Tässä muutama vinkki miten viettää päästöttömämpää vappua:
Älä osta turhaa krääsää. Jos jotain vappukoristetta on saatava, niin pysyttele kohtuudessa, vähän serpenttiiniä ja muutama ilmapallo ja laita ne käytön jälkeen roskiin, älä heitä luontoon. Foliopallon voi käyttää kesällä linnunpelättimenä, jos omistaa kasvimaan tai marjapensaita.
Vappupiknikille pakkaa mukaan kauden kasviksia. Vinkkejä esim. Satokausikalenterista tai Kausiruokaa herkuttelijoille ja ilmastonystäville -kirjasta. Jo hintoja seuraamalla pääsee aika hyvin kärryille siitä mitkä kasvikset ovat vähäpäästöisimpiä eli niitä ei ole kasvatettu kasvihuoneessa tai tuotu lentokoneella. Parsa on hyvä esimerkki; vielä viime viikolla nippu Perusta lentokoneella tuotua parsaa maksoi yli kuusi euroa ja nyt espanjalaista parsaa saa alle kolmella eurolla. Parsa ei tosin säily kovin pitkään, joten en ole varma, miten parsa Espanjasta Suomeen kuljetetaan, mutta ainakin matka on lyhyempi.
Jos sinulla on sopivat kestoastiat, niin pakkaa ne mukaan piknikille, mutta jos joudut ostamaan astiat, niin kannattaa valita kertakäyttöiset. Jos aiot heittää astiat luontoon valitse biohajoavat. Jos aiot laittaa ne sekajätteeseen valitse ei-biohajoavat. Vie pullot ja tölkit keräykseen.
Älä osta vapuksi liikaa ruokaa ja jos ostit jo niin laita ylijäävät ajoissa pakkaseen ja syö ensi viikolla loput. Kutsu viikonloppuna vieraita syömään, jos ruokaa on liikaa.
Liiku vapun rientoihin julkisilla, kävellen tai pyörällä. Viimeisintä en suosittele, jos aiot olla kovin humalassa.
kuva: pixabay.com
Itse aion viettää vappua Helsingissä; ohjelmassa Mantan lakitus tänään ja huomenna toivottavasti Ullanlinnan vappupiknik, jos sää sallii. Hauskaa vappua!
Olen useasti maininnut täällä metaanin sen enempää selittämättä mitä se on. Metaani (CH4) on siis yksi ilmastonmuutosta aiheuttavista kasvihuonekaasuista. Sitä muodostuu orgaanisen aineen hajotessa hapettomissa olosuhteissa esimerkiksi biojätteestä kaatopaikoilla. Luonnossa metaania muodostuu mm. lehmien ruuansulatuksessa ja riisipelloilla, mikä onkin suurin syy, miksi naudanliha, maitotuotteet ja riisi ovat pahasta ilmaston kannalta. Metaani on nimittäin 20-30 kertaa hiilidioksidia voimakkaampi kasvihuonekaasu.
kuva: pixabay.com
Usein ilmastonmuutoksen yhteydessä puhutaan hiilidioksidista (CO2) tai hiilidioksidiekvivalenteista, kun tarkoitetaan kaikkia kasvihuonekaasupäästöjä. Päästölaskennassa muut kasvihuonekaasut muutetaan hiilidioksidiekvivalenteiksi. Täälläkin kun puhun hiilidioksidista tarkoitan siis hiilidioksidiekvivalentteja, jossa on mukana myös muut kasvihuonekaasut.
Maaliskuun viimeisillä pakkasilla ehdin vielä sulattaa pakastimen. Olin lukenut, että sulattamaton pakastin kuluttaa enemmän sähköä, joten asihan piti tarkistaa. Mittasin siis sähkönkulutusmittarilla pakastimen sähkönkulutuksen ennen sulatusta ja sulattamisen jälkeen.
