Kun edellisestä postauksesta on enemmän aikaa, alkaa tuntua siltä, että seuraavan postauksen pitäisi olla jotenkin erityinen. Parin viikon aikana minulla on ollut useampikin postaus tekeillä, mutta jotenkin en ole saanut niitä valmiiksi. Toisin sanoen en ole ollut niihin riittävän tyytyväinen, jotta olisi halunnut painaa Julkaise-nappia.
Päätin aloittaa tänään postauksen ihan puhtaalta pöydältä ja edelliseen postaukseen verrattuna vähän kevyemmällä aiheella. Tehtiin nimittäin pieni pyöräretki tänä viikonloppuna. Edellinen pyöräreissummehan päättyi vähän ikävästi renkaan puhkeamiseen ja jouduimme palaamaan kotiin ennen kuin koko reissu ehti edes kunnolla alkaa. Tällä kertaa oli parempi onni matkassa ja sateeltakin vältyttiin melkein kokonaan.
Perjantaina olin vähän suunnitellut mahdollista pyöräreittiä ja löysin Outdoors Finlandin reittiehdotukset läntiselle Kuninkaantielle. Päätettiin kuitenkin vasta lauantaiaamuna, että lähdetään. Varasin yöpymismökin Tammisaaren Ormnäs Campingistä (ajateltiin päästä vähemmillä tavaroilla, kun ei tarvitse raahata telttaa), pakattiin laukut ja lähdettiin pyöräilemään Pasilaan, josta jatkettiin junalla Karjaalle.
Karjaalta ostettiin vähän eväitä ja lähdettiin pyöräilemään Billnäsin kauniin ruukkialueen läpi kohti Pohjaa, jossa pidettiin evästauko. Olisi pitänyt pysähtyä siellä Billnäsissä, koska sen jälkeen ei löydetty oikein mitään pysähdyspaikkoja, joten istuttiin sitten Pohjassa ensimmäiselle vastaan tulleelle penkille syömään.
Pohjasta jatkettiin melko mäkistä ja paikoin huonokuntoista hiekkatietä Tammisaareen. Välillä jouduttiin taluttamaan ylämäet, kun jalat olivat jo niin väsyneet. En siis suosittele tätä reittiä kovin huonokuntoiselle tai vasta-alkajalle mäkisyyden takia. Tammisaaressa ehdittiin vielä kauppaan ja sitten poljettiin leirintäalueelle. Oli ihan kiva, ettei tarvinnut alkaa pystyttämään telttaa, vaan pääsi suoraan mökkiin. Illalla käytiin vielä pyörillä Tammisaaren keskustassa syömässä.
Aamulla lähdettiin pyöräilemään takaisin Karjaalle, mutta eri reittiä kuin eilen. Paluumatkamme kulki Snappertunan ja Raaseporin linnan raunioiden kautta. Linna ja sen vieräinen kahvila oli juuri sopiva taukopaikka ja syötiin siellä lounas. Ei osattu arvioida, kuinka kauan meillä menee reitin pyöräilyssä, eikä siksi uskallettu ostaa junalippuja etukäteen. Kun pääsimme takaisin Karjaalle, seuraavaan junaan ei saanut enää pyöräpaikkoja, joten jäimme odottemaan seuraavaa junaa, joka oli onneksi lähijuna, joten liput olivat vähän halvemmat.
Tänään koko matkan näytti siltä, että kohta sataa, mutta aamua lukuun ottamatta, ei jouduttu pyöräilemään sateessa ollenkaan. Paluumatkalla junassa kuitenkin sateli vähän, mutta se lakkasi kun päästiin Helsinkiin.
Mikään kovin edullinen tällainen lyhyt osittain junalla tehtävä reissu ei ollut. Kahden hengen junalippuihin meillä meni nimittäin lähemmäs sata euroa. En ihmettele yhtään, jos junamatkailu ei suomalaisia kiinnosta. Samaan reissuun olisi mennyt bensoihin maksimissaan 20 euroa. Meillä ei kuitenkaan ole autoon pyörätelinettä, joten auto ei siksi ollut vaihtoehto. Jos vähän haluan itseni lohduttaa, niin ainakin päästöjä säästyi 28 kg CO2, kun valitsimme auton sijasta junan.
Mökki maksoi 42 euroa, mikä ei ollut paha hinta, kun telttapaikka olisi ollut noin puolet siitä. Mökin paras puoli oli se, ettei tarvinnut raahata telttaa ja makuualustoja, mutta muuten nukkuisin kuitenkin mieluummin teltassa. Lisäksi lähtiessäme satoi, joten teltta olisi juuri ehtinyt kastua ja se olisi pitänyt pakata märkänä mukaan.
Joka tapauksessa kaikin puolin kiva viikonloppureissu. Pyöräiltyä tuli yhteensä arviolta 70-80 km, mikä tuntui kyllä yllättävän rankalta, vaikka olenkin tottunut pyöräiljä. Pyöräteitä ei juuri ollut, vaan reitti kulki autotien reunaa. Tiet olivat pääosin melko vähäliikenteisiä, joten pyörätien puuttuminen haitannut, vaikka muutaman kerran tuntuikin siltä, että auto ohitti vähän liian läheltä.
my CO2 quota 