Viime viikolla vietettiin hävikkiviikkoa. Olen pari kertaa aikaisemminkin pitänyt hävikkiviikolla hävikkipäiväkirjaa (vuoden 2015 postaus täällä ja vuoden 2016 postaus täällä) ja niin tein tänäkin vuonna. Tällä kertaa sain huomata että hävikin välttäminen on jonkin verran helpompaa, kun syön lounaankin pääasiassa kotona. Kovin monimutkaisten lounaiden valmistamiseen ei ole aikaa, joten syön enemmän kuin mielelläni edellisen päivän tähteitä. Sellaisia pieniä annoksia valmista ruokaa ei tällä hetkellä mene hukkaan ollenkaan.
Tälläkin kertaa alkuviikko meni hyvin, eikä maanantaina ja tiistaina tullut hävikkiä.
Keskiviikkona illalla tein kesäkurpitsa-kukkakaalikeittoa ja tein samalla myös vauvalle kukkakaalisosetta. Keitto meni kaikki, mutta vauvan soseesta osa meni hukkaan, vaikka tarjosin sitä pieniä määriä useampaan kertaan. Hedelmäsoseet ovat selvästi suositumpia kuin vihannekset.
Torstaina kävin illalla pitsalla ja liian isosta pitsasta jäi osa reunoista syömättä. Aina sama ongelma pitsojen kanssa.
Perjantaina söin lounaaksi edellispäivältä jäänyttä kikhernepastaa. Illalla syötiin taas pitsaa kavereiden luona, mutta tällä kertaa ei jäänyt reunahävikkiä.
Viikonloppuna tein salaattia ja osa ruukkusalaatista oli mennyt huonoksi ja se meni biojätteeseen. Lisäksi löysin jääkaapista avatun fetapurkin, joka haisi sen verran pahalle, etten halunnut laittaa sitä salaattiin. Viikonloppuna tehtiin myös itse pitsaa. Tomaattikastiketta ja herkkusieniä jäi yli, mutta käytin ne tällä viikolla tortillan täytteeseen.
Viikonloppuna siivosin parvekkeelta pois jo kauan sitten kuivuneet parvekeviljelmäni. Tämä kesä oli aivan liian kuuma parvekeviljelyyn lasitetulla parvekkeella. Ne voidaan kai laskea myös ruokahävikiksi, koska olin ne alunperin kaupan ruukkuyrteistä ja -salaateista kasvattanut. Samaan kategoriaan menevät myös biojätteeseen päätyneet saamani itsekasvatetut omenat ja luumut, joita vain oli liikaa. Olisin voinut niistä kieltäytyäkin, mutta luulen, että ne olisivat päätyneet kompostiin joka tapauksessa, koska sen verran paljon niistä on ollut ylituotantoa. Olisi pitänyt tehdä niistä vauvalle sosetta, mutta tajusin tämän liian myöhään.
Kokonaisuutena hävikkiä tuli vähemmän kuin edellisinä vuosina, mutta ongelmat tuntuvat olevan edelleen samanlaisia: ulkona syöminen ja jääkaappiin unohtuvat tuotteet. Ulkonasyömistä en haluaisi kokonaan lopettaa, mutta annosta valitessa voisin harkita tarkemmin, jaksanko syödä koko annoksen. Pitsasta tiedän jo valmiiksi, etten kuitenkaan jaksa syödä sitä kokonaan. Esimerkiksi fetan ja muiden ei-kerralla-syötävien ruokien kanssa olisi hyvä miettiä, myös seuraavaa käyttökerta. Eli jos haluan tehdä fetasalaattia, täytyisi miettiä myös, milloin teen seuraavan kerran fetasalaattia tai muuta ruokaa, johon sen voin käyttää. Vauvan ruuista tulee aina jonkin verran hävikkiä, jolle ei oikein voi mitään, koska vauvaa pitää totutella syömään myös niitä vähemmän mieluisia ruokia. Yritän kuitenkin minimoida hävikin ottamalla ruokaa puhtaalla lusikalla erilliselle lautaselle pieniä määriä.
