Sosekeitot ovat helppo ja nopea arkiruoka ja niistä voi tehdä lukemattomia erilaisia variaatioita. Sosekeittoihin on myös helppo käyttää kaikenlaisia jääkaappiin unohtuneita vihannesten loppuja tai esim. pitsasta tai tortilloista ylijäänyttä tomaatti- tai salsakastiketta. Kokosin tähän postaukseen omat vinkkini, miten tehdä erilaisia sosekeittoja.
Kahden hengen annokseen laitan yleensä yhteensä 500-600 grammaa yhtä tai useampaa kasvista ja lisäksi vielä yhden sipulin. Myös valkosipuli toimii hyvin useimmissa keitoissa. Keiton valmistus alkaakin yleensä sillä, että pilkon sipulin ja kuullotan sitä kattilassa öljyssä sillä aikaa, kun pilkon muut kasvikset. Myös pakastevihanneksia tai valmiita kasvissoseita voi käyttää. Kun olen pilkkonut valitsemani kasvikset laitan myös ne kattilaan ja kaadan joukkoon noin 0,5 litraa vedenkeittimellä kiehautettua vettä. Tässä vaiheessa lisään myös ripauksen suolaa. Keittoaika riippuu kasviksista, mutta yleensä 15-20 minuttia riittää. Porkkanat tai punajuuret vaativat usein pidemmän keittoajan. Jos haluaa keitosta täysin sileää, kannattaa kasviksia keittää kunnes ne ovat kunnolla pehmenneet.
Yleensä käytän ihan tavallista tuorejuustoa, mutta joskus kun tuota kuvassanäkyvää ruoka-fraichea on tarjouksessa, niin ostan sitä.
Kun kasvikset ovat pehmenneet ja valmiita soseutettaviksi, kannattaa kaataa osa keitinvedestä erilliseen kulhoon (tästä voi lisätä nestettä tarvittaessa, jos keitto on liian paksua, mutta nestettä on hankala poistaa kun keitto on jo soseutettu). Seuraavaksi laitan joukkoon noin 100 g tuorejuustoa tai 2 dl maustettua kaurakermaa. Sitten keitto sauvasekoittimella sileäksi ja valmista tuli.
Alla muutamia suosikkiyhdistelmiäni:
Bataatti-tomaattisose-chilikaurakerma
Bataatti-maustamaton kaurakerma
Porkkana-inkivääri-maustamaton kaurakerma
Parsakaali-yrttikaurakerma
Parsakaali-pakasteherne-piparjuuri- tai wasabituorejuusto
Kukkakaali-kanttarellituorejuusto
Palsternakka-piparjuurituorejuusto
Punajuuri-porkkana-omena-valkosipulituorejuusto tai maustamaton kaurakerma ja valkosipulia
Täältä löytyy resepti tomaattiseen bataatti-kookoskeittoon ja täältä tomaatti-linssikeittoon.
Keiton päälle ripottelen usein ”krutongeiksi” Verson härkäpapuroueseosta tai auringonkukansiemeniä. Jos kaipaan isompaa proteiinilisää, niin laitan keittoon käyttövalmiita linssejä tai kikherneitä (esim. GoGreen). Ne voi lisätä joko ennen tai jälkeen soseutuksen. Keiton kanssa maistuu myös tuore leipä ja osan tuorejuustosta voikin säästää leivän päälliseksi.
Kerroinkin jo postaussarjanensimmäisessä osassa, että halusin aloittaa ruokahävikistä, joten tässä toisessa osassa keskitytään ruokahävikin vähentämiseen. Ruoan muiden ympäristövaikutusten lisäksi myös ruokahävikki oli viime vuonna paljon esillä ja hyvä niin, koska ruokahävikki aiheuttaa täysin turhia päästöjä.
Sitran selvityksen (Kiertotalouden mahdollisuudet Suomelle) mukaan Suomessa kotitaloudet aiheuttavat ruokahävikkiä melkein 130 miljoonaa kiloa eli noin 23 kg henkeä kohti. Kuulostaa paljolta. Rahaa menee hukkaan lähes 100 euroa per henkilö vuodessa, nelihenkisessä perheessä jo 400 euroa, jolle varmaan löytyisi muutakin käyttöä.
Kotitalouksien hävikki on suurimmaksi osaksi vihanneksia, leipomotuotteita ja maitotuotteita. Paljon päästöjä aiheuttavaa lihaa menee onneksi vähemmän hukkaan, mutta myös maidontuotanto aiheuttaa paljon päästöjä ja silloin kun se menee hukkaan, niin päästöt ovat aiheutuneet täysin turhaan.
