Vauvan vaikutus sähkönkulutukseen

Viime viikolla vietettiin Energiansäästöviikkoa ja innoistuin pitkästä aikaa käymään katsomassa sähkönsiirtoyhtiömme sivuilta sähkönkulutustietojamme. Pakko myöntää, etten ole käynyt siellä kertaakaan lapsen syntymän jälkeen, vaikka olen kirjoittanut, kuinka tärkeää oman kulutuksen seuraaminen on. Nyt kuitenkin kävin ja tällä kertaa yllätyin positiivisesti. Oletukseni oli, että vauvan myötä sähkönkulutuksemme olisi kasvanut, koska esimerkiksi pyykinpesukonetta tuli käytettyä enemmän varsinkin ensimmäisinä kuukausina. Jo pelkästään sen, että olin vauvan kanssa päivät kotona, olisi luullut kasvattavan sähkölaskua.

Sähkönkulutus_vauva

Vertailin sähkönkulutusta kuukausittain vuosi ennen vauvaa ja vuosi vauvan syntymän jälkeen ja totta se on. Kulutus on lähes sama. Vauvavuotena  (2676 kWh) jopa hieman vähemmän kuin ennen vauvaa (2700 kWh). Tarkistin lukuja moneen kertaan, mutta uskottava se on. Sähkönkulutukseen vaikuttaa myös ulkolämpötila ja alkuvuosi 2018 oli kylmempi kuin kuluvan vuoden talvi. Sähkönkulutus oli kuitenkin korkeampi juuri tämän vuoden tammikuussa verrattuna vuoden 2018 tammikuu. Helmikuun kohdalla on taas päinvastoin.

Kun mietin asiaa vähän tarkemmin, niin monessa asiassa sähkönkulutus on vähentynyt. Suurimpina muutoksina saunassa käynnin harventuminen ja television katselun vähentyminen. Emme olleet kovia saunojia ennen vauvaakaan, mutta vauvavuotena saunassa taisi tulla käytyä vain ihan muutamia kertoja. Nykyään sauna lämpiää vähän useammin, mutta silti edelleen harvemmin kuin kerran viikossa. Televisio oli meillä ennen päällä usein koko illan useimmiten noin kuusi tuntia. Nykyään televisiota ei välttämättä edes avata joka päivä, mutta usein se on päällä 1-2 tuntia päivässä.  Vaikka pyykkikone pyöriikin nykyään vähän useammin, sähköäkuluttavia uusia laitteita meille ei ole kuitenkaan tullut. Olemme edelleen pärjänneet myös ilman kuivausrumpua.

Tällä yhden perheen kokemuksella sähkönkulutuksen osalta vauva ei näytä kasvattavan hiilijalanjälkeä, vaan se voi jopa laskea sitä, kun ei ole enää aikaa kuluttaa sähköä.

3500 kilometriä sähköpyöräilyä

Edellisestä sähköpyöräpostauksesta on aikaa jo yli puolitoista vuotta. Ensimmäiset 2500 km tulivat pyörän mittarin nopeasti, mutta kun jäin äitiyslomalle viime keväänä, kilometrejä tuli huomattavasti vähemmän. Viime kesänä pienet pyörälenkit olivat virkistävää omaa aikaa, mutta vauvan kanssa ei voinut vielä pyöräillä. Pyöräilin jonkin verran myös viime talvena lyhyitä matkoja kauppaan ja kuntosalille.

Sähköpyörän toimiminen talvella oli yksi ensimmäisiä kysymyksiä, jonka sain pyörän hankittuani. Silloin en vielä osannut vastata, mutta viime talven kokemusten jälkeen voin sanoa, että toimii. Suurimmaksi rajoitteeksi koin kylmän viiman kasvoilla, joten tulin siihen tulokseen, että -10 astetta on minulle liian kylmä pyöräilyyn. Pyörä ja akku kuitenkin toimivat hyvin. Lyhyillä matkoilla en huomannut akun tyhjenevän nopeammin, mutta otin akun kuitenkin aina mukaani sisälle, jos laitoin pyörän ulos parkkiin. Itseni lisäksi pakkasella pyöräilyä ei kestänyt pyörän näytön muovinen pidike, joka katkesi pakkasessa. Näyttö pysyy paikoillaan ilman sitä, joten se ei sinänsä haittaa.

Nyt olen palannut osa-aikaisesti töihin ja pyöräilykilometrejäkin on taas alkanut kertyä. Vauva, joka ei enää ole niin vauva, vaan jo yli yksivuotias taapero, on myös päässyt pyörän kyytiin istuimessa ja pyöräkärryssä.