Täällä elämä vauvan kanssa on lähtenyt hektisesti käyntiin ja kolme kuukautta on mennyt ihan hujauksessa. Vapaita hetkiä ei juuri ole, ja jos on niin yritän käyttää ne syömiseen ja lepäämiseen. Toistaiseksi vauva nukkuu kuitenkin yöt hyvin, joten kovin väsynyt en vielä ole, mikä on tietysti ihanaa, niin kuin vauva muutenkin.
Mikä on muuttunut vauvan myötä? Helpompaa olisi varmaan vastata, mikä ei ole muuttunut. Niin kliseisen ärsyttävältä kuin se kuulostaakin, niin en voi kuin ihmetellä, mihin olen ennen aikani kuluttanut, varsinkin sillä seitsemän viikon äitiyslomalla ennen vauvaa.
Blogiin on ollut kuitenkin ikävä ja paljon olisi postausideoita, kunhan vain ehtisi välillä koneelle. En tajua, miten työkseen bloggaavat äidit sen tekevät. Tällä hetkellä vauva nukkuu harvinaisia päiväunia. Yleensä hän nukkuu vain öisin tai vaunuissa, joten päätin käyttää tilausuuden hyväkseni, vaikka pyykkiäkin kyllä olisi. (Yksien tai kaksien päikkäreiden aikana en tätä postausta kyllä saanut valmiiksi, vaan taisin aloittaa tämän jo noin kuukausi sitten.)
Tammikuussa pohdin, miten oma asenteeni päästöasioihin muuttuu vauvan myötä. Ainakaan kolmen kuukauden jälkeen se ei ole muuttunut, vaikka aikaa ei tällä hetkellä pysty käyttämään asioiden selvittämiseen ja pohtimiseen samaan tapaan kuin ennen. Olen huomannut, että ne omassa arjessani jo rutiineksi muuttuneet asiat, kuten kierrätys, autoilun välttäminen ja kasvisruoan suosiminen ovat helppoja toteuttaa vauva-arjessakin. Mihinkään linssien liotukseen ei ole aikaa, mutta onneksi on härkis ja nyhtökaura ja valmiskasvisruoat ja ne valmiiksi liotetut linssit. Autoilu vauvan kanssa on niin hankalaa kuin kuvittelinkin (ainakin yksin), joten autolla on ajettu neljä kertaa sairaalasta kotiutumisen jälkeen. Vauvakaan ei tunnu olevan autoilusta kovin innoissaan ainakaan pidemmillä matkoilla, minkä saimme juhannuksena todeta.
Kierrätykselle on kotonat samat lokerot kuin ennenkin, mutta vauva tuottaa jätettä kyllä melkoisen määrän. Joka päivä tulee 10 litran roskakori täyteen lähinnä vaipoista. Jätteen määrä kyllä hieman ahdistaa, mutta ei niin paljon kun tiedän, että vaipat poltetaan, eivätkä ne päädy kaatopaikalle tuottamaan metaania. Kestovaippoja en ole vielä kokeillut. Vauva kasvaa niin kovaa vauhtia, että vaipat jäisivät heti pieniksi ja vaippoja myös menee niin paljon, että kestovaippojakin pitäisi olla paljon ja niitä saisi olla koko ajan pesemässä. Viime vuoden äitiyspakkauksessa oli kuitenkin yksi kestovaippa, joten aion ainakin kokeilla sitä. Kestovaippojen käytön pohdinta ja laskelmat jäävät vielä jonnekin tulevaisuuteen.
Jouluna on kiva tunnelmoida kynttilöillä, mutta kynttilöitä kannatta polttaa kohtuudella. Kynttilöiden valmistuksen ympäristövaikutusten lisäksi niitä poltettaessa vapautuu hiukkas- ja kemikaalipäästöjä ja tietysti palaessa syntyy aina myös hiilidioksidipäästöjä.
