Testasin sähköpyörää

Lämpimät säät ovat vieneet minut mennessään ja tietokonetta ei ole juuri tullut avattua. Ei tiedä milloin tämä ihana kesäsää loppuu (Juhannukseksi varmaan viimeistään), niin täytyy ottaa siitä kaikki irti. Jotain blogiin sopivaa olen kuitenkin ehtinyt myös tehdä. Pyöräilyviikolla (muutama viikko sitten) oli mahdollista käydä testaamassa sähköpyöriä Espoossa Villa Elfvikissä.

Kirjoitin alkuvuodesta työmatkani pidentyneen, eikä 17 km yhteen suuntaa tunnu minusta enää sopivalta pyöräilymatkalta. Muutaman kerran olen kyllä pyöräillyt töihin, mutta päivittäin en sitä kuitenkaan jaksa tehdä. Tai ehkä jaksaisin, mutta pääsen töihin julkisilla reilussa puolessa tunnissa ja pyöräily vie vähintään tunnin, joten kysymys on myös ajasta. Sanoisin että julkinen liikenne toimii siis matkallani liiankin hyvin. Olen harkinnut sähköpyörän ostamista, koska sillä työmatka olisi mahdollista taittaa nopeammin ja ennen kaikkea hikoilematta.

Sähköpyörällä tarkoitetaan yleensä sähköavusteista pyörää, joka avustaa polkemisessa alle 25 km/h vauhdissa. Itsekseen se ei siis liiku. Avustuksen tasoa voi säätää ohjaustangossa olevasta näytöstä ja pyörällä voi polkea myös ilman avustusta. Alamäessä tai esim. pitkällä suoralla, jossa vauhti nousee helposti yli 25 km/h:ssa, avustus lakkaa. Alamäessä pyörä tuntui kuitenkin menevän kovempaa, mutta se johtui varmaan siitä, että sähköpyörä oli omaa pyörääni painavampi. Myös suoralla vaihti tuntui nopeammalta ja luulen sen johtuvan siitä, etten ollut avustuksen takia väsynyt pyöräilystä ja jaksoin pitää kovemman vauhdin pidempää kuin tavallisella pyörällä

En valitettavasti ehtinyt kuvata kokeilemaani pyörää, joten tämä kuva on Pixabaysta.

Päällimmäisenä sähköpyöräilystä jä mieleen, että se oli hauskaa. Ylämäissä tuntui kuin joku olisi työntänyt selästä lisää vauhtia. Ylämäessä minulle tulee tavallisen pyörän kanssa usein sellainen tunne, että ne ovat välttämätön paha, ja reitillä olevat liiat ylämäet vähentävät intoani pyöräillä. Pidän polkupyörää kulkuvälineena, enkä urheiluvälineenä. Olen muistaakseni kerran käynyt pyörälenkillä hikiurheilumielessä. Muuten pyöräilyllä on aina tarkoitus kulkea paikasta toiseen tai vain nauttia maisemista ja luonnosta.

En ole kuitenkaan vielä hankkinut sähköpyörää, vaikka sellaisella pyöräily hauskaa ja helppoa olikin. Suurin este on sähköpyörien korkeahinta ja myös akun kesto ja huollettavuus mietityttävät. Mitä jos pyörä hajoaa? Onko se korjattavissa? Voiko akun vaihtaa ja paljonko uusi akku maksaa? Kalliin pyörän säilyttäminen, niin että se olisi helposti käytettävissä, on myös hankalaa kerrostalossa.

Tavallisen pyörän voi myös muuttaa sähköpyöräksi ja se voi tulla edullisemmaksi kuin kokonaan uuden pyörän hankinta. Sen suhteen minua kuitenkin epäilyttää, onko nykyinen lähes kymmenen vuotta vanha lastenpyörä tarpeeksi hyvä sellaiseen vai pitäisikö siinäkin tapauksessa hankkia kokonaan uusi pyörä.

Vaikka sähköpyörän hinta hirvittää, niin maksan tällä hetkellä kuitenkin yli 100 euroa kuussa seutulipusta, joten jos ajattelisin ajavani pyörällä töihin 9 kuukautta vuodessa, 2000 euron pyörän takaisinmaksuaika olisi vain reilu kaksi vuotta. Lisäksi meillä seisoo pihassa auto käyttämättömä, kun puolisokaan ei enää aja sillä töihin. Auton myynnistä saisimme rahat vaikka molempien sähköpyöriin, joten sitäkin vaihtoehtoa kannattaa ehdottomasti harkita.