Ennen sulatusta pakastimen sähkö maksoi mittarin mukaan 37,48 € vuodessa. Se ärsttävä puoli tässä Belkinin mittarissa on, että se näyttää vain sähkön hetkellisen kulutuksen sekä sähkön hinnan ja hiilidioksidipäästöt vuodessa. Ei siis kulutusta vuodessa. Sen pystyy kuitenkin laskemaan, kun tietää sähkönhinnan, jonka on mittariin asettanut. Tässä tapauksessa siis 0,092 €/kWh eli sähkön kokonaiskulutus sulattamattomalla pakastimella olisi 407 kWh.
Pakastimen uudelleen jäähdytys vie aika paljon sähköä, mutta kulutus oli korkeampi alle pari tuntia. Normaalisti toimiva pakastinhan ei käy koko ajan, vaan jäähdytys käynnistyy joksikin aikaa ja sitten se on taas jonkin aikaa pois päältä. Jäähdyttämisen aikaan kulutus oli 170 W, kun se normaalisti käydessään on 105-120 W.
Sulattamisen ja uudelleen jäähdyttämisen jälkeen nollasin mittarin ja laitoin sen uudelleen pariksi viikoksi mittaamaan. Sähkön hinta oli enää 28,38 € vuodessa eli kulutus on nyt 308 kWh.
Sulattamattoman pakastimen sähkönkulutus on siis 32 % suurempi kuin sulatetun pakastimen ja rahaakin tässä säästyy vähän päälle 9 euroa vuodessa. Hiilidioksidipäästöjä syntyy mittarin mukaan 43 kg vähemmän. Nämä siis olettaen, ettei sähkönkulutus lähde taas nousuun, kun pakastin on ollut sulattamattomana jonkin aikaa. Täytyy joskus syksyllä testata, onko kulutus kasvanut. Sähkönkulutusmittaria voisi ehkä käyttää havainnointiin, milloin pakastin pitäisi sulattaa.
Parhaat pakastimen sulatuskelit ovat toivottavasti jo takanapäin, mutta hyvässä kylmälaukussa pakasteet pysyvät jäisinä sulatuksen ajan, vaikka ulkona ei olisikaan pakkasta. Pakastin kannattaa syödä mahdollisimman tyhjäksi, ainakin niin ettei siellä ole esim. kalaa tai lihaa. Jäätelö ei myöskään säily hyvänä, jos se joutuu olemaan yli -18 asteessa. Sulanutta ruokaa ei saisi jäädyttää uudelleen, mutta en tiedä onko tästä lähinna haittaa maun kannalta vai sisältyykö tähän joku terveysriski.
Loppuun vielä vinkki, miten sulattaa pakastin nopeammin: kuuma vesi pakastepusseissa sulattaa jäätä tehokkaammin kuin kuuma vesi kulhossa ja vesihöyry.
Kirjoitin eilen pitkät pätkät muovipusseista, tämän Hesarin jutun innoittamana. Postaukseni kuitenkin katosi tuhkatuuleen tietokoneeni jumiutuessa, enkä tietenkään ollut tallentanut postausta. Osui vähän omaan nilkkaan, koska en ole koskaan ymmärtänyt niitä, jotka eivät tallenna. Tuli vähän yllätyksenä, ettei tämä WordPress tallenna postausta automaattisesti, mutta ehkä nyt muistan paremmin tallentaa.
Mennään kuitenkin asiaan eli niihin muovipusseihin, EU nimittäin haluaa vähentää muovikassien käyttöä. Suomalainen kuluttaa keskimäärin 55 muovikassia vuodessa eli noin yhden viikossa. EU:n keskiarvo on kuitenkin lähes 200 muovikassia vuodessa ja määrä halutaan pudottaa neljäänkymmeneen. Muovikassien suurin ongelma on niiden päätyminen luontoon, vesistöihin ja eläinten suuhun. Hiilidioksidipäästöjen kannalta muovikassi päihittää kuitenkin paperikassin ja joskus jopa kestokassin.
kuva: pixabay.com
Itse en pidä muovikasseja kovinkaan suurina paholaisina. Kauppakassina käytän yleensä kangaskassia, mutta muovipusseja kuluu kuitenkin roskapusseina ja pyöräillessä niillä on kätevä suojata laukku tai satula sateelta.
