Jos käytät Blogilistaa, niin olet varmasti huomannut, että se lakkaa toimimasta huomenna. Siksi teinkin blogilleni Facebook-sivut, jonne päivittyvät uudet postaukset ja lisäksi ajattelin jakaa siellä myös kiinnostavia linkkejä. Melkein päivittäin törmään johonkin juttuun, josta olisi kiva tehdä postaus, mutta aika ei valitettavasti riitä päivittäiseen postaamiseen, joten ajattelin että Facebook voisi olla hyvä kanava jakaa mielenkiintoisia juttuja. Se sentään on minulle ennestään tuttu, vaikka muuten olenkin melko huono someilija.
Facebookin lisäksi My CO2 Quota -blogia voi seurata
Kaupunkiviljely tuntuu olevan kovin trendikästä ja itsekin olen kovasti kiinnostunut, mitä kaikkea parvekkeella voisi kasvattaa. Omasta pihasta en ole oikein koskaan ollut innostunut (olen saanut tehdä pihatöitä riittävästi lapsena), mutta laatikkoviljely parvekkeella kuulostaa sopivan vähän työläältä.
Tykkään joka tapauksessa, että parvekkeella on jotain kasveja, joten yhtä hyvin ne voivat olla hyötykasveja. Viime kesänä koitin kasvattaa tomaatteja hieman huonolla menestyksellä. Luinkin tänä keväänä, että tomaatit voivat tarvita jopa kolme litraa vettä päivässä, joten ei ihme etteivät ne olleet kovin tuottoisia. Tänä vuonna ajattelin oikaista ja ostin kaupasta valmiit ruukkuyrtit ja -salaatit ja istutin ne parvekelaatikkoon. Satoakin saa tällä tavalla heti.
Valitsin yrteiksi kylmässä viihtyvät timjamin, rucolan, ruohosipulin ja korianterin ja lisäksi pari ruukkusalaattia.
Alkuun suhtauduin parvekeviljelyn ekologisuuteen vähän epäilevästi, koska ainakin viimekesäisten tomaattiviljelmieni perusteella satoa tulee aika vähän. Kaupassa myytävien ruukkuvihannesten tuotanto on myös paljon energiaa kuluttavaa, joten ekologisempaa olisi kasvattaa kasvikset alusta asti itse. Oletan kuitenkin, että istuttamani yrtit ja salaatit tuottavat lisäsatoa (osa on niin jo tehnytkin), joka taas vähentää kaupan ruukkuyrttien ja -salaattien ostamista. Toisaalta en normaalisti osta ruukkuyrttejä ja -salaatteja kovin usein, joten onko tämä nyt sitten päästösäästöä vai ei. Joka tapaukessa on kiva, että parvekkeelta saa tuoreita yrttejä ja salaattia, eikä niistä tule ruokahävikkiä niin kuin kaupan ruukkuyrttien kanssa usein käy.
Parvekkeelle istutettvat kasvikset tarvitsevat myös ruukun tai laatikon ja multaa. Olisin halunnut jonkin käytetyn astian ja kävin Kierrätyskeskuksessa katsomassa, jos sieltä olisi löytynyt jotain sopivaa astiaa, mutta ei siellä oikein ollut mitään tarkoitukseen sopivaa. Ainakaan sellaista joka olisi miellyttänyt myös puolison silmää. Päädyinkin sitten uutena ostettuun Orthexin uusiomuovista valmistettuun säiliölaatikkoon, jossa on kasteluputket.
Vinkkejä parvekeviljelyyn olen hakenut kirjastosta lainaamistani Kaupunkiviljelijan opas ja Puutarha laatikoissa -kirjoista. Kaupunkiviljely.fi ja yrttitarha.fi -sivuilta löytyy myös paljon hyödyllistä tietoa.
Istutin yrtit ja salaatit jo toukokuun alussa ja alkuun vähän pelkäsin, että ne paleltuvat, mutta ainakin toistaiseksi kaikki ovat hengissä. Taisin istuttaa yrtit vähän turhan tiiviisti, koska rucolalle ja korianterille ei oikein tahdo olla tilaa kasvaa, mutta toivotaan, että niistä jotain tulee. Ainakin viime kesänä sain ihan hyvän sadon rucolaa.
Kännykän laturin irroittaminen seinästä on kestoaiheita kun puhutaan ekoilusta niin kuin se olisi suurikin päästöjen aiheuttaja. Itsekin olen kuitenkin aina ottanut töpselin irti seinästä, kun olen ladannut puhelimeni.
