Kotimaan loman päästöt

Laskin kuusi vuotta sitten, että kahden viikon loma Etelä-Euroopassa aiheutti päästöjä 1074 kg CO2. Matka sisälsi edestakaiset lennot, junamatkoja ja 14 yötä hotellissa. Lentojen osuus päästöistä oli 800 kg CO2 eli 74 %. Lentopäästöt löytyvät tästä postauksesta ja matkan muut päästöt täältä.

Tänä vuonna lomailimme toista vuotta peräkkäin pelkästään kotimaassa ja pääasiassa mökillä. Vuoden alussa laskin mökin päästöiksi 600 kg/CO2 vuodessa per henkilö. Ensimmäisenä mökkivuonna vietimme mökillä noin 100 päivää, mikä tarkoittaa, että mökin päiväkohtainen päästö on 6 kg CO2. Lomalla olimme mökillä 30 päivää, joten mökin osuus loman päästöisi oli siten 180 kg/CO2. Kävimme loman aikana kolme kertaa kotona eli yhteensä ajoimme edestakaisin neljä kertaa. Mökkimatkojen lisäksi matkailimme lähialueilla ja kävimme myös Vaasassa. Yhteensä loman aikana tuli ajoa 2220 km. Tämä vähän yllätti, mutta toisaalta pelkästään Vaasan reissu oli jo yli 700 km. Ensi kesänä voisi tehdä tämän reissun junalla ja ottaa vaikka pyörät mukaan. Meidän autolla loman kilometrit aiheuttivat päästöjä 333 kg CO2 (päästökerroin 0,15 kgCO2/km). Päästöt per henkilö siis 111 kg CO2, kun autossa oli kolme matkustajaa.

Liesjärven kansallispuistossa

Lomalla ei erityisemmin tullut shoppailtua, mutta loman alkajaisiksi ostin Nanson outletista pyöräilyshortsit ja puseron. Molemmat olivat lomallla käytössä ja loman jälkeenkin olen tuota puseroa jo käyttänyt, mutta eivät ne mitään pakollisisa hankintoja olleet. Nämä maksoivat 56 €, joten niiden päästöt Ilmastodieetin päästökertoimella 0,49 kg/€ olivat 27,44 kg CO2. Vaihtuvine mallistoineen Nansonkin voi varmaan nykyään laskea pikamuodiksi, mutta toivottavasti ovat edes vähän kestävämpää pikamuotia. Ostin itselleni myös kirppikseltä Marimekon paidan 15 eurolla. Jos tämän päästöt laskee mukaan samalla logiikalla, niin tästä tulisi 7,35 kg CO2. Lähtökohtaisesti en laskisi kirppisvaatteelle päästöjä välttämättä ollenkaan, mutta tulee siitä kirppiksen pyörittämisestäkin jonkin verran päästöjä. Itse paita on mielestäni materiaalipäästönsä kuitenkin jo aiheuttanut silloin, kun se myytiin ensimmäisen kerran. Lomalla tuli syötyä ravintolassa jopa vähemmän kuin arkena tosin ehkä vähän paremmissa ravintoloissa kuin kodin lähellä sijaitsevassa lounasravintolassa. Laskisin tämän kuitenkin +/- nolla arjen kanssa.

Vaasassa nukuimme kavereiden luona ja muuten mökillä tai kotona, joten majoituksista ei tullut päästöjä. Emme käyneet myöskään huvipuistoissa tai muissa maksullisissa aktiviteeteissa. Teimme päiväretket Jokioisissa sijatsevaan maaseutu- ja kotieläinpuisto Elonkiertoon, Liesjärven kansallispuistossa sijaitsevalle Korteniemen perinnetilalle ja Teijon kansallispuistoon. Liesjärvellä kävimme myös toisen kerran pyörillä. Joku päästö näilläkin tietysti on autoilun lisäksi, mutta ei kovin merkittävä todennäköisesti kuitenkaan. Tarkoitus oli viettää ensimmäinen lomaviikko pääkaupunkiseudulla ja käydä mm. museoissa, mutta huonontunut koronatilanne sai meidät suuntaamaan mökille jo heti loman alkuun.

Yhteensä viiden viikon loman päästöt olivat 326 kg CO2 per henkilö. Jos vertaan tätä kuuden vuoden takaiseen reiluun 1000 kiloon, niin päästösäästöä kertyi melkein 70 %. Tämä on hyvä muistaa, kun ajoittain tuskailen mökkipäästöjen kanssa.

Lisäksi säästin vettä 4500 litraa, sillä oletuksella, että olen keskimääräinen veden käyttäjä (155 litraa vuorokaudessa). (Lähde: Ympäristöosaava) Toivottavasti en ole, mutta meillä ei ole omaa vesimittaria, niin en tiedä. Tästä noin kolmasosa on lämmintä vettä (55 astetta). Jos oletetaan, että kesällä kylmä vesi on 10 asteista, pitää vettä lämmittää 45 astetta. 50 litran lämmittäminen vaatii energiaa 2,6 kWh eli 30 päivässä 79 kWh, mikä tekee 0,154 kg CO2 päästökertoimellä (lähde: Motiva) 12 kg CO2. Kun tämä vähentää loman päästöistä saadaan 314 kg CO2. Lisäksi säästyi myös ravinnepäästöjä Itämereen, mutta tätä en osaa (vielä) laskea.

Kesämökin päästöt

Moni kiinnostui koronakeväänä mökkeilystä ja itse lukeidun myös samaan porukkaan. Oma kiinnostukseni tosin alkoi jo viime vuonna, kun aloin pohtia vaihtoehtoja ulkomaan lomille, mutta korona-aika on kieltämättä vahvistanut kiinnostusta. Mökkeily kuitenkin aiheuttaa monenlaisia päästöjä, joita ovat hiilidioksidipäästöjen lisäksi mm. päästöt veteen ja hiukkaspäästöt puunpoltosta. Mökin päästöihin vaikuttaa moni asia. Suurimmat ovat mökille kulkeminen, lämmitys talvella ja mökin varustelutaso.

Harvalle mökille pääsee julkisilla, joten sinne kuljetaan yleensä omalla autolla. Mökkimatkan pituudella on siis paljon vaikutusta kesämökin päästöihin. Toisaalta lähellä sijaitsevalla mökillä tulee käytyä useammin, joten mökkiajoa voi tulla yllättävän paljon, jos sinne ajetaan joka arki-ilta saunomaan. 20 km:n mökkimatka viisi kertaa viikossa (5 x 2 x 20km = 200 km) vastaa 100 km:n mökkimatkaa kerran viikossa (2 x 100 km). Silläkin on vaikutusta matkan päästöihin, ajataanko 120 km/h vai 80 km/h. Jälkimmäinen vaihtoehto kuluttaa vähemmän polttoainetta.