Sähköpyöräilystä voi lukea lisää esimerkiksi tästä ”Ikuinen myötätuuli” -oppaasta.

Ruokavaliomuutokset

Kirjoitin muutama viikko sitten viime vuoden ruokapäästöistäni ja ajattelin nyt kirjoittaa vähän tarkemmin, mitä muutoksia olen tehnyt.

Aamupalani on muuttunut juustoleivistä avokado- tai hummusleipiin, tuorepuuroon tai perinteisempään kaurapuuroon. Aamukahvin maidon olen vaihtanut kauramaitoon. Sen lisäksi, että päästöt ovat vähentyneet, aamupalani on vaihtunut monipuolisemmaksi. Nyt tuntuu vaikealta uskoa, että söin juustolla ja kurkulla päälystettyä paahdettua ruisleipää kyllästymättä kymmenen vuotta lähes jokaikinen aamu!

Lounaani söin viime vuonnakin ravintolassa, mutta valitsin useimmiten kasvisvaihtoehdon, jos sellainen oli saatavilla ja yleensä oli. Kasvisruuan lisääminen onkin mielestäni helpointa aloittaa juuri lounaista. Jos lounaan syö koulu- tai työpaikkaruokalassa, kasvisvaihtoehdon valitseminen ei vaadi minkäänlaista lisäponnistelua.

Kesällä laskin, että kanaruoka on kuitenkin usein juustoista kasvisruokaa päästöttömämpi vaihtoehto, joten viime syksynä söin enemmän kanaa. Loppuvuodesta kuitenkin luin, kuinka monet ravintolat käyttävät thaimaalaista pakastekanaa (en valitettavasti löytänyt juttua enää). Nykyään teenkin aina oletuksen, että ravintolan liha on ulkomaista, jos alkuperää ei ole mainittu, ja kasvisruoka on siksikin parempi vaihtoehto. Miksi maksaisin ravintolassa enemmän sellaisesta ruuasta, jota en kelpuuttaisi lautaselleni kotonakaan?

Kotona olemme tehneet myös enemmän kasvisruokaa. Kesällä ja syksyllä tein paljon pastaruokia kesäkurpitsasta ja munakoisosta. Talvella innostuin punajuuresta ja alkukeväästä hullaannuin parsakaaliin. Nyt on tullut grillattua paljon eri kasviksia, kuten munakoisoa, sieniä, parsaa ja paprikaa. Myös erilaisia papuja, linssejä ja kikherneitä on tullut testailtua. Yleensä käytän jotain valmista papusekoitusta, jota ei tarvitse liottaa. Niistä saa nopeasti valmistettua vaikka mitä kastikkeita pastalle tai suosikkiruokaani kasvistortilloihin.

Pikaruokana toimii hyvin Ikean pakastekasvispyörykät ja sosekeitotkin ovat melko nopeita valmistaa. Yritän suosia sesonkikasviksia, mutta kirsikkatomaatit ovat ”paheeni” ympäri vuoden. Kasvihuonekurkusta luovuin viime talvena kokonaan.

Välipaloina söin ennen usein rahkaa, koska se oli helppoa ja nopeaa. Nykyisin olen vaihtanut rahkat banaaniin, kaurapuuroon, cashew-pähkinöihin tai Yosan kauravälipaloihin. Monet kasvimaitotuotteet vaativat mielestäni vähän totuttelua makuun, mutta Yosat veivät kyllä heti voiton jogurteista (paitsi vanilja oli vähän outo). Välipalatkin ovat siis monipuolistuneet ja rahaakin säästyy, koska rahkat ovat melko kalliita. Esimerkiksi usein syömäni Fazerin Alku-puuro banaanilla maksaa noin 60 senttiä per annos.

Tekemäni muutokset ovat mielestäni olleet helppoja. Tällainen ruokavalio, jossa mistään ei tarvitse luopua kokonaan, sopii minulle parhaitan. Uuden ruokavalion noudattaminen tuntuu myös helpommalta, kun mikään ei ole kokonaan kielletty. (Toimisipa tämä myös karkkeihin.) Olen kuitenkin huomannut, että mitä vähemmän syön lihaa sitä vähemmän myös kaipaan sitä.