Kynttilöitä valmistetaan parafiinista ja steariinista ja niihin lisätään myös lisäaineita ja hajusteita. Parafiinia syntyy öljyn jalostuksessa ja steariini puolestaan tehdään joko eläin- tai kasviperäisestä rasvasta esim. palmuöljystä.
Joutsenmerkittyjä kynttilöitä kannattaa suosia erityisesti hiukkaspäästöjen ja ympäristölle ja terveydelle haitallisten kemikaalien pitoisuuksien takia, koska niille on asetettu rajoituksia Joutsenmerkin saamiseksi. Lisäksi Joutsenmerkittyjen kynttilöiden raaka-aineesta vähintään 90 % pitää olla uusiutuvia ja kasviperäisten raaka-aineiden pitää olla jäljitettäviä. Soija- tai palmuöljy eivät kelpaa raaka-aineiksi ollenkaan. Tuikkukynttilät voivat saada joutsenmerkin vain, jos niiden astiat ovat biohajoavia tai valmistettu kierrätysmateriaalista ja niitä voi käyttää useita kertoja. Myöskään tuoksukynttilät eivät voi saada joutsenmerkkiä. Lisää Joutsenmerkittyjen kynttilöiden kriteereistä voi lukea täältä.
Jaoin jo viime viikolla Facebookissa mietteitäni KonMarista Fingerpori-sarjakuvan avulla, mutta ajattelin kuitenkin kirjoittaa tänne blogiin aiheesta vähän tarkemmin. Vielä en ole myllännyt koko asuntoamme ja muuttanut elämääni, mutta sain kirjasta kuitenkin ihan hyviä vinkkejä. Ajatukseni kirjasta ennen sen lukemista tiivistyivät aika hyvin tuohon sarjakuvaan, eikä käsitys siitä, että tavaroiden hävittämistapaan ei KonMarissa juuri puututa, muuttunut kirjan luettuani. Poisheittäminen ja jätesäkki mainitaan kirjassa useasti. Omia tarpeettomia tavaroitaan ei edes saisi antaa muiden taakaksi, eikä kierrättämisestäkään puhuta.
Olen osittain samaa mieltä, ettei tavaroita pitäisi tarjota sellaisille ihmisille, joiden on muutenkin vaikea luopua omista tavaroistaan. Siksi tarpeettomat tavarat olisi ensisijaisesti hyvä myydä eteenpäin, koska jos joku on valmis niistä maksamaan, niin silloin ne yleensä tulevat myös käyttöön. Hyväntekeväisyys on myös hyvä vaihtoehto, jos pystyy realistisesti arvioimaan, että tavarat ovat sen kuntoisia, että niistä on myös iloa muille. Toisin sanoen joku olisi valmis maksamaan niistä. Monille tavaroille ei välttämättä edes löydy kierrätysmahdollisuutta, vaan oma roska on myös muiden mielestä roskaa.
Kirjassa korostetaan useaan otteeseen, että ohjeita on noudatettava tarkasti ja karsiminen pitää suorittaa tietyssä järjestyksessä. Ensin karsitaan vaatteet, jotka jaetaan vielä alakategorioihin. Seuraavana on vuorossa kirjat ja paperit ja viimeisenä muut tavarat. Tarkoituksena on aloittaa helpoimmasta ja siirtyä lopuksi tavaroihin, joilla on kaikkein eniten tunnearvoa, kuten valokuviin. KonMarin periaatteisiin kuuluu, että jokaista tavaraa tunnustellaan ja katsellaan yksitellen ja pohditaan tuottaako se iloa. Ideana on valita säilytettävät tavarat, ei pois heitettäviä. Tavallaan kuulostaa ihan järkevältä, mutta sitten tulee ainakin minulle ongelma. Mitä teen niille tavaroille, jotka eivät tulleet valituiksi. Jätesäkki ei minusta kuulosta vaihtoehdolta. Kondon mukaan tavarat ovat kuitenkin tehtävänsä jo täyttäneet, kun ne ovat tuottaneet sinulle joskus iloa.