Kesämökki voi olla varustukseltaan vaatimaton – ilman juoksevaa vettä ja sähköä. Tai siellä voi olla kaikki nykyaikaiset mukavuudet vesivessasta sähköllä toimivaan uuniin. Tai jotain siltä väliltä. Mitä enemmän mukavuuksia tarkoittaa yleensä sitä enemmän hiilidioksidipäästöjä. Varsinkin vesijohto vaatii talvella ainakin jonkinlaista lämmitystä, jos se ei ole kokonaan tyhjennettävissä jäätymisen estämiseksi.

Ilmastodieetistä löytyy myös vapaa-ajanasunnonpäästöt, jossa voi laskea oman mökkeilynsä päästöt. Puulla lämmitettävän 70-luvulla rakennetun alle 30-neliöisen talvella kylmän ja sähköttömän mökin päästöiksi sain 400 kg CO2 per henkilö, kun laitoin mökille kaksi käyttäjää. Päästöt koostuvat tavarahankinnoista (oletuksena 705 €/hlö), lämmityksestä ja itse rakennuksesta. Ilmastodieetti laskee lämmityksen päästöihin puun korjuun päästöt, vaikka mökillä yleensä poltetaan omia puita. Lämmityksen päästöt ovat 28 % kokonaispäästöistä, joten jos ne jätetään pois, mökin päästöiksi tulee 288 kg CO2 per henkilö.

Jos mökki taas on 2000-luvulla rakennettu 100-neliöinen ympäri vuoden sähköllä lämmitettävä, mökin päästöt ovat peräti 4600 kg C02 vuodessa per henkilö (tässäkin kaksi käyttäjää). Tässä oletuksena on, että sähkö ei ole uusiutuvaa. Vaihtamalla sähkön uusiutuvaan päästöt putoavat 600 CO2-kiloon.

Mökin hankintoihin Ilmastodietti laskee oletuksena 705 euroa per henkilö molemmissa tapauksissa. Mökkimatkoja ilmastodieetti ei ota huomioon mökkeilyn päästöjä laskettaessa, vaan ne pitäisi sisällyttää liikkumisen päästöihin. Olen kuitenkin nyt kiinnostunut pelkästään mökin aiheuttamista päästöistä, joten laskin ne erikseen. Mökkimatkoista laskettuna esimerkkitapauksesselleni 200 km/viikko 0,15 kgCO2/km-kertoimella (vastaa 5,5 l/100 km kuluttavaa autoa) laskettuna tarkoittaisi 30 kgCO2 viikossa. Jos mökillä käydään huhtikuun alusta syyskuun loppuun 4 kertaa kuukaudessa se tarkoittaisi 720 kgCO2 kahdelta henkilöltä eli 360 kgCO2 per henkilö. Mökkimatkoista tulee siis päästöjä yli 55 % mökkeilyn kokonaispäästöistä (288+360=648) ensimmäisessä tapauksessa, jossa mökkeilyn muut päästöt ovat 288 kg CO2.

Kesäkuun Meidän Mökki -lehdessä oli artikkeli ekologisesta mökkeilystä, ja siinä mökkiläisen hiilijalanjäljeksi ilmoitettiin noin 400 kiloa sen enempää selittelemättä minkälaisesta mökistä on kyse. Kuten tästä Ilmastodieettiä apunakäyttämästäni laskelmasta käy ilmi, mökkeilyn päästöjen haitari on aika suuri. Useimmilla mökeillä on varmasti useampi kuin kaksi käyttäjää, mutta kerran kesässä käyviä lapsia tai lapsenlapsia ei mielestäni voi laskea mökin käyttäjiin ainakaan niin, että päästöt jaettaisiin tasan myös heille. Vaikka 100-neliön sähkölämmitteisellä mökillä olisi yhdeksän käyttäjää, päästöt olisivat silti yli 1000 kg per käyttäjä, eikä siinä ole mukana edes matkoista aiheutuvia päästöjä.

Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on img_5193.jpg

Mökkeily ei siis ole mitään päästötöntä huvia, mutta miten se suhtautuu esimerkiksi ulkomaille matkustamiseen? Kolme vuotta sitten olen laskenut, että edestakaiset lennot Milanoon aiheuttavat päästöjä 686 kgCO2 eli yksinkertaisen mökin tapauksessa päästöt olisivat samaa luokkaa. Toisaalta Italiassa ollaan viikko tai ehkä kaksi ja mökkeilystä voi nauttia puoli vuotta joka viikonloppu. Jos mökillä on neljä käyttäjää, jotka kaikki kulkevat sinne samalla autolla, mökkeilyn päästöiksi tulee 144 (mökki) +180 (matkat) = 324 kg CO2, kun taas lentämällä tehdyn Italian matkan päästöt eivät pienene henkeä kohden, jos kaikki tarvitsevat oman istumapaikan.

Postauksen kuvat ovat meidän mökiltä. Niin siinä lopulta kävi, että unelma omasta mökistä muuttui todeksi ennen juhannusta. Luonto, auringonlaskut ja lintujen lauluun herääminen tuntuvat erityisen ihanilta koronakevään jälkeen, mutta uskon, että meitä mökkeily kiinnostaa myös tulevina kesinä. Ja kuten ehkä arvata saattaa, päädyimme ensimmäiseksi kuvailemani kaltaiseen mökkiin.

My CO2 Quota 5 vuotta

Ei ollut tarkoituksena pitää näin pitkää blogitaukoa, mutta uusi työ, opiskelut ja nyt tietysti tämä korona-aika ovat pitäneet huolen siitä, ettei vapaa-ajan ongelmia ole juuri ollut. Blogi ehti täyttää tässä välissä helmikuussa jo viisi vuotta.

Tarkoitukseni oli kirjoittaa siitä, kuinka moni asia on viidessä vuodessa muuttunut ja kuinka ilmastonmuutos on ollut viimeisen puolentoista vuoden aikana esillä, jos ei päivittäin niin ainakin viikoittain. Tällä hetkellä maailma tuntuu muuttuneen kuitenkin enemmän viimeisen parin kuukauden aikana koronapandemian seurauksena kuin viimeisen viiden vuoden aikana. Jää nähtäväksi, mitkä muutokset jäävät pysyviksi ja mikä palaa ennalleen. Eletäänkö rajoitusten poistuttua kuin viimeistä päivää vai saavatko tänä aikana puhdistunut ilmanlaatu ja vähentyneet päästöt ihmiset vähentämään esimerkiksi matkustamista.

