Ruuan päästöistä

Olin kirjoittamassa postausta kesä-, heinä- ja elokuun päästöistä, koska kuukausittaiset päästösäästöpostaukset ovat jääneet kesällä tekemättä. (Kohtahan tässä on jo syyskuukin paketissa.) Innostuin kuitenkin vähän ruuan päästöistä ja päätin tehdä aiheesta oman postauksen, koska osa päästöistä yllätti minut.

Kesän aikana kiinnitin huomiota lihan syönnin vähentämiseen ja punaista lihaa meille ei ole kotiin ostettu juurikaan kevään jälkeen. Muutama hampurilainen ja makkara tuli kuitenkin kesällä syötyä. Myös kanan syöntiä ollaan vähennetty kotona ja laitetaan useammin kasvisruokaa.

vegetables-777385_1280
kuva: pixabay.com

Vieläkään en ole onnistunut pitämään ruokapäiväkirjaa kokonaista viikkoa, mutta kokosin tähän muutamia esimerkkejä, syömistäni ruuista ja miten päästövähennystä on syntynyt.

Foodwebin avulla laskin päästöjä itselleni tyypillisille annoskoille. Näiden lisäksi tulee tietysti myös lisukkeet kuten peruna, pasta ja salaatti, ne ovat pysyneet suunnilleen samoina, joten laskin päästöt vain ”pääraaka-aineelle”.

150 g naudan jauhelihaa 2,85 kg CO2
150 g sianlihaa 0,84 kg CO2
150 g broilerin filettä 0,54 kg CO2
150 g lohta 0,63 kg CO2
75 g fetaa 0,975 kg CO2
200 g kesäkurpitsaa 0,44 kg CO2 + 25 g juustoa 0,33 kg CO2
150 g papuja 0,015 kg CO2

Lähtötilanteena pidin ruokavaliota, jossa syödään viikossa kerran naudanlihaa, kerran possua, kolme kertaa kanaa ja kaksi kertaa kasvisruokaa (yleensä sis. juustoa). Nämä ovat siis kotona syötäviä iltaruokia. Syön lisäksi töissä lounaan. Päästöt vanhalla ruokavaliolla olivat 6,85 kg CO2.

Kesällä (ja edelleen syksyllä) uuteen ruokavalioon on kuulunut neljä kertaa viikossa kasvisruokaa yleensä kerran papukastiketta (vegaaninen) ja kolme kertaa jotain muuta kasviskastiketta tai -paistosta (sis. juustoa) ja kaksi kertaa kanaa ja kerran kalaa (yleensä lohta). Päästöjä tästä versiosta kertyy 4,125 kg CO2. Säästöä siis 2,725 kg viikossa. Ei kuulosta paljolta, mutta kymmenessä viikossa kuitenkin jo 27,25 kg CO2. Vuodessa päästösäästöjä kertyy jo 141,7 kg CO2 ja tässä on kuitenkin mukana vasta päivän yksi ateria.

Papujen vähäpäästöisyys yllätti minut täysin. Olen tiennyt että ne ovat lihaa parempi vaihtoehto, mutta että ne ovat lähes päästöttömiä. Voittavat monet vihannekset mennen tullen.  Toisaalta taas kesäkurpitsan päästöt yllättivät suuruudellaan. Varsinkin juustolla kuorrutettuna ne menevät jo kanan ohi. Tiesin että kana on lihoista vähäpäästöisin, mutta että kanasalaatti (150 g kanaa) voittaa päästövertailussa helposti fetasalaatin (75 g fetaa). Olen esim. lounaalla valinnut usein fetasalaatin kanasalaatin sijaan, mutta enpä valitse enää. Papuruokia aion myös jatkossa kokkailla enemmän. Ne ovat edullisiakin.

Hävikkiviikon hävikki

Tällä viikolla on vietetty hävikkiviikkoa. Tarkoitukseni oli kirjoittaa aiheesta jo alkuviikosta, mutta tuntui että hävikkiasiaa tuli joka tuutista, niin ajattelin että kirjoitan hävikistä enemmän toisella kertaa. Se on kuitenkin aina ajankohtainen aihe.