Päätin käyttää postauksen kuvituksena edellisestä postauksesta lainattua kuvaa, koska epäilin, ettei sukkalaatikkoni välttämättä kiinnosta ketään.
Vaikka menetelmä ei minua niin kovin vakuuttanutkaan, päätin kokeilla sitä sukilleni. Minulla on iso vetolaatikko täynnä sukkia, mutta silti minusta tuntuu, että käyttökelpoisia sukkia on vain viisi paria. Viisi paria riittää normaali arkena melko hyvin, mutta jos pitäisi lähteä jonnekin matkalle esimerkiksi viikoksi, niin sukkia ei ole ollenkaan tarpeeksi. Sukkia ei muuten Kondon mukaan kuulu mytätä varret sisäkkäin perunaksi, kuten varmasti moni tekee (minä ainakin), vaan sukat kuuluu taitella.
Kuvittelin sukkia helpoksi kategoriaksi, koska niillä ei ole tunnearvoa ja muutenkin ne ovat vain sukkia. Olin kuitenkin väärässä. Sukistani juuri mitkään eivät tuottaneet iloa, mutta täysin ehjien sukkien roskiin heittäminen tuntui minusta todella järjettömältä idealta. Niitä kun kukaan ei varmasti halua ostaa. Valitsinkin siis kaikki ehjät sukat pidettäviksi ja poistettavaksi jäi yksi pariton sukka ja kaksi paria, jotka olivat rikki. Sain kuitenkin sukat järjestettyä ja nyt minulla on toistakymmentä paria käyttökelpoisia sukkia, joten uusille ei ole tarvetta. Pidin sukat edelleen perunoina, mutta järjestin ne pystyyn, jolloin näen melkein kaikki sukat kerralla.
Vaikka en kirjan ohjeita ja järjestystä ajatellut sanatarkasti noudattaakaan, enkä koe tarvetta käydä kaikkia kategorioita läpi, löysin kuitenkin kirjasta hyödyllisiä järjestelyvinkkejä.
Samantyyppiset tavarat kannattaa säilyttää samassa paikassa.
Karsiminen tai järjestäminen kannattaa tehdä tavararyhmittäin ei huoneittain tai laatikoittain.
Epäjärjestys johtuu siitä, että tavaroilla ei ole omia paikkoja tai tavaroiden laittaminen paikoilleen on liian hankalaa.
Samantyyppisten tavaroiden säilyttäminen samassa paikassa kuulostaa itsestään selvältä, mutta olen huomannut, että kun tilaa on enemmän myös säilytyspaikkoja on enemmän. Säilytän esimerkiksi ”tärkeitä” papereita kolmessa ja välillä jopa neljässä eri paikassa. Aikasemmin tällaista ongelmaa ei ole ollut, koska silloin kun asuin vielä kotona minulla oli oma huone, jossa tärkeille pareille ei ollut kovin montaa mahdollista säilytyspaikkaa, joten ne olivat kuin itsestään samassa paikassa. Sama tilanne on ollut myös aiemmissa asunnoissa, joissa on ollut yksi kirjahylly, jonka laatikoissa tärkeitä papereita on voinut säilyttää. Nykyisin miellä on kuitenkin tämän saman kirjahyllyn lisäksi myös kolme erilaista lispastoa tai kaappia, joissa on sopivia vetolaatikoita papereiden säilyttämiseen. Sukkien jälkeen erilaisten parereiden karsinta ja järjestäminen oikeille paikoille olisi siis seuraavana vuorossa.