Etätöistä luulisi ainakin tulevan entistä yleisempiä, mikä vähentäisi työmatkojen ja mahdollisesti myös toimitilojen tarvetta ja sitä kautta myös päästöjä. Laskin, että olen kahdeksan viikon etätöillä säästänyt työmatkapäästöjä noin 64 kg CO2 (4 päivää viikossa 30 km:n edestakainen matka bussilla). Jos kulkisin saman matkan meidän autolla, jonka päästöt ovat noin 0,15 kg/km, säästöä olisi kertynyt 144 kg CO2. Saman verran päästösäästöjä syntyy, jos pitää kahdeksan kuukauden aikana yhden etäpäivän viikossa.

Olen kyllä myös kaivannut työmatkoja, vaikka normaalioloissa ajoittain haaveilin lyhyemmästä työmatkasta. Nyt etätöitä tehdessäni olen oppinut myös arvostamaan työmatkan tuomaa omaa aikaa. Bussissa ehdin lukea päivän Hesarin ja pyörällä kulkiessani voin nauttia luonnosta ja kuunnella vaikka äänikirjaa. Kaupan päälle saan myös liikuntaa, joka jää tällä hetkellä liian vähäiseksi. Työpaikan sosiaaliset suhteet ovat myös hyvinvoinnin kannalta tärkeitä, eikä niitä saa pelkät päästövähennykset mielessä sivuuttaa.

Aloitin blogin aikoinaan Ilmastodieetillä ja päätin tehdä Ilmastodieetin uudestaan blogin viisivuotispäivän kunniaksi ja käydä läpi sen tulokset. Ilmastodieetti on muuten päivitetty vuosi sitten ja on minusta helppokäyttöisempi ja ainakin ruoan osuutta voi nyt muokata tarkemmin kuin aikaisemmassa versiossa. Auton päästöihin en sen sijaan löytänyt muokkausvaihtoehtoa ja myös lentopäästöihin olisin kaivannut kilometreja kotimaan ja Euroopan lentojen sijasta. Harmillisesti vanhoja Ilmastodieettituloksiaan ei pääse enää näkemään, mutta minulla ne ovat täällä blogissa onneksi tallessa.

Täältä pääsee tarkastelemaan päästöjäni viisi vuotta sitten, jolloin ne olivat 9453 kg. Alla kuvakaappaus nyt huhtikuussa tekemästäni Ilmastodieetistä. Pudotusta on tullut noin 2000 kg CO2. Suunta on siis oikea ja ainakin olen päässyt siihen alkuperäiseen tavoitteeseen vähentää päästöjä 1500 kg. Olen onnistunut vähentämään kaikkia muita paitsi liikenteen päästöjä. Ne ovat itse asiassa kasvaneet, vaikka autolla ajaminen on vähentynyt. Työmatkani on pidentynyt ja kuljen suurimman osan vuodesta (8 kk) bussilla, kun ennen pyöräilin myös talvella. Lapsen saamisen myötä olemme matkustaneet useammin lentokoneella, johtuen siitä että toiset isovanhemmat asuvat ulkomailla, minkä täytyy olla suurin syy päästöjen kasvamiseen. Viime vuonna emme kuitenkaan tehneet muita ulkomaanmatkoja. Tänä vuonna lennot ja muukin matkustaminen jäävät varmasti vähemmälle koronan takia. Tulevaisuudessakin on mahdollista, ettei isovanhempia voi nähdä yhtä usein. Maa- ja meriteitsekin matkustaminen heidän luokseen kuitenkin onneksi onnituu. (Laivalla matkustaminen ei tosin ole ilmaston kannalta lentämistä parempi vaihtoehto.)

Kuvakaappaus Ilmastodieetti.fi

Ruoan ja tavaroiden päästöjen vähentämiseksi olen tehnyt eniten töitä viimeisen viiden vuoden aikana ja se onneksi näkyy. Ruoan päästöt ovat vähentyneet 2145 kg:sta 1400 kg:aan eli noin 35 % ja kulutus 2400 kg:sta 814 kg:aan eli huimat 66 %. Osa näistä luvuista saattaa selittyä kyllä sillä, että aiemmat kulutuspäästöt perustuivat paljon tarkempaan kirjanpitoon, kun viime vuoden kulutukseen liittyvät muisteluni. Ruoan päästöt olivat aiemmassa Ilmastodieetissä myös todennäköisesti todellisuutta korkeammat. Myös ainakin osa omasta kulutuksesta on siirtynyt lapsen vaatteiden ja tarvikkeiden kulutukseen, mikä ei ole näissä laskelmissa mukana, koska nämä koskivat henkilökohtaista kulutustani.

Juuri ennen korona-arjen alkua teimme myös erään sähkönkulutukseen liittyvän muutoksen, jota harkitsin ensimmäisen kerran jo yli neljä vuotta sitten. Vaihdoimme sähkösopimuksemme nimittäin Ekoenergia-merkittyyn pörssisähköön. Sähkön hintaa on ollut hauska seurata (jotain viihdykettä tähän korona-arkeen) ja toistaiseksi sähkön hinta on ollut muutamaa yksittäistä tuntia lukuun ottamatta halvempaa koko ajan kuin entinen kiinteähintainen (myös Ekoenergia-merkitty) sähkösopimuksemme. Sähkön hinnan seuraaminen on jo muuttanut kulutustottumuksiamme ja katsomme ensin päivän edullisimmat tunnit, ennen kuin laitamme pyykkikoneen (varsinkin 60 asteen ohjelman) tai uunin päälle. Ehkä suurin yllätys on ollut se, että sähkö on viikonloppuisin halpaa. Olin jotenkin kuvitellut, että erityisesti lauanti-illat ovat sitä kalleinta aikaa. Mielenkiinnolla odotan, vähentääkö seuraaminen myös kokonaiskulutusta. Palaan tähän sähköasiaan tarkemmin toisella kertaa. Toivottavasti nopeammin kuin neljän kuukauden päästä.

Vauvan ja taaperon tarvikkeita käytettynä

Aloitin tämän postauksen kirjoittamisen jo vauvavuonna, mutta koska vauva on jo lähempänä kahta kuin yhtä vuotta, piti lisätä otsikkoon sana taapero. Aloitimme hankinnat vauvaa varten muutamaa kuukautta ennen vauvan syntymää, joten paljon erilaista tavaraa on tullut hankittua viimeisen kahden vuoden aikana. Osa enemmän ja osa vähemmän hyödyllistä, mutta oikeastaan mitään täysin turhaa emme tulleet hankkineeksi. Vaatteiden osalta olisi kyllä varmasti vähempikin riittänyt.