Otin sähkönkulutusmittarin avuksi ja mittasin sähkönkulutusta kännykän ollessa kiinni laturissa ja laturin ollessa töpselissä yksinään sähkönkulutusmittarin kanssa. Tulos tästä kokeesta oli, etteä laturi yksinään kulutti sähköä 0-0,5 W, mikä on sama luku kuin mitä pelkkä sähkönkulutusmittari kuluttaa. Kulutusta ei siis ole tai kulutus on niin pieni, ettei tällaisella mittarillani voi sitä mitata. Testasin tätä myös hyvin vanhalla laturilla, eikä lukema tästä muuttunut.
Sähkönkulutusmittaripostauksessa jo mittasinkin kännykän latauksen aiheuttamaa sähkönkulutusta. Silloin pidin puhelinta latauksessa aina öisin eli noin 7-8 tuntia päivässä ja irroitin laturin pistorasiasta aamulla. Tällä latausmäärällä kännykän latauksen aihettamat päästöt olivat 3,2 kg CO2 vuodessa eli hyvin vähän. Testasin myös tätä niin että jätin laturin päivän ajaksi paikalleen, eivätkä päästöt nousseet. Itse asiassa mittari näytti päästöille 0,1 kg pienempää lukua, kun laturin jätti seinään, mutta en tällä perusteella vielä tekisi sellaista johtopäätöstä, että laturin seinään jättäminen kuluttaisi vähemmän sähköä. Todennäköisesti olen mittauspäivänä käyttänyt puhelintani vähemmän, jolloin akkua on ollut enemmän jäljellä.
Joka tapauksessa älypuhelinaikana kännykän (sanotaanko sitä edes kännykäksi enää?) latauksen sähkönkulutus on pieni sen rinnalla paljonko sähköä kuluu eri palvelinkeskuksissa, kun käymme Facebookissa, Iltalehden sivuilla, tarkistamme bussiaikataulut ja päivän sään, luemme blogeja, musiikista ja videoista puhumattakaan.
Pyöräilyviikon lopetukseksi sopii hyvin ekologinen lomavinkki eli pyöräretki Ahvenanmaalle. Omasta reissustani on vajaa kaksi vuotta, joten kaikki yksityiskohdat eivät valitettavasti ole enää tarkasti muistissa. Tässä kuitenkin reittiesimerkki, joka sopii toteutettavaksi ihan peruspyörällä ja peruskunnolla. (Sinä kesänä en muuten ollut juuri pyöräillyt pidempiä matkoja, koska työmatkani oli yli 50 km.)
1. Päivä: matka alkoi junamatkalla Turkuun. Pyöräpaikat pitää ostaa etukäteen, koska niitä on vain muutama per juna tai kaikissa niitä ei ole ollenkaan. Yleensä pyöräpaikalle on jo tunkenut joku (muka tietämätön) ilman lippua. Turusta pyöräiltiin Kaarinan kautta Paraisille, jossa yövyttiin leirintäalueella (Solliden). Meillä oli mukana teltta ja makuupussit, joten kaikki yöt nukuttiin teltassa. Ensimmäisenä päivänä pyöräilyä yhteensä 10 + 25 km.
Sillalla jossain Turun ja Paraisten välilläLeirintäalueella Paraisissa
2. Päivä: Paraisilta matka jatkui aamupäivällä kohti Nauvoa. Muistelen että aluksi teltan purkamiseen ja pakkaamiseen meni liikaa aikaa ja päästiin jatkamaan matkaa aika myöhään. Ensimmäinen tauko pidettiin Sattmarkin kahvituvalla, jonka jälkeen oli vielä pyöräiltävää ennen lauttaa Nauvon saarelle. Seuraava tauko pidettiin Nauvon ”keskustassa”, jossa on vierasvenesatama. Syötiin siellä hyvin ja ostettiin kaupasta vähän eväitä seuraavaksi päiväksi. Illalla poljettiin vielä saaren toiseen päähän, jossa oltiin yötä pienellä leirintäalueella (LomaNauvo, ilmeisesti lopetettu). Toisen päivän pyöräilyt yhteensä noin 50 km.
Matka jatkuu tauon jälkeenPyörät varusteineen Nauvossa
3. Päivä: Mentiin heti aamulla Korppooseen lautalla, joka lähti ihan leirintäalueen vierestä. Korppoossa ei yövytty, vaan pyöräiltiin Galtbyyn, josta jatkettiin lautalla (2,5 h) Kökarin saarelle, jossa oltiin yötä leirintäalueella (Sandvik). Satoi melkein koko päivän, joten ei kauheasti kierretty saarta, joka on kuulemma kaunis. Käytiin kuitenkin syömässä saarella olleen hotellin ravintolassa, joka ei kyllä sovellu ihan minibudjetin matkaajalle. Syötiin reissulla aika paljon ravintoloissa eikä pihistelty ruuan suhteen niin paljon kuin ehkä matkoilla yleensä. Tällä kertaa kuitenkin matka ja majoitukset olivat lähes ilmaisia, joten syömiseen pystyi panostamaan enemmän. Pyöräilyä kolmantena päivä tuli vain noin 15 km.
