Vuoden 2022 vaateostokset

Vuonna 2019 aloitin vaatteiden ostolakon, joka meni vähän vaihtelevasti. 2020 ja 2021 olivat koronan takia helppoja vaatevuosia. Oli todella vaikea perustella itselleen oikein mitään vaatehankintoja, kun olin vain kotona. 2021 loppuvuodesta aloin kuitenkin taas liikkua enemmän ihmisten ilmoilla ja käydä kirppiksillä ja huomasin, että lapsen vaatteiden lisäksi voisin löytää vaatteita myös itselleni käytetynä.

Viime vuonna ostin uutena hihattoman farkkupaidan, merinovillaiset pyöräilyshortsit ja ulkoilukengät ja pitkästa aikaa myös alusvaatteita. Kenkiä käytin paljon ja ostin ne vasta, kun edelliset menivät rikki. Villahousuja olin harkinnut jo pari vuotta ja vihdoin raaskin ne ostaa. Ostin ne mekkojen alla pidettäviksi ja käytin niitä muutaman kerran, koska en juurikaan käyttänyt mekkoja talvella. Farkkupaita sen sijaan jäi kokonaan käyttämättä. Ostohetkellä se tuntui hyvältä idealta, mutta ei se oikein sopinut tyyliini. Muutenkaan uutena ostetut vaatteet eivät enää sovi tyyliini.

Sitten ne käytetyt vaatteet. Ostin yhteensä 60 vaatetta, joista olen käyttänyt 28:aa ja 32:ta en ole käyttänyt. Osaa en ole vielä ehtinyt käyttää, mutta osa oli kyllä myös hutiostoksia. Kirjasin itselleni ylös, ostaisinko vaatteen vielä uudestaan vai en. 47 vaatteen kohdalla olin sitä mieltä, että ostaisin uudelleen. 10 vaatteen kohdalla en ostaisi ja 3 vaatteen kohdalla en osannut sanoa, ostaisinko vai en. Kolme viime vuonna ostamaani vaatetta olen myynyt eteenpäin. Näiden kohdalla totesin, että ne olivat väärän kokoisia, vaikka olin näitä kaikkia kyllä sovittanut ennen ostopäätöstä. Yhtään vaatetta en ole vienyt takaisin. Osan vaatteista ostin tietäen, että ne vaativat pientä fiksausta esim. villaneule, jossa on reikä tai lyhennystä vaativat housut. En ole kuitenkaan mitään kovin aikaansaavaa tyyppiä, joten ne korjattavat odottavat edelleen korjausta. Ostin myös yhdet housut kankaaksi, jotta voisin leventää yksiä toisia housuja. No, en leventänyt. Tähän tulee kyllä tänä vuonna muutos. Olen päättänyt alkaa harrastaa vaatteiden korjaamista. Olen aina ajatellut, ettei se ole taloudellisesti kannattavaa, mutta kun kutsun sitä harrastukseksi, niin voisin oikeastaan vaikka maksaa siitä. Tykkäsin kuitenkin koulussa käsitöistä ja ompelukonekin löytyy, joten katsotaan millaisia luomuksia saan aikaiseksi.

Alla olevassa taulukossa lueteltu tarkemmin tyypeittäin käytettynä ostamani vaatteet. Housuista viidet olivat farkkuja ja kahdet villakangashousut, jotka molemmat pitäisi lyhentää ja 2 kesähousut. Ostin myös ulkoiluhousut jotka laskin urheilukategoriaan. Niitä olen käyttänyt paljon. Erilaisia yläosia ostin 32. Näistä osan olisin voinut jättää ostamatta. Muutamia olen käyttänyt todella paljon, kuten alunperin Seppälän mustaa hihatonta poolopaitaa, joka maksoi Redin Kierrätyskeskuksessa 3 euroa. Mekkoja ostin yhdeksän ja käytin niistä viittä, mistä olin jopa vähän yllättynyt, koska mekot ovat sellaisia mielikuvitusminälle ostettavia vaatteita, joita en oikeasti käytä. Ne ovat hankalia pyöräillessä ja tulee vähän sellainen liian laitettu olo. Poikkeuksena yksi ohut viskoosimekko, jota käytin kesällä paljon ja jopa pyöräillessä. Keväällä ostin Espritin beigen takin, josta intoilin, kun joku oli lyhentänyt hihat valmiiksi, mutta ei se sitten kuitenkaan ollut oikein tyyliseni. Tai siitä tulee mieleen eräs Fingerpori-hahmo. Ehkä annan sille keväällä uuden mahdollisuuden.

Lähes kaikki vaatteet ostin SPR:n Kontista, UFFista tai Kierrätyskeskuksesta. Yksi pusero ja ulkoiluhousut ostin perinteiseltä kirppikseltä, jossa oletettavasti joku yksityishenkilö sai rahaa ostoksistani ja kaksi neuletta ja kengät Emmy secondhand verkkokaupasta. Myin myös omia ja lapsen vaatteita Emmyn kautta ja sain niistä yhteensä 200 euroa, josta osan tililleni ja osan lahjakorttina.

housut	10
paita	13
neule	8
neuletakki	8
mekko	9
urheilu	6
jakku	3
takki	1
kengät	1
päähine	1

Paljonko näihin vaatteisiin kului rahaa? Uutena ostetettuihin hieman yli 200 euroa, josta puolet meni kenkiin. Täytyy todeta myös, että varmaan ensimmäistä kertaa ei harmittanut laittaa rahaa alusvaatteisiin. Käytettyihin vaatteisiin meni yhteensä 460 euroa. Kallein vaate maksoi 24 euroa. Se oli Marimekon raitamekko, jota en ole vielä käyttänyt. Sen kyynerpäät olivat vähän kuluneet ja ne pitäisi paikata ensin, enkä ole vielä päättänyt miten ne paikkaan, vaatelaastarilla vai jotenkin muuten. Edullisin oli trikootoppi, joka maksoi euron ja sitä olen käyttänyt paljon. Vaatteiden keskihinta oli 7,7 euroa. Suurin osa vaatteista ei ollut merkkivaatteita ja mielelläni ostankin esim. H&M:n ja Lindexin yli viisi vuotta vanhoja vaatteita, joissa on hyvät materiaalit. Mukaan mahtui kuitenkin mm. kahdet Leviksen farkut ja muutama kotimaisen Noshin vaate.