Vajaa kaksi vuotta sitten kerroinkin, että olimme hankkineet vaunut käytettynä ja myös saaneet tavaraa vauvalle. Vaatteita sen sijaan olin ostanut enemmän uutena kuin olin etukäteen ajatellut. Silloin olin vielä melko tottumaton kirppiskävijä ja mieleni on muuttunut tässä kahden vuoden aikana. Kirppiksillä tosin pitää käydä melko usein, jos sieltä haluaa hankkia suurimman osan vaatteista.  Muutamalla vierailulla ei välttämättä löydy mitään ja sillä perusteella minäkin olin tehnyt havainnon melko nuhjuisista vaatteista. Pieniä vaatteita tuli ostettua vähän turhaan uutena, koska juuri niitä pienimpiä vaatteita on kirppiksillä hyvin saatavilla. Isommista vaatteista olen ostanut suurimman osan käytettynä ja säästänyt siinä melkoisen summan rahaa. Varsinkin ulkovaatteissa voi saada aikaan isot säästöt. Rahansäästö ja ekologisuus ovatkin minulle tärkeimmät syyt ostaa käytettyjä vaatteita ja muita tavaroita.

Reiman välikausihaalari oli loistava kirppislöytö alle kahdella kympillä. Myös villapipo ja vedenpitävät kengät ovat kirpputorilta.

Yhdistelmävaunut olivat isoin ja kallein hankinta ja niissä säästimme noin puolet hinnasta uusiin verrattuna. Vaunuja löytyy tietysti monen hintaisia ja kuntoisia käytettynä. Löysin Torista ja meillä kävi tuuri, kun huomasin juuri myyntiin tulleet vaunut ihan sattumalta. Tarvikkeiden hankinnassa erilaiset nettikirppikset ovat käteviä, koska niistä on helppo hakea etsimäänsä ja tarvittaessa voi tehdä hakuvahteja. Joidenkin tuotteiden kohdalla kysyntä on kova ja saattaa olla hermoja raastavaa metsästää sitä haluamaansa tarviketta. Näin meillä kävi itkuhälyttimen kanssa. Löysin sellaisen ensin sattumalta perinteiseltä kirppikseltä, mutta se meni rikki muutaman kuukauden jälkeen ja yritin löytää korvaavan käytettynä. Jos hinta oli oikea, ne menivät yllensä tunneissa ja lopulta päädyimme ostamaan itkuhälyttimen uutena. Käytetyllä tuotteella kun ei ole mitään takuuta, hinnan on mielestäni oltava selvästi uutta halvempi, varsinkin kun kyseessä on elektroniikka.

Leluja ja kirjoja olen myös ostanut käytettynä, vaikka varsinkin leluja tuntuu tulevan ovista ja ikkunoista sukulaisilta, joten niitä ei tarvitsisi ostaa itse ollenkaan. Kirjoja olen lainannut myös kirjastosta, mutta varsinkin vauvan hypisteltäväksi (ja syötäväksi) tarkoitetut kirjat on hyvä ostaa omaksi, koska ne olivat ainakin meillä koko ajan vauvan suussa ja niistä on myös haukattu ja revitty paloja. Vasta reilu yksivuotiaana kirjat alkoivat kiinnostaa lukemismielessä.

Sitteri ja leikkimatto olivat meillä lainassa, mikä oli kätevää, koska ne olivat käytössä muutaman kuukauden, mutta veisivät säilytyksessä paljon tilaa. Kantorepun ja kantoliinan saimme käytettyinä. Niistä kantoliinaa tuli kokeiltua vain muutamia kertoja, mutta kantoreppua on käytetty enämmän kuin osasin kuvitella ja se on käytössä edelleenkin. Nyt on harkinnassa myös kantorinkan hankinta ja sitä olemmekin jo etsineet käytettynä. Nekin tuntuvat menevän aika nopeasti kaupaksi. Kantorinkan vuokrausmahdollisuutta olemme myös harkinneet.

Tämäkin koko asu on kirppikseltä kenkiä myöten. Nuo housut ovat olleet yksi suosikkivaatteistani pojalla ja ne ovat olleet käytössä jo vuoden. Taustalla näkyy myös kuinka estetään kaapin avaaminen tilapäisesti isovanhempien luona.

Turvakaukalon saimme kaverilta, mutta se on yksi niistä harvoista asioista, joita en ostaisi käytettynä tuntemattomalta samoin kuin pyöräilykypärä. Turvaistuimen autoon hankimmekin uutena. Myös rintapumpun ja tuttipullon ja muita ruokailutarvikkeita hankin uutena. Rintapumppu ja tuttipullot sterilisoidaan keittämällä, joten niitäkin voisi hankkia käyttettynä. (Insinöörinä halusin kuitenkin sen uusimman mallin.) Tuttipulloihin voi ostaa myös uudet tutit, vaikka itse pullot ostaisikin käytettynä. Muovisissa kannattaa kuitenkin katsoa, etteivät ne ole naarmuisia, koska epätasainen pinta on hyvä kasvualusta bakteereille.

Uutena tuli ostettua myös vähän turhaan matkarattaat. Ne olisi kannattanut ostaa käytettynä, koska reissussa niin sanotusti rähjääntyy ja ne ovat jo melko naarmuiset ja muutenkin parhaat päivänsä nähneet. Naarmuisuus ei tietenkään haittaa käytössä, mutta saman tien olisi voinut ostaa jo valmiiksi naarmuiset rattaat. Matkarattaiden suhteen olin ehkä vähän Facebook-mainonnan uhri ja halusin ne tietyt mainoksessa näkemäni rattaa, joita ei tietenkään ollut vielä saatavilla käytettyinä. Myös pyöräkärry hankittiin uutena, koska uudet mallit saa taitettua kokoon ja se on kerrostalossa asuvalle tärkeä ominaisuus.

Äitiyspakkauksessa tuli uusia tarvikkeita ja vaatteita. Käytetyimpiä ovat olleet varmasti ulkohaalari, jota käytimme jo kesällä makuupussina ja viime talvena sitten itse haalarikäytössä.  Villahaalaria tuli myös käytettyä aika paljon. Muuten vaatteet jäivät melko vähälle käytölle ihan pienimpiä lukuunottamatta. Osa vaatteista oli minusta todella huonolaatuisia ja monet trikoo-bodyt nyppyyntyivät jo ihan muutamassa pesussa. Äitiyspakkauksen vaatteita myös näkee aika paljon kirppiksillä myynnissä ja monesti käyttämättöminä, joten vaatteiden takia sitä ei välttämättä kannata ottaa.

Myös syöttötuoli ja pinnasänky ostettiin uutena, vaikka ne olisi ihan hyvin voinut ostaa myös käytettynä. Niiden kohdalla olisi pitänyt ennakoida vähän paremmin ja aloittaa niiden metsästys aikaisemmin, eikä vasta sitten kun oli todellinen tarve.

Lapsen tarvikkeiden myötä olen hankkinut myös itselleni käytettyjä tavaroita ja nykyään tuleekin yleensä ensin etsittyä käytettyä, jos tarvitsen jotain. Olen löytänyt esimerkiksi jo myynnistä poistuneita Iittalan laseja, joita meillä on mennyt rikki tai en alun perin ollut hankkinut tarpeeksi. Viimeisimpänä ostin SPR:n Kontista jouluisen lyhdyn.