Melkein koko päivän satoi, mutta saatiin silti nauttia upeasta auringonlaskusta.
4. Päivä: Lähdettiin aikaisin aamulla lautalla kohti Ahvenanmaan Långnäsiä (2,5 h), josta pyöräiltiin Maarianhaminaan. Långnäsin ja Marianhaminan välillä ei ollut oikein mitään hyviä pysähdyspaikkoja. Yksi kauppa löydettiin, josta ostettiin makkaraa, joka valmistettiin Trangialla pussipastan kanssa. Tämä oli ainoa kerta kun oikeasti tarvittiin kokkausvälineitä. Leirintäalueilla oli yleensä jonkinlainen ruuanlaittomahdollisuus omasta takaa. Maarianhaminassa pystytettiin teltta leirintäalueelle (Gröna uddens camping) ja lähdettiin tutustumaan kaupunkiin. Pyöräilyä 30-40 km (muistelen että eksyttiin vähän jossain kohtaa).
Lautalla
5. Päivä: Maarianhaminassa nukutun yön jälkeen lähdettiin jatkamaan pidemmälle Ahvenanmaata. Pyöräiltiin Bomarsundin linnoituksen raunioiden vieressä sijainneelle leirintäalueelle (Puttes camping). Illalla pyöräiltiin vielä vähän lisää jätskille läheiselle kioskille, joka ei kuitenkaan ollut kovin lähellä. Pyöräilyä yhteensä 40-50 km
Bomarsundin linnoituksen raunioilla
6. Päivä: Lähdettiin pyöräilemään takaisin kohti Maarianhaminaa, josta meillä lähti puolen yön jälkeen Viking Linen laiva kohti Helsinkiä. Ajettiin takaisin suunnilleen samaa reittiä ja pysähdyttiin ulkoilmamuseossa ja Kastelholman linnassa, jonne ei ehditty edellisenä päivänä. Syötiin myös vihdoin Ahvenanmaan pannukakkua ja tehtiin ekstralenkki Stallhagenin panimoravintolaan.
Maarianhaminassakin meille jäi vielä aikaa kierrellä ja syödä ja juoda vähän lisää. Käytiin myös merenkulkumuseossa, jonne kuitenkin saavuttiin niin myöhään, ettei meillä ollut tarpeeksi aikaa kierrellä. Pyörät ajettiin laivaan autokannen kautta, mikä oli minusta jännittävää, koska en ollut koskaan ennen edes käynyt autokannella. Pyöräilyä tuli viimeisenä varsinaisena pyöräilypäivänä yli 50 km ja oltiinkin aika poikki kun päästiin laivaan, jossa autokannen alla sijainnut C-hytti tuntui aika luksukselta.
Päivä 7: Syötiin aamupala laivan buffetissa ja pyöräiltiin kotiin satamasta Helsingissä.
Kokonaisuutena reissu oli todella onnistunut ja säätkin suosi pääosin. Parina yönä satoi, mutta kaatosateessa ei tarvinnut pyöräillä kertaakaan. Ruokaa meillä oli mukana ihan liikaa, koska sitä pystyi ostamaan aika hyvin matkan varrelta. Oltiin selvitetty etukäteen leirintäalueet, kauppojen ja mahdollisten ruokapaikkojen sijainnit. Lautta-aikataulut kannattaa myös selvittää etukäteen, koska niitä ei mene kovin montaa päivässä. Paluumatkaa lukuunottamatta ei oltu kuitenkaan varattu mitään etukäteen. Oppaana meillä oli kirjastosta lainattu Ahvenanmaan ja Turun saariston pyöräilykartta.
Lauttamatkat olivat silloin pyöräilijöille ilmaisia, mutta tämä saattaa vaihdella ajankohdan mukaan. Telttapaikat (+2 henkilöä) olivat muistaakseni yleensä alle 20 euroa. Laivamatka oli reissun kallein osuus, 168 € kahdelta (sis. hytin aamiaisen ja kaksi pyörää). Tässä olisi varmasti voinut säästää, jos olisi varannut aikaisemmin, mutta päätettiin reissu aika lyhyellä varoitusajalla. Ruokiin meni myös aika paljon rahaa, koska syötiin yleensä ravintolassa tai kahvilassa. Aamupala tehtiin kuitenkin yleensä itse.