Hankimme ensin pelkän istuimen ja ajattelimme, että se riittää. Parin reissun jälkeen huomasimme, että vaikka poika viihtyy istuimessa, pyörän kyydissä tulee helposti uni ja nukkuminen ei istuimessa niin kovin hyvin onnistukaan tai ainakin se näyttää vanhemmista pahalta. Kärry on ollut hyvä hankinta ja sen kanssa on pyöräilty jo yli sata kilometriä. Parasta kärryssä on istuimeen verrattuna se, että kärry on muunnettavissa helposti rattaiksi, mikä on reilu yksivuotiaan kanssa kätevää. Kärryyn myös mahtuu tavaraa mukaan enemmän kuin pyörän koriin ja se suojaa sateelta ja auringolta.

Olen edelleen tyytyväinen sähköpyörään ja sillä on mukava ajaa lyhyempiä ja pidempiä matkoja. Akku on jonkin verran heikentynyt alkuajoista, mutta pääsen sillä edelleen kaksi edestakaista matkaa töihin (yhteensä 70 km). Kärry vie jonkin verran enemmän akkua, mutta esim. 50 km:n reissun sen kanssa tekee helposti.

Haluatko pelastaa maailman? – opiskele insinööriksi

Yhteishaku on parhaillaan käynnissä, ja ajattelin siksi kertoa miten ja miksi minusta tuli insinööri ja miksi kannattaa olla insinööri. Olen siis kemian ja ympäristötekniikan insinööri, kemian ja biotekniikan diplomi-insinööri ja pian myös talotekniikan insinööri. Jos esittelen itseni näin, aika moni kysyy miksi ihmeessä. Voisin vastata, että nälkä kasvaa syödessä ja yksi asia (tässä tapauksessa tutkinto) johti toiseen.

En voi sanoa, että olisin lapsesta asti haaveillut insinöörin ammatista. Haaveenani oli enemmänkin perinteisiä naisten ammatteja kuten kampaaja tai luokan opettaja. Insinööriopinnoista kiinnostuin vasta lukion viimeisenä vuonna ja silloinkin olin ensisijaisesti kiinnostunut kemiasta ja ajattelin, ettei minusta ainakaan mikään insinööri tule. Hakuoppaita selatesseni aloin kuitenkin kallistua lopulta juuri insinööriopintoihin ammattikorkeakoulussa, koska vaikutti siltä, että insinöörinä voi työskennellä monissa erilaisissa tehtävissä, ja vaikutelma oli ihan oikea.

Hain ammattikorkeakouluun yliopiston sijaan, koska halusin nopeasti töihin ja lukion jälkeen 5-6 vuotta lisää opiskelua tuntui silloin ihan loputtoman pitkältä ajalta. Valmistumisen kynnyksellä alkoi kuitenkin ilmestyä irtisanomisuutisia vähän joka suunnalta ja aika nopeasti tuli sellainen tunne, ettei siirtyminen työelämään välttämättä menekään niin kuin olin kuvitellut. Aloin selvittää vaihtoehtoja opintojen jatkamisesta ja päätin hakea opiskelemaan ylemmän korkeakoulututkinnon samalta alalta, mutta halusin keskittyä entistä enemmän ympäristöasiohin ja erityisesti biopolttoaineet alkoivat olla silloin pinnalla. Valmistuttuani ajat olivat paremmat ja pääsin siirtymään työelämään.

Insinööreistä tulee ehkä mieleen teollisuus ja saastuttavat koneet. Insinöörejä kuitenkin tarvitaan myös päästöjen vähentämiseen ja ympäristöystävällisempien prosessien kehittämiseen. Insinöörinä voi mm. parantaa rakennusten tai tehtaiden energiatehokkkuutta, kehittää uusia päästöttömämpiä polttoaineita, elintarvikkeita ja  muita tuotteita ja materiaaleja ja niiden tuotantoprosesseja, kehittää kierrätysprosesseja ja toisaalta myös valvoa ympäristömääräysten noudattamista. Insinöörinä pääsee vaikuttamaan myös muihin kuin omiin päästöihin ja päästöjä voi myös vähentää ihan eri kokoluokassa kuin omia henkilökohtaisia päästöjään. Insinöörinä voi tietysti myös aiheuttaa paljon päästöjä, eikä siihen aina pysty itse vaikuttamaan. Muita huonoja puolia on tiettyjen insinöörialojen suhdanneherkkyys eli se, että välillä menee hyvin ja töitä riittää, ja sitten kun menee huonosti, niin irtisanotaan.