Mikä on ekoteko?

Uusi vuosi ja uusi postaus pitkästä aikaa. Tuntuu, että tämä WordPress-alustakin näyttää jotenkin erilaiselta kuin silloin, kun viimeksi kirjoitin. Mainoksia tuntuu ainakin olevan enemmän. Ne johtuvat siitä, etten maksa blogialustan käytöstä (ehkä pitäisi). Mainokset eivät ole valitsemiani ja ne perustuvat lukijan evästeisiin tai sitten johonkin ihan muuhun. Ne eivät myöskään tuo minulle tuloja. Mainoksista pääsee muuten lukijana eroon, jos käyttää WordPressin sovellusta kännykällä tai tabletilla. Kirjoittaminen on kuitenkin mukavampaa tietokoneella.

Sitten kuitenkin postauksen varsinaiseen aiheeseen. Törmäsin jonkin aikaa sitten Facebookissa postaukseen, jossa kritisoitiin sitä, että rikkinäisten vaatteiden korjaaminen ei ole ekoteko, vaan sen pitäisi olla itsestäänselvyys. Ensin vähän närkästyin, mutta sitten aloinkin jo olla samaa mieltä, että niinhän sen tosiaan pitäisi olla itsestäänselvyys. Mutta miksi se ei samalla voisi olla myös ekoteko?

Suosikkivillatakkiini on tullut reikä. Tämän aion ehdottomasti korjata.

Ekoteko on sellainen teko, joka vähentää ekologista jalanjälkeä eli mm. hiilidioksidipäästöjä. Eli jos normaalisti heität rikkinäiset vaatteet roskiin ja alat nyt korjaamaan ne ja samalla vältyt ostamasta uusia vaatteita, niin se on silloin ekoteko. Jos syö joka päivä lihaa, niin kasvisruoka kerran viikossa on ekoteko tai jos lentää joka vuosi Thaimaahan lomalle ja päättääkin sen sijasta mennä Kanariansaarille, niin sekin on ekoteko. Suurempi ekoteko on tietysti olla lentämättä ollenkaan ja lähteä vaikka autolla Norjaan tai matkailla kotimaassa.

Ekotekoja voi olla monenlaisia ja toiset ovat tietysti merkittävämpiä kuin toiset. Monesti merkittävimpiä voivat kuitenkin olla ne arkiset jokapäiset asiat kuten pyörällä tai julkisilla oman auton sijasta töihin ja kasvisruokaa lihan sijaan.

Ekotekojen täyteistä vuotta 2019!

Joulukalenterin 8. luukku

Jouluna on kiva tunnelmoida kynttilöillä, mutta kynttilöitä kannatta polttaa kohtuudella. Kynttilöiden valmistuksen ympäristövaikutusten lisäksi niitä poltettaessa vapautuu hiukkas- ja kemikaalipäästöjä ja tietysti palaessa syntyy aina myös hiilidioksidipäästöjä.

Joulukalenteri Joutsenmerkki kynttilä.jpg

Kynttilöitä valmistetaan parafiinista ja steariinista ja niihin lisätään myös lisäaineita ja hajusteita. Parafiinia syntyy öljyn jalostuksessa ja steariini puolestaan tehdään joko eläin- tai kasviperäisestä rasvasta esim. palmuöljystä.

Joutsenmerkittyjä kynttilöitä kannattaa suosia erityisesti hiukkaspäästöjen ja ympäristölle ja terveydelle haitallisten kemikaalien pitoisuuksien takia, koska niille on asetettu rajoituksia Joutsenmerkin saamiseksi. Lisäksi Joutsenmerkittyjen kynttilöiden raaka-aineesta vähintään 90 % pitää olla uusiutuvia ja kasviperäisten raaka-aineiden pitää olla jäljitettäviä. Soija- tai palmuöljy eivät kelpaa raaka-aineiksi ollenkaan. Tuikkukynttilät voivat saada joutsenmerkin vain,  jos niiden astiat ovat biohajoavia tai valmistettu kierrätysmateriaalista ja niitä voi käyttää useita kertoja. Myöskään tuoksukynttilät eivät voi saada joutsenmerkkiä. Lisää Joutsenmerkittyjen kynttilöiden kriteereistä voi lukea täältä.

KonMari ei mullistanut elämääni

Jaoin jo viime viikolla Facebookissa mietteitäni KonMarista Fingerpori-sarjakuvan avulla, mutta ajattelin kuitenkin kirjoittaa tänne blogiin aiheesta vähän tarkemmin. Vielä en ole myllännyt koko asuntoamme ja muuttanut elämääni, mutta sain kirjasta kuitenkin ihan hyviä vinkkejä. Ajatukseni kirjasta ennen sen lukemista tiivistyivät aika hyvin tuohon sarjakuvaan, eikä käsitys siitä, että tavaroiden hävittämistapaan ei KonMarissa juuri puututa, muuttunut kirjan luettuani. Poisheittäminen ja jätesäkki mainitaan kirjassa useasti. Omia tarpeettomia tavaroitaan ei edes saisi antaa muiden taakaksi, eikä kierrättämisestäkään puhuta.

Olen osittain samaa mieltä, ettei tavaroita pitäisi tarjota sellaisille ihmisille, joiden on muutenkin vaikea luopua omista tavaroistaan. Siksi tarpeettomat tavarat olisi ensisijaisesti hyvä myydä eteenpäin, koska jos joku on valmis niistä maksamaan, niin silloin ne yleensä tulevat myös käyttöön. Hyväntekeväisyys on myös hyvä vaihtoehto, jos pystyy realistisesti arvioimaan, että tavarat ovat sen kuntoisia, että niistä on myös iloa muille. Toisin sanoen joku olisi valmis maksamaan niistä. Monille tavaroille ei välttämättä edes löydy kierrätysmahdollisuutta, vaan oma roska on myös muiden mielestä roskaa.

Kirjassa korostetaan useaan otteeseen, että ohjeita on noudatettava tarkasti ja karsiminen pitää suorittaa tietyssä järjestyksessä. Ensin karsitaan vaatteet, jotka jaetaan vielä alakategorioihin. Seuraavana on vuorossa kirjat ja paperit ja viimeisenä muut tavarat. Tarkoituksena on aloittaa helpoimmasta ja siirtyä lopuksi tavaroihin, joilla on kaikkein eniten tunnearvoa, kuten valokuviin. KonMarin periaatteisiin kuuluu, että jokaista tavaraa tunnustellaan ja katsellaan yksitellen ja pohditaan tuottaako se iloa. Ideana on valita säilytettävät tavarat, ei pois heitettäviä. Tavallaan kuulostaa ihan järkevältä, mutta sitten tulee ainakin minulle ongelma. Mitä teen niille tavaroille, jotka eivät tulleet valituiksi. Jätesäkki ei minusta kuulosta vaihtoehdolta. Kondon mukaan tavarat ovat kuitenkin tehtävänsä jo täyttäneet, kun ne ovat tuottaneet sinulle joskus iloa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Päätin käyttää postauksen kuvituksena edellisestä postauksesta lainattua kuvaa, koska epäilin, ettei sukkalaatikkoni välttämättä kiinnosta ketään.

