä on viime viikot nautittu kesälomasta Italiassa. Matkailusta kirjoittaminen ekoblogissa aina vähän mietityttää, koska matkailu, varsinkin lentäminen, aiheuttaa aina tarpeettomia päästöjä. Ajattelin kuitenkin aloittaa matkasta kertomisen lentopäästöillä ja sillä mitä muuta samoilla päästöillä voisi tehdä tai vastaavasti mistä pitäisi luopua, jos kuitenkin haluaa lentää.

Kirjoitin viime kesänä lentopäästöjen laskemisen hankaluudesta, joten en tällä kertaa mene laskentaan sen tarkemmin. Meillä oli edestakaiset suorat lennot Helsingistä Milanoon. Atmosfair.de sivujen avulla laskin, että päästöjä lennoista kertyi 686 kg CO2 per henkilö. Määrä tarkoittaa noin yhdeksää prosenttia koko vuoden päästötavoitteestani. Pidän kuitenkin ajatuksesta, että meillä kaikilla olisi tietty määrä päästöjä käytettävissä ja ne saisi kukin käyttää haluamallaan tavalla.

Jos en olisi lentänyt Milanoon olisin voinut

– syödä 36 kiloa jauhelihaa, kuulostaa paljolta, mutta on silti alle 100 g päivässä.
– ajaa 4573 km meidän autolla (päästöt 0,15 kg /km). Milanoon on noin 2600 km, joten jos olisin ollut yksin reissussa, auto ei olisi ollut lentoa parempi vaihtoehto.
– ostaa vaatteita 1400 eurolla (0,49 kg CO2/€, lähde: Ilmastodieetti)
– kulkea bussilla töihin 245 päivänä (matka 20 km, lähde: Reittiopas)

Koska kuitenkin valitsin Milanon

– olen vähentänyt naudanlihan kulutusta 300 g/vko -> 200 g/kk -250 kg CO2
– kulkenut 30 päivänä työmatkan pyörällä -84 kg CO2
– käyn kaupassa auton sijasta pyörällä (2 krt viikko 2×1 km ja 2×3 km) -93,6 kg CO2
– olen tehnyt kotimaan matkoja auton sijasta junalla (esim. Tampereelle yksin ja miehen kanssa Vaasaan) -120 kg CO2
– olen vähentänyt vaatteiden ostamista vähintään 300 eurolla vuodessa (25 €/kk) -147 kg CO2

Lomasta tietysti aiheutuu lentojen lisäksi myös muita päästöjä, mutta kuten viime kesänä kirjoitin, lentojen osuus on lomamatkan päästöistä merkittävin. Viime kesänä tekemiini loman päästölaskelmiin voi tutustua täällä.

Seuraavalla kerralla ajattelin kirjoittaa itse lomasta ja Italiasta, toivottavasti jo ennen seuraavaa lomaa, joka sekin on jo ihan nurkan takana. Hesarin kolumnissa olikin tänään sopivasti aiheena loman pätkimisen kannattaminen, ja olen itse ehdottomasti samaa mieltä, että useampi loma virkistää paremmin kuin yhteen pötköön pidetty neljä viikkoa. Töihin palaaminenkaan ei tunnu loman jälkeen niin raskaalta, kun ei ole ihan täysin vieraantunut arjesta.

Pyörällä Tammisaaressa

Kun edellisestä postauksesta on enemmän aikaa, alkaa tuntua siltä, että seuraavan postauksen pitäisi olla jotenkin erityinen. Parin viikon aikana minulla on ollut useampikin postaus tekeillä, mutta jotenkin en ole saanut niitä valmiiksi. Toisin sanoen en ole ollut niihin riittävän tyytyväinen, jotta olisi halunnut painaa Julkaise-nappia.

Päätin aloittaa tänään postauksen ihan puhtaalta pöydältä ja edelliseen postaukseen verrattuna vähän kevyemmällä aiheella. Tehtiin nimittäin pieni pyöräretki tänä viikonloppuna. Edellinen pyöräreissummehan päättyi vähän ikävästi renkaan puhkeamiseen ja jouduimme palaamaan kotiin ennen kuin koko reissu ehti edes kunnolla alkaa. Tällä kertaa oli parempi onni matkassa ja sateeltakin vältyttiin melkein kokonaan.

