Vauvan ja taaperon tarvikkeita käytettynä

Aloitin tämän postauksen kirjoittamisen jo vauvavuonna, mutta koska vauva on jo lähempänä kahta kuin yhtä vuotta, piti lisätä otsikkoon sana taapero. Aloitimme hankinnat vauvaa varten muutamaa kuukautta ennen vauvan syntymää, joten paljon erilaista tavaraa on tullut hankittua viimeisen kahden vuoden aikana. Osa enemmän ja osa vähemmän hyödyllistä, mutta oikeastaan mitään täysin turhaa emme tulleet hankkineeksi. Vaatteiden osalta olisi kyllä varmasti vähempikin riittänyt.

Vajaa kaksi vuotta sitten kerroinkin, että olimme hankkineet vaunut käytettynä ja myös saaneet tavaraa vauvalle. Vaatteita sen sijaan olin ostanut enemmän uutena kuin olin etukäteen ajatellut. Silloin olin vielä melko tottumaton kirppiskävijä ja mieleni on muuttunut tässä kahden vuoden aikana. Kirppiksillä tosin pitää käydä melko usein, jos sieltä haluaa hankkia suurimman osan vaatteista.  Muutamalla vierailulla ei välttämättä löydy mitään ja sillä perusteella minäkin olin tehnyt havainnon melko nuhjuisista vaatteista. Pieniä vaatteita tuli ostettua vähän turhaan uutena, koska juuri niitä pienimpiä vaatteita on kirppiksillä hyvin saatavilla. Isommista vaatteista olen ostanut suurimman osan käytettynä ja säästänyt siinä melkoisen summan rahaa. Varsinkin ulkovaatteissa voi saada aikaan isot säästöt. Rahansäästö ja ekologisuus ovatkin minulle tärkeimmät syyt ostaa käytettyjä vaatteita ja muita tavaroita.

Reiman välikausihaalari oli loistava kirppislöytö alle kahdella kympillä. Myös villapipo ja vedenpitävät kengät ovat kirpputorilta.

Yhdistelmävaunut olivat isoin ja kallein hankinta ja niissä säästimme noin puolet hinnasta uusiin verrattuna. Vaunuja löytyy tietysti monen hintaisia ja kuntoisia käytettynä. Löysin Torista ja meillä kävi tuuri, kun huomasin juuri myyntiin tulleet vaunut ihan sattumalta. Tarvikkeiden hankinnassa erilaiset nettikirppikset ovat käteviä, koska niistä on helppo hakea etsimäänsä ja tarvittaessa voi tehdä hakuvahteja. Joidenkin tuotteiden kohdalla kysyntä on kova ja saattaa olla hermoja raastavaa metsästää sitä haluamaansa tarviketta. Näin meillä kävi itkuhälyttimen kanssa. Löysin sellaisen ensin sattumalta perinteiseltä kirppikseltä, mutta se meni rikki muutaman kuukauden jälkeen ja yritin löytää korvaavan käytettynä. Jos hinta oli oikea, ne menivät yllensä tunneissa ja lopulta päädyimme ostamaan itkuhälyttimen uutena. Käytetyllä tuotteella kun ei ole mitään takuuta, hinnan on mielestäni oltava selvästi uutta halvempi, varsinkin kun kyseessä on elektroniikka.

Leluja ja kirjoja olen myös ostanut käytettynä, vaikka varsinkin leluja tuntuu tulevan ovista ja ikkunoista sukulaisilta, joten niitä ei tarvitsisi ostaa itse ollenkaan. Kirjoja olen lainannut myös kirjastosta, mutta varsinkin vauvan hypisteltäväksi (ja syötäväksi) tarkoitetut kirjat on hyvä ostaa omaksi, koska ne olivat ainakin meillä koko ajan vauvan suussa ja niistä on myös haukattu ja revitty paloja. Vasta reilu yksivuotiaana kirjat alkoivat kiinnostaa lukemismielessä.

Sitteri ja leikkimatto olivat meillä lainassa, mikä oli kätevää, koska ne olivat käytössä muutaman kuukauden, mutta veisivät säilytyksessä paljon tilaa. Kantorepun ja kantoliinan saimme käytettyinä. Niistä kantoliinaa tuli kokeiltua vain muutamia kertoja, mutta kantoreppua on käytetty enämmän kuin osasin kuvitella ja se on käytössä edelleenkin. Nyt on harkinnassa myös kantorinkan hankinta ja sitä olemmekin jo etsineet käytettynä. Nekin tuntuvat menevän aika nopeasti kaupaksi. Kantorinkan vuokrausmahdollisuutta olemme myös harkinneet.

Tämäkin koko asu on kirppikseltä kenkiä myöten. Nuo housut ovat olleet yksi suosikkivaatteistani pojalla ja ne ovat olleet käytössä jo vuoden. Taustalla näkyy myös kuinka estetään kaapin avaaminen tilapäisesti isovanhempien luona.