Vuonna 2021 suomalaiset käyttivät vaatteisiin keskimäärin 700 euroa ja kenkiin 120 vuodessa per henkilö (lähde). Jäin jonkin verran tämän alle, mutta en kovin paljon kuitenkaan, vaikka ostinkin lähes pelkästään käytettyä. Joka vuosi ei tällaiselle määrälle tietenkään ole tarvetta, vaikka en sanoisi, että määrä on mitenkään poikkeuksellinen siihen nähden mitä olen aikaisempina vuosina shoppaillut ja ihan uusia vaatteita. 60 vaattetta vuodessa on 5 vaatetta kuukaudessa. Vaatteiden hiilijalanjälki on Suomen ympäristökeskuksen Ilmastodieetin mukaan 0,47 kg/€ ja kenkien 0,27 kg/€, joten tällä perusteella käytettynä ostamieni vaatteideni hiilijalanjälki olisi noin 212 kg/CO2 ja uusien 74 kg/CO2. En tiedä kuinka hyvin tämä kerroin pätee käytetyille vaatteille, mutta ne ovat yleensä uusia halvempia, joten myös pienempi hiilijalanjälki tulee siinä huomoitua. Käytetyille vaatteille en laskisi valmistukselle ollenkaan hiilijalanjälkeä, mutta käytetyistä vaatteistakin tulee päästöjä kuljetuksista, lajittelusta ja aiheuttavat ne itse kirppiksetkin jonkin verran päästöjä. Suomen Tekstiili ja Muoti ry:n 2021 teettämän selvityksen mukaan 89 % vaatteen päästöistä tulee kuitenkin raaka-aineen valmistuksesta (lähde). Siksi en ympäristönäkökulmasta näe tässä määrässä kovin suurta ongelmaa ainakaan tällä hetkellä, kun kirppikset pursuilevat käytettyjä naistenvaatteita. Hyväntekeväisyyskirppikset edistävät ympäristövastuun lisäksi sosiaalista vastuullisuutta työllistämällä pitkäaikaistyöttömiä. Hot or cool instituutin marraskuussa 2022 julkaiseman Unfit, unfair, unfashionable -raportin mukaan kestävä määrä vaatteita neljän vuoden ajan maissa olisi 85 kpl, joten siihen peilattuna tuo 60 on paljon. Minulla kun oli ennestäänkin vaatteita. Vuonna 2030 vaatteiden vuosipäästöjen pitäisi olla alle 130 kg CO2 per henkilö. Tämä luku on kuitenkin laskettu eri kertoimella kuin Ilmastodieetin euromäärään perustuva luku, joten ne eivät siksi ole suoraan vertailukelpoisia, mutta jotain ajatusta siitä ehkä saa, ettei 60 käytettyäkään vaatetta vuodessa ole pidemmän päälle kestävää.

Mitä opin viime vuonna? Lyhyt noin M-kokoisia vaatteita käyttävä nainen löytää kirppikseltä melko helposti vaatteita ainakin pääkaupunkiseudulla. (Ostamani vaatteet olivat koko XS-XL, joten kovin tiukasti kokolappua ei kannata kirppiksillä tuijottaa.) Kirppiksiltä löytää myös mustia, tummansinisiä ja harmaita vaatteita, joita enimmäkseen käytän. Aikaisemmin kuvittelin, että siellä myydään vain jotain värikkäitä ekohippivaatteita. Nyt tiedän, että löytöjä voi tehdä melko helposti, eikä siellä kirppiksellä tarvitse koko ajan rampata. Opin myös, että lähes kaiken voi ostaa käytettynä. Käytettynä löytää myös parempia materiaaleja edullisemmin kuin uutena kaupasta. Tästä syystä opin myös päästämään irti omista liian pienistä vaatteistani, joita olen säilönyt kaapissani vuosia, koska nyt tiedän, että jos vielä joskus tarvitsisin pienempiä vaatteita, löydän niitä sitten varmasti kirppiksiltä. Opin myös, että kirppistoimintaa on vaikea saada kannattavaksi. Käytetyt vaatteet ovat liian halpoja ja niistä ollaan valmiita maksamaan liian vähän. Kirppisten pitäisi olla helpommin saavutettavissa, mutta korkeita vuokria on vaikea kattaa pelkästään käytettyä myymällä. Välillä olen kauhistellut sitä, kuinka käytettyä tavaraa on niin paljon myynnissä, mutta oikeasti pitäisi kauhistella sitä kuinka paljon uutta tavaraa on myynnissä. Välillä olen tuntenut itseni tyhmäksi, kun olen tajunnut kuinka paljon rahaa olen käyttänyt huonolaatuisen pikamuotiin. Se on ainakin varmaa, ettei entiseen ole enää paluuta. Minulla ei ole mitään syytä ostaa pikamuotia.

Ainakin 20 vaatetta ostin loppuvuodesta loka-joulukuun aikana, jolloin oli paljon myös työstressiä. Tunnistan että lievitän stressiä ja rentoudun shoppailullla. Välillä se on oikeasti palauttavaa, mutta välillä se saattaa olla hieman pakkomielteistäkin. Ostaminen myös ruokkii uusia ostohaluja ja koko ajan pitää tehdä parempia löytöjä ja ostaa lisää. Lähes yhtä helposti voisin käydä myös metsäkävelyllä. Tänä vuonna siis enemmän sitä ja toivottavasti myös vähemmän stressiä. Olen tällä hetkellä erittäin tyytyväinen vaatekaappiin, eikä sieltä puutu oikeastaan mitään muuta kuin toppahousut. Tunnistan kuitenkin, että jotkut rajat tälle kirppisostelullekin olisi hyvä asettaa ja tänä vuonna osallistun kahteen vaatehaasteeseen. Saan ostaa uusia vaatteita kolme ja käytettyjä viisi tai jos en osta uutta, saan korvata sen kahdella kirppisvaatteella. Mitä korjattavaa en saa ostaa ennen kuin entiset on korjattu. Nämä määrät saa myös alittaa, mutta mitään totaalilakkoa en kuitenkaan halua aloittaa.

Vegaaninen makaroonilaatikko

Tein ensimmäistä kertaa makaroonilaatikon kokonaan vegaanisena. Härkistä olen käyttänyt makaroonilaatikossa niin kauan kuin sitä on ollut saatavilla ja kauramaitoakin olen käyttänyt sitäkin pidempään, mutta makaroonilaatikossa on ollut aina kananmunia. Ilmastonäkökulmasta korvaamalla jauheliha kasviproteiinilla pääsee jo pitkälle. Maidon vaihtokaan ei vaikuta makuun. Kananmunalla on kuitenkin oma tehtävänsä makaroonilaatikon koostumuksessa. Aika lähelle päästään kuitenkin pehmeällä tofulla (silken tofu) ja jos kaipaa rakenteen lisäksi myös kananmunan makua, niin kannattaa lisätä kala namak -suolaa. Sitä saa erikoiskauppojen lisäksi ainakin pääkaupunkiseudulla myös isommista ruokakaupoista.

• 1 sipuli
• 2 valkosipulin kynttä
• rypsiöljyä paistamiseen
• 1 paketti Härkistä (tai muuta kasviproteiinivalmistetta)
• 1 pussi makarooneja (400 g)
• 2,5 dl kaurakermaa
• 1 pkt pehmeää tofua (esim. jalotofu)
• 1 tl kala namak suolaa
• kuivattuja yrttejä esim. basilikaa
• mustapippuria ja valkopippuria
• (tomaatti viipaleita ja vegaanista juustoraastetta)

Laita makaroonit kiehumaan. Lyhennä ohjeen mukaista keittoaikaa noin minuutilla. Pilko sipuli ja valkosipuli ja kuullota sipulia muutama minuutti öljyssä. Lisää valkosipuli ja Härkis. Laita pehmeä tofu kulhoon ja sekoita kala namak -suola joukkoon. Lisää kaurakerma ja sekoita. Laita makaroonit, Härkis ja tofukaurakermaseos uunivuokaan ja sekoita. Paista 200 asteessa. Ruoan voi laittaa kylmään uuniin. Paistoaika noin 30 minuuttia tai 20 minuuttia, jos uuni on jo lämmin. Lisää lopuksi tomaatit ja juustoraaste ja laita takaisin uuniin ja käännä grillivastus päälle, jos sellainen löytyy.

Kananmunattomuus ei vaikuttanut mielestäni makuun mitenkään ja rakennekin oli hyvä. Tämä myös valmistuu nopeammin, koska uunin voi laittaa kuumenmalle kuin kananmunaa käytettäessä. Lisähuomiona vielä se, ettei tarvitse noukkia kananmunan kuoria munamaidon joukosta. Muu perhekin tykkäsi.