Muutaman vuoden takaisen Optikassi-tutkimuksen perusteella kestokassia pitäisi käyttää 53 kertaa ennen kuin se päihittää uusiomuovista valmistetun muovikassin. Jos tekee niin kuin minä, että ostaa roskapussit erikseen (ohuempaa muovia kuin ostoskassit), niin silloin kestokassia pitäisi käyttää 180 kertaa. Mielestäni kestokassin pitäisi kyllä helposti kestää tuo 180 käyttökertaa.
Itselläni on useampia kestokasseja, joista suurin osa on matkamuistoja ulkomailta. Osa on lähes 10 vuotta vanhoja ja niille on kyllä varmasti tullut tuo 180 käyttökertaa. Toisaalta muovikassiakin voi käyttää monta kertaa. Opiskeluaikoina käytin usein (repun lisäksi) jotain ilmaiseksi saatua muovikassia ostosten kuljettamiseen ja sama kassi kesti monta kuukautta.
Muovikassituomioni on siis se, että jos olet ostanut kestokassin, niin käytä sitä. Jos taas et kuitenkaan muista ottaa sitä kassia kauppaan mukaan, niin älä osta kestokassia, vaan osta uusiomuovikassi ja kierrätä se, käytä se roskapussina tai muuten uudestaan, älä ainakaan heitä sitä luontoon.
Joka tapauksessa sillä muovi- tai kestokassilla on hiilidioksidipäästöjen kannalta aika vähän merkitystä sen rinnalla, mitä siellä kassissa on sisällä ja varsinkin, jos osa kassin sisällöstä menee roskiin.
Pyöräily ei aiheuta suoria hiilidioksidipäästöjä ja siksi esim. Reittiopas ja Ilmastodieetti laskevat pyöräilyn päästöiksi nolla. Pyörän ja varusteiden valmistaminen aiheuttavat jonkin verran päästöjä, mutta pyörän käyttöikä on oletettavasti monia vuosia, joten päästöt per vuosi tai kilometri ovat hyvin pienet.
Pyöräkään ei kuitenkaan kulje itsestään, vaan tarvitaan polttoainetta eli ruokaa. Ja kuten aiemmista postauksistani on selvinnyt, ei ole ilmaston kannalta ihan sama mitä sinne suuhunsa laittaa. Laskin Hesarin työmatkaliikuntalaskurilla, että kulutan viikossa noin 1600 kcal eli päivässä edestakaisella matkalla 320 kcal. Jos en siis halua laihtua (täysin hypoteettinen ajatus), minun täytyisi syödä työpäivinä 320 kcal ekstraa normaaliin verrattuna.
Kuva: pixabay.com
Jos korvaan pyöräilyllä kulutetut kalorit naudan jauhelihapihveillä, minun täytyy syödä viikossa 700 g jauhelihaa (rasvaa 17 %), jonka päästöt ovat 13,3 kg CO2 eli päivässä 2,66 kg CO2. Jos menisin autolla töihin päästöt olisivat 2,4 kg CO2 päivässä eli tässä tapauksessa pyöräily aiheuttaisi enemmän päästöjä kuin autoilu. Olettaen siis että autolla ajaessani en söisi samaa määrää jauhelihaa.
Entäs porkkanat, paljonko niitä pitää syödä, että saa pyöräilyn aiheuttaman energiavajeen täytettyä? Melkein kilo päivässä. Porkkanoiden hiilidioksidipäästöt ovat kuitenkin niin minimaalisen pienet 0,1 kg CO2/kg porkkanoita, että viisi kiloa porkkanoita viikossa olisi varsin ekotehokas keino tuottaa pyöräilyn vaatima energia. Suositeltu puoli kiloa kasviksia päivässä tulisi tällä kuitattua helposti.
Kuva: pixabay.com
Itselleni ehkä se mieluisin polttoaine olisi suklaa, kuten vanhasta ruokapäiväkirjastani voi varmaan todeta. Suklaassa on paljon energiaa, joten sitä ei tarvitse syödä kuin 300 g viikossa eli 60 g päivässä. Pääsiäisen päästöpostauksessa selvitin maitosuklaan hiilidioksidipäästöiksi 2,74 kg CO2/kg. 60 g suklaata tuottaa siis 0,16 kg CO2 päivässä ja 0,82 kg CO2 viikossa. Ei siis ihan pärjää porkkanoille, muttei kovin paha ainakaan autoiluun verrattuna.