Turvakaukalon saimme kaverilta, mutta se on yksi niistä harvoista asioista, joita en ostaisi käytettynä tuntemattomalta samoin kuin pyöräilykypärä. Turvaistuimen autoon hankimmekin uutena. Myös rintapumpun ja tuttipullon ja muita ruokailutarvikkeita hankin uutena. Rintapumppu ja tuttipullot sterilisoidaan keittämällä, joten niitäkin voisi hankkia käyttettynä. (Insinöörinä halusin kuitenkin sen uusimman mallin.) Tuttipulloihin voi ostaa myös uudet tutit, vaikka itse pullot ostaisikin käytettynä. Muovisissa kannattaa kuitenkin katsoa, etteivät ne ole naarmuisia, koska epätasainen pinta on hyvä kasvualusta bakteereille.

Uutena tuli ostettua myös vähän turhaan matkarattaat. Ne olisi kannattanut ostaa käytettynä, koska reissussa niin sanotusti rähjääntyy ja ne ovat jo melko naarmuiset ja muutenkin parhaat päivänsä nähneet. Naarmuisuus ei tietenkään haittaa käytössä, mutta saman tien olisi voinut ostaa jo valmiiksi naarmuiset rattaat. Matkarattaiden suhteen olin ehkä vähän Facebook-mainonnan uhri ja halusin ne tietyt mainoksessa näkemäni rattaa, joita ei tietenkään ollut vielä saatavilla käytettyinä. Myös pyöräkärry hankittiin uutena, koska uudet mallit saa taitettua kokoon ja se on kerrostalossa asuvalle tärkeä ominaisuus.

Äitiyspakkauksessa tuli uusia tarvikkeita ja vaatteita. Käytetyimpiä ovat olleet varmasti ulkohaalari, jota käytimme jo kesällä makuupussina ja viime talvena sitten itse haalarikäytössä.  Villahaalaria tuli myös käytettyä aika paljon. Muuten vaatteet jäivät melko vähälle käytölle ihan pienimpiä lukuunottamatta. Osa vaatteista oli minusta todella huonolaatuisia ja monet trikoo-bodyt nyppyyntyivät jo ihan muutamassa pesussa. Äitiyspakkauksen vaatteita myös näkee aika paljon kirppiksillä myynnissä ja monesti käyttämättöminä, joten vaatteiden takia sitä ei välttämättä kannata ottaa.

Myös syöttötuoli ja pinnasänky ostettiin uutena, vaikka ne olisi ihan hyvin voinut ostaa myös käytettynä. Niiden kohdalla olisi pitänyt ennakoida vähän paremmin ja aloittaa niiden metsästys aikaisemmin, eikä vasta sitten kun oli todellinen tarve.

Lapsen tarvikkeiden myötä olen hankkinut myös itselleni käytettyjä tavaroita ja nykyään tuleekin yleensä ensin etsittyä käytettyä, jos tarvitsen jotain. Olen löytänyt esimerkiksi jo myynnistä poistuneita Iittalan laseja, joita meillä on mennyt rikki tai en alun perin ollut hankkinut tarpeeksi. Viimeisimpänä ostin SPR:n Kontista jouluisen lyhdyn.

Mikä on ekoteko?

Uusi vuosi ja uusi postaus pitkästä aikaa. Tuntuu, että tämä WordPress-alustakin näyttää jotenkin erilaiselta kuin silloin, kun viimeksi kirjoitin. Mainoksia tuntuu ainakin olevan enemmän. Ne johtuvat siitä, etten maksa blogialustan käytöstä (ehkä pitäisi). Mainokset eivät ole valitsemiani ja ne perustuvat lukijan evästeisiin tai sitten johonkin ihan muuhun. Ne eivät myöskään tuo minulle tuloja. Mainoksista pääsee muuten lukijana eroon, jos käyttää WordPressin sovellusta kännykällä tai tabletilla. Kirjoittaminen on kuitenkin mukavampaa tietokoneella.

Sitten kuitenkin postauksen varsinaiseen aiheeseen. Törmäsin jonkin aikaa sitten Facebookissa postaukseen, jossa kritisoitiin sitä, että rikkinäisten vaatteiden korjaaminen ei ole ekoteko, vaan sen pitäisi olla itsestäänselvyys. Ensin vähän närkästyin, mutta sitten aloinkin jo olla samaa mieltä, että niinhän sen tosiaan pitäisi olla itsestäänselvyys. Mutta miksi se ei samalla voisi olla myös ekoteko?

Suosikkivillatakkiini on tullut reikä. Tämän aion ehdottomasti korjata.