9+1 tekoa joilla voi taistella sekä ilmastokriisiä että sotaa vastaan

Viime viikolla julkaistu IPCC:n raportti (aiheesta esim. täällä) on ehkä jäänyt sotauutisten jalkoihin, mutta ilmastotoimilla on kiire sodasta huolimatta. Monilla ilmastotoimilla voi kuitenkin taistella myös sotaa vastaan, koska fossiiliset polttoaineet ovat merkittävä tulonlähde Venäjälle. Fossiilisten polttoaineiden käytön vähentäminen auttaa siten molempiin kriiseihin.

1 Vähentämällä lämmönkulutusta: Lämmöntuotannon polttoaineita kuten öljyä, maakaasukaasua ja kivihiiltä tuodaan Venäjältä. Aurinko paistaa ja lämmittää. On hyvä aika kääntää termostaattia pienemmälle ja pitää villasukat jalassa.

2 Vähentämällä sähkönkulutusta: Edellä mainittujen polttoaineiden lisäksi Suomeen tuodaan myös sähköä Venäjältä. Vaikka itse ostaisi ekosähköä, niin sitä ei kuitenkaan riitä kaikille. Sähkönkulutusta kannattaa välttää erityisesti arkiaamuisin 8-10 välillä ja -iltaisin 18-20 välillä, koska silloin sähkönkysyntä on suurinta.

3 Vähentämällä lämpimän veden kulutusta (liittyy edellisiin). Jokaisella suihkuminuutilla on merkitystä.

4 Vähentämällä autoilua (liittyy myös edellisiin).

5 Vähentämällä ylipäänsä kulutusta, koska monen asian valmistamiseen tai palveluiden tuottamiseen tarvitaan edellä mainittuja.

6 Vähentämällä eläinperäisten ruokien kulutusta. Lähes 80 % maapallon viljelypinta-alasta käytetään eläinten rehun tuotantoon. Ukraina on merkittävä viljan tuottaja, ja viljasta tulee olemaan pulaa, jos sen syöttämistä eläimille jatketaan entiseen malliin. Vähentämällä eläinrehun tuotantoa voitaisiin myös kasvattaa energiakasveja biopolttoaineiden raaka-aineeksi ilman, että se heikentäisi ruoantuotantomahdollisuuksia tai että sitä varten pitäisi pitäisi kaataa metsää uusia peltoja varten. Tämä taas auttaisi pääsemään eroon fossiilisista polttoaineista.

7 Suosimalla luomua: Monet kemiallisten lannoitteiden raaka-aineet tulevat Venäjältä. Lannoiteiden valmistus vaatii myös energiaa. Luomutuotannon suosimisella on myös myönteisiä vaikutuksia luonnon monimuotoisuudelle. Luomutuotanto ei ole yhtä satoisaa,joten tarvitaan myös edellistä kohtaa.

8 Kierrättämällä: kierrättämällä vähennetään uusien raaka-aineiden tarvetta ja niiden hankkimiseen tarvittavaa energian kulutusta. Metallien kierrättäminen kannattaa aina. Biojätteistä saadaan energiaa ja lannoitteita. Paperia ja pahvia kierrättämällä säästetään puuta, jota sitäkin tuodaan Venäjältä. Kun puhutaan kierrättämisen päästöistä ja siitä ettei se olisi kovin merkittävää, huomioidaan vain jätteiden käsittelystä aiheutuvat päästöt, eikä uusien raaka-aineiden tuottamisesta aiheutuvia päästöjä.

9 Pyöräilemällä, kävelemällä ja/tai liikkumalla luonnossa. Tämä vähentää kuin huomaamatta monia edellä mainittuja ja parantaa myös omaa hyvinvointia ja hoitaa mielenterveyttä näinä välillä epätoivoisiltakin tuntuvina aikoina.

10 Vaikuttamalla ja puhumalla näistä asioista läheisten kanssa tai somessa. Autoilun eli bensan ja dieselin yhteys Venäjään on varmasti useimmilla tiedossa, mutta monet muut yhteydet välttämättä eivät. Moni kuitenkin haluaisi tehdä jotain konkreettista.

Nyt jos koskaan on helppoa motivoida itseään ilmastotekoihin. Miettii vain Putinia istumaan viereensä autoon tai kotisohvalle lämpimään olohuoneeseen. Mielestäni on myös tärkeää olla pilkkaamatta tai syyllistämästä ihmisiä, jotka ovat valmiita tekemään ilmastotekoja vasta nyt. Ainakaan minua ei kiinnosta syyt miksi joku tekee ilmastotekoja. Pääasia että tekee, vaikka ne olisivat vain somesisältöjä varten. Vaikka sota on hirveä asia, niin alkulamaannuksen jälkeen olen alkanut nähdä tässä tilanteessa ilmastotoivoa. Jos ei nyt ala tapahtua, niin sitten ei koskaan. Poliittisille päätöksillekin luulisi löytyvän nyt tukea. Minun elämääni saa rajoittaa. Olen siihen valmis.

Lähteet:

• https://ourworldindata.org/global-land-for-agriculture
• https://yle.fi/uutiset/3-12349902
• https://www.luomuliitto.fi/tutkimustieto-vahvistaa-luomutuotannon-ymparistohyodyt/
• https://ilmastodieetti.ymparisto.fi/ilmastodieetti/
• Omat sähköntuntihintojen seuraamisesta kerätyt havainnot
• Omat biopolttoaineisiin liittyvät opinnot

Kotimaan loman päästöt

Laskin kuusi vuotta sitten, että kahden viikon loma Etelä-Euroopassa aiheutti päästöjä 1074 kg CO2. Matka sisälsi edestakaiset lennot, junamatkoja ja 14 yötä hotellissa. Lentojen osuus päästöistä oli 800 kg CO2 eli 74 %. Lentopäästöt löytyvät tästä postauksesta ja matkan muut päästöt täältä.

Tänä vuonna lomailimme toista vuotta peräkkäin pelkästään kotimaassa ja pääasiassa mökillä. Vuoden alussa laskin mökin päästöiksi 600 kg/CO2 vuodessa per henkilö. Ensimmäisenä mökkivuonna vietimme mökillä noin 100 päivää, mikä tarkoittaa, että mökin päiväkohtainen päästö on 6 kg CO2. Lomalla olimme mökillä 30 päivää, joten mökin osuus loman päästöisi oli siten 180 kg/CO2. Kävimme loman aikana kolme kertaa kotona eli yhteensä ajoimme edestakaisin neljä kertaa. Mökkimatkojen lisäksi matkailimme lähialueilla ja kävimme myös Vaasassa. Yhteensä loman aikana tuli ajoa 2220 km. Tämä vähän yllätti, mutta toisaalta pelkästään Vaasan reissu oli jo yli 700 km. Ensi kesänä voisi tehdä tämän reissun junalla ja ottaa vaikka pyörät mukaan. Meidän autolla loman kilometrit aiheuttivat päästöjä 333 kg CO2 (päästökerroin 0,15 kgCO2/km). Päästöt per henkilö siis 111 kg CO2, kun autossa oli kolme matkustajaa.