Vaikka menetelmä ei minua niin kovin vakuuttanutkaan, päätin kokeilla sitä sukilleni. Minulla on iso vetolaatikko täynnä sukkia, mutta silti minusta tuntuu, että käyttökelpoisia sukkia on vain viisi paria. Viisi paria riittää normaali arkena melko hyvin, mutta jos pitäisi lähteä jonnekin matkalle esimerkiksi viikoksi, niin sukkia ei ole ollenkaan tarpeeksi. Sukkia ei muuten Kondon mukaan kuulu mytätä varret sisäkkäin perunaksi, kuten varmasti moni tekee (minä ainakin), vaan sukat kuuluu taitella.

Kuvittelin sukkia helpoksi kategoriaksi, koska niillä ei ole tunnearvoa ja muutenkin ne ovat vain sukkia. Olin kuitenkin väärässä. Sukistani juuri mitkään eivät tuottaneet iloa, mutta täysin ehjien sukkien roskiin heittäminen tuntui minusta todella järjettömältä idealta. Niitä kun kukaan ei varmasti halua ostaa. Valitsinkin siis kaikki ehjät sukat pidettäviksi ja poistettavaksi jäi yksi pariton sukka ja kaksi paria, jotka olivat rikki. Sain kuitenkin sukat järjestettyä ja nyt minulla on toistakymmentä paria käyttökelpoisia sukkia, joten uusille ei ole tarvetta. Pidin sukat edelleen perunoina, mutta järjestin ne pystyyn, jolloin näen melkein kaikki sukat kerralla.

Vaikka en kirjan ohjeita ja järjestystä ajatellut sanatarkasti noudattaakaan, enkä koe tarvetta käydä kaikkia kategorioita läpi, löysin kuitenkin kirjasta hyödyllisiä järjestelyvinkkejä.

  • Samantyyppiset tavarat kannattaa säilyttää samassa paikassa.
  • Karsiminen tai järjestäminen kannattaa tehdä tavararyhmittäin ei huoneittain tai laatikoittain.
  • Epäjärjestys johtuu siitä, että tavaroilla ei ole omia paikkoja tai tavaroiden laittaminen paikoilleen on liian hankalaa.

Samantyyppisten tavaroiden säilyttäminen samassa paikassa kuulostaa itsestään selvältä, mutta olen huomannut, että kun tilaa on enemmän myös säilytyspaikkoja on enemmän. Säilytän esimerkiksi ”tärkeitä” papereita kolmessa ja välillä jopa neljässä eri paikassa. Aikasemmin tällaista ongelmaa ei ole ollut, koska silloin kun asuin vielä kotona minulla oli oma huone, jossa tärkeille pareille ei ollut kovin montaa mahdollista säilytyspaikkaa, joten ne olivat kuin itsestään samassa paikassa. Sama tilanne on ollut myös aiemmissa asunnoissa, joissa on ollut yksi kirjahylly, jonka laatikoissa tärkeitä papereita on voinut säilyttää. Nykyisin miellä on kuitenkin tämän saman kirjahyllyn lisäksi myös kolme erilaista lispastoa tai kaappia, joissa on sopivia vetolaatikoita papereiden säilyttämiseen. Sukkien jälkeen erilaisten parereiden karsinta ja järjestäminen oikeille paikoille olisi siis seuraavana vuorossa.

Papereiden järjestämiseen Kondon lähtökohta oli, että kaikki paperit heitetään pois, mutta hänkin myöntää, että joitakin papereita vain on säilytettävä, vaikka ne eivät tuottaisikaan iloa. Muutenkin menetelmästä jäi paljon sallivampi kuva, kuin mitä se oli ennen kirjan lukemista. Kirjassa ei esimerkiksi anneta ohjeita siitä, mikä määrä vaikka sukkia on oikea, vaan oikea määrä on se joka tuottaa iloa.

En tiedä johtuiko siitä, ettei menetelmä vakuuttanut minua, että viimeinen luku kirjasta jäi lukematta, koska laina-aika päättyi. Olin varannut koko viime lauantai-iltapäivän kirjan lukemiseen, mutta kun olin aloittamassa lukemista, kirjaston verkkosivuille ei päässytkään. Viimeisessä luvussa kerrotaan ainakin sisällysluettelon mukaan, miksi menetelmä mullistaa koko elämän. Toivottavati siinä on myös hyvät perustelut, miten vanhaan elämään ei enää palata, koska kirjan neljä ensimmäistä lukua eivät ainakaan minua siitä vakuuttaneet. Haluan kuitenkin ehdottomasti lukea myös viimeisen luvun, joten ilmoittauduin uudestaan varausjonoon. E-kirjoilla jono menee kuitenkin melko nopeasti, joten muutaman viikon päästä minun pitäisi saada kirja käsiini uudestaan. Raportoin sitten lisää, jos viimeinen luku mullistaa minun elämäni. Epäilen että ei.

Kokonaisuutena KonMari yllätti kuitenkin positiivisesti, ja sain muutaman hyvän järjestelyvinkin, vaikka en menetelmään hurahtanutkaan. Edelleenkään en pidä kaiken tarpeettoman sullomista jätesäkkiin hyvänä ideana, enkä varsinkaan näe siinä mitään ekologista, niin kuin tavaran karsimisesta usein puhutaan. Tavaroiden karsiminen on ekologista vain siinä tapauksessa, että voi karsimisen tuloksena muuttaa pienempään asuntoon. Muutoin se voi johtaa jopa päästöjen kasvamiseen, jos karsitun tavaran tilalle alkaa ostaa uusia. Jos vaatemäärän karsii liian pieneksi, voi joutua pesemään vaatteita useammin ja vajaita koneellisia. Omistamiensa tavaroiden kohdalla olisi hyvä muistaa, että ne ovat yleensä jo päästönsä aiheuttaneet ja hankkiutumalla niistä eroon ei voi näitä päästöjä kumota.