Papereiden järjestämiseen Kondon lähtökohta oli, että kaikki paperit heitetään pois, mutta hänkin myöntää, että joitakin papereita vain on säilytettävä, vaikka ne eivät tuottaisikaan iloa. Muutenkin menetelmästä jäi paljon sallivampi kuva, kuin mitä se oli ennen kirjan lukemista. Kirjassa ei esimerkiksi anneta ohjeita siitä, mikä määrä vaikka sukkia on oikea, vaan oikea määrä on se joka tuottaa iloa.
En tiedä johtuiko siitä, ettei menetelmä vakuuttanut minua, että viimeinen luku kirjasta jäi lukematta, koska laina-aika päättyi. Olin varannut koko viime lauantai-iltapäivän kirjan lukemiseen, mutta kun olin aloittamassa lukemista, kirjaston verkkosivuille ei päässytkään. Viimeisessä luvussa kerrotaan ainakin sisällysluettelon mukaan, miksi menetelmä mullistaa koko elämän. Toivottavati siinä on myös hyvät perustelut, miten vanhaan elämään ei enää palata, koska kirjan neljä ensimmäistä lukua eivät ainakaan minua siitä vakuuttaneet. Haluan kuitenkin ehdottomasti lukea myös viimeisen luvun, joten ilmoittauduin uudestaan varausjonoon. E-kirjoilla jono menee kuitenkin melko nopeasti, joten muutaman viikon päästä minun pitäisi saada kirja käsiini uudestaan. Raportoin sitten lisää, jos viimeinen luku mullistaa minun elämäni. Epäilen että ei.
Kokonaisuutena KonMari yllätti kuitenkin positiivisesti, ja sain muutaman hyvän järjestelyvinkin, vaikka en menetelmään hurahtanutkaan. Edelleenkään en pidä kaiken tarpeettoman sullomista jätesäkkiin hyvänä ideana, enkä varsinkaan näe siinä mitään ekologista, niin kuin tavaran karsimisesta usein puhutaan. Tavaroiden karsiminen on ekologista vain siinä tapauksessa, että voi karsimisen tuloksena muuttaa pienempään asuntoon. Muutoin se voi johtaa jopa päästöjen kasvamiseen, jos karsitun tavaran tilalle alkaa ostaa uusia. Jos vaatemäärän karsii liian pieneksi, voi joutua pesemään vaatteita useammin ja vajaita koneellisia. Omistamiensa tavaroiden kohdalla olisi hyvä muistaa, että ne ovat yleensä jo päästönsä aiheuttaneet ja hankkiutumalla niistä eroon ei voi näitä päästöjä kumota.
Pidin viime vuonna Hävikkiviikolla hävikkiruokapäiväkirjaa ja tein saman myös nyt. Viime viikolla vietettiin siis Hävikkiviikkoa.
Alkuviikko alkoi lupaavasti ja selvisin torstaihin asti ilman ruokahävikkiä hieman mustuneita avokadon reunoja lukuun ottamatta. Torstaina halusin kuitenkin hampurilaisen lounaaksi ja liian isosta annoksesta jäi osa leivästa ja ranskalaisista syömättä. Sama toistui myös lauantaina ja muutama ranskalainen jäi syömättä.
Lautanen näytti useimmiten ruuan jälkeen tältä.
Sunnuntaina avokadosta meni yli puolet biojätteeseen, koska se oli lähes kokonaan musta. Kaivelin kuitenkin kaikki vihreät osat leivän päälle. Yleensä olen ollut melko hyvä avokadon kypsyttäjä; ostan avokadot aina raakoina ja pidän niitä huoneen lämmössä, kunnes ne ovat pehmeitä ja siirrän ne sitten jääkaappiin odottamaan syömistä. Viime viikolla syömässäni pussissa oli kuitenkin useampi sellainen yksilö, joka kypsyi epätasaisesti ja avokadohävikkiä tuli enemmän. Avokadojen kanssa minulla oli ongelmia myös vuosi sitten, joten onkohan syksy huono aika avokadoille.
Jääkaapista löytyi myös edellisellä viikolla ostetut herneet, jotka eivät silloinkaan olleet kovin hyviä ja yllättäen ne eivät olleet parantuneet viikon aikana jääkaapissa, joten ne menivät biojätteeseen.