Liesjärven kansallispuistossa

Lomalla ei erityisemmin tullut shoppailtua, mutta loman alkajaisiksi ostin Nanson outletista pyöräilyshortsit ja puseron. Molemmat olivat lomallla käytössä ja loman jälkeenkin olen tuota puseroa jo käyttänyt, mutta eivät ne mitään pakollisisa hankintoja olleet. Nämä maksoivat 56 €, joten niiden päästöt Ilmastodieetin päästökertoimella 0,49 kg/€ olivat 27,44 kg CO2. Vaihtuvine mallistoineen Nansonkin voi varmaan nykyään laskea pikamuodiksi, mutta toivottavasti ovat edes vähän kestävämpää pikamuotia. Ostin itselleni myös kirppikseltä Marimekon paidan 15 eurolla. Jos tämän päästöt laskee mukaan samalla logiikalla, niin tästä tulisi 7,35 kg CO2. Lähtökohtaisesti en laskisi kirppisvaatteelle päästöjä välttämättä ollenkaan, mutta tulee siitä kirppiksen pyörittämisestäkin jonkin verran päästöjä. Itse paita on mielestäni materiaalipäästönsä kuitenkin jo aiheuttanut silloin, kun se myytiin ensimmäisen kerran. Lomalla tuli syötyä ravintolassa jopa vähemmän kuin arkena tosin ehkä vähän paremmissa ravintoloissa kuin kodin lähellä sijaitsevassa lounasravintolassa. Laskisin tämän kuitenkin +/- nolla arjen kanssa.

Vaasassa nukuimme kavereiden luona ja muuten mökillä tai kotona, joten majoituksista ei tullut päästöjä. Emme käyneet myöskään huvipuistoissa tai muissa maksullisissa aktiviteeteissa. Teimme päiväretket Jokioisissa sijatsevaan maaseutu- ja kotieläinpuisto Elonkiertoon, Liesjärven kansallispuistossa sijaitsevalle Korteniemen perinnetilalle ja Teijon kansallispuistoon. Liesjärvellä kävimme myös toisen kerran pyörillä. Joku päästö näilläkin tietysti on autoilun lisäksi, mutta ei kovin merkittävä todennäköisesti kuitenkaan. Tarkoitus oli viettää ensimmäinen lomaviikko pääkaupunkiseudulla ja käydä mm. museoissa, mutta huonontunut koronatilanne sai meidät suuntaamaan mökille jo heti loman alkuun.

Yhteensä viiden viikon loman päästöt olivat 326 kg CO2 per henkilö. Jos vertaan tätä kuuden vuoden takaiseen reiluun 1000 kiloon, niin päästösäästöä kertyi melkein 70 %. Tämä on hyvä muistaa, kun ajoittain tuskailen mökkipäästöjen kanssa.

Lisäksi säästin vettä 4500 litraa, sillä oletuksella, että olen keskimääräinen veden käyttäjä (155 litraa vuorokaudessa). (Lähde: Ympäristöosaava) Toivottavasti en ole, mutta meillä ei ole omaa vesimittaria, niin en tiedä. Tästä noin kolmasosa on lämmintä vettä (55 astetta). Jos oletetaan, että kesällä kylmä vesi on 10 asteista, pitää vettä lämmittää 45 astetta. 50 litran lämmittäminen vaatii energiaa 2,6 kWh eli 30 päivässä 79 kWh, mikä tekee 0,154 kg CO2 päästökertoimellä (lähde: Motiva) 12 kg CO2. Kun tämä vähentää loman päästöistä saadaan 314 kg CO2. Lisäksi säästyi myös ravinnepäästöjä Itämereen, mutta tätä en osaa (vielä) laskea.

Gruusilainen kaalilaatikko

Jatketaan uudella reseptillä, kun niitä on tullut viime aikoina testattua. Gruusialainen kaalilaatikko oli yksi suosikkiruokani entisen työpaikkani ravintolassa, mutta en ole aikaisemmin tehnyt sitä itse. Sielläkin se oli kasvisruoka, vaikka perinteiseen versioon kuuluu ilmeisesti jauhelihaa. Perinteinen kaalilaatikko on ollut yksi suosikki Härkis-ruokani ja tämä versio on jopa vielä parempaa. Hieman työläämpi kyllä myös. Tähänkään ei kuitenkaan tarvita uunia.

• 800 g kaalia (pieni kaali)
• 1 rkl rypsiöljyä
• 3 dl vettä
• 1 paketti Härkistä
• 1 sipuli
• 3 valkosipulin kynttä
• 100 g maustekurkku
• 1 purkki (200 g) kasvikermaviiliä tai vastaavaa (käytin Plantin kreikkalaista soijajogurttia)
• 1 tölkki tomaattimurskaa
• yrttisekoitusta, suolaa, pippuria

Pilko kaali pieniksi suikaleiksi ja kuullota sitä hetki pannulla rypsiöljyssä. Lisää vesi ja anna kiehua kannen alla noin 15 minuuttia. Pilko sillä aikaa sipuli ja valkosipuli ja kuullota niitä tilkassa rypsiöljyä. Lisää Härkis. Pilko suolakurkut pieniksi kuutioiksi ja lisää Härkiksen joukkoon. Kun kaali on kypsynyt noin 15 minuuttia, lisää Härkis, kermaviili, tomaattimurska ja mausteet ja anna hautua 15 minuuttia.

Piti vielä googlata, mihin tuo gruusialainen viittää ja selvisi, että se tarkoittaa Georgiaa. Ylen artikkelin mukaan georgialaiset eivät itse kuitenkaan pidä tuosta nimestä, joten tätä ruokaa olisi varmaan syytä kutsua georgialaiseksi kaalilaatikoksi.

Suomi-kulho

Olen osallistunut Instagramista ruokahaasteeseen, jossa kokeillaan jotain uutta reseptiä joka viikko. Viime viikolla kokeilemani resepti oli Pirkka-lehden välissä olleesta ruokalehdesta inspiraationsa saanut Suomi-kulho. Muokkasin reseptiä oman maun mukaiseksi ja teinpä kerrankin vegaanisesta reseptistä ei-vegaanisen. Yleensä se menee toisinpäin. Halusin annoksesta kuitenkin ruokaisamman ja lisäsin siihen kotimaista graavikirjolohta. Suomalaisen kirjolohen hiilidioksidipäästöt ovat pienet (lähde: Foodweb-tutkimus) ja kirjolohi on WWF:n kalaoppaan vihreiden kalojen listalla. Graavilohi myös tekee tästä sushi-maisemman. Annokseen pääsi mukaan myös yli neljä vuotta sitten kehittämäni kotimainen avokadon korvike eli hernetahna.

Mennään kuitenkin itse reseptiin, joka on kahdelle. Tarjosin tätä myös meidän yleensä kaikkiruokaiselle ja sushia rakastavalle taaperolle, mutta hän ei suostunut edes maistamaan. Alkuun täytyy mainita myös, että punasipuli on sitä parempaa, mitä aikaisemmin sen pikkelöi, joten valmistus kannattaa aloittaa siitä.

• Pikapikkelöity punasipuli: (tästä tulee enemmän kuin tähän ruokaan tarvisee, mutta lopun voi laittaa esim hernetahnan kanssa leivän päälle.)
• 1 iso punasipuli
• puolikkaan sitruunan kuori ja mehu
• 0,5 dl omenaviinietikkaa
• 1 rkl sokeria
• 1 tl suolaa
• 1 tl pippuria

• Hernetahna:
• 150 g pakasteherneitä
• 26 g sitruunalla maustettua rypsiöljyä (jos haluat käyttää koko 200 g:n pussin herneitä, niin laita rypsiöljyä 35 g, tahna sopii hyvin myös leivän päälle)

• 1,5 dl ohrahelmiä
• 150 g kotimaista kirjolohta
• pala palsternakkaa ja/tai porkkanaa
• n. 200 g kaalia
• (lehtikaalia)

Kuori punasipuli ja leikkaa se suikaleiksi. Laita sipulit kulhoon tai lasipurkkiin ja kaada loput aineet päälle. Anna maustua vähintään tunti, mutta mielellään seuraavaan päivää.

