Aika moni on varmasti aloittanut jo kesälomansa tai aloittamassa sitä pian. Omaan lomaani on vielä muutama viikko aikaa ja kärsin tällä hetkellä pahasta loma- ja matkakuumeesta. Lomakauden ollessa kuitenkin käynnissä ajattelin jatkaa Päästöttömämpi elämä -postaussarjaa lomavinkeillä.
Jos haluaa minimoida lomapäästönsä, niin kannattaa pysyä kotona tai lähialueilla, jolloin liikkuminen ei aiheuta paljon päästöjä. Toisaalta lomalla voi myös säästyä päästöjä, jos on pitkä työmatka ja kulkee sen yleensä autolla. Suomen kesä ei kuitenkaan toistaiseksi ole näyttänyt parhaita puoliaan ja mekin olemme päätyneet lomaan Keski-Euroopassa.
Ulkomaanmatkailussa suurin päästöjen aiheuttaja on lentäminen. Toisaalta silläkin on jo merkitystä, jos on yleensä tottunut käymään vaikka Atlantin toisella puolella ja tällä kertaa päättääkin lomailla Euroopassa.
Helsinki – New York – Helsinki 2168 kg CO2
Helsinki – Milano – Helsinki 686 kg CO2
Olen jo vuosia haaveillut matkasta Uuteen Seelatiin, mutta edestakainen matka sinne aiheuttaisi päästöjä jo 6549 kg CO2, minkä jälkeen ei sitten enää juuri muita päästöjä vuoden aikana saisikaan tulla. (Lentopäästöt on laskettu www.atmosfair.de -sivulla, jossa tein oletuksia konetyypistä.)
Automatka Norjaan (2470 km) sen sijaan aiheutti päästöjä vain 370,5 kg CO2 (+laivamatka arvio n. 35 kg CO2 per hlö) ja sen saan jakaa vielä kahdella, koska autossa oli kaksi matkustajaa. Yksityisautoilu on siis lomalla ihan hyvä vaihtoehto, kun autossa on useampi kuin yksi matkustaja.
Vielä pienemmillä päästöillä pääsee matkaan kun valitsee kulkupeliksi junan tai polkupyörän. Kaksi vuotta sitten tehdystä Interrailistä (matka sisälsi kyllä myös lentämistä) olen kirjoittanut täällä (lentopäästöistä) ja täällä (loman muista päästöistä). Pyörämatkasta Ahvenanmaalle, jonne haluaisin kovasti uudestaan, mutta sää ei tunnu ikinä suosivan silloin, kun olen lomalla, olen kirjoittanut täällä ja lyhyemmästä retkestä Tammisaareen täällä. Jos enemmän aikaa käytettävissä, niin kannattaa pyöräillä myös Hankoon.
my CO2 quota 