Hieman kuivahtaneelle leivälle löytyy käyttöä bruschettana.
Hävikkiviikko meni tänä vuonna paremmin kuin viime vuonna. Olen oppinut arvioimaan lounaalla ruokamäärän paremmin. Suurin muutos on oikeastaan se, että nykyisin meillä on työpaikkaruokala, jossa ruoka otetaan itse valmiiden annosten sijaan. Vaikka pystyn itse vähentämään omaa lounashävikkiäni nyt paremmin, hävikkiä kuitenkin syntyy paljon juuri buffeteissa.
Ruokakaupasta en ostanut vihanneksia muuta kuin etukäteen suunniteltuihin ruokiin. Silti kesäkurpitsat pääsivät käyttöön vasta tänään lauantaiksi suunnitellun ruuan vaihduttua hampurilaiseen. Olivat onneksi vielä syötäväksi kelpaavia. Usein hävikin vähentämiseksi neuvotaan suunnittelemaan koko viikon ruuat etukäteen, mutta omalla kohdallani olen huomannut, että viikko on liian pitkä aika. Tulee näitä yllättäviä hampurilaisia tai muita menoja. Kannattaa tarkkailla, millainen suunnittelu sopii itselle, mutta yleensä pari päivää kannattaa kuitenkin ennakoida.
Kävin viikonloppuna myös Helsingissä Hävikkiruokafestareilla, joissa oli tarjolla hävikkiruuasta tehtyjä särki-lahna-burgereita. Viikon kolmas hampurilainen! Ei ehkä ihan normaali ruokavalio viime viikolla, mutta hyvää oli tämä viimeinenkin burgeri. Paikalla oli myös Alepan hävikkiruokakontti, josta sai ostaa 60 prosentin alennuksella samana päivänä ”vanhaksi meneviä” tuotteita. Alle kolmella eurolla ostettiin illaksi ruokaa ja kaksi pussia leipää, jotka laitettin pakkaseen.
Siitä että vaatteita ei saa enää viedä kaatopaikalle tämän vuoden alusta lähtien, on vouhotettu koko viime syksy. Kielto ei kuitenkaan koske pelkästään vaatteita, vaan kaikkea biohajoavaa jätettä, kuten biojätettä, pahvia ja paperia. Tarkempaa tietoa aiheesta löytyy täältä.
Valitettavasti kukaan ei kuitenkaan tule kotiin paasaamaan kierrätyksestä tai vahtimaan jätekatokseen, mihin astiaan mikäkin jäte kuuluu. Paikkakunnilla, joissa jätteet poltetaan, orgaanisen jätteen kaatopaikkakielto ei aiheuta muutoksia, koska biohajoavat jätteet saa edelleen polttaa. Tekstiilit, paperit ja muovit olisi silti parempi kierrättää kuin polttaa. Muilla paikkakunnilla ongelma siirtyy jätteenkäsittelijälle, jonka täytyy lajitella jätteet oikeaan paikkaan. Jälkilajittelu tulee varmaan kalliiksi, joten toivottavasti kasvavat jätemaksut saisivat kierrätyshaluttomatkin kierrättämään.
kuva: pixabay.com
Toinen vuodenvaihteessa tullut kierrätykseen liittyvä muutos on muovin keräyspisteet. Muovinkin kierrättäminen on edelleen vapaaehtoista, mutta ainakin minä olen odottanut muovin kierrätysmahdollisuutta jo pitkään. Yle tosin kertoi viime viikolla, että muovin kierrätyspisteet ovat pahasti myöhässä. Itsekin ehdin jo ihmetellä, etteikö tosiaan lähemmäksi kotiani ole muovin kierrätystä tulossa, kun tarkistin pisteiden sijainnin kierratys.info-sivulta, mutta kaikki eivät siis vielä ole paikallaan.