Keitä ohrahelmet pakkauksen ohjeen mukaan. Jos omistat höyrytyskattilan, niin käytä sitä ja laita palsternakat ja/tai porkkanat höyrytysosaan. Ne voi paistaa myös pannulla kaalin kanssa. Suikaloi kaali ja kuullota sitä pannulla hetki rypsiöljyssä. Ohrahelmien ja vihannesten on hyvä antaa jäähtyä ennen kulhon kokoamista.

Valmista hernetahna: Sulata herneet mikrossa tai kattilassa, lisää rypsiöjy ja soseuta sauvasekoittimella.

Laita jäähtyneet ohrahelmet kuhon pohjalle ja asettele muut ainekset kuhoon omiin sektoreihinsa. Pikapikkelöityjen punasipuleiden happamuus on minusta tässä se tärkein elementti, joka tuo annokseen sushimaisuutta, mutta jos haluat oikeista, niin vaihda kaali esim. hapankaaliin.

Tästä reseptistä tekee ilmastoystävällisen se, että riisi on korvattu kotimaisella ohralla. Lisäksi tietysti myös kotimaiset juurekset, ja jo aiemmin mainittu kotimainen kirjolohi. Ohran tilalla voi halutessaan käyttää myös jotain muuta ateriaviljaa kuten kauraa. Yleensä suosin riisin tilalla täysjyväkauraa, mutta herkutteluun valkoista riisiä korvaamaan sopii mielestäni ei-täysjyväohrahelmet. Foodweb-tutkimuksen mukaan kaikki muuta viljat paitsi riisi ovat ympäristöystävällisiä (CO2-päästöt alle 1 kg/kg). Risiin päästöt ovat eri tutkimusten mukaan 2,5-6 kg CO2/kg. Riisin korkeat päästöt johtuvat riisipelloilta vapautuvasta metaanista, joka on 20-30 kertaa hiilidioksidia voimakkaampi kasvihuonekaasu.

Miten korona vaikutti viime vuoden päästöihin

Viime vuosi oli erilainen myös päästöjen näkökulmasta. Etätöiden takia työmatkat jäivät pois ja kesällä ei tehty ulkomaan reissuja, eikä paljon muitakaan reissuja. En myöskään käynyt konserteissa, teatterissa tai muissakaan tapahtumissa. Ravintoloissa ja kahviloissa tuli myös käytyä vähemmän. Ostoksillakaan ei tullut juuri käytyä. Ostettiin kuitenkin mökki 100 km:n päästä kotoa ja siellä tuli vietettyä aikaa enemmän kuin osasin etukäteen arvata.

Ilmastodieetti osaa vastata päästökysymykseen. Tällä kertaa täytin myös vapaa-ajan asuntokohdan. Viime kesänä arvioin mökkeilyn päästöiksi 400 kg CO2. Nyt sain tulokseksi kuitenkin 600 kg CO2. Syynä tähän on se, että ensimmäisenä vuonna mökille tuli tehtyä Imastodieetin oletuskeskiarvoa enemmän hankintoja. Kuten alla olevasta kuvasta näkyy, 76 % mökin päästöistä tuli hankinnoista. Yritämme hankkia mökille mahdollisimman paljon käytettyä (sopii paremmin mökin tyyyliinkin), mutta aika paljon tuli ostettua myös uutta. Ruokapöytä, tuolit ja pieni kaappi saatiin mummultani ja ne ovatkin vanhempia kuin itse mökki. Astiastona meillä on minun ylioppilaslahjaksi saamani neljän hengen astiasto, joka odotti käyttöönpääsyä lapsuuden kotini kaapin päällä 15 vuotta. (Keräsin silloin jo toista astiastoa ja se ei siksi ole päässyt aikaisemmin käyttöön.) Tekstiilejä ollaan pääasiassa viety kotoa, mutta mm. päiväpeitto ostettiin kuitenkin uutena. Uutena hankittiin myös Ikean pinottavat sängyt, kaappi ja pieni tiskipöytä kesäkeittiöksi. Työkaluja ja mm. vesipumppu ostettiin myös uutena sekä kuivakäymälä, kompostori, mikro ja kahvinkeitin. Joka vuosi ei toivottavasti ihan näin paljoa tarvita, mutta joitain isompia hankintoja tulee varmasti myös tällä vuodelle. Tarvitaan ainakin toinen kompostori. Remonteiksi laskettavia hankintoja ovat olleet aurinkopaneelit ja akut ym. niihin liittyvät laitteet ja ilmalämpöpumppu. Näitä en kuitenkaan laskenut pelkästään viime vuoden päästöihin, vaan jaoin ne kymmenellä. Oletan, että ne kestävät vähintään tuon ajan. Mutta ne täytyy tietysti muistaa lisätä laskelmiin joka vuosi.

Lämmityksen päästöihin Ilmastodieetti laskee puun korjuun päästöt. Toistaiseksi olemme pärjänneet vielä edellisen omistajan tekemillä polttopuilla, mutta talvimökkeilyn seurauksena polttopuut alkavat huveta ja tänä vuonna täytyy myös itse tehdä polttopuita. Todennäköisesti kuitenkin muutamasta liian lähellä mökkiä sijaitsevasta puusta, joten muualta ostettaville puille ei varmaankaan ole tarvetta. Nähtäväksi jää myös, kuinka hyvin ilmalämpöpumppu toimii aurinkosähköllä. Toiveena on, että se vähentäisi puilla lämmittämisen tarvetta maalis-toukokuussa. Lämmityksen päästöt voisi kuitenkin tästä ottaa kokonaan pois eli -78 kg CO2. Sähkö näyttää nollaa, koska meillä ei ole mökillä ollenkaan verkkosähköä.

Vapaa-ajan asunnon hiilijalanjälki

Kodin päästöt ovat kuitenkin eri luokkaa kuin mökkeilyn. Kotona 83 % päästöistä tulee lämmityksestä. Asumme kerrostalossa ja lämmitysmuotona on kaukolämpö. Käytin tässä Ilmastodieetin oletusta, koska kerrostalossa on niin vaikea saada todellisia lukemia, kun mitään ei mitata huoneistokohtaisesti. Meillä on talvella noin 21 astetta, vaikka lämmityspattereista ei ole päällä kuin lapsen huoneessa oleva. Naapuriasunnoista ilmeisesti karkaa meille lämpöä. Noin kolmannes lämmitysenergiasta kuluu veden lämmittämiseen. Lämmintä vettä yritetään käyttää säästeliäästi, mutta siitäkään on vaikea saada mitään lukuja, kun meillä ei ole huoneistokohtaista vesimittaria. Mökkeily on kuitenkin varmasti vähentänyt lämpimän veden kulutusta, koska olemme viettäneet siellä niin paljon aikaa, joten pienen vähennytksen tuohon olisin voinut tehdä. Sähkön päästöt näyttävät nollaa, koska meillä on käytössä Ekoenergia-merkitty sähkö, joka lasketaan päästöttömäksi.

Asunnonhiilijalanjälki

Ruoan päästöt laskivat 1400 kg:sta CO2 1100 kg:aan CO2. Tähän varmasti suurin syy on ravintoloissa ja kahviloissa käynnin väheneminen. Lounasravintolaa en laskenut ravintoloihin mukaan, koska niissä syömäni ruoat laskin jo muihin ruokiin. Maitotuotteiden kulutus kasvoi viime vuonna jonkin verran, koska söin useammin juustoleipiä aamupalaksi. Työpaikalla käydessäni otan yleensä aamupalaksi mukaan puuroa ja banaania.