Ekoteko on sellainen teko, joka vähentää ekologista jalanjälkeä eli mm. hiilidioksidipäästöjä. Eli jos normaalisti heität rikkinäiset vaatteet roskiin ja alat nyt korjaamaan ne ja samalla vältyt ostamasta uusia vaatteita, niin se on silloin ekoteko. Jos syö joka päivä lihaa, niin kasvisruoka kerran viikossa on ekoteko tai jos lentää joka vuosi Thaimaahan lomalle ja päättääkin sen sijasta mennä Kanariansaarille, niin sekin on ekoteko. Suurempi ekoteko on tietysti olla lentämättä ollenkaan ja lähteä vaikka autolla Norjaan tai matkailla kotimaassa.

Ekotekoja voi olla monenlaisia ja toiset ovat tietysti merkittävämpiä kuin toiset. Monesti merkittävimpiä voivat kuitenkin olla ne arkiset jokapäiset asiat kuten pyörällä tai julkisilla oman auton sijasta töihin ja kasvisruokaa lihan sijaan.

Ekotekojen täyteistä vuotta 2019!

Kuulumisia vauva-arjen keskeltä

Täällä elämä vauvan kanssa on lähtenyt hektisesti käyntiin ja kolme kuukautta on mennyt ihan hujauksessa. Vapaita hetkiä ei juuri ole, ja jos on niin yritän käyttää ne syömiseen ja lepäämiseen. Toistaiseksi vauva nukkuu kuitenkin yöt hyvin, joten kovin väsynyt en vielä ole, mikä on tietysti ihanaa, niin kuin vauva muutenkin.

Mikä on muuttunut vauvan myötä? Helpompaa olisi varmaan vastata, mikä ei ole muuttunut. Niin kliseisen ärsyttävältä kuin se kuulostaakin, niin en voi kuin ihmetellä, mihin olen ennen aikani kuluttanut, varsinkin sillä seitsemän viikon äitiyslomalla ennen vauvaa.

Blogiin on ollut kuitenkin ikävä ja paljon olisi postausideoita, kunhan vain ehtisi välillä koneelle. En tajua, miten työkseen bloggaavat äidit sen tekevät. Tällä hetkellä vauva nukkuu harvinaisia päiväunia. Yleensä hän nukkuu vain öisin tai vaunuissa, joten päätin käyttää tilausuuden hyväkseni, vaikka pyykkiäkin kyllä olisi. (Yksien tai kaksien päikkäreiden aikana en tätä postausta kyllä saanut valmiiksi, vaan taisin aloittaa tämän jo noin kuukausi sitten.)

Tammikuussa pohdin, miten oma asenteeni päästöasioihin muuttuu vauvan myötä. Ainakaan kolmen kuukauden jälkeen se ei ole muuttunut, vaikka aikaa ei tällä hetkellä pysty käyttämään asioiden selvittämiseen ja pohtimiseen samaan tapaan kuin ennen. Olen huomannut, että ne omassa arjessani jo rutiineksi muuttuneet asiat, kuten kierrätys, autoilun välttäminen ja kasvisruoan suosiminen ovat helppoja toteuttaa vauva-arjessakin. Mihinkään linssien liotukseen ei ole aikaa, mutta onneksi on härkis ja nyhtökaura ja valmiskasvisruoat ja ne valmiiksi liotetut linssit. Autoilu vauvan kanssa on niin hankalaa kuin kuvittelinkin (ainakin yksin), joten autolla on ajettu neljä kertaa sairaalasta kotiutumisen jälkeen. Vauvakaan ei tunnu olevan autoilusta kovin innoissaan ainakaan pidemmillä matkoilla, minkä saimme juhannuksena todeta.

Kierrätykselle on kotonat samat lokerot kuin ennenkin, mutta vauva tuottaa jätettä kyllä melkoisen määrän. Joka päivä tulee 10 litran roskakori täyteen lähinnä vaipoista. Jätteen määrä kyllä hieman ahdistaa, mutta ei niin paljon kun tiedän, että vaipat poltetaan, eivätkä ne päädy kaatopaikalle tuottamaan metaania. Kestovaippoja en ole vielä kokeillut. Vauva kasvaa niin kovaa vauhtia, että vaipat jäisivät heti pieniksi ja vaippoja myös menee niin paljon, että kestovaippojakin pitäisi olla paljon ja niitä saisi olla koko ajan pesemässä. Viime vuoden äitiyspakkauksessa oli kuitenkin yksi kestovaippa, joten aion ainakin kokeilla sitä. Kestovaippojen käytön pohdinta ja laskelmat jäävät vielä jonnekin tulevaisuuteen.