Perjantaina olin vähän suunnitellut mahdollista pyöräreittiä ja löysin Outdoors Finlandin reittiehdotukset läntiselle Kuninkaantielle. Päätettiin kuitenkin vasta lauantaiaamuna, että lähdetään. Varasin yöpymismökin Tammisaaren Ormnäs Campingistä (ajateltiin päästä vähemmillä tavaroilla, kun ei tarvitse raahata telttaa), pakattiin laukut ja lähdettiin pyöräilemään Pasilaan, josta jatkettiin junalla Karjaalle.

Karjaalta ostettiin vähän eväitä ja lähdettiin pyöräilemään Billnäsin kauniin ruukkialueen läpi kohti Pohjaa, jossa pidettiin evästauko. Olisi pitänyt pysähtyä siellä Billnäsissä, koska sen jälkeen ei löydetty oikein mitään pysähdyspaikkoja, joten istuttiin sitten Pohjassa ensimmäiselle vastaan tulleelle penkille syömään.

Pohjasta jatkettiin melko mäkistä ja paikoin huonokuntoista hiekkatietä Tammisaareen. Välillä jouduttiin taluttamaan ylämäet, kun jalat olivat jo niin väsyneet. En siis suosittele tätä reittiä kovin huonokuntoiselle tai vasta-alkajalle mäkisyyden takia. Tammisaaressa ehdittiin vielä kauppaan ja sitten poljettiin leirintäalueelle. Oli ihan kiva, ettei tarvinnut alkaa pystyttämään telttaa, vaan pääsi suoraan mökkiin. Illalla käytiin vielä pyörillä Tammisaaren keskustassa syömässä.

Aamulla lähdettiin pyöräilemään takaisin Karjaalle, mutta eri reittiä kuin eilen. Paluumatkamme kulki Snappertunan ja Raaseporin linnan raunioiden kautta. Linna ja sen vieräinen kahvila oli juuri sopiva taukopaikka ja syötiin siellä lounas. Ei osattu arvioida, kuinka kauan meillä menee reitin pyöräilyssä, eikä siksi uskallettu ostaa junalippuja etukäteen. Kun pääsimme takaisin Karjaalle, seuraavaan junaan ei saanut enää pyöräpaikkoja, joten jäimme odottemaan seuraavaa junaa, joka oli onneksi lähijuna, joten liput olivat vähän halvemmat.

Tänään koko matkan näytti siltä, että kohta sataa, mutta aamua lukuun ottamatta, ei jouduttu pyöräilemään sateessa ollenkaan. Paluumatkalla junassa kuitenkin sateli vähän, mutta se lakkasi kun päästiin Helsinkiin.

Mikään kovin edullinen tällainen lyhyt osittain junalla tehtävä reissu ei ollut. Kahden hengen junalippuihin meillä meni nimittäin lähemmäs sata euroa. En ihmettele yhtään, jos junamatkailu ei suomalaisia kiinnosta. Samaan reissuun olisi mennyt bensoihin maksimissaan 20 euroa. Meillä ei kuitenkaan ole autoon pyörätelinettä, joten auto ei siksi ollut vaihtoehto. Jos vähän haluan itseni lohduttaa, niin ainakin päästöjä säästyi 28 kg CO2, kun valitsimme auton sijasta junan.

Mökki maksoi 42 euroa, mikä ei ollut paha hinta, kun telttapaikka olisi ollut noin puolet siitä. Mökin paras puoli oli se, ettei tarvinnut raahata telttaa ja makuualustoja, mutta muuten nukkuisin kuitenkin mieluummin teltassa. Lisäksi lähtiessäme satoi, joten teltta olisi juuri ehtinyt kastua ja se olisi pitänyt pakata märkänä mukaan.

Joka tapauksessa kaikin puolin kiva viikonloppureissu. Pyöräiltyä tuli yhteensä arviolta 70-80 km, mikä tuntui kyllä yllättävän rankalta, vaikka olenkin tottunut pyöräiljä. Pyöräteitä ei juuri ollut, vaan reitti kulki autotien reunaa. Tiet olivat pääosin melko vähäliikenteisiä, joten pyörätien puuttuminen haitannut, vaikka muutaman kerran tuntuikin siltä, että auto ohitti vähän liian läheltä.

Lomalla Suomessa

Olen saanut tällä viikolla nauttia lomasta ja melko kesäisestä säästä. Lomaani on kuulunut kotimaanmatkailua, mökkeilyä, mustikoiden poimintaa, vaeltamista Helvetinjärven kansallispuistossa ja epäonnistunut pyöräretki.