Ruoan päästöt

Myös matkustaminen väheni viime vuonna. Autoilu lisääntyi viime vuonna mökin takia ja varmasti ensimmäistä kertaa autoiluni päästöt olivat suuremmat kuin lentämisen. Yksi lentomatka ehdittiin kuitenkin tehdä alkuvuodesta ennen koronaa. Edellisenä vuonna liikkumisen päästöt olivat 2700 kg CO2, joten lisääntyneestä autoilusta huolimatta päästöt putosivat 1200 kg CO2.

Liikkumisen päästöt

Vaatteita en juurikaan ostanut viime vuonna. Keväällä ostin kengät ja laukun. Kesällä ostin kahdet housut, kaksi toppia ja pyjaman. Syksyllä uuden talvitakin, jota olin etsinut jo useamman vuoden, pitkä malli huppu ja taskut. Kyllähän niitä jonkin verran kuitenkin tuli ostettua, kun ne tähän kaikki listaa. Määrä on kuitenkin itselleni todella vähäinen, jos vertaan aikaisempiin vuosiin. Viime vuonna käytin ehkä noin 5 %:a vaatekaappini sisällöstä, joten se sai minut todella vähentämään vaatehankintoja. Viime vuonna oli myös todella vaikea keksiä mitään käyttötarpeita. Kengät ostin keväällä työkengiksi korona-ahdistusta helpottamaan, mutta niille ei toistaiseksi ole tullut käyttöä, vaan ne odottavat edelleen laatikossaan. Muuten kaikki hankinnat olivat tarpeellisia. Hieman yllättäen käytin viime vuonna elektroniikkaan rahaa aika paljon. Varmasti ensimmäinen kerta ikinä, kun olen käyttänyt enemmän rahaa elektroniikkaan kuin vaatteisiin ja vieläpä noin paljon enemmän. Ostin viime vuonna uuden puhelimen, kuulokkeet ja älykellon. Edellisenä vuonna en taas ostanut ollenkaan elektroniikkaa.

Kulutuksen päästöt

Kokonaisuudessaan päästöt vähenivät edellisvuoden 7400 kg:sta CO2 6800 kg:aan CO2. Täytyy myöntää että odotin vähän suurempaa pudotusta, koska lentäminen ja muu matkustaminen vähentyivät niin paljon. Mökki tietysti nostaa päästöjä jonkin verran.

Vuoden 2020 kokonaispäästöt

Alla vielä vertailussa vuosien 2019 ja 2020 päästöt. Tavaroiden ja palveluiden osuus on ainoa kasvanut kategoria ja tämän taustalla on suuri elektroniikan kulutus viime vuonna.

Sinisellä vuoden 2020 päästöt ja vihreällä 2019.

Pariisin ilmastosopimuksen mukaiseen vuoden 2030 tavoitteeseen 3000 kg CO2 on kuitenkin vielä matkaa ja tuosta summasta pitäisi saada vielä yli puolet pois. Ilmaston lämpenemisen rajoittaminen 1,5 asteeseen vaatisi päästöjen pudottamista 2500 kiloon. Sitä ajettelinkin seuraavaksi pohtia, miten tuohon tavoitteeseen voisin päästä ja laatia oman hiilitiekartan.

Voiko autoilun päästöt kompensoida syömällä kasvisruokaa?

Blogissani on tällä viikolla ollut tavallista enemmän liikennettä vuoden 2015 keväällä julkaisemastani Onko pyöräily päästötöntä? -postauksesta johtuen. Liikenteen päästöt ovat olleet viime viikkoina pinnalla, koska Suomen tavoitteena on vähintään puolittaa liikenteen päästöt vuoteen 2030 mennessä. Tällä viikolla ainakin Twitterissä myös pyöräilyn päästöt ovat olleet keskustelun kohteena. Syynä tähän on maanantaina Nelosella esitetty Riku Rantalan ja Fortumin 100 kysymystä ilmastosta -ohjelma, jossa väitettiin, että autoilun vaihtaminen pyöräilyyn lisää päästöjä.

Yli viiden vuoden takaisessa postauksessani pohdin pyöräilyn aiheuttaman energiavajeen korvaamiseen sopivia vaihtoehtoja. Porkkanaa, naudanlihaa vai suklaata? Vertailussa porkkana ja suklaa päihittivät naudanlihan. Naudanlihan päästöt olivat jopa suuremmat kuin saman matkan kulkemisen autolla. En otattanut postauksessani kantaa kolmen esittämäni vaihtoehdon ravintoarvoihin, vaan pelkästään energiasisältöön. Nostin esiin myös sen, että suuri osa suomalaisista (itseni mukaan lukien) on ylipainoisia, eikä energiavajeen täyttämiseen ole siksi välttämättä erityistä tarvetta.

Luonnonvarakeskuksen viime vuoden tilastojen mukaan suomalainen syö keskimäärin 80 kg lihaa vuodessa. Tästä 26,6 kg on siipikarjaa, 30,8 kg sikaa ja 18,8 nautaa. Näiden lisäksi suomalaiset syövät myös pieniä määriä mm. riistaa ja lammasta. Ilmastodieetin laskentaperusteiden mukaan broilerin ja sianlian päästöt ovat 5,0 kg CO2-ekv/kg ja naudanlihan 15 kg CO2-ekv/kg. Kokonaispäästöt ovat siten 133 kg CO2-ekv broilerille, 154 kg CO-ekv sianlihalle ja 282 kg CO2-ekv naudanlihalle. Yhteensä näistä kaikista tulee 569 kg CO2-ekv vuodessa. CO2-ekv tarkoittaa hiilidioksidiekvivalentti-päästöjä eli mukana on myös muut kasvihuonekaasut kuten metaani. Jos koko 80 kg lihaa korvattaisiin 80 kg:lla papuja, joiden päästökerroin on 0,7 kg CO2-ekv/kg, päästöjä aiheutuisi 56 kg CO2-ekv. Vaihtamalla lihan papuihin päästösäästöä olisi mahdollista saada 513 kg CO2-ekv vuodessa.

Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2018 Suomessa henkilö­autoilla ajettiin keskimäärin 13 794 km. Liikenne- ja viestintävirasto Traficomim Liikennefaktan mukaan Suomen liikennekäytössä olevien henkilöautojen keskimääräiset CO2-päästöt olivat 155,5 g/km vuoden 2019 lopussa. Keskimääräiset kilometrit keskimääräiset päästöt aiheuttavalla autolla ajava autoilija aiheuttaa 2144 kg CO2 päästöjä vuodessa. Tämä luku ei kuitenkaan ota huomioon, kuinka monta matkustajaa autossa on. Jos matkustajia on 100 kysymystä ilmastosta -ohjelmassa mainitut neljä, niin silloin päästöt per matkustaja ovat 536 kg CO2, mikä on samaa luokkaa lihan syönnin päästöjen kanssa. Tämä tietysti tarkoittaa sitä, että päästöt ovat samat, jos autoilija ei syö lihaa.

Ohjelmassa esitetty väite ei ollut ihan väärässä, mutta asia oli esitetty aika tökerösti ja katsojalle jäi sellainen mielikuva, että autoilu olisi pyöräilyä päästöttömämpi vaihtoehto. Jos oli tarkoitus herättää keskustelua siitä, etteivät asiat ole yksinkertaisia, niin asiahan esitettiin juuri hyvin yksinkertaistavasti, että pyöräily saastuttaa, koska pyörälijä syö lihaa (eikä otettu mitään kantaa siihen, mitä autoilija syö). Kommentti oli mielestäni täysin turha ja pilasi muuten mielenkiintoisen keskustelun. Vaikutti siltä, että sillä haluttiin esittää joku peruste sille, miksi ohjelmassa ei puhuttu pyöräilystä. Riku Rantala myös nimenomaan sanoi, että hän pyöräilee töihin (todennäköisesti yksin), eikä kolmen kaverin kanssa kuoroharjoituksiin syömään lihaa, kuten ohjelmassa esitettiin. Se on totta, että pyöräily vaatii polttoainetta eli ruokaa, ja kuten vanhassa postauksessani totesin, ei ole päästöjen kannalta sama, mitä syö. Keskusteluun olisi hyvä ottaa mukaan myös pyöräilyn terveyttä ja hyvinvointia edistävät vaikutukset.