Onko teillä kokemuksia pidemmistä pyöräreissuista Ahvenanmaalta tai jostain muualta? Jos pyöräily Ahvenanmaalla kiinnostaa, niin minulle saa esittää kysymyksiä.
Pyöräilyviikko jatkuu pyöräilyaiheisella uutisella. Tekniikka ja Talous kertoo Lundin ja Queenslandin yliopistön tutkimuksesta, jossa verrattiin autoilun hintaa pyöräilyyn Kööpenhaminassa. Tutkimuksessa vertailtiin vaikutuksia mm. ilmastonmuutokseen, terveyteen ja matka-aikaan.
Tutkimuksen mukaan pyöräily hyödyttää yhteiskuntaa 0,16 €/km ja autoilu aiheuttaa kustannuksia 0,15€/km. Itsekin olen siis tällä viikolla hyödyttänyt yhteiskuntaa jo 7,2 eurolla. Kun mukaan otetaan vielä kustannukset yksilölle eli pyöröilijälle tai autoilijalle itselleen, niin pyöräilyn kokonaiskustannukset ovat 0,08 €/km ja autoilun 0,50 €/km.
Tässä vielä linkki Lundin yliopiston tiedotteeseen.
Pyöräilyviikkoteemalla jatketaan. Lauantaina silmiini osui Ylen sivuilla artikkeli, jossa kerrottiin, että halpa pyörä on huono sijoitus, mutta olen eri mieltä. Ostin oman 300 euron Nopsani vuonna 2007 ja sillä on ajettu monet koulu- ja työmatkat ja tehty pidempiäkin reissuja Ahvenanmaalle ja Hankoon.
Olen usein kuullut ettei kunnon pyörässä ole jalkajarruja ja vaihteitakin tulisi olla 21. Haluan ehdottomasti että pyörässäni on käsijarrun lisäksi jalkajarru. Kai niihin käsijarruihinkin tottuisi, mutta kun on koko ikänsä ajanut pyörällä, jossa on jalkajarru, niin taaksepäin pyörivät polkimet tuntuvat pelottavilta. Vaihteissakin seitsemän on riittänyt minulle mainiosti, kolmellakin ehkä pärjäisin. Omasta mielestäni pyörän tärkein ominaisuus on oikea koko. Pyöräilyinto loppuu aika nopeasti, jos ei yletä kunnolla polkimille tai polvet osuvat leukaan.
Käytettyjä pyöriä saa sadan euron molemmin puolin. Kunnostusta vaativan pyörän voi löytää hyvinkin edullisesti. Uudenkin pyörän saa muutamalla satasella. Koulujen päättyessä näin keväällä on hyvä sauma löytää edullinen käytetty pyörä kun vaihto-opiskelijat palaavat kotimaihinsa. Toinen keino säästää pyörän hankinnassa on odottaminen syksyyn, jolloin polkupyöriä saa usein hyvillä alennuksilla.
Edullisessa pyörässä on myös se etu, ettei sen joutumista varastetuksi tarvitse huolehtia niin paljon. Tottakai pyörän katoaminen harmittaisi, mutta itse en jaksaisi kantaa pyörää ulos joka päivä täyteen ahdetusta pyörävarastosta, vaan minulle on tärkeää, että voin säilyttää sitä ulkona helposti saatavilla.
Tänään vietettiin Pyörällä töihin -päivää ja huomenna puolestaan Pyörällä kouluun -päivää. Osallistuitko tai osallistutko jompaan kumpaan?
Lauantaina alkoi valtakunnallinen pyöräilyviikko, jonka teemana on tänä vuonna työmatkapyöräily. Olen itse innokas työmatkapyöräilijä ja muutenkin tulee pyöräiltyä aika paljon, joten ajattelin että pyöräily voisi olla teemana täällä blogissakin nyt alkavalla viikolla. Viikko on monella lyhyempi, joten voisi olla matalampi kynnys kokeilla työmatkapyöräilyä.
Tein blogille myös Instagram-profiilin (myco2quota), jonne latasin kuvan lauantaiselta pyöräretkeltä Viikkiin, yhteensä tuli pyöräiltyä noin 20 km. En tiennyt ennestään, että Viikistä löytyy paljon kivoja pyöräreittejä. Sinne täytyy suunnata siis myös toistekin.