Oltuani jonkin aikaa työelämässä aloin kiinnostua enemmän energiatehokkuusasioista ja päästöistä ylipäätään ja perustin tämän blogin. Samoihin aikoihin päätin hakea myös jälleen kerran opiskelemaan, mutta tällä kertaa työn ohella. Päädyin opiskelemaan talotekniikkaa, koska suurin yksittäinen osa suomalaisten hiilijalanjäljestä muodostuu asumisesta ja erityisesti lämmityksestä.

Moni (erityiseti nainen) ajattelee, ettei voi opiskella insinööriksi, koska on huono matematiikassa, mutta väitän että voi. Varsinkaan ammattikorkeakouluun pääsemiseksi ei tarvitse olla mikään matikkanero. Muutakin pitää osata kuin yhteen- ja vähennyslaskua, mutta kertaamalla esimerkiksi vanhoja pääsykoetehtäviä pääsee hyvin jyvälle, mitä pitäisi osata. Myöskään pitkä matematiikka tai lukio ylipäätään ei ole vaatimuksena ammattikorkeakouluun pääsemiseksi. Insinööriopintoihin on myös vähiten hakijoita aloituspaikkaa kohden (toiset koulutusohjelmat ovat tietysti suositumpia kuin toiset) ja varsinkin, jos on valmis lähtemään pienemmälle paikkakunnalle opiskelemaan, sisään on helppo päästä.

Mikä on ekoteko?

Uusi vuosi ja uusi postaus pitkästä aikaa. Tuntuu, että tämä WordPress-alustakin näyttää jotenkin erilaiselta kuin silloin, kun viimeksi kirjoitin. Mainoksia tuntuu ainakin olevan enemmän. Ne johtuvat siitä, etten maksa blogialustan käytöstä (ehkä pitäisi). Mainokset eivät ole valitsemiani ja ne perustuvat lukijan evästeisiin tai sitten johonkin ihan muuhun. Ne eivät myöskään tuo minulle tuloja. Mainoksista pääsee muuten lukijana eroon, jos käyttää WordPressin sovellusta kännykällä tai tabletilla. Kirjoittaminen on kuitenkin mukavampaa tietokoneella.

Sitten kuitenkin postauksen varsinaiseen aiheeseen. Törmäsin jonkin aikaa sitten Facebookissa postaukseen, jossa kritisoitiin sitä, että rikkinäisten vaatteiden korjaaminen ei ole ekoteko, vaan sen pitäisi olla itsestäänselvyys. Ensin vähän närkästyin, mutta sitten aloinkin jo olla samaa mieltä, että niinhän sen tosiaan pitäisi olla itsestäänselvyys. Mutta miksi se ei samalla voisi olla myös ekoteko?

Suosikkivillatakkiini on tullut reikä. Tämän aion ehdottomasti korjata.

Ekoteko on sellainen teko, joka vähentää ekologista jalanjälkeä eli mm. hiilidioksidipäästöjä. Eli jos normaalisti heität rikkinäiset vaatteet roskiin ja alat nyt korjaamaan ne ja samalla vältyt ostamasta uusia vaatteita, niin se on silloin ekoteko. Jos syö joka päivä lihaa, niin kasvisruoka kerran viikossa on ekoteko tai jos lentää joka vuosi Thaimaahan lomalle ja päättääkin sen sijasta mennä Kanariansaarille, niin sekin on ekoteko. Suurempi ekoteko on tietysti olla lentämättä ollenkaan ja lähteä vaikka autolla Norjaan tai matkailla kotimaassa.

Ekotekoja voi olla monenlaisia ja toiset ovat tietysti merkittävämpiä kuin toiset. Monesti merkittävimpiä voivat kuitenkin olla ne arkiset jokapäiset asiat kuten pyörällä tai julkisilla oman auton sijasta töihin ja kasvisruokaa lihan sijaan.

Ekotekojen täyteistä vuotta 2019!

Hävikkiviikon hävikki

Viime viikolla vietettiin hävikkiviikkoa. Olen pari kertaa aikaisemminkin pitänyt hävikkiviikolla hävikkipäiväkirjaa (vuoden 2015 postaus täällä ja vuoden 2016 postaus täällä) ja niin tein tänäkin vuonna. Tällä kertaa sain huomata että hävikin välttäminen on jonkin verran helpompaa, kun syön lounaankin pääasiassa kotona. Kovin monimutkaisten lounaiden valmistamiseen ei ole aikaa, joten syön enemmän kuin mielelläni edellisen päivän tähteitä. Sellaisia pieniä annoksia valmista ruokaa ei tällä hetkellä mene hukkaan ollenkaan.