Tilastokeskuksen artikkelin mukaan 46 % suomalaisten työmatkoista on alle 7 kilometriä, mikä olisi helposti pyöräiltävissä. Jos työmatka on 7 km yhteen suuntaan ja työpaikalla käy viitenä päivänä viikossa, kilometrejä kertyy kuukaudessa 280 ja vuodessa 3080 km, jos lomailee yhden kuukauden. 7 km:n työmatka-autoilusta aiheutuu päästöjä 479 kg CO2 vuodessa, mikä alkaa olla samaa luokkaa lihan syönnin kanssa.

Vastauksena otsikon kysymykseen, keskimääräisillä kilometreillä autoilija ei voi kompensoida autoilun päästöjä lopettamalla lihan syöntiä, jos autossa on vähemmän kuin neljä matkustajaa. Riippuu kuitenkin autoilun määrästä, auton päästöistä ja syödyn lihan määrästä ja muusta ruokavaliosta, miten päästöt yksilötasolla muodostuvat.

Kesämökin päästöt

Moni kiinnostui koronakeväänä mökkeilystä ja itse lukeidun myös samaan porukkaan. Oma kiinnostukseni tosin alkoi jo viime vuonna, kun aloin pohtia vaihtoehtoja ulkomaan lomille, mutta korona-aika on kieltämättä vahvistanut kiinnostusta. Mökkeily kuitenkin aiheuttaa monenlaisia päästöjä, joita ovat hiilidioksidipäästöjen lisäksi mm. päästöt veteen ja hiukkaspäästöt puunpoltosta. Mökin päästöihin vaikuttaa moni asia. Suurimmat ovat mökille kulkeminen, lämmitys talvella ja mökin varustelutaso.

Harvalle mökille pääsee julkisilla, joten sinne kuljetaan yleensä omalla autolla. Mökkimatkan pituudella on siis paljon vaikutusta kesämökin päästöihin. Toisaalta lähellä sijaitsevalla mökillä tulee käytyä useammin, joten mökkiajoa voi tulla yllättävän paljon, jos sinne ajetaan joka arki-ilta saunomaan. 20 km:n mökkimatka viisi kertaa viikossa (5 x 2 x 20km = 200 km) vastaa 100 km:n mökkimatkaa kerran viikossa (2 x 100 km). Silläkin on vaikutusta matkan päästöihin, ajataanko 120 km/h vai 80 km/h. Jälkimmäinen vaihtoehto kuluttaa vähemmän polttoainetta.

Kesämökki voi olla varustukseltaan vaatimaton – ilman juoksevaa vettä ja sähköä. Tai siellä voi olla kaikki nykyaikaiset mukavuudet vesivessasta sähköllä toimivaan uuniin. Tai jotain siltä väliltä. Mitä enemmän mukavuuksia tarkoittaa yleensä sitä enemmän hiilidioksidipäästöjä. Varsinkin vesijohto vaatii talvella ainakin jonkinlaista lämmitystä, jos se ei ole kokonaan tyhjennettävissä jäätymisen estämiseksi.

Ilmastodieetistä löytyy myös vapaa-ajanasunnonpäästöt, jossa voi laskea oman mökkeilynsä päästöt. Puulla lämmitettävän 70-luvulla rakennetun alle 30-neliöisen talvella kylmän ja sähköttömän mökin päästöiksi sain 400 kg CO2 per henkilö, kun laitoin mökille kaksi käyttäjää. Päästöt koostuvat tavarahankinnoista (oletuksena 705 €/hlö), lämmityksestä ja itse rakennuksesta. Ilmastodieetti laskee lämmityksen päästöihin puun korjuun päästöt, vaikka mökillä yleensä poltetaan omia puita. Lämmityksen päästöt ovat 28 % kokonaispäästöistä, joten jos ne jätetään pois, mökin päästöiksi tulee 288 kg CO2 per henkilö.

Jos mökki taas on 2000-luvulla rakennettu 100-neliöinen ympäri vuoden sähköllä lämmitettävä, mökin päästöt ovat peräti 4600 kg C02 vuodessa per henkilö (tässäkin kaksi käyttäjää). Tässä oletuksena on, että sähkö ei ole uusiutuvaa. Vaihtamalla sähkön uusiutuvaan päästöt putoavat 600 CO2-kiloon.

Mökin hankintoihin Ilmastodietti laskee oletuksena 705 euroa per henkilö molemmissa tapauksissa. Mökkimatkoja ilmastodieetti ei ota huomioon mökkeilyn päästöjä laskettaessa, vaan ne pitäisi sisällyttää liikkumisen päästöihin. Olen kuitenkin nyt kiinnostunut pelkästään mökin aiheuttamista päästöistä, joten laskin ne erikseen. Mökkimatkoista laskettuna esimerkkitapauksesselleni 200 km/viikko 0,15 kgCO2/km-kertoimella (vastaa 5,5 l/100 km kuluttavaa autoa) laskettuna tarkoittaisi 30 kgCO2 viikossa. Jos mökillä käydään huhtikuun alusta syyskuun loppuun 4 kertaa kuukaudessa se tarkoittaisi 720 kgCO2 kahdelta henkilöltä eli 360 kgCO2 per henkilö. Mökkimatkoista tulee siis päästöjä yli 55 % mökkeilyn kokonaispäästöistä (288+360=648) ensimmäisessä tapauksessa, jossa mökkeilyn muut päästöt ovat 288 kg CO2.

Kesäkuun Meidän Mökki -lehdessä oli artikkeli ekologisesta mökkeilystä, ja siinä mökkiläisen hiilijalanjäljeksi ilmoitettiin noin 400 kiloa sen enempää selittelemättä minkälaisesta mökistä on kyse. Kuten tästä Ilmastodieettiä apunakäyttämästäni laskelmasta käy ilmi, mökkeilyn päästöjen haitari on aika suuri. Useimmilla mökeillä on varmasti useampi kuin kaksi käyttäjää, mutta kerran kesässä käyviä lapsia tai lapsenlapsia ei mielestäni voi laskea mökin käyttäjiin ainakaan niin, että päästöt jaettaisiin tasan myös heille. Vaikka 100-neliön sähkölämmitteisellä mökillä olisi yhdeksän käyttäjää, päästöt olisivat silti yli 1000 kg per käyttäjä, eikä siinä ole mukana edes matkoista aiheutuvia päästöjä.

Mökkeily ei siis ole mitään päästötöntä huvia, mutta miten se suhtautuu esimerkiksi ulkomaille matkustamiseen? Kolme vuotta sitten olen laskenut, että edestakaiset lennot Milanoon aiheuttavat päästöjä 686 kgCO2 eli yksinkertaisen mökin tapauksessa päästöt olisivat samaa luokkaa. Toisaalta Italiassa ollaan viikko tai ehkä kaksi ja mökkeilystä voi nauttia puoli vuotta joka viikonloppu. Jos mökillä on neljä käyttäjää, jotka kaikki kulkevat sinne samalla autolla, mökkeilyn päästöiksi tulee 144 (mökki) +180 (matkat) = 324 kg CO2, kun taas lentämällä tehdyn Italian matkan päästöt eivät pienene henkeä kohden, jos kaikki tarvitsevat oman istumapaikan.