Mennyttä ja tulevaa

Uusi vuosi on jo pitkällä ja blogissa on ollut tavallistakin hiljaisempaa. Selasin viime vuoden postauksia läpi ja huomasin, että viime vuonna blogissa oli selvästi sähköteema, joka johtui pitkälti keväällä hankkimastani sähköpyörästä. Lisäksi ihmettelin jo ennen sähköpyörän hankintaa kasvanutta sähkönkulutusta ja mahdollisia syitä siihen. Sitä edellinen vuosi pyöri taas aika vahvasti ruoan päästöjen ympärillä.

Tälle vuodellekin on jo teema valmiina. Aion tänä vuonna nimittäin tehdä sen suurimman ympäristörikoksen ja tuon maailmaan uuden ihmisen. Meille on siis tulossa vauva! Miksikään vauvablogiksi en ole tätä muuttamassa, mutta aion ainakin pohtia vauvasta aiheutuvia päästöjä ja miten minimoida niitä.

Vaikka kutsuin vauvaa ympäristörikokseksi, on hän erittäin toivottu. Olen aina halunnut lapsia, vaikka tiedostan lapsen ja hänen mahdollisten lastensa ja lastenlastensa aiheuttamat päästöt ja muut ympäristökuormitukset. Viime kesänä julkaistun Lundin yliopiston tutkimuksen mukaan kehittyneissä maissa yhden lapsen hankkimatta jättäminen säästää 56,8 tonnia hiilidioksia vuodessa per vanhempi. Ajattelin ensin, että tässä on oltava pilkkuvirhe, jos omat päästöni ovat noin 8 tonnia vuodessa. Laskennassa on kuitenkin huomioitu myös ne muut syntymättä jäävät lapset eli lapsenlapset  ja heidän lapsensa jne. En silti usko, että lapsettomuus tekisi päästöistäni negatiivisia.

Vauvan aiheuttamasta tavaratulvasta olen jo saanut esimakua. Täytyy varmaan tutustua uudelleen jo kerran tyrmäämääni KonMariin. Onneksi kaikenlaisia tarvikkeita olemme saaneet lainaan ja vaunut ostimme käytettyinä. Vaatteita on kyllä tullut ostettua uutena enemmän kuin etukäteen kuvittelin. Käytetyt vaatteet ovat olleet yllättävän nuhjuisia, vaikka varsinkin ihan pienet ovat käytössä vain muutaman kuukauden. Tietysti ne voivat olla olleet käytössä useammalla lapsella ennen päätymistään myyntiin. Yhdeksi syyksi epäilen myös kuivausrumpua, joka tuntuu olevan monen mielestä lähes pakollinen lapsiperheessä. Meille ei sellaista vielä ole hankittu ja toivottavasti ei tarvitsekaan hankkia.

Mielenkiinnolla odotan myös sitä, miten oma asenteeni muuttuu vai muuttuuko. Tiedän jo etukäteen, että kun omassa elämässä on huolia ja jaksaminen on koetuksella, silloin ei paljonkaan päästöasiat kiinnosta. Silloin haluaa päästä mahdollisimman helpolla. Helpommalla pääseminen ei välttämättä ole kuitenkaan huono asia, paitsi silloin kun se tarkoittaa sitä, että joka paikkaan pitää päästä autolla (tai sitä kuivausrumpua). Toistaiseksi vauvan kanssa autoilu kuulostaa minusta hyvin monimutkaiselta kaikkine turvavarusteineen. Emme ole ostamassa vauvan takia isompaa autoa, vaan vaunut valittiin mm. sen mukaan, että ne mahtuvat nykyiseen autoon. Nähtäväksi jää kuinka paljon autoa sitten oikeasti tarvitsee. Kovasti toivon, ettei tarvitsisi ollenkaan ja voisimme luopua siitä. Viime vuonna autolla ajettiin niin vähän, etten edes halua laskea, paljonko yksi kilometri maksoi.

Joka tapauksessa jännittävä ja erilainen vuosi tulossa. Tässä vaiheessa tietysti vielä kuvittelen, että minulla on äitiyslomalla myös enemmän aikaa kirjoittaa blogia, mutta se jää nähtäväksi.

Joulukalenterin 8. luukku

Jouluna on kiva tunnelmoida kynttilöillä, mutta kynttilöitä kannatta polttaa kohtuudella. Kynttilöiden valmistuksen ympäristövaikutusten lisäksi niitä poltettaessa vapautuu hiukkas- ja kemikaalipäästöjä ja tietysti palaessa syntyy aina myös hiilidioksidipäästöjä.

Kynttilöitä valmistetaan parafiinista ja steariinista ja niihin lisätään myös lisäaineita ja hajusteita. Parafiinia syntyy öljyn jalostuksessa ja steariini puolestaan tehdään joko eläin- tai kasviperäisestä rasvasta esim. palmuöljystä.