Kuva: pixabay.com
Suurella osalla meistä suomalaisista tilanne on kuitenkin se, ettei kulutettuja kaloreita tarvitsisi korvata millään. Itsekin olen ylipainon kynnyksellä, joten yritän ainakin tietoisesti olla korvaamatta työmatkapyöräilyllä kulutettua energiaa. Jos tällaisia ongelmia ei ole, niin ei varmaan haittaa vaikka kulutetun energian korvaisi suklaalla. Suklaan kysyntä tosin on kasvussa ja huolena on että se loppuu, joten siinä mielessä ei kuitenkaan se kestävin vaihtoehto. Hedelmät ja vihannekset ovat kuitenkin varmaan se terveellisin ja ympäristönkin kannalta paras vaihtoehto.
Jauhelihan ja porkkanoiden energiasisällöt ja CO2-päästöt ovat peräisin Foodweb-palvelusta.
Luin Talouselämästä, että tamperelainen ravintola Bistro LePot on aloittanut leftover lunch -konseptin, jossa edellisenä päivänä ylijäänyt lounas myydään seuraavana päivänä annoksina puoleen hintaan.
Mielestäni oikein hyvä idea ruokahävikin vähentämisen kannalta, ja näitä saisi olla enemmänkin. Ongelmana left over luncheissa varmaan yleensä on (jos hygieniapassin suorittaneena oikein muistan), että linjastossa ollutta ruokaa ei saa tarjoilla enää seuraavana päivänä. Tässä Bistro LePotinkin left over lunchissa seuraavana päivänä myydään vain keittiöön jäänyt ylimääräinen ruoka, ei linjastossa ollutta ruokaa. En ihan ymmärrä, kuinka vaarallista se linjastossa ollut edellisen päivän ruoka on, mutta ymmärrän tietysti, ettei mikään ravintola halua ottaa riskiä.
kuva: pixabay.com
Kotona meillä syödään useinkin leftover lunch tai dinner. Pöydässäkin ollut ruoka pakataan rasioihin ja jäähdytetään. Talvella jäähdytys onnistuu hyvin parvekkeella, mutta näin keväällä ja varsinkin kesällä nopea jäähdyttäminen on hankalaa. Läminruokahan pitäisi jäähdyttää alle neljässä tunnissa alle +6 asteeseen. Ruokamyrkytyksiltä ollaan kuitenkin vältytty, vaikkei jäähdytys ja uudelleen lämmitys olekaan aina tapahtunut oikeaoppisesti. Kotonaan saa onneksi syödä eilisen tai toissapäivän jämiä niin paljon kuin haluaa.
Yksittäisellä juhlapyhällä tuskin on kovin suurta vaikutusta hiilidioksidipäästöihin vuositasolla, varsinkaan kun vietin pääsiäistä tällä kertaa ihan kotimaassa. Autolla tuli kyllä ajettua jonkin verran tai noin 400 km, mutta matkustajiakin oli neljä joten oma osuuteni päästöistä on siis 100 km:n päästöt eli 0,150 kg/km x 100 km = 15 kg CO2.
Pääsiäisenä söin lihaa normaaliviikonloppua enemmän: mm. lammasta, ankkaa ja Big Macin. Toisaalta kuitenkin lisukkeena on ollut perunaa pastan ja riisin sijaan.
Pääsiäisenä tulee varmasti myös paljon ruokahävikkiä. Ainakin sillä perusteella millaiset määrät näin ruokaa ihmisten ostoskärryissä keskiviikkona, torstaina ja lauantaina. Meilläkin ruokaa jäi yli, mutta ylijäämää on tarkoitus syödä nyt kuluvalla viikolla ja leivät laitoin pakastimeen. Esimerkiksi ankka- tai lohisalaatti kuulostaa varsin herkulliselta. Ainakaan vielä ei ole mennyt mitään roskiin.
kuva: pixabay.com
Ostin pääsiäiseksi kolme kimppua tulppaaneita (yhteensä 21 tulppaania), kotimaista kasvihuonetuotantoa olettaisin. How bad are bananas? -kirjan mukaan yhden kasvihuoneessa kasvatetun leikkoruusun hiilidioksipäästöt ovat 2,1 kg. Jos tätä samaa lukua käyttää tulppaaneihini, päästöt ovat 44,1 kg. En ole mikään viherpeukalo, enkä tiedä ovatko ruusut ja tulppaanit verrattavissa toisiinsa (esim. kasvuaika). Joka tapauksessa yksikin kimppu olisi varmaan riittänyt.