Tälläkin kertaa alkuviikko meni hyvin, eikä maanantaina ja tiistaina tullut hävikkiä.

Keskiviikkona illalla tein kesäkurpitsa-kukkakaalikeittoa ja tein samalla myös vauvalle kukkakaalisosetta. Keitto meni kaikki, mutta vauvan soseesta osa meni hukkaan, vaikka tarjosin sitä pieniä määriä useampaan kertaan. Hedelmäsoseet ovat selvästi suositumpia kuin vihannekset.

Torstaina kävin illalla pitsalla ja liian isosta pitsasta jäi osa reunoista syömättä. Aina sama ongelma pitsojen kanssa.

Perjantaina söin lounaaksi edellispäivältä jäänyttä kikhernepastaa. Illalla syötiin taas pitsaa kavereiden luona, mutta tällä kertaa ei jäänyt reunahävikkiä.

Viikonloppuna tein salaattia ja osa ruukkusalaatista oli mennyt huonoksi ja se meni biojätteeseen. Lisäksi löysin jääkaapista avatun fetapurkin, joka haisi sen verran pahalle, etten halunnut laittaa sitä salaattiin. Viikonloppuna tehtiin myös itse pitsaa. Tomaattikastiketta ja herkkusieniä jäi yli, mutta käytin ne tällä viikolla tortillan täytteeseen.

Viikonloppuna siivosin parvekkeelta pois jo kauan sitten kuivuneet parvekeviljelmäni. Tämä kesä oli aivan liian kuuma parvekeviljelyyn lasitetulla parvekkeella. Ne voidaan kai laskea myös ruokahävikiksi, koska olin ne alunperin kaupan ruukkuyrteistä ja -salaateista kasvattanut. Samaan kategoriaan menevät myös biojätteeseen päätyneet saamani itsekasvatetut omenat ja luumut, joita vain oli liikaa. Olisin voinut niistä kieltäytyäkin, mutta luulen, että ne olisivat päätyneet kompostiin joka tapauksessa, koska sen verran paljon niistä on ollut ylituotantoa. Olisi pitänyt tehdä niistä vauvalle sosetta, mutta tajusin tämän liian myöhään.

Kokonaisuutena hävikkiä tuli vähemmän kuin edellisinä vuosina, mutta ongelmat tuntuvat olevan edelleen samanlaisia: ulkona syöminen ja jääkaappiin unohtuvat tuotteet. Ulkonasyömistä en haluaisi kokonaan lopettaa, mutta annosta valitessa voisin harkita tarkemmin, jaksanko syödä koko annoksen. Pitsasta tiedän jo valmiiksi, etten kuitenkaan jaksa syödä sitä kokonaan. Esimerkiksi fetan ja muiden ei-kerralla-syötävien ruokien kanssa olisi hyvä miettiä, myös seuraavaa käyttökerta. Eli jos haluan tehdä fetasalaattia, täytyisi miettiä myös, milloin teen seuraavan kerran fetasalaattia tai muuta ruokaa, johon sen voin käyttää. Vauvan ruuista tulee aina jonkin verran hävikkiä, jolle ei oikein voi mitään, koska vauvaa pitää totutella syömään myös niitä vähemmän mieluisia ruokia. Yritän kuitenkin minimoida hävikin ottamalla ruokaa puhtaalla lusikalla erilliselle lautaselle pieniä määriä.

Ekotehokkaat viilennysvinkit

Ekoblogissa myös postausten kierrättäminen on sallittua. Tässä taas ajankohtaisia viilennysvinkkejä muutaman vuoden takaa.

my CO2 quota

Olen palannut lomalta arkeen jo pari päivää sitten, joten jos tämän bloginkin saisi taas rullaamaan. Loman päästöistä on tulossa postausta, kunhan saan ne ensin laskettua.