Selvityksestä paljastuu myös sellainen mielenkiintoinen seikka, että pois heitetystä ruuasta vain 29 % on havaittavissa pilaantuneeksi ja puolet olisi edelleen syömäkelpoista ruokaa.
kuva: pixabay.com
Vihanneksista pystyy yleensä aistinvaraisesti arvioimaan ovatko ne syömäkelpoisia vai homeessa tai mädäntyneitä. Maitotuotteissa taas arviointi on ehkä vähän vaikeampaa, mutta ainakin oman kokemukseni mukaan hapanmaitotuotteita voi syödä jopa kuukausi parasta ennen päivän jälkeen. Maitokin säilyy useita päiviä ja avaamattomana jopa viikon parasta ennen päivän jälkeen. Toisaalta jos ei ole koskaan syönyt mitään parasta ennen päivän jälkeen, niin voi ehkä saada jotain vatsavaivoja, jos syö kuukauden vanhaa jogurttia, mutta tuskin mitään vakavaa kuitenkaan. Omalla vastuulla kuitenkin.
Lihaa ja varsinkaan kanaa ja kalaa en suosittele syömään viimeisen käyttöpäivän jälkeen, mutta siinä se ero onkin, että niissä on ilmoitettu viimeinen käyttöpäivä, kun taas maitotuotteissa on parasta ennen päivä. Parasta ennen päivä tarkoittaa, että sen jälkeen tuotteen maku, ulkonäkö ja koostumus eivät välttämättä ole enää parhaimmillaan, mutta tuote on silti edelleen syötäväksi kelpaava.
Miten ruokahävikkiä sitten voi vähentää? Suosittelen aloittamaan hävikkipäiväkirjasta, koska se saattaa paljastaa yllätyksiä. Jääkö esimerkiksi työpaikkalounaalla aina muutama salaatinlehti, peruna tai leivän puolikas? Minulle kävi ennen usein niin, vaikka kotona olin tarkempi. Hävikkipäiväkirjaa kannattaa pitää vaikka useampi viikko. Siihen kannattaa kirjata myös hävikin syy. Oliko ruokaa liikaa, oliko se pahaa, oliko kiire? Muista kirjata myös viemäriin kaadettu kahvi ja tee. Niihen valmistamisessa menee paljon energiaa hukkaan.
Ruokaa ei kannata ostaa liian paljon kerralla. Ostoslista on hyvä apu ja kaupassa kannattaa vielä miettiä jokaisen ostoksen kohdalla, milloin aikoo sen syödä. Yksi hyvä keino välttää turhia ostoksia on mennä kauppaan kävellen. Silloin kun ostokset joutuu kantamaan kotiin, ei tee mieli ostaa mitään ylimääräistä. Samasta syystä kaupassa kannatta suosia koria kärryjen sijaan.
Pakkauskoko kannattaa valita oman tarpeen mukaan eika tuijottaa liikaa kilohintaa. Isomman pakkauksen edullisempi kilohinta ei tule halvemmaksi, jos puolet menee roskiin. Pakkauksia ei myöskään kannata vältellä turhaan, koska ne pidentävät tuotteiden säilyvyyttä. Varsinkin helposti pilaantuvien elintarvikkeiden kohdalla kannattaa valita pakattu tuote. Tanskalaisen tutkimuksen mukaan pakkaukset aiheuttavat alle prosentin ruuan ympäristövaikutuksista.
kuva: pixabay.com
Ruuan pakastamiseen suhtaudun vähän ristiriitaisesti. Välillä se on hyvä keino vähentää hävikkiä, jos vaikka tulee joku yllättävä meno, eikä syökään kotona niin kuin oli alun perin suunnitellut. Pakastamisessa on kuitenkin se ongelma, että sitä ruokaa pitäisi myös muistaa ottaa sieltä pakastimesta ja syödä. Ruoka ei kuitenkaan säily ikuisesti pakastimessakaan. Olen huomannut, että leipä ja kypsentäntämätön ruoka tulee usein syötyä pakastimesta, mutta valmis ruoka yleensä unohtuu. Pakastaminen ja uudelleen sulattaminen kuluttaa energiaa ja jos ruoka päätyy pakastimesta lopulta roskiin, niin ruuan tuhlaamisen lisäksi on tuhlattu myös energiaa sen jäädyttämiseen ja sulattamiseen. Elin opiskeluaikoina kaksi vuotta ilman pakastinta ja nuo kaksi vuotta olivat varmasti elämäni ruokahävikittömintä aikaa. Kun tiesi jo kaupassa, ettei pakastaminen ole vaihtoehto, ei tullut ostettua mitään pahan päivän varalle. Leivän ja jäätelön säilyttäminen oli oikeastaan ainoa asia, johon pakastinta olisin kaivannut.
Huolimatta ponnisteluista ruokahävikin vähentämiseksi ruokaa tulee kuitenkin välillä valmistettua liikaa. Tähteitä kannattaa ottaa esimerkiksi evääksi tai edellisen päivän ruuan voi syödä alkuruuaksi. Esimerkiksi keitto sopii tähän tarkoitukseen hyvin. Alla kuva muutaman viikontakaisesta kolmen ruokalajin hävikkilounaasta, johon kuuluu alkuruuaksi palsternakkasosekeiton loppu, pääruuaksi tortilla, jossa oli aiemmin valmistetun härkiskastikkeen loppu ja jälkiruuaksi vielä laskiaispullan puolikas.
my CO2 quota 