Tämä loma on ollut huomattavasti vähäpäästöisempi kuin edellinen, vaikka autolla on tullut ajettuna noin 1000 km. Tämän lisäksi junalla olen matkustanut noin 100 km. 1000 km:n autoilusta meidän autolla (150 g/km) aiheutui hiilidioksidipäästöjä 150 kg ja tämän voi vielä jakaa kahdella, koska meitä oli autossa kaksi. Junamatkan päästöiksi (1,3 g CO2 /km) tulisi 0,13 kg CO2.

Teltassa nukkumisesta sen sijaan ei aiheudu päästöjä (paitsi tietysti teltan, makuupussien ja muiden välineiden valmistamisesta, mutta koska ne oli jo hankittuina, niin niiden käyttämisestä ei aiheudu lisää päästöjä).

Loppulomaksi meillä oli suunniteltuna vielä pyöräretki, mutta se katkesi heti alkuunsa rengasrikkoon. Kuvittelimme että se olisi helposti korjattavissa, mutta ulkorengas oli ilmeisesti niin huonokuntoinen, ettei korjaus onnistunut ja jouduimme palaamaan kotiin. Vähän kyllä harmittaa vsrdinkin kun nyt näyttää siltä, ettei tänään edes sada, mutta ehkä elokuussa on vielä lämpimiä viikonloppuja, jolloin voidaan yrittää uutta reissua.

Postauksen kuvat ovat Helvetinjärven kansallispuistosta. Kansallispuistoihin pääsy on ollut kyllä yksi auton hankinnan parhaita puolia. Ennen auton hankintaa olinkin käynyt vain Nuuksiossa.

Loman päästöt 1/2

Blogissa on ollut tällä viikolla hiljaista, mutta nyt vihdoin sain edes lentopäästöt laskettua ainakin jotenkin. Ihan yksinkertaista se ei ollut. Meillä oli siis lento Zürichiin ja paluulento Wienistä ja välissä matkattiin junalla interrail-lipulla.

Interrail-lipussa ei nykyään ole yläikärajaa ja lippuja on erilaisia: koko interrail-alueen kattavia lippuja tai yhden maan lippuja. Myös matkustuspäivien määrä vaihtelee, niin että osalla lipuista voi matkustaa rajoituksetta joka päivä tai sitten tiettynä määränä päiviä tietyn ajan sisällä. Meillä oli aikuisten interrail-liput, joilla sai matkustaa viisi päivää kymmenen päivän sisällä.

Suomesta lähdettäessä (varsinkin lyhyemmällä reissulla) tarvitaan kuitenkin myös lentokonetta. Muuten puolet matkasta menisi siihen, että pääsee edes pohjoismaiden ulkopuolelle, vaikkei pohjoismaissakaan varsinaisesti mitään vikaa ole.

Lentomatkustaminen aiheuttaa tunnetusti paljon päästöjä. Suorat lennot ovat vähäpäästöisemmät kuin välilaskulliset ja lentokoneen tyyppi ja ikäkin vaikuttavat päästöihin. Tällä kertaa meillä oli Finnairin suorat lennot, mutta yleensä lentoja varatessa ratkaisee kuitenkin myös hinta ja lentoajat. Lennot olivat jonkin verran kalliimmat kuin useammasta lennosta koostuvat lennot, mutta suorilla lennoilla saatiin melkein kaksi päivää perilläoloaikaa lisää, joten siinäkin mielessä kannatti maksaa vähän enemmän.

Finnairin sivuilta löytyy päästölaskuri, jonka käyttäminen oli kyllä teknisesti hieman haastavaa (vaatii flash playerin ja pientä zoomailua). En mm. saanut asetettua lentokohteeksi Zürichiä, koska se oli alasvetovalikon lopussa, eikä mahtunut ruudulle. Käytinkin laskentaan lentoja Wieniin, josta meillä oli siis paluulento. Finnairin päästölaskurin mukaan päästöjä kertyi yhdensuuntaisella lennolla 145,96 kg per henkilö eli edestakaiselta matkalta vähän vajaa 300 kg. Ei jotenkin kuulosta kovin paljolta.

Finnairin päästölaskurissa ilmoitettiinkin, että se laskee vain varmasti aiheutuvat hiilidioksidipäästöt. On kuitenkin arvioitu, että lentoliikenteen ilmastovaikutukset ovat suuremmat kuin vain suorat hiilidioksidipäästöt. Lentoliikenne aiheuttaa myös mm. hiilidioksidia haitallisempia typpipäästöjä. Esimerkiksi atmosfair.de -sivusto, jolla voi laskea lentojen päästöt ja maksaa halutessaan kompensointimaksun, ilmoittaa yhdensuuntaisen Helsinki-Wien reitin kokonaispäästöksi jo 400 kg. Hiilidioksidipäästöt olivat samaa luokkaa Finnairin kanssa (150 kg/suunta/henkilö), mutta niiden lisäksi Atmosfair ilmoittaa myös arvioidut lentoliikenteen muista ympäristövaikutuksista aiheutuvat päästöt hiilidioksidipäästöiksi muutettuna.