Joutsenmerkittyjä kynttilöitä kannattaa suosia erityisesti hiukkaspäästöjen ja ympäristölle ja terveydelle haitallisten kemikaalien pitoisuuksien takia, koska niille on asetettu rajoituksia Joutsenmerkin saamiseksi. Lisäksi Joutsenmerkittyjen kynttilöiden raaka-aineesta vähintään 90 % pitää olla uusiutuvia ja kasviperäisten raaka-aineiden pitää olla jäljitettäviä. Soija- tai palmuöljy eivät kelpaa raaka-aineiksi ollenkaan. Tuikkukynttilät voivat saada joutsenmerkin vain,  jos niiden astiat ovat biohajoavia tai valmistettu kierrätysmateriaalista ja niitä voi käyttää useita kertoja. Myöskään tuoksukynttilät eivät voi saada joutsenmerkkiä. Lisää Joutsenmerkittyjen kynttilöiden kriteereistä voi lukea täältä.

KonMari ei mullistanut elämääni

Jaoin jo viime viikolla Facebookissa mietteitäni KonMarista Fingerpori-sarjakuvan avulla, mutta ajattelin kuitenkin kirjoittaa tänne blogiin aiheesta vähän tarkemmin. Vielä en ole myllännyt koko asuntoamme ja muuttanut elämääni, mutta sain kirjasta kuitenkin ihan hyviä vinkkejä. Ajatukseni kirjasta ennen sen lukemista tiivistyivät aika hyvin tuohon sarjakuvaan, eikä käsitys siitä, että tavaroiden hävittämistapaan ei KonMarissa juuri puututa, muuttunut kirjan luettuani. Poisheittäminen ja jätesäkki mainitaan kirjassa useasti. Omia tarpeettomia tavaroitaan ei edes saisi antaa muiden taakaksi, eikä kierrättämisestäkään puhuta.

Olen osittain samaa mieltä, ettei tavaroita pitäisi tarjota sellaisille ihmisille, joiden on muutenkin vaikea luopua omista tavaroistaan. Siksi tarpeettomat tavarat olisi ensisijaisesti hyvä myydä eteenpäin, koska jos joku on valmis niistä maksamaan, niin silloin ne yleensä tulevat myös käyttöön. Hyväntekeväisyys on myös hyvä vaihtoehto, jos pystyy realistisesti arvioimaan, että tavarat ovat sen kuntoisia, että niistä on myös iloa muille. Toisin sanoen joku olisi valmis maksamaan niistä. Monille tavaroille ei välttämättä edes löydy kierrätysmahdollisuutta, vaan oma roska on myös muiden mielestä roskaa.

Kirjassa korostetaan useaan otteeseen, että ohjeita on noudatettava tarkasti ja karsiminen pitää suorittaa tietyssä järjestyksessä. Ensin karsitaan vaatteet, jotka jaetaan vielä alakategorioihin. Seuraavana on vuorossa kirjat ja paperit ja viimeisenä muut tavarat. Tarkoituksena on aloittaa helpoimmasta ja siirtyä lopuksi tavaroihin, joilla on kaikkein eniten tunnearvoa, kuten valokuviin. KonMarin periaatteisiin kuuluu, että jokaista tavaraa tunnustellaan ja katsellaan yksitellen ja pohditaan tuottaako se iloa. Ideana on valita säilytettävät tavarat, ei pois heitettäviä. Tavallaan kuulostaa ihan järkevältä, mutta sitten tulee ainakin minulle ongelma. Mitä teen niille tavaroille, jotka eivät tulleet valituiksi. Jätesäkki ei minusta kuulosta vaihtoehdolta. Kondon mukaan tavarat ovat kuitenkin tehtävänsä jo täyttäneet, kun ne ovat tuottaneet sinulle joskus iloa.

Päätin käyttää postauksen kuvituksena edellisestä postauksesta lainattua kuvaa, koska epäilin, ettei sukkalaatikkoni välttämättä kiinnosta ketään.

Vaikka menetelmä ei minua niin kovin vakuuttanutkaan, päätin kokeilla sitä sukilleni. Minulla on iso vetolaatikko täynnä sukkia, mutta silti minusta tuntuu, että käyttökelpoisia sukkia on vain viisi paria. Viisi paria riittää normaali arkena melko hyvin, mutta jos pitäisi lähteä jonnekin matkalle esimerkiksi viikoksi, niin sukkia ei ole ollenkaan tarpeeksi. Sukkia ei muuten Kondon mukaan kuulu mytätä varret sisäkkäin perunaksi, kuten varmasti moni tekee (minä ainakin), vaan sukat kuuluu taitella.

