Pyörällä Tammisaaressa

Kun edellisestä postauksesta on enemmän aikaa, alkaa tuntua siltä, että seuraavan postauksen pitäisi olla jotenkin erityinen. Parin viikon aikana minulla on ollut useampikin postaus tekeillä, mutta jotenkin en ole saanut niitä valmiiksi. Toisin sanoen en ole ollut niihin riittävän tyytyväinen, jotta olisi halunnut painaa Julkaise-nappia.

Päätin aloittaa tänään postauksen ihan puhtaalta pöydältä ja edelliseen postaukseen verrattuna vähän kevyemmällä aiheella. Tehtiin nimittäin pieni pyöräretki tänä viikonloppuna. Edellinen pyöräreissummehan päättyi vähän ikävästi renkaan puhkeamiseen ja jouduimme palaamaan kotiin ennen kuin koko reissu ehti edes kunnolla alkaa. Tällä kertaa oli parempi onni matkassa ja sateeltakin vältyttiin melkein kokonaan.

Perjantaina olin vähän suunnitellut mahdollista pyöräreittiä ja löysin Outdoors Finlandin reittiehdotukset läntiselle Kuninkaantielle. Päätettiin kuitenkin vasta lauantaiaamuna, että lähdetään. Varasin yöpymismökin Tammisaaren Ormnäs Campingistä (ajateltiin päästä vähemmillä tavaroilla, kun ei tarvitse raahata telttaa), pakattiin laukut ja lähdettiin pyöräilemään Pasilaan, josta jatkettiin junalla Karjaalle.

Karjaalta ostettiin vähän eväitä ja lähdettiin pyöräilemään Billnäsin kauniin ruukkialueen läpi kohti Pohjaa, jossa pidettiin evästauko. Olisi pitänyt pysähtyä siellä Billnäsissä, koska sen jälkeen ei löydetty oikein mitään pysähdyspaikkoja, joten istuttiin sitten Pohjassa ensimmäiselle vastaan tulleelle penkille syömään.

Pohjasta jatkettiin melko mäkistä ja paikoin huonokuntoista hiekkatietä Tammisaareen. Välillä jouduttiin taluttamaan ylämäet, kun jalat olivat jo niin väsyneet. En siis suosittele tätä reittiä kovin huonokuntoiselle tai vasta-alkajalle mäkisyyden takia. Tammisaaressa ehdittiin vielä kauppaan ja sitten poljettiin leirintäalueelle. Oli ihan kiva, ettei tarvinnut alkaa pystyttämään telttaa, vaan pääsi suoraan mökkiin. Illalla käytiin vielä pyörillä Tammisaaren keskustassa syömässä.

Aamulla lähdettiin pyöräilemään takaisin Karjaalle, mutta eri reittiä kuin eilen. Paluumatkamme kulki Snappertunan ja Raaseporin linnan raunioiden kautta. Linna ja sen vieräinen kahvila oli juuri sopiva taukopaikka ja syötiin siellä lounas. Ei osattu arvioida, kuinka kauan meillä menee reitin pyöräilyssä, eikä siksi uskallettu ostaa junalippuja etukäteen. Kun pääsimme takaisin Karjaalle, seuraavaan junaan ei saanut enää pyöräpaikkoja, joten jäimme odottemaan seuraavaa junaa, joka oli onneksi lähijuna, joten liput olivat vähän halvemmat.

Tänään koko matkan näytti siltä, että kohta sataa, mutta aamua lukuun ottamatta, ei jouduttu pyöräilemään sateessa ollenkaan. Paluumatkalla junassa kuitenkin sateli vähän, mutta se lakkasi kun päästiin Helsinkiin.

Mikään kovin edullinen tällainen lyhyt osittain junalla tehtävä reissu ei ollut. Kahden hengen junalippuihin meillä meni nimittäin lähemmäs sata euroa. En ihmettele yhtään, jos junamatkailu ei suomalaisia kiinnosta. Samaan reissuun olisi mennyt bensoihin maksimissaan 20 euroa. Meillä ei kuitenkaan ole autoon pyörätelinettä, joten auto ei siksi ollut vaihtoehto. Jos vähän haluan itseni lohduttaa, niin ainakin päästöjä säästyi 28 kg CO2, kun valitsimme auton sijasta junan.