Suklaata olen ahminut kaksin käsin. Yllätysmunat jätin kuitenkin ostamatta ja hankin suklaani yllätyksettömässä muodossa. Suklaassa ajattelisi helposti kaukaa tulevien kaakaopapujen olevan suurin päästölähde, mutta yllättäen se onkin maitosuklaan sisältämä maitojauhe. Yksi tutkimus suklaan ympäristövaikutuksista löytyy täältä. Tämän tutkimuksen mukaan maitosuklaan hiilidioksidipäästöt olisivat 2,76 CO2/kg. Söin suklaata varmaan reilu puolikiloa, joten päästömielessä ei mitään kovin suurta.
Suklaaseen tai enemmänkin niihin kaakaopapuihin liittyy kuitenkin eettisiä ongelmia, kuten lapsityövoima ja huonot työolot. Alkuviikosta ehdin jo ostaa suklaata sen enempää ajattelematta, mutta Hesarin artikkelin luettuani, kävin hakemassa Lidlistä UTZ-sertifioituja suklaamunia.
Ostin myös Punnitse & Säästä-kaupasta kokeeksi maidottoman ja sokerittoman suklaamunan. Se oli melko kallis (normaalihinta 6 euroa, 30 %:n alennuksen jälkeen reilut 4 euroa). Maku ei kyllä minua vakuuttanut, aika pahvinen, en tiedä johtuiko sokerittomuudesta vai soijamaidosta. Tulipahan kokeiltua, mutta jatkossa mieluummin vähennän suklaan kulutustani, kuin siirryn soijamaidosta tehtyyn suklaaseen. En edes tiedä oliko tämän munan päästöt pienemmät kuin perinteisen suklaamunan.
Suklaamunien foliokääreet kuuluvat muuten metallin keräykseen.
Ajattelin että voisin aina kuukauden lopussa tehdä pienen yhteenvedon tekemistäni päästösäästöistä. Maaliskuussa olen vähentänyt hiilidioksidipäästöjäni pyöräilemällä töihin bussin ja/tai autokyydin sijaan (paitsi tällä viikolla, kiitos takatalven). Viime vuonna taisin aloittaa pyöräilyn vasta vapun tienoilla, joten lasken tämän päästösäästöksi. Säästä huolimatta pyöräilypäiviä tuli kuitenkin 15. Reittioppaan mukaan työmatkani päästöt bussilla olisivat 1,1 kg per suunta eli 2,2 kg päivässä. Tähän lisään vielä 7 % polttoaineen valmistuspäästöjä, kuten Ilmastodieetissäkin oli tehty. Päästösäästöksi saadaan siis 35 kg hiilidioksidia.
kuva: pixabay.com
Syömisessä olen kiinnittänyt enemmän huomiota ruoan aiheuttamiin päästöihin. Tein kerran kasvislasagnea, jossa oli 400 g:n jauhelihan sijaan herkkusieniä ja porkkanoita. Tein myös makaroonilaatikon kanajauhelihasta. Makaroonilaatikko ei ole mitään ekoruokaa, kuten täällä kävi ilmi, mutta kananjauheliha tekee siitä kuitenkin edes vähän vähäpäästöisemmän. Korvasin jauhelihan kanalla myös tortillojen täytteenä. Laskin näistä päästösäästöksi Foodwebin avulla 20 kg CO2.
Aamupalojeni juustoleivät olen myös vaihtanut tuorepuuroon, joka pudottaa aamupalani päästöjä 0,34 kg per aamupala. Olen syönyt tuorepuuroa yleensä työaamuisin, niin 20:llä työpäivällä se tekee 6,8 kg CO2.