Kuvittelin sukkia helpoksi kategoriaksi, koska niillä ei ole tunnearvoa ja muutenkin ne ovat vain sukkia. Olin kuitenkin väärässä. Sukistani juuri mitkään eivät tuottaneet iloa, mutta täysin ehjien sukkien roskiin heittäminen tuntui minusta todella järjettömältä idealta. Niitä kun kukaan ei varmasti halua ostaa. Valitsinkin siis kaikki ehjät sukat pidettäviksi ja poistettavaksi jäi yksi pariton sukka ja kaksi paria, jotka olivat rikki. Sain kuitenkin sukat järjestettyä ja nyt minulla on toistakymmentä paria käyttökelpoisia sukkia, joten uusille ei ole tarvetta. Pidin sukat edelleen perunoina, mutta järjestin ne pystyyn, jolloin näen melkein kaikki sukat kerralla.

Vaikka en kirjan ohjeita ja järjestystä ajatellut sanatarkasti noudattaakaan, enkä koe tarvetta käydä kaikkia kategorioita läpi, löysin kuitenkin kirjasta hyödyllisiä järjestelyvinkkejä.

• Samantyyppiset tavarat kannattaa säilyttää samassa paikassa.
• Karsiminen tai järjestäminen kannattaa tehdä tavararyhmittäin ei huoneittain tai laatikoittain.
• Epäjärjestys johtuu siitä, että tavaroilla ei ole omia paikkoja tai tavaroiden laittaminen paikoilleen on liian hankalaa.

Samantyyppisten tavaroiden säilyttäminen samassa paikassa kuulostaa itsestään selvältä, mutta olen huomannut, että kun tilaa on enemmän myös säilytyspaikkoja on enemmän. Säilytän esimerkiksi ”tärkeitä” papereita kolmessa ja välillä jopa neljässä eri paikassa. Aikasemmin tällaista ongelmaa ei ole ollut, koska silloin kun asuin vielä kotona minulla oli oma huone, jossa tärkeille pareille ei ollut kovin montaa mahdollista säilytyspaikkaa, joten ne olivat kuin itsestään samassa paikassa. Sama tilanne on ollut myös aiemmissa asunnoissa, joissa on ollut yksi kirjahylly, jonka laatikoissa tärkeitä papereita on voinut säilyttää. Nykyisin miellä on kuitenkin tämän saman kirjahyllyn lisäksi myös kolme erilaista lispastoa tai kaappia, joissa on sopivia vetolaatikoita papereiden säilyttämiseen. Sukkien jälkeen erilaisten parereiden karsinta ja järjestäminen oikeille paikoille olisi siis seuraavana vuorossa.

Papereiden järjestämiseen Kondon lähtökohta oli, että kaikki paperit heitetään pois, mutta hänkin myöntää, että joitakin papereita vain on säilytettävä, vaikka ne eivät tuottaisikaan iloa. Muutenkin menetelmästä jäi paljon sallivampi kuva, kuin mitä se oli ennen kirjan lukemista. Kirjassa ei esimerkiksi anneta ohjeita siitä, mikä määrä vaikka sukkia on oikea, vaan oikea määrä on se joka tuottaa iloa.

En tiedä johtuiko siitä, ettei menetelmä vakuuttanut minua, että viimeinen luku kirjasta jäi lukematta, koska laina-aika päättyi. Olin varannut koko viime lauantai-iltapäivän kirjan lukemiseen, mutta kun olin aloittamassa lukemista, kirjaston verkkosivuille ei päässytkään. Viimeisessä luvussa kerrotaan ainakin sisällysluettelon mukaan, miksi menetelmä mullistaa koko elämän. Toivottavati siinä on myös hyvät perustelut, miten vanhaan elämään ei enää palata, koska kirjan neljä ensimmäistä lukua eivät ainakaan minua siitä vakuuttaneet. Haluan kuitenkin ehdottomasti lukea myös viimeisen luvun, joten ilmoittauduin uudestaan varausjonoon. E-kirjoilla jono menee kuitenkin melko nopeasti, joten muutaman viikon päästä minun pitäisi saada kirja käsiini uudestaan. Raportoin sitten lisää, jos viimeinen luku mullistaa minun elämäni. Epäilen että ei.

Kokonaisuutena KonMari yllätti kuitenkin positiivisesti, ja sain muutaman hyvän järjestelyvinkin, vaikka en menetelmään hurahtanutkaan. Edelleenkään en pidä kaiken tarpeettoman sullomista jätesäkkiin hyvänä ideana, enkä varsinkaan näe siinä mitään ekologista, niin kuin tavaran karsimisesta usein puhutaan. Tavaroiden karsiminen on ekologista vain siinä tapauksessa, että voi karsimisen tuloksena muuttaa pienempään asuntoon. Muutoin se voi johtaa jopa päästöjen kasvamiseen, jos karsitun tavaran tilalle alkaa ostaa uusia. Jos vaatemäärän karsii liian pieneksi, voi joutua pesemään vaatteita useammin ja vajaita koneellisia. Omistamiensa tavaroiden kohdalla olisi hyvä muistaa, että ne ovat yleensä jo päästönsä aiheuttaneet ja hankkiutumalla niistä eroon ei voi näitä päästöjä kumota.