Ajatuksia KonMarista ennen KonMaria

Japanilaisen Marie Kondon siivousopeilta ja KonMari-kirjalta ei ole voinut välttyä viime aikoina. En ole itse kokenut tarvetta myllätä koko asuntoani ja olen vähän ihmetellyt tuota vimmaa heittää tavaraa pois. Kaikki mikä ei tuota iloa pitäisi laittaa pois. Suuren suosion saanut kirja kuitenkin herätti minunkin mielenkiintoni ja lisäsin itseni kirjaston varausjonoon jonkin aikaa sitten. Hetki sitten sainkin sähköpostiin ilmoituksen, että e-kirja olisi nyt luettavissa seuraavat kaksi viikkoa.

KonMari.JPG

En väitä, etteikö minullakin olisi tarpeetonta tavaraa ja varsinkin vaatteita  on moninkertaisesti yli tarpeen. Olen kuitenkin huomannut, että minun on helpompi olla hankkimatta uutta tavaraa, kun kaapit ovat täynnä. Kaksi vuotta sitten, kun muutimme nykyiseen asuntoomme sain reilusti enemmän tilaa vaatteilleni, jotka eivät edellisessä asunnossa olleet mahtuneet kunnolla mihinkään. Alkuun nautin puolityhjistä kaapeista, mutta salakavalasti sinne alkoi ilmaantua lisää tavaraa. Koska tilaa oli.

Sen sijaan että olisin raivaamassa kaappejani, yritän mieluummin olla tyytyväinen niihin tavaroihin, mitä jo omistan ja olla hankkimatta lisää tavaraa. Jälkimmäinen kuuluu tietääkseni myös Kondon oppeihin. Ajattelen myös, ettei tavarasta luopuminen saisi olla liian helppoa. En pidä ajatuksesta, että dumppaisin kassillisen vaatteita johonkin laatikkoon tietämättä mitä niille tapahtuu. Haluan myydä tarpeettomaksi tai pieniksi jääneet vaatteet mieluummin itse, vaikka niistä saatavat tulot eivät mielestäni yleensä ole vaivan väärti. Haluan kuitenkin nähdä vaivaa niistä eroon päästäkseni, jotta muistaisin sen myös silloin kun harkitsen ostavani uusia vaatteita tai mitä tahansa tavaraa. Tavallaan ajattelen, että niin kauan kuin tavarat ovat kaapissani, ne eivät ole jätettä. Tietysti on tyhmää säilöä tarpeettomia tavaroita, joita joku muu voisi käyttää.

En kuitenkaan ole aina ollut tätä mieltä. Seitsemän vuotta sitten muutin ulkomaille opiskelemaan mukanani yksi matkalaukku. Elin kaksi vuotta niin vähillä tavaroilla kuin pystyin ja olin sitä mieltä, etten enää koskaan halua enempää tavaraa. Pidin siitä, miten suurelta ja ilmavalta pieni opiskelijahuoneeni näytti, koska siellä oli niin vähän tavaraa. Unelma-asuntoni oli silloin mahdollisimman pieni ja ajattelin, etten enää koskaan halua suurempaa asuntoa, johon tavaraa voisi varastoida. Välillä kuitenkin kaipasin joitain Suomessa olevia tavaroita. En siis ollut heittänyt kaikkia aiemmin Suomessa omistamiani tavaroita pois, vaan ne olivat säilössä odottamassa minua.

Kun palasin Suomeen muutin puolisoni kanssa 42 neliön kaksioon. Tavaraa ja varsinkin vaatteita alkoi kertyä, koska ei tarvinnut enää miettiä, miten saisin tavarat mukaani Suomeen. Tavaraa pystyi hankkimaan loppuelämäksi. Elämä ulkomailla oli ollut koko ajan väliaikaista. Minimalismi ei ehkä ollutkaan ollut mikään valinta, vaan johtui olosuhteiden pakosta. Opin kuitenkin, etten välttämättä tarvitse kovin paljoa tavaraa, mutta aika monet tavaroistani kuitenkin tuottavat iloa ja helpottavat elämää. Kolmen vuoden jälkeen kaksio alkoi tuntua ahdistavan pieneltä. Tavaramäärä ei ollut ainoa syy, vaan kaipasimme myös enemmän omaa tilaa.

KonMari-menetelmässä idea on, että raivaus tehdään vain kerran elämässä, mutta omalla kohdallani en usko siihen, vaan uskon palaavani entiseen entistä suuremman tavaramäärän kanssa, jos alan karsia tavaroitani. Vähän kuin tuon ulkomaan kokemukseni jälkeen. Mielenkiinnolla kuitenkin odotan, muuttaako KonMarin lukeminen minunkin elämäni ja aloitanko kaappien raivauksen, josta ei ole paluuta entiseen.

Lentopäästöt ja mitä muuta samoilla päästöillä voi tehdä

Täällä on viime viikot nautittu kesälomasta Italiassa. Matkailusta kirjoittaminen ekoblogissa aina vähän mietityttää, koska matkailu, varsinkin lentäminen, aiheuttaa aina tarpeettomia päästöjä. Ajattelin kuitenkin aloittaa matkasta kertomisen lentopäästöillä ja sillä mitä muuta samoilla päästöillä voisi tehdä tai vastaavasti mistä pitäisi luopua, jos kuitenkin haluaa lentää.

Kirjoitin viime kesänä lentopäästöjen laskemisen hankaluudesta, joten en tällä kertaa mene laskentaan sen tarkemmin. Meillä oli edestakaiset suorat lennot Helsingistä Milanoon. Atmosfair.de sivujen avulla laskin, että päästöjä lennoista kertyi 686 kg CO2 per henkilö. Määrä tarkoittaa noin yhdeksää prosenttia koko vuoden päästötavoitteestani. Pidän kuitenkin ajatuksesta, että meillä kaikilla olisi tietty määrä päästöjä käytettävissä ja ne saisi kukin käyttää haluamallaan tavalla.

lentokone

Jos en olisi lentänyt Milanoon olisin voinut

– syödä 36 kiloa jauhelihaa, kuulostaa paljolta, mutta on silti alle 100 g päivässä.
– ajaa 4573 km meidän autolla (päästöt 0,15 kg /km). Milanoon on noin 2600 km, joten jos olisin ollut yksin reissussa, auto ei olisi ollut lentoa parempi vaihtoehto.
– ostaa vaatteita 1400 eurolla (0,49 kg CO2/€, lähde: Ilmastodieetti)
– kulkea bussilla töihin 245 päivänä (matka 20 km, lähde: Reittiopas)

Koska kuitenkin valitsin Milanon

– olen vähentänyt naudanlihan kulutusta 300 g/vko -> 200 g/kk -250 kg CO2
– kulkenut 30 päivänä työmatkan pyörällä -84 kg CO2
– käyn kaupassa auton sijasta pyörällä (2 krt viikko 2×1 km ja 2×3 km) -93,6 kg CO2
– olen tehnyt kotimaan matkoja auton sijasta junalla (esim. Tampereelle yksin ja miehen kanssa Vaasaan) -120 kg CO2
– olen vähentänyt vaatteiden ostamista vähintään 300 eurolla vuodessa (25 €/kk) -147 kg CO2

Lomasta tietysti aiheutuu lentojen lisäksi myös muita päästöjä, mutta kuten viime kesänä kirjoitin, lentojen osuus on lomamatkan päästöistä merkittävin. Viime kesänä tekemiini loman päästölaskelmiin voi tutustua täällä.