Mökki maksoi 42 euroa, mikä ei ollut paha hinta, kun telttapaikka olisi ollut noin puolet siitä. Mökin paras puoli oli se, ettei tarvinnut raahata telttaa ja makuualustoja, mutta muuten nukkuisin kuitenkin mieluummin teltassa. Lisäksi lähtiessäme satoi, joten teltta olisi juuri ehtinyt kastua ja se olisi pitänyt pakata märkänä mukaan.

Joka tapauksessa kaikin puolin kiva viikonloppureissu. Pyöräiltyä tuli yhteensä arviolta 70-80 km, mikä tuntui kyllä yllättävän rankalta, vaikka olenkin tottunut pyöräiljä. Pyöräteitä ei juuri ollut, vaan reitti kulki autotien reunaa. Tiet olivat pääosin melko vähäliikenteisiä, joten pyörätien puuttuminen haitannut, vaikka muutaman kerran tuntuikin siltä, että auto ohitti vähän liian läheltä.

Voiko Suomessa elää kestävästi?

Eilen oli maailman ylikulutuspäivä, mikä tarkoittaa, että maapallon luonnonvarat on kuluvalta vuodelta käytetty. Loppuvuoden siis varastamme luonnonvaroja tulevilta sukupolvilta.

Alkuvuodesta tekemäni Ilmastodieetti-testin mukaan omat hiilidioksidipäästöni ovat lähes 9500 kg vuodessa ja tavoiteenihan on laskea päästöt 8000 kg CO2 vuodessa. Jotta en ylikuluttaisi luonnonvaroja, minun pitäisi laskea päästöni 2300 kg CO2  vuodessa (lähde).

Onko Suomessa mahdollista selvitä 2300 kg CO2-päästöillä? Aika erilaista nykyelämään verrattuna se varmasti olisi. Ilmastodieetin mukaan jo pelkästään asumiseni päästöt (2678 kg CO2) ylittävät tuon 2300 kg, vaikka käytämme uusiutuvilla tuotettua sähköä.

Asunto olisi siis ensimmäiseksi vaihdettava pienempään. Sillan alle ei tarvitsisi kuitenkaan muuttaa, jos on valmis luopumaan monesta muusta asiasta. Pienikin asunto vie silti helposti suurimman osan koko vuoden hiilidioksidibudjetista. Käytin jälleen Ilmastodieettiä eri vaihtoehtojen laskemiseen.

Jos muuttaisin puolisoni kanssa 30 m2:n vuonna 2010 rakennettuun kerrostaloasuntoon, jonka lämmitysmuoto on kaukolämpö, asumisen päästöt olisivat 1204 kg CO2 / hlö. 90 % tästä tulee asunnon lämmittämisestä! Sähkö olisi tässä tapauksessa vihreää eli sen päästöt lasketaan nollaksi.

Toisaalta 50 m2 maalämmöllä lämpiävä uudehko omakotitalo tuottaisi päästöjä vain 172 kg CO2. Maalämpöpumppu kuluttaa myös sähköä, mutta jos sähkö on tuotettu uusiutuvilla, sen päästöiksi lasketaan nolla.

kuva: pixabay.com
kuva: pixabay.com

En ole ihan samaa mieltä, että uusiutuva energia olisi täysin päästötöntä, koska sen rakentaminen ja mahdollisen raaka-aineen kasvattaminen ja prosessointi kuluttaa energiaa, joka on usein tuotettu fossiilisilla polttoaineilla. Mutta yleensä päästöt ovat kuitenkin reilusti pienemmät kuin fossiilisilla polttoaineilla.

Lihan ja maitotuotteiden kulutusta olisi vähennettävä radikaalisti, paras olisi ryhtyä vegaaniksi, joka ei syö myöskään riisiä eikä talvella lämmitetyssä kasvihuoneessa tuotettuja vihanneksia. Ilmastodieetin mukaan tällainen ruokavalio tuottaisi CO2-päästöjä 288 kg vuodessa.