Ajatuksia KonMarista ennen KonMaria

Japanilaisen Marie Kondon siivousopeilta ja KonMari-kirjalta ei ole voinut välttyä viime aikoina. En ole itse kokenut tarvetta myllätä koko asuntoani ja olen vähän ihmetellyt tuota vimmaa heittää tavaraa pois. Kaikki mikä ei tuota iloa pitäisi laittaa pois. Suuren suosion saanut kirja kuitenkin herätti minunkin mielenkiintoni ja lisäsin itseni kirjaston varausjonoon jonkin aikaa sitten. Hetki sitten sainkin sähköpostiin ilmoituksen, että e-kirja olisi nyt luettavissa seuraavat kaksi viikkoa.

En väitä, etteikö minullakin olisi tarpeetonta tavaraa ja varsinkin vaatteita  on moninkertaisesti yli tarpeen. Olen kuitenkin huomannut, että minun on helpompi olla hankkimatta uutta tavaraa, kun kaapit ovat täynnä. Kaksi vuotta sitten, kun muutimme nykyiseen asuntoomme sain reilusti enemmän tilaa vaatteilleni, jotka eivät edellisessä asunnossa olleet mahtuneet kunnolla mihinkään. Alkuun nautin puolityhjistä kaapeista, mutta salakavalasti sinne alkoi ilmaantua lisää tavaraa. Koska tilaa oli.

Sen sijaan että olisin raivaamassa kaappejani, yritän mieluummin olla tyytyväinen niihin tavaroihin, mitä jo omistan ja olla hankkimatta lisää tavaraa. Jälkimmäinen kuuluu tietääkseni myös Kondon oppeihin. Ajattelen myös, ettei tavarasta luopuminen saisi olla liian helppoa. En pidä ajatuksesta, että dumppaisin kassillisen vaatteita johonkin laatikkoon tietämättä mitä niille tapahtuu. Haluan myydä tarpeettomaksi tai pieniksi jääneet vaatteet mieluummin itse, vaikka niistä saatavat tulot eivät mielestäni yleensä ole vaivan väärti. Haluan kuitenkin nähdä vaivaa niistä eroon päästäkseni, jotta muistaisin sen myös silloin kun harkitsen ostavani uusia vaatteita tai mitä tahansa tavaraa. Tavallaan ajattelen, että niin kauan kuin tavarat ovat kaapissani, ne eivät ole jätettä. Tietysti on tyhmää säilöä tarpeettomia tavaroita, joita joku muu voisi käyttää.

En kuitenkaan ole aina ollut tätä mieltä. Seitsemän vuotta sitten muutin ulkomaille opiskelemaan mukanani yksi matkalaukku. Elin kaksi vuotta niin vähillä tavaroilla kuin pystyin ja olin sitä mieltä, etten enää koskaan halua enempää tavaraa. Pidin siitä, miten suurelta ja ilmavalta pieni opiskelijahuoneeni näytti, koska siellä oli niin vähän tavaraa. Unelma-asuntoni oli silloin mahdollisimman pieni ja ajattelin, etten enää koskaan halua suurempaa asuntoa, johon tavaraa voisi varastoida. Välillä kuitenkin kaipasin joitain Suomessa olevia tavaroita. En siis ollut heittänyt kaikkia aiemmin Suomessa omistamiani tavaroita pois, vaan ne olivat säilössä odottamassa minua.

Kun palasin Suomeen muutin puolisoni kanssa 42 neliön kaksioon. Tavaraa ja varsinkin vaatteita alkoi kertyä, koska ei tarvinnut enää miettiä, miten saisin tavarat mukaani Suomeen. Tavaraa pystyi hankkimaan loppuelämäksi. Elämä ulkomailla oli ollut koko ajan väliaikaista. Minimalismi ei ehkä ollutkaan ollut mikään valinta, vaan johtui olosuhteiden pakosta. Opin kuitenkin, etten välttämättä tarvitse kovin paljoa tavaraa, mutta aika monet tavaroistani kuitenkin tuottavat iloa ja helpottavat elämää. Kolmen vuoden jälkeen kaksio alkoi tuntua ahdistavan pieneltä. Tavaramäärä ei ollut ainoa syy, vaan kaipasimme myös enemmän omaa tilaa.

KonMari-menetelmässä idea on, että raivaus tehdään vain kerran elämässä, mutta omalla kohdallani en usko siihen, vaan uskon palaavani entiseen entistä suuremman tavaramäärän kanssa, jos alan karsia tavaroitani. Vähän kuin tuon ulkomaan kokemukseni jälkeen. Mielenkiinnolla kuitenkin odotan, muuttaako KonMarin lukeminen minunkin elämäni ja aloitanko kaappien raivauksen, josta ei ole paluuta entiseen.