Seuraavalla kerralla ajattelin kirjoittaa itse lomasta ja Italiasta, toivottavasti jo ennen seuraavaa lomaa, joka sekin on jo ihan nurkan takana. Hesarin kolumnissa olikin tänään sopivasti aiheena loman pätkimisen kannattaminen, ja olen itse ehdottomasti samaa mieltä, että useampi loma virkistää paremmin kuin yhteen pötköön pidetty neljä viikkoa. Töihin palaaminenkaan ei tunnu loman jälkeen niin raskaalta, kun ei ole ihan täysin vieraantunut arjesta.

Asumisen päästöt

Olen näköjään viettänyt Ekopaaston lisäksi blogipaastoa, mutta nyt päästään vihdoin viime vuoden päästöihini. Aloitin tämän blogin noin vuosi sitten alkukartoituksella, jonka tein käyttäen Ilmastodieettiä ja ajattelin, että nyt olisi sopiva aika tehdä Ilmastodieetti uudestaan. Aloitetaan päästöjen laskenta asumisesta. Asunto on edelleen sama, johon muutimme kaksi vuotta sitten, joten oletukseni oli, ettei asumisen päästöjen saralla ole tapahtunut kovin suuria muutoksia.

Asumisen päästöt Ilmastodieetti.jpg
Kuvakaappaus ilmastodieetti.fi

Lämmönkulutuksen osalta oletukseni olikin oikea. Käytin tosin laskuissani viime vuonna vuoden 2013 kulutusta (jolloin emme edes vielä asuneet koko taloyhtiössä) ja nyt oli saatavana vuoden 2014 lämmönkulutus. Laskin lämmönkulutuksen taloyhtiömme kokonaiskulutuksesta jakamalla sen koko taloyhtiön asuinneliöillä, jonka jälkeen kerroin luvun asuntomme pinta-alalla. Kulutus oli 11460 kWh ja se oli pysynyt lähes samana kuin edellisvuonna.

Kerrostalossa on hankala laskea oma lämmönkulutus, koska omaa mittaria ei ole. Lämmitys on ollut meillä tänä talvena päällä vain tammikuun alun kovilla pakkasilla. En silti väitä, ettemmekö kuluttaisi lämpöä ollenkaan. Asuntomme on kerrostalon keskellä ja joka puolella on muiden asuntoja lämmittämässä meitä. Lämmityksessä säästämistä on siksi melko hankala dokumentoida, mutta ainakin olen kiinnittänyt huomiota siihen, ettei asuntomme lämpötila nousisi talvella yli 22 asteen ja siksi patterit ovatkin saaneet olla kiinni melkein koko talven. Kuten kuvan tekstistä ilmenee, niin myös suihkussa käynnillä on iso vaikutus lämmönkulutukseen; lämpimän veden lämmittämiseen kuluu noin kolmasosa lämmitysenergiasta.  Koska myöskään omaa vesimittaria ei ole, omasta veden kulutuksestakaan ei ole saatavana kuin taloyhtiön keskiarvo. Yritän kuitenkin käydä suihkussa mahdollisimman nopeasti ja suljen hanan kun laitan shampoota ja muita pesuaineita, mutta suihkun veden lämpötilaa voisin varmasti vielä laskea.

Viime vuonna Ilmastodieettiä tehdessäni minulla ei ollut koko vuodelle 2014 sähkönkulutustietoja, koska muutimme helmikuussa. Arvioin silloin helmikuun puolesta välistä joulukuuhun ulottuvien sähkönkulutustietojen perusteella, että koko vuoden 2014 sähkönkulutus olisi ollut 3000 kWh. Viime vuodelta sen sijaan dataa löytyy koko vuodelta ja kulutuksemme oli 2938 kWh. Se jäi juuri tuon 3000 kWh:n alle, mikä oli tavoitteenikin, mutta olisihan se varmasti pienempikin voinut olla. Jos vertaan kulutusta kuukausitasolla, niin ainoastaan heinäkuun sähkönkulutus oli vuonna 2015 suurempi kuin vuonna 2014. Sekin johtuu varmasti siitä, että viime vuonna lomailimme kodin ulkopuolella heinäkuussa vain viikon, kun taas edellisvuonna kaksi viikkoa. Jotain pudotusta sähkönkulutuksessa on siis tapahtunut. Suurin syy siihen on varmasti saunomisen vähentäminen, ja olen myös kiinnittänyt enemmän huomiota turhien valojen sammuttamiseen.

Kodin hankintoja emme tehneet juurikaan viime vuonna, emmekä tehneet myöskään remonttia muutamien listojen maalaamista lukuun ottamatta (maalit oli kuitenkin hankittu jo edellisenä vuonna). Ostimme kuitenkin uuden ruokapöydän, jonka lisäksi tuli ostettua muutamia kodintekstiileitä. Kodinkoneita hankittiin leivänpaahdin ja sauvasekoitin. Molemmat entisten rikkoutuneiden tilalle. Muuttovuonna taas tuli tehtyä remonttia ja hankittua kaikenlaista.

Vuosi sitten tekemäni testin perusteella asumisen päästöni olivat 2678 kg hiilidioksidia vuodessa. Nyt päästöt olivat 2246 kg CO2, joten päästösäästöä on tapahtunut 432 kg eli noin 16 %. Suurin syy päästövähennykseen on vähäisemmät kodinhankinnat, koska lämmitys ja sähkö olivat pysyneet suunnilleen entisellä tasolla. Sähkön päästöjä ei tosin edes oteta mukaan päästöjen laskentaan, koska meillä on käytössä vihreä sähkö tai tarkemmin Ekoenergia-sähkö. Sähkönkulutusta kannattaa silti vähentään, koska sähkön kulutusmuutosten aiheuttamien päästövähennysten laskemiseen voidaan käyttää marginaaliperusteista sähkön päästökerrointa, joka on 0,6 kg CO2/kWh (lähde: Motiva). Sähkönkulutuksemme siis pieneni arviolta 62 kWh eli siitä tulee päästösäästöä vielä lisäksi 62 kWh x 0,6 kg CO2 = 37,2 kg CO2. Tämä päästökerroin perustuu siihen, että kun joku vähentää sähkönkulutustaan, niin silloin voidaan vähentää kaikista kalleinta sähköntuotantoa, joka on yleensä paljon päästöjä aiheuttavaa hiililauhdesähköä.