Piti kirjoittaa Italiasta, mutta sitten tuli Norja. Vielä loman ensimmäisenä päivänä meillä ei ollut tiedossa mitä lomalla tekisimme. Edellisen postauksen jälkeen oli selvää, ettei tällä lomalla lennetä mihinkään, joten vaihtoehdoiksi jäivät Suomi, Ruotsi ja Norja. Uudesta pyöräreissusta Ahvenanmaalle olemme haaveilleet jo edellisestä kolme vuotta sitten tehdystä reissusta asti, mutta tänäkään vuonna sääennusteet eivät näyttäneet kovin pyöräilyä suosivilta. Oikeastaan joka paikkaan oli luvattu sadetta ja tuulta. Sitten Pohjois-Norjan sääennuste alkoi näyttää yllätävän kesäiseltä. Alkumatkasta oli kuitenkin vielä sateista ja sumuista.
Matkasta Norjaan olemme haaveilleet myös pitkään. Meistä kumpikaan ei kuitenkaan erityisemmin pidä ajamisesta, joten automatka Norjaan ei kuulostanut houkuttelevalta. Yritin selvitellä junavaihtoehtoa ja esimerkiksi Interrailiä Norjassa, mutta se alkoi vaikuttaa aika kalliilta, varsinkin vasta juuri ennen lähtöä suunniteltuna. Se olisi myös vaatinut aika paljon etukäteissuunnittelua. Koska junamatka vaikutti liian hintavalta ja hankalalta, aloimme lopulta miettiä mahdollisia autoreittejä Norjaan.
Jostain syystä minulla oli sellainen mielikuva, että Norjaan pääsee Suomesta vain Kilpisjärven kautta tai Tukholmasta ajamalla Osloon. Suomen ja Norjan välissä oleva Ruotsi oli siis ollut mielessäni jotenkin ylittämätön este. Muistin kuitenkin lukeneeni aiemmin kesällä Aamukahvilla-blogista automatkasta Norjaan Uumajan kautta. Tarkemman Google mapsin tutkailun jälkeen minulle selvisi, että Ruotsin ja Norjan raja on ylitettävissä autolla useammastakin kohtaa.
Mahdollinen reitti ja kohteet alkoivat hahmottua, kun kirjoitin matkapäivät ajoaikoineen kalenteriin. Pientä karsintaa piti tehdä, koska olisin halunnut käydä Oslossa ja Nordkapissa ja aika monessa paikassa siinä välillä. Koska ei pidetä ajamisesta, päivittäiset matkat pitivät olla lyhyitä ja pysähdyksiä piti olla paljon. Eteläisimmäksi kohteeksi valikoitui hieman napapiirin alapuolella oleva Mo i Rana ja pohjoisimmaksi Lofootit. Sitten piti vielä päättää reitin suunta, joka ratkesi helposti Wasalinen reittiaikatauluja tutkailemalla. Oli siis helpompi aloittaa Vaasasta ja palata Suomeen Tornion kautta. Alkumatkasta varattiin vielä autojuna Oulusta Pasilaan, jolla saatiin pidennettyä reissua päivällä ja vähennettyä ajamista (päästöjäkin säästyi). Yhteensä oltiin reissussa 8 yötä.
Norjassa oli upeaa. Olin tiennyt että Norjassa on vuoria ja vuonoja, mutta en ollut tajunnut, että niitä on niin paljon ja joka puolella. Tuntui kuin olisi ollut koko ajan jossain maisemajunassa. Koko ajan olisi tehnyt mieli pysähtyä ottamaan kuvia. Vähän ehdittiin myös patikoimaan, mutta kirjoitan siitä toisella kertaa.
my CO2 quota 