Orgaanisen jätteen kaatopaikkakielto ja muovin kierrätys

Siitä että vaatteita ei saa enää viedä kaatopaikalle tämän vuoden alusta lähtien, on vouhotettu koko viime syksy. Kielto ei kuitenkaan koske pelkästään vaatteita, vaan kaikkea biohajoavaa jätettä, kuten biojätettä, pahvia ja paperia. Tarkempaa tietoa aiheesta löytyy täältä.

Valitettavasti kukaan ei kuitenkaan tule kotiin paasaamaan kierrätyksestä tai vahtimaan jätekatokseen, mihin astiaan mikäkin jäte kuuluu. Paikkakunnilla, joissa jätteet poltetaan, orgaanisen jätteen kaatopaikkakielto ei aiheuta muutoksia, koska biohajoavat jätteet saa edelleen polttaa. Tekstiilit, paperit ja muovit olisi silti parempi kierrättää kuin polttaa. Muilla paikkakunnilla ongelma siirtyy jätteenkäsittelijälle, jonka täytyy lajitella jätteet oikeaan paikkaan. Jälkilajittelu tulee varmaan kalliiksi, joten toivottavasti kasvavat jätemaksut saisivat kierrätyshaluttomatkin kierrättämään.

kuva: pixabay.com

Toinen vuodenvaihteessa tullut kierrätykseen liittyvä muutos on muovin keräyspisteet. Muovinkin kierrättäminen on edelleen vapaaehtoista, mutta ainakin minä olen odottanut muovin kierrätysmahdollisuutta jo pitkään. Yle tosin kertoi viime viikolla, että muovin kierrätyspisteet ovat pahasti myöhässä. Itsekin ehdin jo ihmetellä, etteikö tosiaan lähemmäksi kotiani ole muovin kierrätystä tulossa, kun tarkistin pisteiden sijainnin kierratys.info-sivulta, mutta kaikki eivät siis vielä ole paikallaan.

Suurin haaste muovin kierrätyksessä tuntuu itseleni tällä hetkellä olevan kierrätyksen muistaminen ja tilan rajallisuus, koska muovijätettä tulee paljon. Ihan joka viikko muoveja ei kuitenkaan jaksaisi käydä kierrätykseen viemässä, vaikka kierrätyspiste melko lähellä olisikin. Hetki varmaan kestää totutella uuteen, mutta eiköhän tämä kierrätys tästä lähde sujumaan.

Joulukalenterin 24. luukku

Viimeistä luukkua joulukalenterista viedään. Jouluaattona ajattelin muistuttaa, että kierrättäminen kuuluu myös jouluun.

Metallinkeräys: tuikkukipot, joululaatikoiden alumiinirasiat, metalliset kannet, pullonkorkit

Pahvinkeräys: tyhjät suklaarasiat ja muut pahvipakkaukset, ruskea lahjapaperi

Energia- tai sekajäte: värjätyt joululahjapaperit, lahjanaru, muovipakkaukset

Lisäys vuodelle 2016:  Nykyään myös muovin voi kierrättää. Katso lähin kierrätyspiste täältä.

Ruokajätettä ei toivottavasti synny, mutta jos jotain ruokajätettä jostain syystä pääsee syntymään, niin sen osoite on biojäte. 19. päivän joulukalenteripostauksesta löytyy vinkkejä joulun ruokahävikin vähentämiseen.

Kinkun rasvaa ei saa kaataa viemäriin. Sen voi hyydyttää ja laittaa biojätteeseen tai muovirasiassa (esim. tyhjässä jäätelorasiassa) energia- tai sekajätteeseen. Sille voi keksiä myös jatkokäyttöä ruuanlaitossa, esim. kastikkeen tai keiton valmistuksessa.

Lisäys vuodelle 2016: Kinkun rasvan voi viedä tänä vuonna keräykseen, jolloin siitä tehdään uusiutuvaa dieseliä. Lue ohjeet täältä.

Lopuksi vielä oikein hyvää joulua kaikille blogini lukijoille!

Joulukalenterin 21. luukku

Joululahjojen paketointi aiheuttaa paljon jätettä, eikä tavallinen värjätty lahjapaperi ole edes kierrätyskelpoista, vaan se pitää laittaa sekä- tai energiajätteeseen. Jos lahjapaperista haluaa kierrätettävän version, niin ruskea värjäämätön lahjapaperi kelpaa pahvinkeräykseen.

Lahjakäärettä valittaessa kannataa miettiä lahjan saajaa. Onko hän ihminen joka avaa paketin varovasti ja viikkaa paperin seuraavaa käyttökertaa varten vai repii paketin ja paperi menee samantien roskiin. Jos hän todennäköisesti käyttää lahjapakkauksen uudestaan, niin silloin voi valita uudelleen käytettävän lahjapussin tai -laatikon.