Sustainability in Everyday Life -verkkokurssin yhdellä videolla puhuttiin turismista ja siellä lentämisen päästöiksi ilmoitettiin 0,16 kg CO2/km, mikä 1555 km:n (Helsinki-Wien) matkalla tekee 248,8 kg CO2. Lentomatkojeni päästöt olivat siis varmaankin jotain 500 ja 800 kg:n väliltä, mahdollisesti myös vielä enemmän.

Muita päästöjä laskemattakin on selvää, että lennot olivat loman ylivoimaisesti suurin päästöjen aiheuttaja. Niiden lisäksi päästöjä tuli myös muusta liikkumisesta pääasiassa tietysti junalla kun interraililla oltiin, yöpymisistä, ruuasta ja muista aktiviteeteista. Palaan niihin kuitenkin erillisessä postauksessa, kun tähänkin tuli jo niin paljon asiaa.

Pyörällä Ahvenanmaalle

Pyöräilyviikon lopetukseksi sopii hyvin ekologinen lomavinkki eli pyöräretki Ahvenanmaalle. Omasta reissustani on vajaa kaksi vuotta, joten kaikki yksityiskohdat eivät valitettavasti ole enää tarkasti muistissa. Tässä kuitenkin reittiesimerkki, joka sopii toteutettavaksi ihan peruspyörällä ja peruskunnolla. (Sinä kesänä en muuten ollut juuri pyöräillyt pidempiä matkoja, koska työmatkani oli yli 50 km.)

1. Päivä: matka alkoi junamatkalla Turkuun. Pyöräpaikat pitää ostaa etukäteen, koska niitä on vain muutama per juna tai kaikissa niitä ei ole ollenkaan. Yleensä pyöräpaikalle on jo tunkenut joku (muka tietämätön) ilman lippua. Turusta pyöräiltiin Kaarinan kautta Paraisille, jossa yövyttiin leirintäalueella (Solliden). Meillä oli mukana teltta ja makuupussit, joten kaikki yöt nukuttiin teltassa. Ensimmäisenä päivänä pyöräilyä yhteensä 10 + 25 km.

Sillalla jossain Turun ja Paraisten välillä

Leirintäalueella Paraisissa

2. Päivä: Paraisilta matka jatkui aamupäivällä kohti Nauvoa. Muistelen että aluksi teltan purkamiseen ja pakkaamiseen meni liikaa aikaa ja päästiin jatkamaan matkaa aika myöhään. Ensimmäinen tauko pidettiin Sattmarkin kahvituvalla, jonka jälkeen oli vielä pyöräiltävää ennen lauttaa Nauvon saarelle. Seuraava tauko pidettiin Nauvon ”keskustassa”, jossa on vierasvenesatama. Syötiin siellä hyvin ja ostettiin kaupasta vähän eväitä seuraavaksi päiväksi. Illalla poljettiin vielä saaren toiseen päähän, jossa oltiin yötä pienellä leirintäalueella (LomaNauvo, ilmeisesti lopetettu). Toisen päivän pyöräilyt yhteensä noin 50 km.

Matka jatkuu tauon jälkeen

Pyörät varusteineen Nauvossa

3. Päivä: Mentiin heti aamulla Korppooseen lautalla, joka lähti ihan leirintäalueen vierestä. Korppoossa ei yövytty, vaan pyöräiltiin Galtbyyn, josta jatkettiin lautalla (2,5 h) Kökarin saarelle, jossa oltiin yötä leirintäalueella (Sandvik). Satoi melkein koko päivän, joten ei kauheasti kierretty saarta, joka on kuulemma kaunis. Käytiin kuitenkin syömässä saarella olleen hotellin ravintolassa, joka ei kyllä sovellu ihan minibudjetin matkaajalle. Syötiin reissulla aika paljon ravintoloissa eikä pihistelty ruuan suhteen niin paljon kuin ehkä matkoilla yleensä. Tällä kertaa kuitenkin matka ja majoitukset olivat lähes ilmaisia, joten syömiseen pystyi panostamaan enemmän. Pyöräilyä kolmantena päivä tuli vain noin 15 km.

Melkein koko päivän satoi, mutta saatiin silti nauttia upeasta auringonlaskusta.