Täytyy myöntää, että Instagram on minulle ihan uusi tuttavuus. Tietysti olen kuullut siitä, mutta omaa profiilia minulla ei ole ollut aikaisemmin, joten se vaatii vielä vähän opettelua. Instagramin puolella kuitenkin varmasti lisää pyöräilykuvia luvassa tulevaisuudessa.
Millä te liikutte mieluiten paikasta toiseen, pyörällä, bussilla, junalla, autolla, kävellen vai jollain muulla?
Seuraavaksi vuorossa huhtikuun päästösäästöt. Huhtikuussa pyöräilypäiviä kertyi 18 eli enemmän kuin maaliskuussa. Siltä osin päästösäästöt ovat siis 42 kg CO2. Aamupalan korvasin huhtikuussakin useimpina työaamuina tuorepuurolla. En ihan niin usein kuin maaliskuussa, mutta arviolta 15 päivänä eli päästösäästöä 5 kg CO2.
Lihaa en syönyt normaalia vähempää, joten ruoan suhteen en voi aamupalan lisäksi oikein muita päästösäästöjä laskea. Tämän suhteen täytyy nyt toukokuussa tsempata, koska muita päästösäästöjä on vaikea saada, kun toukokuu on jo normaali pyöräilykuukausi (pyöräilin siis viime vuonnakin) ja lämmityskin on jo pois päältä.
Vaatteita ostin 80 eurolla (kaksi paitaa, housut ja huivin), mikä on kuitenkin vähemmän kuin viime vuoden huhtikuussa, jolloin tuhlasin vaatteisiin 310 euroa. Aikamoinen määrä tuo viime vuotinen. Se sisälsi kyllä kahdet kengät, mutta muuten ei mitään merkittävästi kalliimpaan eli suuri summa johtuu vain suuresta määrästä halpoja vaatteita. Päästösäästöä kertyy siis 230 € x 0,49 kg/€ = 112,7 kg CO2.
kuva: pixabay.com
Kävin Tampereella junalla auton sijaan. Jos liikutaan puolisoni kanssa yhdessä niin silloin käytetään pidemmillä matkoilla yleensä autoa, mutta yksin olen yrittänyt pysytellä junissa ja busseissa, vaikka niiden hinnat ilman opiskelija-alennusta kyllä hirvittävät. Ostin liput onneksi sen verran ajoissa, ettei ihan täyttä hintaa tarvinnut maksaa, enemmän kuin bensat kuitenkin. Jos hinta kirpaisi, niin nyt ainakin vähän hymyilyttää kun autolla päästöt olisivat olleet 2 x 180 km x 0,150 kg CO2/km = 54 kg CO2.
Junalla matkustaminen lasketaan yleensä päästöttömäksi, koska junat kulkevat pääasiassa sähköllä, joka VR:n mukaan tuotetaan vesivoimalla. Ilmastodieetti antaa päästökertoimeksi 1,3 g/hlökm eli tällä perusteella Tampereen reissuni päästöt olisivat 468 g eli 0,468 kg CO2. Minut haettiin juna-asemalta, joten siitä aiheutui päästöjä 2,1 kg. Bussillakin matkustin pätkän; päästöt 0,95 kg. Koko matkan päästö säästö siis 54 kg – 0,468 kg – 2,1 kg – 0, 95 kg = 50,5 kg CO2.
kuva: pixabay.com
Ostin myös ympäristömerkittyjä tiskikonetabletteja, vaikka ympäristömerkitsemättömät olivat tarjouksessa. Jotenkin itse helposti sorrun siihen että vaikka muuten ajattelisin kaupassa ympäristöasioita, niin tarjoukset menevät kuitenkin helposti niiden ohi. En osaa kyllä sanoa paljonko tästä tulee päästösäästöä, mutta toivottavasti jonkin verran kuitenkin.
Vappu ei mennyt ihan omien ohjeideni mukaan ja unohdin liesituulettimen päälle vappurientoihin lähtiessäni ja se pauhasi kahdeksan tuntia turhaan. Alumiinisia tölkkejä meni myös muutama sekajätteeseen, vaikka tiedän että ne aiheuttavat ongelmia Vantaan jätevoimalassa. Töistä usein kannan jogurttipurkkien kannet kotiin metallinkeräykseen, mutta tölkkejä en lähtenyt raahaamaan. Täytenä jaksoin niitä kuitenkin kanniskella.. Mitään en kuitenkaan heitellyt kaduille tai luontoon.
Yhteensä päästösäästöt huhtikuun osalta olivat 210,2 kg CO2. Parempi kuin maaliskuussa, mutta johtuu lähinnä siitä, että olen viime vuoden huhtikuussa ollut oikein kunnon tuhlaaja ja hiilidioksidin päästäjä.
my CO2 quota 