Postauksen kuvat ovat meidän mökiltä. Niin siinä lopulta kävi, että unelma omasta mökistä muuttui todeksi ennen juhannusta. Luonto, auringonlaskut ja lintujen lauluun herääminen tuntuvat erityisen ihanilta koronakevään jälkeen, mutta uskon, että meitä mökkeily kiinnostaa myös tulevina kesinä. Ja kuten ehkä arvata saattaa, päädyimme ensimmäiseksi kuvailemani kaltaiseen mökkiin.

My CO2 Quota 5 vuotta

Ei ollut tarkoituksena pitää näin pitkää blogitaukoa, mutta uusi työ, opiskelut ja nyt tietysti tämä korona-aika ovat pitäneet huolen siitä, ettei vapaa-ajan ongelmia ole juuri ollut. Blogi ehti täyttää tässä välissä helmikuussa jo viisi vuotta.

Tarkoitukseni oli kirjoittaa siitä, kuinka moni asia on viidessä vuodessa muuttunut ja kuinka ilmastonmuutos on ollut viimeisen puolentoista vuoden aikana esillä, jos ei päivittäin niin ainakin viikoittain. Tällä hetkellä maailma tuntuu muuttuneen kuitenkin enemmän viimeisen parin kuukauden aikana koronapandemian seurauksena kuin viimeisen viiden vuoden aikana. Jää nähtäväksi, mitkä muutokset jäävät pysyviksi ja mikä palaa ennalleen. Eletäänkö rajoitusten poistuttua kuin viimeistä päivää vai saavatko tänä aikana puhdistunut ilmanlaatu ja vähentyneet päästöt ihmiset vähentämään esimerkiksi matkustamista.

Etätöistä luulisi ainakin tulevan entistä yleisempiä, mikä vähentäisi työmatkojen ja mahdollisesti myös toimitilojen tarvetta ja sitä kautta myös päästöjä. Laskin, että olen kahdeksan viikon etätöillä säästänyt työmatkapäästöjä noin 64 kg CO2 (4 päivää viikossa 30 km:n edestakainen matka bussilla). Jos kulkisin saman matkan meidän autolla, jonka päästöt ovat noin 0,15 kg/km, säästöä olisi kertynyt 144 kg CO2. Saman verran päästösäästöjä syntyy, jos pitää kahdeksan kuukauden aikana yhden etäpäivän viikossa.

Olen kyllä myös kaivannut työmatkoja, vaikka normaalioloissa ajoittain haaveilin lyhyemmästä työmatkasta. Nyt etätöitä tehdessäni olen oppinut myös arvostamaan työmatkan tuomaa omaa aikaa. Bussissa ehdin lukea päivän Hesarin ja pyörällä kulkiessani voin nauttia luonnosta ja kuunnella vaikka äänikirjaa. Kaupan päälle saan myös liikuntaa, joka jää tällä hetkellä liian vähäiseksi. Työpaikan sosiaaliset suhteet ovat myös hyvinvoinnin kannalta tärkeitä, eikä niitä saa pelkät päästövähennykset mielessä sivuuttaa.

Aloitin blogin aikoinaan Ilmastodieetillä ja päätin tehdä Ilmastodieetin uudestaan blogin viisivuotispäivän kunniaksi ja käydä läpi sen tulokset. Ilmastodieetti on muuten päivitetty vuosi sitten ja on minusta helppokäyttöisempi ja ainakin ruoan osuutta voi nyt muokata tarkemmin kuin aikaisemmassa versiossa. Auton päästöihin en sen sijaan löytänyt muokkausvaihtoehtoa ja myös lentopäästöihin olisin kaivannut kilometreja kotimaan ja Euroopan lentojen sijasta. Harmillisesti vanhoja Ilmastodieettituloksiaan ei pääse enää näkemään, mutta minulla ne ovat täällä blogissa onneksi tallessa.

Täältä pääsee tarkastelemaan päästöjäni viisi vuotta sitten, jolloin ne olivat 9453 kg. Alla kuvakaappaus nyt huhtikuussa tekemästäni Ilmastodieetistä. Pudotusta on tullut noin 2000 kg CO2. Suunta on siis oikea ja ainakin olen päässyt siihen alkuperäiseen tavoitteeseen vähentää päästöjä 1500 kg. Olen onnistunut vähentämään kaikkia muita paitsi liikenteen päästöjä. Ne ovat itse asiassa kasvaneet, vaikka autolla ajaminen on vähentynyt. Työmatkani on pidentynyt ja kuljen suurimman osan vuodesta (8 kk) bussilla, kun ennen pyöräilin myös talvella. Lapsen saamisen myötä olemme matkustaneet useammin lentokoneella, johtuen siitä että toiset isovanhemmat asuvat ulkomailla, minkä täytyy olla suurin syy päästöjen kasvamiseen. Viime vuonna emme kuitenkaan tehneet muita ulkomaanmatkoja. Tänä vuonna lennot ja muukin matkustaminen jäävät varmasti vähemmälle koronan takia. Tulevaisuudessakin on mahdollista, ettei isovanhempia voi nähdä yhtä usein. Maa- ja meriteitsekin matkustaminen heidän luokseen kuitenkin onneksi onnituu. (Laivalla matkustaminen ei tosin ole ilmaston kannalta lentämistä parempi vaihtoehto.)

Kuvakaappaus Ilmastodieetti.fi

Ruoan ja tavaroiden päästöjen vähentämiseksi olen tehnyt eniten töitä viimeisen viiden vuoden aikana ja se onneksi näkyy. Ruoan päästöt ovat vähentyneet 2145 kg:sta 1400 kg:aan eli noin 35 % ja kulutus 2400 kg:sta 814 kg:aan eli huimat 66 %. Osa näistä luvuista saattaa selittyä kyllä sillä, että aiemmat kulutuspäästöt perustuivat paljon tarkempaan kirjanpitoon, kun viime vuoden kulutukseen liittyvät muisteluni. Ruoan päästöt olivat aiemmassa Ilmastodieetissä myös todennäköisesti todellisuutta korkeammat. Myös ainakin osa omasta kulutuksesta on siirtynyt lapsen vaatteiden ja tarvikkeiden kulutukseen, mikä ei ole näissä laskelmissa mukana, koska nämä koskivat henkilökohtaista kulutustani.

Juuri ennen korona-arjen alkua teimme myös erään sähkönkulutukseen liittyvän muutoksen, jota harkitsin ensimmäisen kerran jo yli neljä vuotta sitten. Vaihdoimme sähkösopimuksemme nimittäin Ekoenergia-merkittyyn pörssisähköön. Sähkön hintaa on ollut hauska seurata (jotain viihdykettä tähän korona-arkeen) ja toistaiseksi sähkön hinta on ollut muutamaa yksittäistä tuntia lukuun ottamatta halvempaa koko ajan kuin entinen kiinteähintainen (myös Ekoenergia-merkitty) sähkösopimuksemme. Sähkön hinnan seuraaminen on jo muuttanut kulutustottumuksiamme ja katsomme ensin päivän edullisimmat tunnit, ennen kuin laitamme pyykkikoneen (varsinkin 60 asteen ohjelman) tai uunin päälle. Ehkä suurin yllätys on ollut se, että sähkö on viikonloppuisin halpaa. Olin jotenkin kuvitellut, että erityisesti lauanti-illat ovat sitä kalleinta aikaa. Mielenkiinnolla odotan, vähentääkö seuraaminen myös kokonaiskulutusta. Palaan tähän sähköasiaan tarkemmin toisella kertaa. Toivottavasti nopeammin kuin neljän kuukauden päästä.