Oma lomani ei ollut kovin lämmin, vaikken sitä Suomessa viettänytkään. Sääennusteiden mukaan kaivatut helteet olisivat kuitenkin tulossa vihdoin Suomeen. Helle on yleensä kiva juttu muutaman päivän, mutta sitten se alkaa jo tuntua tukalalta. Täytyy myöntää, että olen vähän sellainen säästä valittaja; aina on liian kylmä tai kuuma ja mikään ei kelpaa.

kuva: pixabay.com kuva: pixabay.com

Viilennykseen on omat niksinsä ja yleisin viilennysvirhe on varmasti ikkunoiden avaaminen. Jos aurinko paistaa täydeltä taivaalta, niin ikkunat kannattaa pitää päivällä kiinni ja avata ne vasta yöksi. Verhot tai sälekaihtimet kannattaa myös pitää auringon puolella kiinni. Ihan ensimmäiseksi kannattaa tarkistaa, ettei lämmitys ole jäänyt päälle.

Turhia sähkölaitteita ei kannata pitää seinässä muutenkaan, mutta erityisesti kuumalla ilmalla kannattaa välttää kaikkien lämpöä tuottavien laitteiden pitämistä päällä turhaan. Pakastimet ja jääkaapit tuottavat paljon lämpöä ympäristöönsä…

View original post 232 more words

Kuulumisia vauva-arjen keskeltä

Täällä elämä vauvan kanssa on lähtenyt hektisesti käyntiin ja kolme kuukautta on mennyt ihan hujauksessa. Vapaita hetkiä ei juuri ole, ja jos on niin yritän käyttää ne syömiseen ja lepäämiseen. Toistaiseksi vauva nukkuu kuitenkin yöt hyvin, joten kovin väsynyt en vielä ole, mikä on tietysti ihanaa, niin kuin vauva muutenkin.

Mikä on muuttunut vauvan myötä? Helpompaa olisi varmaan vastata, mikä ei ole muuttunut. Niin kliseisen ärsyttävältä kuin se kuulostaakin, niin en voi kuin ihmetellä, mihin olen ennen aikani kuluttanut, varsinkin sillä seitsemän viikon äitiyslomalla ennen vauvaa.

Blogiin on ollut kuitenkin ikävä ja paljon olisi postausideoita, kunhan vain ehtisi välillä koneelle. En tajua, miten työkseen bloggaavat äidit sen tekevät. Tällä hetkellä vauva nukkuu harvinaisia päiväunia. Yleensä hän nukkuu vain öisin tai vaunuissa, joten päätin käyttää tilausuuden hyväkseni, vaikka pyykkiäkin kyllä olisi. (Yksien tai kaksien päikkäreiden aikana en tätä postausta kyllä saanut valmiiksi, vaan taisin aloittaa tämän jo noin kuukausi sitten.)

Tammikuussa pohdin, miten oma asenteeni päästöasioihin muuttuu vauvan myötä. Ainakaan kolmen kuukauden jälkeen se ei ole muuttunut, vaikka aikaa ei tällä hetkellä pysty käyttämään asioiden selvittämiseen ja pohtimiseen samaan tapaan kuin ennen. Olen huomannut, että ne omassa arjessani jo rutiineksi muuttuneet asiat, kuten kierrätys, autoilun välttäminen ja kasvisruoan suosiminen ovat helppoja toteuttaa vauva-arjessakin. Mihinkään linssien liotukseen ei ole aikaa, mutta onneksi on härkis ja nyhtökaura ja valmiskasvisruoat ja ne valmiiksi liotetut linssit. Autoilu vauvan kanssa on niin hankalaa kuin kuvittelinkin (ainakin yksin), joten autolla on ajettu neljä kertaa sairaalasta kotiutumisen jälkeen. Vauvakaan ei tunnu olevan autoilusta kovin innoissaan ainakaan pidemmillä matkoilla, minkä saimme juhannuksena todeta.

Kierrätykselle on kotonat samat lokerot kuin ennenkin, mutta vauva tuottaa jätettä kyllä melkoisen määrän. Joka päivä tulee 10 litran roskakori täyteen lähinnä vaipoista. Jätteen määrä kyllä hieman ahdistaa, mutta ei niin paljon kun tiedän, että vaipat poltetaan, eivätkä ne päädy kaatopaikalle tuottamaan metaania. Kestovaippoja en ole vielä kokeillut. Vauva kasvaa niin kovaa vauhtia, että vaipat jäisivät heti pieniksi ja vaippoja myös menee niin paljon, että kestovaippojakin pitäisi olla paljon ja niitä saisi olla koko ajan pesemässä. Viime vuoden äitiyspakkauksessa oli kuitenkin yksi kestovaippa, joten aion ainakin kokeilla sitä. Kestovaippojen käytön pohdinta ja laskelmat jäävät vielä jonnekin tulevaisuuteen.