Uusi vuosi ja uusi postaus pitkästä aikaa. Tuntuu, että tämä WordPress-alustakin näyttää jotenkin erilaiselta kuin silloin, kun viimeksi kirjoitin. Mainoksia tuntuu ainakin olevan enemmän. Ne johtuvat siitä, etten maksa blogialustan käytöstä (ehkä pitäisi). Mainokset eivät ole valitsemiani ja ne perustuvat lukijan evästeisiin tai sitten johonkin ihan muuhun. Ne eivät myöskään tuo minulle tuloja. Mainoksista pääsee muuten lukijana eroon, jos käyttää WordPressin sovellusta kännykällä tai tabletilla. Kirjoittaminen on kuitenkin mukavampaa tietokoneella.
Sitten kuitenkin postauksen varsinaiseen aiheeseen. Törmäsin jonkin aikaa sitten Facebookissa postaukseen, jossa kritisoitiin sitä, että rikkinäisten vaatteiden korjaaminen ei ole ekoteko, vaan sen pitäisi olla itsestäänselvyys. Ensin vähän närkästyin, mutta sitten aloinkin jo olla samaa mieltä, että niinhän sen tosiaan pitäisi olla itsestäänselvyys. Mutta miksi se ei samalla voisi olla myös ekoteko?
Ekoteko on sellainen teko, joka vähentää ekologista jalanjälkeä eli mm. hiilidioksidipäästöjä. Eli jos normaalisti heität rikkinäiset vaatteet roskiin ja alat nyt korjaamaan ne ja samalla vältyt ostamasta uusia vaatteita, niin se on silloin ekoteko. Jos syö joka päivä lihaa, niin kasvisruoka kerran viikossa on ekoteko tai jos lentää joka vuosi Thaimaahan lomalle ja päättääkin sen sijasta mennä Kanariansaarille, niin sekin on ekoteko. Suurempi ekoteko on tietysti olla lentämättä ollenkaan ja lähteä vaikka autolla Norjaan tai matkailla kotimaassa.
Ekotekoja voi olla monenlaisia ja toiset ovat tietysti merkittävämpiä kuin toiset. Monesti merkittävimpiä voivat kuitenkin olla ne arkiset jokapäiset asiat kuten pyörällä tai julkisilla oman auton sijasta töihin ja kasvisruokaa lihan sijaan.
Ekotekojen täyteistä vuotta 2019!
my CO2 quota 