Osallistuin hävikkiviikkoon kuitenkin pitämällä tällä viikolla hävikkiruokapäiväkirjaa.

Ma: Lautaselle jäi puolikas peruna, niinkin huonosta syystä kuin liian lyhyt lounastauko enkä ehtinyt syömään loppuun.
Ti: Pari viipaletta retiisiä. Sitä oli lounaalla salaatissa enkä tykkää siitä.
Ke: Syömästäni avokadosta osa oli mennyt huonoksi, joten heitin huonoksi menneen osan pois. Jääkaappiin oli unohtunut kaksi viipaletta tomaattia, jotka olivat yli viikon vanhat. Eivät olleet homeessa, mutta en uskaltanut syödä enää.
To: Lounassalaatissa oli liikaa ja liian suolaisia krutonkeja, joista osa jäi syömättä. Illalla käytiin vielä ravintolassa ja siellä annoksesta jäi ranskalaisia ja pala leipää.
Pe: Lounaalla syödystä salaatista jäi vähän, koska en ehtinyt syömään kaikkea. Otin myös kermaviilikastiketta liikaa ja sitä jäi pieni nokare. Keskiviikkona ostamastani kukkakaalista oli yksi lehti homehtunut ja sen takia joiduin heittämään palan kukkakaalia pois, suurin osa päätyi kuitenkin syötäväksi.
La: Huonoksi mennyt avokado meni kokonaan biojätteeseen. Avokadot ovat kyllä hankalia, kun niistä ei näe päälle päin miltä se näyttää sisältä eikä puristelemallakaan saa selville koko totuutta. Lisäksi jääkaapista löytyi salsakastikkeen loppu joka oli ollut avattuna jo ehkä useamman kuukauden.
Su: Selvisin ilman ruokahävikkiä.

kuva: pixabay.com
kuva: pixabay.com

Ruokahävikkini koostuu siis suurimmaksi osaksi vihanneksista. Jos näiden perusteella tekisin itselleni ohjeet hävikin vähentämiseksi, niin ne olisivat älä syö ravintolassa ja ota töihin eväät. Varsinkin valmiista annoksista menee yleensä jotain hukkaan, koska ne ovat liian suuria. Eväät olisivat myös nopeampi syötävä, jos on kiire. Yleensä saan kyllä syödä rauhassa eli tämä viikko oli poikkeus sen suhteen, että ruokaa jäi, koska en ehtinyt syödä kaikkea.

Jos ruuan saa ottaa itse noutopöydästä, omaa hävikkiään pystyy kontrolloimaan, mutta noutopöydissä taas ravintolan hävikki on kuitenkin suurempi kuin erillisiä annoksia valmistettaessa.

Hävikkipäiväkirjani perusteella tuoretta ruokaa ei myöskään kannata ostaa kuin samana päivänä syötäväksi. Jääkaapin paremmalla organisoinnilla voisin myös välttää sinne unohtuvia ruokia. Salsakastikkeen jämälle olisi esimerkiksi ollut montakin käyttötarkoitusta, jos olisin vain muistanut sen olemassa olon.

Liian lyhyestä ruokatauosta tuli mieleen Vantaan Sanomissa ollut juttu Vantaan useiden koulujen 20 minuutin ruokatauosta. Aivan järjetöntä sanon minä. Puoli tuntiakin tuntuu minusta lyhyeltä, jos siinä ajassa pitää ensin jonottaa ruokaa ja sitten syödä. Kun minä olin koulussa, meillä oli yleensä 45 minuutin ruokatauko, josta 15 minuuttia oli tarkoitettu välitunniksi, mutta jos oli hidas syöjä, niin sen sai käyttää syömiseen. Talvella muistan, että yritettiin joskus syödä hitaasti, ettei olisi tarvinnut mennä ulos pakkaseen.