Suurin haaste muovin kierrätyksessä tuntuu itseleni tällä hetkellä olevan kierrätyksen muistaminen ja tilan rajallisuus, koska muovijätettä tulee paljon. Ihan joka viikko muoveja ei kuitenkaan jaksaisi käydä kierrätykseen viemässä, vaikka kierrätyspiste melko lähellä olisikin. Hetki varmaan kestää totutella uuteen, mutta eiköhän tämä kierrätys tästä lähde sujumaan.
Pahvinkeräys: tyhjät suklaarasiat ja muut pahvipakkaukset, ruskea lahjapaperi
Energia- tai sekajäte: värjätyt joululahjapaperit, lahjanaru, muovipakkaukset
Lisäys vuodelle 2016: Nykyään myös muovin voi kierrättää. Katso lähin kierrätyspiste täältä.
Ruokajätettä ei toivottavasti synny, mutta jos jotain ruokajätettä jostain syystä pääsee syntymään, niin sen osoite on biojäte. 19. päivän joulukalenteripostauksesta löytyy vinkkejä joulun ruokahävikin vähentämiseen.
Kinkun rasvaa ei saa kaataa viemäriin. Sen voi hyydyttää ja laittaa biojätteeseen tai muovirasiassa (esim. tyhjässä jäätelorasiassa) energia- tai sekajätteeseen. Sille voi keksiä myös jatkokäyttöä ruuanlaitossa, esim. kastikkeen tai keiton valmistuksessa.
Lisäys vuodelle 2016: Kinkun rasvan voi viedä tänä vuonna keräykseen, jolloin siitä tehdään uusiutuvaa dieseliä. Lue ohjeet täältä.
Lopuksi vielä oikein hyvää joulua kaikille blogini lukijoille!
Joululahjojen paketointi aiheuttaa paljon jätettä, eikä tavallinen värjätty lahjapaperi ole edes kierrätyskelpoista, vaan se pitää laittaa sekä- tai energiajätteeseen. Jos lahjapaperista haluaa kierrätettävän version, niin ruskea värjäämätön lahjapaperi kelpaa pahvinkeräykseen.
Lahjakäärettä valittaessa kannataa miettiä lahjan saajaa. Onko hän ihminen joka avaa paketin varovasti ja viikkaa paperin seuraavaa käyttökertaa varten vai repii paketin ja paperi menee samantien roskiin. Jos hän todennäköisesti käyttää lahjapakkauksen uudestaan, niin silloin voi valita uudelleen käytettävän lahjapussin tai -laatikon.
Tällä viikolla on vietetty hävikkiviikkoa. Tarkoitukseni oli kirjoittaa aiheesta jo alkuviikosta, mutta tuntui että hävikkiasiaa tuli joka tuutista, niin ajattelin että kirjoitan hävikistä enemmän toisella kertaa. Se on kuitenkin aina ajankohtainen aihe.
Osallistuin hävikkiviikkoon kuitenkin pitämällä tällä viikolla hävikkiruokapäiväkirjaa.
Ma: Lautaselle jäi puolikas peruna, niinkin huonosta syystä kuin liian lyhyt lounastauko enkä ehtinyt syömään loppuun.
Ti: Pari viipaletta retiisiä. Sitä oli lounaalla salaatissa enkä tykkää siitä.
Ke: Syömästäni avokadosta osa oli mennyt huonoksi, joten heitin huonoksi menneen osan pois. Jääkaappiin oli unohtunut kaksi viipaletta tomaattia, jotka olivat yli viikon vanhat. Eivät olleet homeessa, mutta en uskaltanut syödä enää.
To: Lounassalaatissa oli liikaa ja liian suolaisia krutonkeja, joista osa jäi syömättä. Illalla käytiin vielä ravintolassa ja siellä annoksesta jäi ranskalaisia ja pala leipää.