Tein myös äitini luona vähän sähkönkulutusmittauksia (niistä myöhemmin lisää), mutta havaitsin, että hänellä oli videonauhuri kiinni seinässä ja stand by -tilasssa, vaikka sitä ei ole käyttänyt kukaan ainakaan viiteen vuoteen. Videonauhurin stand by -tilan kulutus oli 8 W ja hiilidioksidipäästöt 25 kg vuodessa (sähkönkulutusmittarini mukaan). Irrottamalla töpselin seinästä säästän siis tänä vuonna tuon 25 kg CO2 tai äitini säästää, mutta minun ansiostani. En tiedä tarkkaan paljonko äitini maksaa sähköstään, mutta viiden vuoden aikana hän on maksanut stand by -tilassa olevasta videonauhurista todennäköisesti 20-30 euroa.
Vaatteita ostin maaliskuussa vain yhden kappaleen, mikä on omalla kohdallani todella vähän. Jos käytetään päästölaskentaan Ilmastodieetistä tuttua rahamäärään perustuvaa kerrointa, niin 15 euron paitani päästöt 0,49 kg CO2/€ kertoimella olisivat 7,35 kg. Vertailuna viime vuoden maaliskuussa käytin vaatteisiin 84 euroa, joten päästösäästö vaatteissa oli 34 kg CO2.
Muuta kulutusta on hankalampi arvioida, koska siitä ei ole tarkkaa kirjanpitoa ja esimerkiksi huonekaluja tai verhoja en osta joka vuosi uusia. Lehtiä olen ostanut vähemmän kuin normaalisti ja peruin myös yhden lehden tilauksen. Arvioisin että käytän lehtiin noin 25 euroa kuukaudessa ja maaliskuussa käytin vain 5 euroa. Ilmastodieetistä poimitulla kertoimella 0,30 kg CO2/€ se tarkoittaa 7,5 kg CO2.
Lisäksi vein vanhan puhelimeni kierrätykseen. Tosin hieman kyseenalaista, ettei kaksi vuotta vanha puhelin toimi enää. Yritin myös selvittää mikä tämän puhelimen kierrättämisen päästösäästö olisi, mutta tämä vaatiin vielä lisää googlailua.
Pelastin myös taloyhtiömme paperinkeräyksestä pahvia ja siirsin sen pahvinkeräykseen. Ihan kaikkea en kuitenkaan ylettänyt sieltä noukkimaan, joten tällä ei ollut kyllä mitään merkitystä. Ärsyttää niin vietävästi, että jos et viitsi itse laittaa roskia oikeisiin jäteastioihin, niin laita ne sekajätteeseen äläkä pilaa muiden vaivannäköä. Nyt se koko paperinkeräyserä menee pilalle sen takia, että joku välinpitämätön laiska on heittänyt sinne pahvia.
kuva: pixabay.com
Mikä sitten on mennyt maaliskuussa ei niin hyvin? Sushia olen syönnyt entiseen malliin, samoin kasvihuonevihanneksia. Ruokahävikkiä meillä ei mielesstäni synny kovin paljoa, mutta olen yrittänyt kiinnittää siihen entistä enemmän huomiota. Silti puolen kilon parsakaali, jonka ostin heräteostoksena, homehtui parissa päivässä ja meni biojätteeseen. Perunoita meni myös biojätteeseen varmaan kilo. Piti monena päivänä laittaa perunoita, mutta sitten aina oli niin nälkä, ettei jaksanut odottaa niiden kypsymistä. Ruokaan taitaa päteä sama kuin vaatteisiin, että jos et tiedä milloin ja minkä kanssa aiot sitä käyttää, parempi jättää ostamatta.
Joka tapauksessa maaliskuun päästösäästöt olivat siis 35 + 20 + 6,8 + 25 + 34 + 7,5 = 128,3 kg hiilidioksidia. Jos aion saada vuodessa 1500 kg hiilidioksidia säästettyä, kuukaudessassa pitäisi saada 125 kg säästöä, joten siinä mielessä tämä on ihan hyvä tulos.
my CO2 quota 