Autosta olisi luovuttava samantien. Työmatkani kulkisin 9 kk pyörällä ja 3 kk bussilla, joka aiheuttaisi päästöjä 65 kg vuodessa.

kuva: pixabay.com
kuva: pixabay.com

Pakollisista hiilimenoista aiheutuisi vuodessa noin 1600 kg CO2 (30 m2:n kerrostaloasunnolla). Tässä ei ole ruuan lisäksi mukana mitään muuta kulutusta, ei siis yhtään älypuhelinta, vaatetta, shampoopulloa, lehteä tai ravintolaillallista. 1600 kg CO2 jälkeen vuosibudjetista olisi vielä 700 kg CO2 jäljellä eli 58 kg CO2 kuukaudessa. Sen voisi sitten käyttää haluamallaan tavalla. Joka kuukausi voisi, vaikka ostaa reilulla sadalla eurolla vaatteita, ajaa 390 km autolla tai käydä ravintolassa syömässä 15 eurolla tai jos veganismi ei houkuttele, niin jäljelle jäävät päästöt voisi käyttää maitotuotteiden tai lihan syömiseen. Lentomatkat joutuisi kyllä unohtamaan.

Aloin ehkä vähän haaveilemaan siitä 50 m2  maalämmöllä lämpiävästä omakotitalosta, mutta muuten tällainen elämä kuulostaisi melko ankealta. Ei se ehkä kuitenkaan ihan mahdotonta olisi. Joka tapauksessa tästäkin laskelmasta nähdään hyvin kuinka suuri merkitys on asunnon koolla ja lämmitysmuodolla ja sillä kuinka energiaa täällä Suomessa tuotetaan. Liikkuminen ja syöminen ovat kuitenkin myös merkittäviä päästölähteitä ja niiden päästöihin pystyy kaikista helpoiten itse vaikuttamaan.

Lomalla Suomessa

Olen saanut tällä viikolla nauttia lomasta ja melko kesäisestä säästä. Lomaani on kuulunut kotimaanmatkailua, mökkeilyä, mustikoiden poimintaa, vaeltamista Helvetinjärven kansallispuistossa ja epäonnistunut pyöräretki.

Helvetinkolu

Tämä loma on ollut huomattavasti vähäpäästöisempi kuin edellinen, vaikka autolla on tullut ajettuna noin 1000 km. Tämän lisäksi junalla olen matkustanut noin 100 km. 1000 km:n autoilusta meidän autolla (150 g/km) aiheutui hiilidioksidipäästöjä 150 kg ja tämän voi vielä jakaa kahdella, koska meitä oli autossa kaksi. Junamatkan päästöiksi (1,3 g CO2 /km) tulisi 0,13 kg CO2.

Teltassa nukkumisesta sen sijaan ei aiheudu päästöjä (paitsi tietysti teltan, makuupussien ja muiden välineiden valmistamisesta, mutta koska ne oli jo hankittuina, niin niiden käyttämisestä ei aiheudu lisää päästöjä).

Helvetinjärvi kansallispuisto

Loppulomaksi meillä oli suunniteltuna vielä pyöräretki, mutta se katkesi heti alkuunsa rengasrikkoon. Kuvittelimme että se olisi helposti korjattavissa, mutta ulkorengas oli ilmeisesti niin huonokuntoinen, ettei korjaus onnistunut ja jouduimme palaamaan kotiin. Vähän kyllä harmittaa vsrdinkin kun nyt näyttää siltä, ettei tänään edes sada, mutta ehkä elokuussa on vielä lämpimiä viikonloppuja, jolloin voidaan yrittää uutta reissua.

Vaeltaminen Helvetinjärven kansallispuistossa

Postauksen kuvat ovat Helvetinjärven kansallispuistosta. Kansallispuistoihin pääsy on ollut kyllä yksi auton hankinnan parhaita puolia. Ennen auton hankintaa olinkin käynyt vain Nuuksiossa.