Pe: Lounaalla syödystä salaatista jäi vähän, koska en ehtinyt syömään kaikkea. Otin myös kermaviilikastiketta liikaa ja sitä jäi pieni nokare. Keskiviikkona ostamastani kukkakaalista oli yksi lehti homehtunut ja sen takia joiduin heittämään palan kukkakaalia pois, suurin osa päätyi kuitenkin syötäväksi.
La: Huonoksi mennyt avokado meni kokonaan biojätteeseen. Avokadot ovat kyllä hankalia, kun niistä ei näe päälle päin miltä se näyttää sisältä eikä puristelemallakaan saa selville koko totuutta. Lisäksi jääkaapista löytyi salsakastikkeen loppu joka oli ollut avattuna jo ehkä useamman kuukauden.
Su: Selvisin ilman ruokahävikkiä.
kuva: pixabay.com
Ruokahävikkini koostuu siis suurimmaksi osaksi vihanneksista. Jos näiden perusteella tekisin itselleni ohjeet hävikin vähentämiseksi, niin ne olisivat älä syö ravintolassa ja ota töihin eväät. Varsinkin valmiista annoksista menee yleensä jotain hukkaan, koska ne ovat liian suuria. Eväät olisivat myös nopeampi syötävä, jos on kiire. Yleensä saan kyllä syödä rauhassa eli tämä viikko oli poikkeus sen suhteen, että ruokaa jäi, koska en ehtinyt syödä kaikkea.
Jos ruuan saa ottaa itse noutopöydästä, omaa hävikkiään pystyy kontrolloimaan, mutta noutopöydissä taas ravintolan hävikki on kuitenkin suurempi kuin erillisiä annoksia valmistettaessa.
Hävikkipäiväkirjani perusteella tuoretta ruokaa ei myöskään kannata ostaa kuin samana päivänä syötäväksi. Jääkaapin paremmalla organisoinnilla voisin myös välttää sinne unohtuvia ruokia. Salsakastikkeen jämälle olisi esimerkiksi ollut montakin käyttötarkoitusta, jos olisin vain muistanut sen olemassa olon.
Liian lyhyestä ruokatauosta tuli mieleen Vantaan Sanomissa ollut juttu Vantaan useiden koulujen 20 minuutin ruokatauosta. Aivan järjetöntä sanon minä. Puoli tuntiakin tuntuu minusta lyhyeltä, jos siinä ajassa pitää ensin jonottaa ruokaa ja sitten syödä. Kun minä olin koulussa, meillä oli yleensä 45 minuutin ruokatauko, josta 15 minuuttia oli tarkoitettu välitunniksi, mutta jos oli hidas syöjä, niin sen sai käyttää syömiseen. Talvella muistan, että yritettiin joskus syödä hitaasti, ettei olisi tarvinnut mennä ulos pakkaseen.
Olen useasti maininnut täällä metaanin sen enempää selittämättä mitä se on. Metaani (CH4) on siis yksi ilmastonmuutosta aiheuttavista kasvihuonekaasuista. Sitä muodostuu orgaanisen aineen hajotessa hapettomissa olosuhteissa esimerkiksi biojätteestä kaatopaikoilla. Luonnossa metaania muodostuu mm. lehmien ruuansulatuksessa ja riisipelloilla, mikä onkin suurin syy, miksi naudanliha, maitotuotteet ja riisi ovat pahasta ilmaston kannalta. Metaani on nimittäin 20-30 kertaa hiilidioksidia voimakkaampi kasvihuonekaasu.
kuva: pixabay.com
Usein ilmastonmuutoksen yhteydessä puhutaan hiilidioksidista (CO2) tai hiilidioksidiekvivalenteista, kun tarkoitetaan kaikkia kasvihuonekaasupäästöjä. Päästölaskennassa muut kasvihuonekaasut muutetaan hiilidioksidiekvivalenteiksi. Täälläkin kun puhun hiilidioksidista tarkoitan siis hiilidioksidiekvivalentteja, jossa on mukana myös muut kasvihuonekaasut.
my CO2 quota 