4. Päivä: Lähdettiin aikaisin aamulla lautalla kohti Ahvenanmaan Långnäsiä (2,5 h), josta pyöräiltiin Maarianhaminaan. Långnäsin ja Marianhaminan välillä ei ollut oikein mitään hyviä pysähdyspaikkoja. Yksi kauppa löydettiin, josta ostettiin makkaraa, joka valmistettiin Trangialla pussipastan kanssa. Tämä oli ainoa kerta kun oikeasti tarvittiin kokkausvälineitä. Leirintäalueilla oli yleensä jonkinlainen ruuanlaittomahdollisuus omasta takaa. Maarianhaminassa pystytettiin teltta leirintäalueelle (Gröna uddens camping) ja lähdettiin tutustumaan kaupunkiin. Pyöräilyä 30-40 km (muistelen että eksyttiin vähän jossain kohtaa).

Lautalla

5. Päivä: Maarianhaminassa nukutun yön jälkeen lähdettiin jatkamaan pidemmälle Ahvenanmaata. Pyöräiltiin Bomarsundin linnoituksen raunioiden vieressä sijainneelle leirintäalueelle (Puttes camping).  Illalla pyöräiltiin vielä vähän lisää jätskille läheiselle kioskille, joka ei kuitenkaan ollut kovin lähellä. Pyöräilyä yhteensä 40-50 km

Bomarsundin linnoituksen raunioilla

6. Päivä: Lähdettiin pyöräilemään takaisin kohti Maarianhaminaa, josta meillä lähti puolen yön jälkeen Viking Linen laiva kohti Helsinkiä. Ajettiin takaisin suunnilleen samaa reittiä ja pysähdyttiin ulkoilmamuseossa ja Kastelholman linnassa, jonne ei ehditty edellisenä päivänä. Syötiin myös vihdoin Ahvenanmaan pannukakkua ja tehtiin ekstralenkki Stallhagenin panimoravintolaan.

Maarianhaminassakin meille jäi vielä aikaa kierrellä ja syödä ja juoda vähän lisää. Käytiin myös merenkulkumuseossa, jonne kuitenkin saavuttiin niin myöhään, ettei meillä ollut tarpeeksi aikaa kierrellä. Pyörät ajettiin laivaan autokannen kautta, mikä oli minusta jännittävää, koska en ollut koskaan ennen edes käynyt autokannella. Pyöräilyä tuli viimeisenä varsinaisena pyöräilypäivänä yli 50 km ja oltiinkin aika poikki kun päästiin laivaan, jossa autokannen alla sijainnut C-hytti tuntui aika luksukselta.

Kastelholman linna

Ulkoilmamuseossa

Ahvenanmaan pannukakkua

Päivä 7: Syötiin aamupala laivan buffetissa ja pyöräiltiin kotiin satamasta Helsingissä.

Kokonaisuutena reissu oli todella onnistunut ja säätkin suosi pääosin. Parina yönä satoi, mutta kaatosateessa ei tarvinnut pyöräillä kertaakaan. Ruokaa meillä oli mukana ihan liikaa, koska sitä pystyi ostamaan aika hyvin matkan varrelta. Oltiin selvitetty etukäteen leirintäalueet, kauppojen ja mahdollisten ruokapaikkojen sijainnit. Lautta-aikataulut kannattaa myös selvittää etukäteen, koska niitä ei mene kovin montaa päivässä. Paluumatkaa lukuunottamatta ei oltu kuitenkaan varattu mitään etukäteen. Oppaana meillä oli kirjastosta lainattu Ahvenanmaan ja Turun saariston pyöräilykartta.

Lauttamatkat olivat silloin pyöräilijöille ilmaisia, mutta tämä saattaa vaihdella ajankohdan mukaan. Telttapaikat (+2 henkilöä) olivat muistaakseni yleensä alle 20 euroa. Laivamatka oli reissun kallein osuus, 168 € kahdelta (sis. hytin aamiaisen ja kaksi pyörää). Tässä olisi varmasti voinut säästää, jos olisi varannut aikaisemmin, mutta päätettiin reissu aika lyhyellä varoitusajalla. Ruokiin meni myös aika paljon rahaa, koska syötiin yleensä ravintolassa tai kahvilassa. Aamupala tehtiin kuitenkin yleensä itse.

Onko teillä kokemuksia pidemmistä pyöräreissuista Ahvenanmaalta tai jostain muualta? Jos pyöräily Ahvenanmaalla kiinnostaa, niin minulle saa esittää kysymyksiä.